Ajatellaanpa näin(kysymykset asetaan ateistille):oletetaan, ettet milloinkaan ole nähnyt autoa. Sitten sinulle yhtenä kauniina päivänä näytetään autoa. Sinulle kerrotaan, että se on kone,joka painaa yli tonnin. Sillä on kyky syöksyä tietä pitkin yli sadan kilometrin tuntinopeudella ja se pystyy myös kehittämään valtaisat vääntömomentit.
Oleta, että sinun vaaditaan seuraavaksi ajavan tällä koneella sadan kilometrin tuntinopeutta kapeaa tietä pitkin ja että vastaan tulee samanlaisia koneita samanlaisella nopeudella. Sinulle kerrotaan, että jos päästät ohjauspyörän kääntymään vasemmalle vaikkakin vain sentin verran ja pidät sitä vasemmalla vaikkakin vain sekunnin,korkeintaan kahden ajan, sinun ajoneuvosi ylittää keskiviivan ja iskeytyy päistikkaa vasten vastaantulevia ajoneuvoja. Yhteentörmäyksen seurauksena on todennäköisesti kaikkien matkustajien sekä ajajien kuolema.
Sinulle ilmoitetaan myös, että joissakin samanlaisissa ajoneuvoissa,jotka kulkevat samaan aikaan tiellä,on kuljettajia, jotka ovat umpihumalassa, sekä sellaisia,jotka ovat miltei sokeita,jotka ovat kokemattomia,jotka ovat hyvin iäkkäitä,useita,jotka ovat umpihulluja ja lukemattomia,joiden älynlahjat ovat dementoituneet etanan tasolle, että jotkut ovat nukahtaneet,jotkut valveilla mutta näkevät unia,jotkut ovat sairaita ja että useimmat voivat minä hetkenä hyvänsä syyllistyä sellaiseen varomattomuuteen, että T-72 panssarivaunukin olisi vaarassa. Etkö vastaavissa olosuhteissa päätyisikin siihen, että autoon istahtaminen ja sen ajaminen millä tahansa valtatiellä todistaisi jokseenkin moniliuskaisen vesieliön tasoisesta älykkyydestä?
Jos ajatellaan asiaa uskon suhteen, niin tässä yhteydessä minua kiinnostaa ateistin asenne tai mielentila, joka ei todellakaan helpolla taivu uskoon. Uskovainen kuljettaja puolestaan uskon ansiosta ylittää nämä näennäisen ylittämättömät esteet, ja ajamme autolla turvallisesti joka aamu töihin ja illalla takaisin kotiimme. Me emme ajattele ihmisen musertavaa todennäköisyyttä, että sekä me että muutkin valtatiellä ajavat joutuvat kolariin. Kun me aamulla päätämme ajaa autolla töihin,päähämme ei edes pälkähdä, että emme voisi päästä turvallisesti töihin. Uhkaavan vahingoittumisen tai kuoleman mahdollisuus ei yksinkertaisesti rekisteröidy havaintoihimme. Me pääsemme töihin. Me saavutamme tavoitteemme ja voitamme. Me emme kyyristele peloissamme autoon asettuessamme. Meidän vartalomme ei jäykisty emmekä me takerru ohjauspyörään niin kuin olisimme ajamassa kohti omaa tuhoamme. Meidän mielestämme ei yksinkertaisesti ole muita vaihtoehtoja kuin päästä helposti,onnistuneesti määränpäähämme.
Sekä tiellä että myös näissä keskusteluissa täällä liikkuu monenkaltaisia roolihahmoja. Me uskovat olemme kuitenkin valtatienäytelmän sankareita --hyviä tyyppejä. Jos sinun on vaikea uskoa, mitä sanon, niin seuraapa, miten reagoimme,kun toinen autoilija syöksähtää liian läheltä eteemme. Meidän maailmassamme kaikkien tiellä liikkuvien autojen joukossa merkittäviä ovat vain ne autot,joita me kohtaamme. Me olemme oman maailmankaikkeutemme keskipisteitä. Me emme enää anna kenellekään lupaa törmätä meihin emmekä myöskään itse törmää muihin. Me annamme itsellemme luvan ainoastaan voittaa ja saavuttaa määränpäämme(elävä usko ja ikuinen elämä taivaassa) turvallisesti. Muita vaihtoehtoja ei ole olemassa. Ja me voitamme. Me voitamme joka päivä!
Kun taas ateisti häviää,koska on aina peloissaan, eikä hänellä ole myöskään aina uskottavuutta uskovan silmissä, sillä uskovahan ei ole peloissaan. Meidän Luojammehan on varustanut ihmisen uskalluksella ja kyvyllä sietää pettymyksiä. Taapertaja ei pelkää astua eteenpäin eikä kaatumisen vaara sitä huolestuta. Vanha mies(ateisti?) taas pelkää kaatumista kuollakseen. Meidän Luojamme on järjestänyt asian niin, että toinen voi kaatua, toinen ei. Nuori oppii ja kasvaa uskalluksen kautta, ja voisi yhtä hyvin sanoa, että sitä samaa hyödyllistä uskallusta se uskoontulokin on.
Oleta, että sinun vaaditaan seuraavaksi ajavan tällä koneella sadan kilometrin tuntinopeutta kapeaa tietä pitkin ja että vastaan tulee samanlaisia koneita samanlaisella nopeudella. Sinulle kerrotaan, että jos päästät ohjauspyörän kääntymään vasemmalle vaikkakin vain sentin verran ja pidät sitä vasemmalla vaikkakin vain sekunnin,korkeintaan kahden ajan, sinun ajoneuvosi ylittää keskiviivan ja iskeytyy päistikkaa vasten vastaantulevia ajoneuvoja. Yhteentörmäyksen seurauksena on todennäköisesti kaikkien matkustajien sekä ajajien kuolema.
Sinulle ilmoitetaan myös, että joissakin samanlaisissa ajoneuvoissa,jotka kulkevat samaan aikaan tiellä,on kuljettajia, jotka ovat umpihumalassa, sekä sellaisia,jotka ovat miltei sokeita,jotka ovat kokemattomia,jotka ovat hyvin iäkkäitä,useita,jotka ovat umpihulluja ja lukemattomia,joiden älynlahjat ovat dementoituneet etanan tasolle, että jotkut ovat nukahtaneet,jotkut valveilla mutta näkevät unia,jotkut ovat sairaita ja että useimmat voivat minä hetkenä hyvänsä syyllistyä sellaiseen varomattomuuteen, että T-72 panssarivaunukin olisi vaarassa. Etkö vastaavissa olosuhteissa päätyisikin siihen, että autoon istahtaminen ja sen ajaminen millä tahansa valtatiellä todistaisi jokseenkin moniliuskaisen vesieliön tasoisesta älykkyydestä?
Jos ajatellaan asiaa uskon suhteen, niin tässä yhteydessä minua kiinnostaa ateistin asenne tai mielentila, joka ei todellakaan helpolla taivu uskoon. Uskovainen kuljettaja puolestaan uskon ansiosta ylittää nämä näennäisen ylittämättömät esteet, ja ajamme autolla turvallisesti joka aamu töihin ja illalla takaisin kotiimme. Me emme ajattele ihmisen musertavaa todennäköisyyttä, että sekä me että muutkin valtatiellä ajavat joutuvat kolariin. Kun me aamulla päätämme ajaa autolla töihin,päähämme ei edes pälkähdä, että emme voisi päästä turvallisesti töihin. Uhkaavan vahingoittumisen tai kuoleman mahdollisuus ei yksinkertaisesti rekisteröidy havaintoihimme. Me pääsemme töihin. Me saavutamme tavoitteemme ja voitamme. Me emme kyyristele peloissamme autoon asettuessamme. Meidän vartalomme ei jäykisty emmekä me takerru ohjauspyörään niin kuin olisimme ajamassa kohti omaa tuhoamme. Meidän mielestämme ei yksinkertaisesti ole muita vaihtoehtoja kuin päästä helposti,onnistuneesti määränpäähämme.
Sekä tiellä että myös näissä keskusteluissa täällä liikkuu monenkaltaisia roolihahmoja. Me uskovat olemme kuitenkin valtatienäytelmän sankareita --hyviä tyyppejä. Jos sinun on vaikea uskoa, mitä sanon, niin seuraapa, miten reagoimme,kun toinen autoilija syöksähtää liian läheltä eteemme. Meidän maailmassamme kaikkien tiellä liikkuvien autojen joukossa merkittäviä ovat vain ne autot,joita me kohtaamme. Me olemme oman maailmankaikkeutemme keskipisteitä. Me emme enää anna kenellekään lupaa törmätä meihin emmekä myöskään itse törmää muihin. Me annamme itsellemme luvan ainoastaan voittaa ja saavuttaa määränpäämme(elävä usko ja ikuinen elämä taivaassa) turvallisesti. Muita vaihtoehtoja ei ole olemassa. Ja me voitamme. Me voitamme joka päivä!
Kun taas ateisti häviää,koska on aina peloissaan, eikä hänellä ole myöskään aina uskottavuutta uskovan silmissä, sillä uskovahan ei ole peloissaan. Meidän Luojammehan on varustanut ihmisen uskalluksella ja kyvyllä sietää pettymyksiä. Taapertaja ei pelkää astua eteenpäin eikä kaatumisen vaara sitä huolestuta. Vanha mies(ateisti?) taas pelkää kaatumista kuollakseen. Meidän Luojamme on järjestänyt asian niin, että toinen voi kaatua, toinen ei. Nuori oppii ja kasvaa uskalluksen kautta, ja voisi yhtä hyvin sanoa, että sitä samaa hyödyllistä uskallusta se uskoontulokin on.
Vastaukset 15
Vanhimmat
"... ole tietävinään,
että Jumala loi maailman.
He eivät tahdo todisteita Jumalasta,
koska he haluavat kehittää oman maailmansa.
Ihminen haluaa jumalaksi Jumalan paikalle.
Hän on pannut kehityksen luomisen sijaan -
unohtaakseen alkuperänsä.
Tule ja näe pyhä tiede automaation tiellä!
Itsestään kehittyvä maailma,
sattuman satumainen viisaus,
miljoonien vuosien veistämä jumalainen luomus.
Sattumako kehitti ihmisen, ja ihminen robotin?
Onko materialla viisautta itsessään,
tai syntyykö robotin ohjelma sattuman satona?
Onko miljoonien vuosien viisaus ihmisen viisautta suurempi?
Missä on kehityksen huippu?
Kone on nyt ihmisen orja,
mutta millaiseksi tulee ihminen koneidensa keskellä?
Jumalan tekoja katselemalla tulee viisaaksi.
Hänen hoidossaan ihmisen mieli kasvaa kauniisti.
Ihmisten tekoja kumartamalla tulee järjettömäksi.
Tietoniekkojen ho
idossa mieli kehittyy kieroksi.
Kun kehityksen herkut on syöty, niin ansa laukeaa ja
sitten on vain rappiota, saastumista ja kaaosta.
Tieten he eivät ole tietävinään,
että Jumala tulee tuomitsemaan heidän tekonsa.
He eivät tahdo kuulla Jumalan rakkaudesta,
koska he pitävät itseään Jumalaa armollisempina.
He ovat kovettaneet sydämensä ylpeydellään,
ja tehneet otsansa koviksi tieteellään,
ettei Jumalan sana koskettaisi heitä,
eikä heidän sisintään luotaisi uudelleen.
He kumartavat kehitystä ja halveksivat luomista.
Pelastaako heidän jumalansa heidät,
kun luova Sana ilmestyy taivaasta?
Jos he järkeviä olisivat,
he hylkäisivät kehityksen sanan ja
ottaisivat vastaan Jumalan luovan Sanan,
Jeesuksen Kristuksen. "
muutakin sanottavaa?
Kirkas on järkesi juoksu ...
Sitähän se rehellinen ja avoin keskustelu on ,vaikka täällä se joskus muuttuukin kiihkeäksikin väittelyksi, että jos esim. minä esitän väitteen niin minä luonnollisesti annan Toiselle oikeuden väittää minua vastaan.
Se että kirjoitan tänne ja haluan tulla kuulluksi merkitsee tottakai, että myös Toisella on oikeus tulla kuulluksi.
Väittely ei suinkaan aina merkitse taistelua tai riitelyä, jossa sanat ovat aseena. Väittely on parhaimmillaan kanssakäymistä , joka on tyydyttävintä ja arvokkainta silloin, kun kaikki osapuolet osallistuvat siihen yhtä lailla.
Jos sinä esim. siis omaan auktoriteettiisi nojautuen ja oman kokemuksesi pohjalta et ole hyväksynyt itsellesi joitain minun väitteitäni ja haluat ehkä lähteä jonkun toisen kanssa etsimään meitä odottavia "unohdettuja aarteita", niin ihan vapaasti, siitä vaan keskustelemaan. En minä tästä mitenkään loukkaannu. ;(
Keskustelua kanssasi?
No thanks.
Jatkanet yksinpuheluasi.
vapaalla puistosta?
kovin topeliaaniseksi. VarhaisGevättä rinnassa tai rinnukislla?
niin Gurlata tuo osaa..
ja kaali alkaa turvota omaa suuruutta. Siinä G auttaa.
mutta missä on Piste, huokaa hihhuli.
Mikä hemmetti on Piste?
En tiedä yhtäkään suurmiestä,joka olisi pitänyt itseään suurenmoisena. Jo pelkästään oman mahdollisen suurenmoisuuden oivaltaminen kun tuhoaa kaiken suuruuden siemenen.
Mieleeni muistuu John Steinbeckin arvio hänen kuolemattomasta kirjastaan "Vihan hedelmät": Se ei ole mikään suuri kirja. Olin toivonut, että se voisi olla sitä. Se on pelkästään tavallinen kirja. Ja kaikkein kauheinta asiassa on, että kirja on ehdottomasti paras mitä ikinä pystyn kirjoittamaan."
Toisaalta kyllä itserakkaus on syvämmälti katsoen elämän kaikkein hienoin anti. Kaikki loistokkaat teot suoritetaan yksinomaan sen aloitteesta. Jokaisen olisi opittava imartelemaan itseään ja sallittava itserakkauden ja omahyväisyyden pesiytyä sopivassa määrin sisimpäänsä.
Mahdatkohan todeta Steinbeckin sanoin omastakin avauksestasi?
Jos, niin kannattaa harkita harrastuksen vaihtamista...
Miten uskonto muka liittyy liikennekäyttäytymiseen? Voitko muka vakavasti väittää, että näitä liikenteen jokapäiväisiä kusipäitä löytyy vain ja ainoastaan ateistien parista? Heh. Mene nyt kiltisti sinne lääkekaapille ja ota ne psykoosinhallintapillerit.
Mikä saa sinut uskomaan, että ateistit pelkäisivät jotenkin kauheasti kuolemaa? Päinvastoin, ateisteilla helppoa vasta onkin: me tiedämme, että kuoleman jälkeen ei ole mitään. Se on loppu se. Ei pelkoa helvetin tulista, manalasta tai *tähän uskonto-spesifi rangaistuspaikka*.
Se, mikä ateisteja huolettaa tuossa esimerkissäsi, on juuri tuo mainitsemasi krisselien pelottomuus. "Eipä tässä mitään hätää, kruisailen vain". Huolettomuus johtaa aivan liian helposti huolimattomuuteen. Ei nähdä vaivaa asian eteen itse, vaan luotetaan Jumalan huolehtivan kaikesta.
"Ajatellaanpa näin(kysymykset asetaan ateistille):oletetaan, ettet milloinkaan ole nähnyt autoa. Sitten sinulle yhtenä kauniina päivänä näytetään autoa. "
En ole milloinkaan ennen nähnyt yhtään jumalaa eikä kukaan ole toistaiseksi sellaista minulle näyttänyt. Tuon pitemmälle ei vertaustasi autoista jumaliin kannata lukeakaan. Pieleen se kuitenkin menee.
Miten tuo otsikko liittyi sepustukseesi? Mitkä ennakkoluulot?
Muutenkin oli kovin käsittämättömiä vertauskuvia. Uskovaisetko ovat pelottomia autolijoita ja ateistit eivät uskalla edes tarttua rattin?
Kuka tahansa autoa koskaan näkemätön suhtautuisi siihen ja sillä ajamiseen varmaankin varauksellisesti, oli uskonnoltaan mikä tahansa tai uskonnoton.
Mitä liikenteen vaaroihin tulee, kaikilla on kokemuksen kautta syntynyt käsitys riskitasosta. Asiasta on myös tutkimuksia olemassa.
Jos jonkinlainen vertaus uskovaisen ja ateistin autoilusta pitäisi keksiä, niin miten olisi tällainen:
Kun ateisti huristelee autollaan maantiellä maailmaa tutkien, uskovainen päristelee suullaan silmät kiinni parkkipaikalla seisovassa autossa, ja kuvittelee että auto on lentokone, joka liitää kohti taivasta.