Hei ystävä.
Olis niin paljon mitä tahtoisin sanoa ja toisaalta en pystyisi sanomaan vaikka joskus nähtäisiin. Kaikesta tapahtuneesta on jo kauan ja mä olen odottanu et mun arvet paranis. Et me voitais palata siihen missä oltiin ennen kun kaikki tapahtu. Niin ei vaan oo käynyt vaikka mä kaipaankin sua mielettömän paljon. Mut se mitä sä teit...mä en pysty antamaan anteeks. Mä en pysty soittamaan sulle enkä pysty näkemään sua. Sulla ei taida olla käsitystä siitä miten pahasti sä mua satutit. Tai tiedät, olethan pyytänyt anteeksi ja kun ollaan nähty näytät niin syylliseltä. Sun silmistä näkee et sä oot pahoillas mut se ei helpota mun tuskaa. Mä usein ajattelen et on mennyt tarpeeksi kauan aikaa, et voisin unohtaa. Sitä päivää mä odotan. Et voisin soittaa sulle ja nähdä sut enkä vois enää pahoin nähdessäni sut. Mä toivon että se päivä joskus tulee sillä mulla on kaikesta huolimatta mielettömän ikävä sua!
Olis niin paljon mitä tahtoisin sanoa ja toisaalta en pystyisi sanomaan vaikka joskus nähtäisiin. Kaikesta tapahtuneesta on jo kauan ja mä olen odottanu et mun arvet paranis. Et me voitais palata siihen missä oltiin ennen kun kaikki tapahtu. Niin ei vaan oo käynyt vaikka mä kaipaankin sua mielettömän paljon. Mut se mitä sä teit...mä en pysty antamaan anteeks. Mä en pysty soittamaan sulle enkä pysty näkemään sua. Sulla ei taida olla käsitystä siitä miten pahasti sä mua satutit. Tai tiedät, olethan pyytänyt anteeksi ja kun ollaan nähty näytät niin syylliseltä. Sun silmistä näkee et sä oot pahoillas mut se ei helpota mun tuskaa. Mä usein ajattelen et on mennyt tarpeeksi kauan aikaa, et voisin unohtaa. Sitä päivää mä odotan. Et voisin soittaa sulle ja nähdä sut enkä vois enää pahoin nähdessäni sut. Mä toivon että se päivä joskus tulee sillä mulla on kaikesta huolimatta mielettömän ikävä sua!
Vastaukset 13
Vanhimmat
kanssaan, älä välttele. Tiesitkö, että se ihminen joka sut särkee voi usein olla myös ainoa joka sut saa takaisin ehjäksi. Enkä tarkoita nyt vain pelkkää anteeksipyyntöä, vaan ihan konkreettisisia tekoja.
Ehkä hänkin kaipaa yhtä paljon, muttei osaa tai uskalla lähestyä sua. Riippuu siitä mitä kauheuksia hän on sulle tehnyt. Ehkä ne olikin tahattomia tekoja tai väärinymmärryksiä. Tuskin hän halusi tahallaan satuttaa sinua, ystäväänsä. Miksi olisi halunnut niin tehdä?
Antaisit hänelle mahdollisuuden puhua omista ajatuksistaan ja ennenkaikkea kuunnella mitä sinulla on sanottavana siitä mitä kannat sisälläsi. Ja varsinkin kun olet huomannut, että hänkin on pahoillaan. Nythän teitä on kaksi ihmistä kärsimässä samasta tilanteesta, kumpikin tahoillanne kun voisitte yhdessä saada sotkut ja mahdolliset selvittämättömät asiat kuntoon.
Ei aikakaan kaikkeen auta, vaikka toisinaan niinkin kuulee väitettävän. Se voi vain pahentaa omaa oloa, jos jonkun tietyn asian takia joutuu menettämään monet yöunet ja ikävöimään toista ties kuinka kauan kuulematta ja näkemättä hänestä mitään.
Sanoisin nyt vaan sulle, että koita pitää kiinni ystävästäsi niinkauan kuin vielä aikaa on. Eihän meistä kukaan täällä loputtomiin ole. Ja jokainen ihminen tekee virheitä, itsekin teet takuulla joskus jotain jota kadut, joten anteeksiantamisen taito on myös hyvä olla meistä jokaisella.
suorastaan ottaa nyt askel, hän ottaa häneen yhteyttä, ehdottomasti. Ystävyys on hieno asia,
ja jos se on aitoa, se ei koskaan kuole.
Älä odota enään, ole rohkea ja tee se mitä
sinun sydän sanoo ja mitä tunnet.
Kannustan sinua ihan vilpittömästi. Soita ihmeessä,luin kirjeesi moneen kertaan ja sinulla on varmaan paha olo ja voin vakuuttaa vaikka en tunne sinua, ystäväsikin kärsii. Heti kun tulee
tilaisuus tartut vaan rohkeasti puhelimeen ja sitten se on tehty.
Olen käynyt täällä erään ystäväni ja hyvän sellaisen takia, joka voi huonosti nyt ja katson
miten muilla menee.................
Siis sinä mietit mokomaa asiaa, voi ei, soita,
soita ja soita ihmeessä, en tajua sua nyt, jos
on noin paha olo, niin muuten ei siitä selviä
kuin tekemällä sitä mitä tahtoo tai sitten,
ole tyytyväinen tilanteeseesi jos hän muka oli
niin kamala, en voi muuten auttaa sinuakaan.
Mieti, kumpiko vaihtoehto kasvattaa sinua ihmisenä enemmän ja suo sinulle suuremman ilon elää: se, että jatkat vihanpitoasi, ja kuvittelet, että sinä et ole koskaan tehnyt väärin ketään kohtaan ja saanut anteeksi, vai se, että annat anteeksi, ja iloitset ystävyydestänne ja uudesta mahdollisuudesta kasvattaa hyvää?
Jos jälkimmäinen, eli anteeksianto tuntuisi antavan sinulle enemmän iloa, niin silloin kasvat myös ihmisenä itse, ja saat aivan uuden elämän.
Jos päätät jatkaa vihanpitoasi, jatkat myös sama katkeruus sisälläsi lopun elämääsi, etkä anna itsellesi lupaa uudistua. Kuka on sanonut, että sinulla on tämä ystäväsi lopun elämääsi? Hän ei ole itsestään selvyys! Sellaisia ihmisiä, jotka eivät loukkaisi toista, ei ole ketään ja tekeville ja paljon yhdessäoleville tapahtuu sekä hyviä, että huonoja asioita. Mutta niitä, jotka pyytävät anteeksi, ja kärsivät teostaan, niitä on harvassa. Oletko aivan varma,että et ole joskus itse loukannut jotakin tosi pahasti, mutta et vain itse tiedä sitä? Sinullekin on aivan varmasti joku joskus antanut anteeksi.
Anna hyvän kiertää ja anna mahdollisuus itsellesi.
Hei ja kiitos kaikille jotka ovat vastanneet ja antaneet neuvoja.
Tässä muutama vastaus teidän kysymyksiin: Ei, ei ollut väärinkäsitys tai muuten sitä väärinkäsitystä on jatkunut jo monta vuotta. Ja kyllä, olemme nähneet useasti varsinkin tän tapahtuman jälkeen ja puhuneet suumme puhtaiksi. Ja ei, en ole vihainen tai pidä viha yllä. Kun ollaan törmätty lähinnä baarissa niin halataan ja jutellaan. Ei meillä "välit" oo menny, ei vaan olla enää ystäviä. Ja mikä se juttu on mikä meidän välejä raastaa on ex-avokkini, jonka kanssa seurustelin 10 v. Pakattuani tavarani yhteisestä asunnostamme eron kynnyksellä paras ystäväni päätti ottaa paikkani. Ja tätä jatkuu edelleen. Minä menetin suhteen, mieheni ja parhaan ystäväni, he menettivät ainoastaan minut. Tai no, olenhan välillä ex- mieheen yhteydessä. Hänen tekonsa ei satu niin paljon kun ystäväni, koska hän valehteli minulle silmät päästään ja samaa aikaa "lohdutti" minua erossani. No, tässä siis jotakin..
enään koskaan missään ja milloinkaan, jätä kumpikin totaalisesti, kadota itsesi heidän
elämästä, minulle on käynyt vähän samalla
lailla ja tein ratkasun en ole kummankaan
kanssa enään ikinä missään tekemississä.
Jos puhelin soi, en vastaa, en tervehdi,
en soita, ei mitään.
Kokeile, ole ylpeä, tunne arvosi ja älä anna
niiden pilata elämääsi enää, näytä ettet tarvitse
heitä, sinulla menee paremmin nyt, voit aloittaa
kaiken alusta, elämä on mahdollisuuksia täynnä.
kun tehty.
Kiitos vastauksestasi. Tiedän kyllä että toi sun vaihtoehto olis ehkä fiksuin ainakin oman mielenterveyteni kannalta mutta..
En osaa olla vihanen tai riidoissa kenenkään kanssa. Nyt en ole väleissä ja siksihän tänne alunperin kirjotinkin,koska haluaisin unohtaa. Tiedän kyllä etteivät he ole ystävyyteni arvoisia, mutta kapiaan silti ystävääni. Tai oikeastaan kaipaan sitä ystävyyttä ja niitä hetkiä, en ystävääni. Ottaisin mielelläni siihen tilalle toisen sielunkumppanin johon voisin vielä uskoa. Mulla on kyllä ystäviä, paljonkin mutta ei ketään joka tuntisi mut niin hyvin kuin tämä paras ystäväni. Sen vuoksi hän kai pystyikin satuttamaan niin pahasti.Nyt ongelmana on se etten luota keneenkään, arvet paranee hitaasti...
kyllä kaikesta selviät ja varmasti saat uusia
ystäviä, mieti kaikessa rauhassa ja et ole yksin,
meitä on monia, jotka on kokeneet saman.
Minun mielestä sinua on kohdeltu väärin ja sinua
on loukattu.
ihmisiä jotka tekevät itsestään uhrin ja marttyyrin asiassa kuin asiassa ja sitten ollaan oikein draamakuningattaria ja vannotaan katkerana ikuista unohdusta on lapsellista jäädä tuleen makaamaan ei kannata ruikuttaa jos ei selvitä itse asioita.Ja ihan itse ota yhteyttä. Mielessään sitä muuten maalaa kaikki mahdolliset pirut seinälle ja paisuttelee asioita. Voisit edes kertoa mistä asiassa oli kyse, jos oli pieni asia niin anna olla, jos ystäväsi vei kundikaverisi niin unohda molemmat!
vastaustasi, siis TÖRKEÄÄ!
Et ole niille kakkiaisille mitään velkaa, itselleni on käynyt samalla tavalla ja arvaa,se joka mieheni vei lähettelee juuri sinun aloituksesi kaltaisia viestejä keskustelupalstoille!Eli hän teki itsestään marttyyrin ja minusta syntipukin!
Miten sinä reagoit kun sait asian selville?
kaikki tunteet tuollaisessa tilanteessa ovat sallittuja, minä löysin heidät yhdessä sängystä ja sain pultit, asia väännettiin niin että minusta tehtiin hirviö ja menetin sekä mieheni, parhaanystäväni sekä kaverini koska he uskoivat tuota tyttöä joka oli omien sanojensa mukaan hiljainen ujo ja arka ja minä ulospäinsuuntautunut!
nyt kun olen katsonut cheatersia oma reaktioni on aivan normaali ja pientä siihen mitenh ihmiset pulttaavat ohjelmassa, silloin tunsin valtavaa syyllisyyttä koska ympäristö asetti sellaiset normit että minun olisi pitänyt antaa olla ja suhtautua kuin mitään ei olisi tapahtunut!uskomatonta!
mutta älä ole heidän kanssaan missään tekemisissä,unohda. se on vaikeaa mutta sen arvoista.VOIMIA ja koeta jaksaa!
asiasta yhteisten ystävien kautta, jotka tiesivät. Lopulta yksi oli rohkea ja kertoi asiasta minulle. Reagoin itkemällä..kaikki hajosi enkä käsittänyt mitä tapahtui. Tottakai tiesin ettei se vaikuttanut ainoastaan meihin kolmeen vaan koko suureen ystäväporukkaamme jonka kanssa kaikki vapaa-aika vietettiin (suuriosa pareja).
Kysyin ystävältäni suoraan asiaa ilman pultteja ja ilman syyttelyä. Kun ystäväni sitten myönsi asian sanoin poistuvani heidän keskuudestaan. Ja niin sitten poistuin ja menetin aidosti hyvän ystävyys suhteen ex-mieheni kanssa ( olimme ystäviä jo ennen seurustelua), parhaan ystäväni sekä kaikki muut läheiset ystäväni. Näin voi sanoa, vaikka enhän minä välejä menettänyt muihin, mutta kun hän otti paikkani ja koko porukka jatkaa yhteistä hengailua niin enhän minä voi samaan porukkaan mennä. Muut ystävät yrittivät olla ottamatta kantaa tapahtuneeseen vaikka tiedän ettei monikaan heistä hyväksynyt tapahtunutta. Mutta poissa silmistä, poissa mielestä toimii varmasti heillä. Koska en nostanut meteliä asiasta ( ei kuulu tapoihin)oli asia helppo painaa villasella ja jatkaa normaalia elämää. Ja tän koko kirjotuksen tarkotus oli purkaa tunteita tälle ystävälle, ei nostattaa sen suurempaa keskustelua.. kiitos kuitenkin kaikille asiallisista viesteistä ja neuvoista.
todella rankkaan.
Kuulostaa aivan minun tapaukseltani. kysyin itsekin asiasta todella rauhallisesti ja kumpikaan ei kertonut,itkin kuukausia ystäväni olkapäätä vasten ja koko tämän ajan he olivat jo rakastavaisia.
minunkaan tapoihini ei kuulu nosta sioista meteliä mutta kun löysin heidät yhdessä sängystä olin niin shokissa että tilanne purkautui ja huusin ja itkin,he tietysti kehittelivät yhdessä salajuonen jossa minusta tehtiin hullu ja valehtelija. He jopa kielsivät kokonaan kolmen vuoden suhteeni tuohon mieheen,paras ystäväni rupesi väittämään etten ole koskaan miestä rakastanutkaan!
On aivan päivänselvää etten voinut enää heidän kanssaan hengailla, sanallakaan en saanut minkäänlaista anteeksipyyntöä ellei siksi lasketa ex-ystäväni sanoja, "ei teistä olisi koskaan mitään tullut" ja "tunteilleen ei kukaan mitään voi".
Heillä oli myös tapana tullla koulussa tai kahvilassa(pieni paikkakunta) tai illalla jossain ulkona (tietysti olimme käyneet vuosia samoissa paikoissa) eteni suutelemaan tai halailemaan kiihkeästi ikäänkuin osoittaen minulle etten voi tilanteelle mitään.He myös koittivat saada minua suuttumaan jotta olisivat voineet sanoa että no niin, siinä se hullu riehuu.
En reagoinut mitenkään. Minulla ei ollut ketään ystäviä, paitsi yksi joka lopulta väsyi kuuntelemAAN. Jäin täysin yksin. Tyttö kehitteli tarinan jossa hän sanoi saaneensa psyykkisiä vammoaja koska oli itse kokenut suuren järkytyksen. Esiintyy yhä edelleen uhrina.Toisaalta, olin ollut koko yläasteen ja lukion hänen ainoa ystävänsä, saatoin aamulla kouluun ja odotin koulun päätyttyä koska hänellä oli paniikkihäiriö ja erilaisia pelkotiloja eikä ollut muutenkaan kovin normaali psyykeltään.Hän ei kyennyt selvittämään minkäänlaisia vastoinkäymisiä muiden kanssa vaan saatoin aikaisemin esim. selvittää hänen ja ex poikaystävänsä riitoja tuntikausia, tyttö soitti minulle ja minä hänen poikaystävälleen jne.Aivan sairasta.Hä oli myös hyvin mustasukkainen jos kaveerasin muiden kanssa, asia mitä kaduin eniten,minulla ei siis ollut sosiaalisia verkostoja kun olen aina ollut ystävä yhden bestiksen kanssa joka sitten kostautui. he saivat toisensa ja käyttivät vuosia minun mustamaalaamiseni enkä ole koskaan oikein toipunut siitä shokista ja järkytyksestä kun kaikki romahtaa ja ystävät pettävät luottauksen totaalisesti. Masennuin ja sairastuin itse, heistä se oli kuulemma minulle aivan oikein.Katkaisn välit koska tyttö teki kaikkensa etten olisi ollut yhteydessä poikaan, hän jopa velehteli minun uhkailleen tyttöä jota en olisi koskaan tehnyt, mutta he tekivät kaikkensa ettei heitä tuomittaisi pettureiksi.
Minäkin itkin vuosia. Aluksi en voinut edes nukkuaHalusin vain tietää miksi. He eivät vuodattaneet vuokseni kyyneltäkään, jos soitin selvittääkseni asiaa he sanoivat ettei ole mitään selvitettävää, käskivät lopettamaan itkemisen.
Kyllä se arvet jätti.Suhtaudun todella varauksella ihmisiin jotka korostavat olevansa avuttomia ja herkkiä.Olen itse kokenut kuinka paha ja julma ja piittaamaton sekä itsekäs sellainen ihminen voi olla.
Ja he olivat vapaita molemmat?
Minulle asia tuli tas täytenä yllätyksenä kun löysin heidät yhdessä sängystä, joka tulikin jo ilmi.
Aivan, itsekään en ole asiasta kenelekään puhunut joten olipa helpottavaa purkaa täällä tuntojaan!
Kyllä se on niin että sen minkä taakseen jättää edestään löytää. Onneksi minun omatuntoni on puhdas enkä ole tehnyt mitään sellaista mitä joutuisin katumaan tai josta olisin kenelekään tilivelvollinen. Minäkin painoin asian villaisella.
kuitenin, olisi itsesi kanaalta tärkeää että saisit asian pois sisältäsi, kuulostaa huolestuttavalta ettet reagoi mitenkään. Sinun olsi aivan asiallista kirjoittaa vaikkapa tuolle ystävällesi kirje, jossa kerrot miltä sinusta tuntuu. Nyt vaikutta siltä että annat ihmisten kävellä tieten tahtoen ylitsesi, aikuiset ihmiset osaavat kyllä keskustella sioista fiksusti ja rauhallisesti, kuten asian ilmaisit.
Mutta toisaalta, olitte ilmeisesti jo miehesi kanssa molemmat vapaita mutta onhan tuo rumaa parhaalta ystävältäsi.Minun tunkeutui keskelle suhdetta ilman tunnontuskia.Toivotan heille rauhallista loppuelämää, tuollaisewt ihmiset eivät koskaan opi.