on mikä tahansa saksalainen marssi ja muu ylväs sotamusiikki ja muu mahtava tööttäys. "Haudasta nousen nyt taistelemaan." Pysy haudassasi, teutooni. Onneksi senkin piisin säveltäjä, kuka onneton olikaan, ei nouse haudasta taistelemaan.
Kulunut biisi syntyessään
"Bosse"
6333
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Marssista assosiaationi johti minut erääseen Bethovenin 7. sinfonian hitaan osan teemaan pohjautuvan vähemmän tunnettuun muunnelmasarjaan, jonka Schubert sävelsi 1817, kuunnellen sitä lumoutuneena Dalberton tulkintana eilen kunnes soittimeni alkoi lakkoilla tiivistäen sarjaa parilla kauniilla muunnelmalla. Schubertin pianotuotanto kattaa karakteereiltaan hyvin vaihtelevan kirjon ekä ooperoissaa että kipakoista nopeatempoisista marsseistahidastempoisiin surumarsseihin
Minä kuuntelin joku päivä teonisia tansseja ja wieniläisisten daamien ländlereitä ihanasti tulkittuna
Taisit vetistelläkin. Sillä katso, sinä huomaat että heteroseksuaaliset teutooninaiset ovat sinun sydäntäsi lähellä. Terveestä biseksuaaliseuudesta ei tietoakaan, ja daamien tulkinnat ja varmaankin tulkinnan kohteena olevat yritelmät (Schubert, Schumann?)olivat sen mukaisia? Wunderschönen Monat? Haudasta nousen nyt taistelemaan?
En minä tuollaisesta välitä.
Saanen valistaa sinua valistuksen hengessä etteivät tanssisävelmät ole tarkoitettu laulettaviksi vaan tanssittaviksi, joita schubertin kaltainen vertaansa vailla oleva melodisharmoninen nero improvisoi yhdeltä istumalta rakkaudesta tanssiin ja vihelteklee niitä sitten kamman välistä ystäviään huvittaakseen. kirjoittaen nerokkaat melodisharmoniset oivalluksensa myöhemmin muistiin rakenteeltaanb loogiseksi tamnssisarjaksi, ja on enää vain tulkitsijan ja pianistin käsissä tuloksen onnistuminen, ja joissakin sarjoissa michael Endres vakuuttaakin monipuolisena herkkävaistoisena wieniläistradition tullkina saaden lumoutumaan niiden kirjon runsaudesta ja karaktäärien moninaisuudesta
Alice Adler on hienoimpia Schubertin tanssien vivahteilkkaita tulkitsijoita loputtomassa nyansientajussaan ja hienostuneisuudessaan.
Joskus ihmetettää ja harmitaakin kun jokin etevä pianisti kute Endres, Munoni, Leonhardt, Dahlberto jne. josko eivät aina, kute Alice Ader, tyydy soittamaan täydellistä sarjaa, vaan valikoituja otteita jostakin kokonaisuudesta taikka sitten tulkinnat toisinan loistokkaita ja oivallisia kuin ovatkin, ei aina säily yhtä inspiroituneena sarjasta toiseen tai täysin vakuuta kulijaansa tulkintansa osuvuudesta, jos on tottunut toisenlaiseen mieleiseksi kokemaansa jossa temponvalinnat ja agogisten ja dynaamisten aksenttien kirjo on paikallaan synnyttäen taiteellisen viimeistellyn vaikutelman, mutta makuasioiden parissa liikuttaeen kuitenkin, on syytä muistaa