Eräänä päivänä 75-vuotias vaimo murehti yleisönosastossa, että alkaa olla piipussa miehen juomisen kanssa, kun vuosikymmeniä on häntä vaalinut ja kestänyt.
Ihmetteli, eikö hän voisi saada apua tähän elämänikäiseen ongelmaan.
Toinen sitten vastaa juuri niin kuin vastaa ihminen, jolla tätä ongelmaa ei ole: Lähde, jätä ukko, miksi kärsit, ei sinua kukaan pakota, ihminen vastaa itsestään.
Mietiskelin asiaa tässä ja ajattelin, mitä todella tapahtuisi, jos aviopuolison juomiseen kyllästyneet lähtisivät ja jättäisivät juopon kumppaninsa heitteille?
Millainen olisi yhteiskuntamme, jos tämä todella tapahtuisi, ja juopot levittäytyisivät kaduille ja siltojen alle jonkun muun kuin aviopuolison hoidettaviksi! Kuka vastaisi heistä silloin, ja mitä se maksaisi?
Onko ajateltu ollenkaan, miten suuren työn perheet itse asiassa tekevät, kun hoitavat krooniseen sairauteen sairastuneet omaisensa vaivaamatta yhteiskuntaa.
Alkoholismiin taipuvaisuutta on suvuissa. Koskaan ei voi tietää, tuleeko iloisesta ja mukavasta juhlijasta viinaan menevä salajuoppo, vai jatkuuko alkoholin käyttötaito ikäihmiseksi asti.
Kukapa normaali nuori haluaisi mennä nimenomaan alkoholistin kanssa yksiin. Jollei itse ole samaa pataa.
Mutta sellaiset ovatkin lopuksi yhteiskunnan valvonnassa.
Alkoholistien perheet ovat itsekin paarialuokkaa, eikä heitä yhteiskunta tue.
Ihmetteli, eikö hän voisi saada apua tähän elämänikäiseen ongelmaan.
Toinen sitten vastaa juuri niin kuin vastaa ihminen, jolla tätä ongelmaa ei ole: Lähde, jätä ukko, miksi kärsit, ei sinua kukaan pakota, ihminen vastaa itsestään.
Mietiskelin asiaa tässä ja ajattelin, mitä todella tapahtuisi, jos aviopuolison juomiseen kyllästyneet lähtisivät ja jättäisivät juopon kumppaninsa heitteille?
Millainen olisi yhteiskuntamme, jos tämä todella tapahtuisi, ja juopot levittäytyisivät kaduille ja siltojen alle jonkun muun kuin aviopuolison hoidettaviksi! Kuka vastaisi heistä silloin, ja mitä se maksaisi?
Onko ajateltu ollenkaan, miten suuren työn perheet itse asiassa tekevät, kun hoitavat krooniseen sairauteen sairastuneet omaisensa vaivaamatta yhteiskuntaa.
Alkoholismiin taipuvaisuutta on suvuissa. Koskaan ei voi tietää, tuleeko iloisesta ja mukavasta juhlijasta viinaan menevä salajuoppo, vai jatkuuko alkoholin käyttötaito ikäihmiseksi asti.
Kukapa normaali nuori haluaisi mennä nimenomaan alkoholistin kanssa yksiin. Jollei itse ole samaa pataa.
Mutta sellaiset ovatkin lopuksi yhteiskunnan valvonnassa.
Alkoholistien perheet ovat itsekin paarialuokkaa, eikä heitä yhteiskunta tue.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Hyviä kysymyksiä pohdittvaksi, aamuäreä. Tosin ihmettelin sananvalintaasi "alkoholin käyttätaito". Mikäli puhut alkoholistista, et voi puhua, että holisti käyttää taidokkaasti viinaa.
Palstoilla annetaan yleensä ensimmäiseksi neuvo: Jätä heitteille! Lähde pois! Ei kenenkään tarvitse kestää mitään!
Tämä on tätä aikaa. oletetaan, että kun lähden sutta pakoon, karhu ei tule ainakaan minua vastaan. Kumminkin tiedetään, että nainen valitsee kerta toisensa jälkeen kumppanikseen alkoholistin. Mies valitsee uudeksi naisekseen samanlaisen kuin ensimmäinen.
Paitsi että pahasti alkoholisoitunut ja varsinkaan keski-ikäinen tai vanha ei valitse mitään. Eikä häntä valita.
Onko tosiaan niin, että alkoholistien perheitä ei yhteiskunta tue? Entäpä jos on niin, että on enää harvoja perheitä, joissa molemmat puolisot eivät dokaa? Alkoholismi tuo mukanaan myös muunlaista välinpitämättömyyttä ja taitamattomuutta elämänhallinnassa.
Osa perheistä on niin syvällä viinasuossa, että on siinä ihmettelemistä yhteiskunnallakin.
- Yhteiskunta olemme me.
Sama juttu väkivaltaisen kumppanin ollessa kyseessä. Kysytään miksei uhri lähde. Ikäänkuin epäolennaista olisi kysyä, miksei väkivalta/juominen lopu? Sehän se ongelma on.
Mielenkiintoista.
ovat siinä samassa suossa ja yhteiskunta ei tee mitään näille kotijuopoille.
Mielestäni kaikki juopot pitäisi ihan kylmästi laittaa pakkotöihin suljettuun laitokseen pois terrorisoimasta perheenjäseniä. En sääli heitä tippaakaan.
Mielestäni yhteiskunnassamme on yksilöllä aivan liian suuri itsemääräämisoikeus. Ketään ei pysty laittamaan pakkohoitoon, vaikka siitä on haittaa kaikille muille ja yksilölle itselleen. Voisi sitäkin miettiä, miten paljon tulee maksamaan poissaolot työpaikoilta krapulan ja täysin itseaiheutettujen liiallisesta juomisesta johtuvien sairauksien tähden. Samalla rahalla laittaisi juopot hoitoon.
Mene katsomaan tdellisuutta sairaaloiden päivystyksiin. Kaikki juopot ovat siellä jonossa paikkaamassa ruhjoutunutta kehoaan ja hakemassa saikkua...Kuinka paljon se maksaa? Työpaikkalääkäritkään eivät sano suoraan työntekijälle, että teillä on alkoholiongelma. Sen sijaan annetaan rauhoittavia ja sairaslomaa työstressin takia. Kuinka paljon se maksaa?
mutta totuus on kuitenkin, että Suomessa juodaan aivan liikaa. Joku raittiusohjelma pitäisi kehittää ja saatava ihmiset liikkumaan ja huolehtimaan itse terveydestään. Ihmiset eivät osaa elää enää normaalia elämää, kun aina pitää kantaa se mäyräkoira viikonlopuksi. Juhlat ovat erikseen, mutta jos joka viikonloppu pitää jotakin tissutella, niin kyllä se arkikin alkaa maistumaan raskaalta, kun kunto huononee eikä jaksa tehdä mitään muuta vapaa-ajalla.
"saatava ihmiset liikkumaan ja huolehtimaan itse terveydestään"
Liikkumaan, ulos kävelemään? Ei kiinnosta moniakaan pidemmän päälle.
Suomessa on huomattavasti vähemmän liikuntasaleja,
uimahalleja yms. ja niiden yleisövuoroja kuin
esim Ruotsissa. Koko liikunnan ja siinä pyörivien harrastusten pyörittäminen vaatii sen, että poliitikot ja kuntien/kaupunkien päättäjät rakennuttavat baletti- yms. oopperatalojen sijaan
kuntoilupaikkoja.
Mutta heti kun liikuntajärjestöt ehdottavat uusia
tiloja niin alkaa parku kunnallishallinnossa ettei
niitä tiloja ei tarvita. Se raha pistetään kaikkeen paskaan eikä siihen mitä ihmiset oikeasti tarvitsevat.
Muutos lähtee siitä, että yhteiskunta antaa myös
mahdollisuuksia liikunnan harrastajille markettien
mäyräkoirien sijaan.
Liikuntaharrastuksetkin maksavat ihan liikaa ja liikuntahalleja on ihan liian vähän. Nyt kun eläkeläiset kansoittavat uimahallit ja tavalliset työssäkäyvät eivät mainaa sekaan mahtua, niin jo kaipaisi lisää uimahalleja tähän tarpeeseen. Kysyntää on.
Työantajatkin voisivat järjestää joskus liikuntapäivän. Se ei olisi ollenkaan hassumpi vaihtoehto kostealle saunaillalla mennä sen sijaan esim. laskettelemaan ja hiihtämään päiväksi.
sen kummeminkaan kuin liikalihavuus tai tupakointi; se on riippuvuus, jonka itse on hankkinut ja myös oma tahto on ratkaisu siitä pois pääsemisestä...mikäli siis haluaa. Alkoholistin perheessä eletään yleensä tämän tyrannin ehdoilla ja viina menee kaiken edelle niin lasten hyvinvoinnin, vuokrien maksun kuin muidenkin velvollisuuksien tms. En voi uskoa, että yhä edelleen alkoholistia pidetään jotenkin uhrina tai sitä, että yhteiskunta velvoitetaan jatkuvasti huolehtimaan näistä holisteista.
Se, mitä nykyäöän tehdään, on mielestäni jo ihan tarpeeksi. Meillä on päihdekuntouslaitoksia, alkoholistin itselleen aiheutetut vammat hoidetaan, yhä uudelleen ja uudelleen, poliklinikoilla, katkaisuhoitolat toimii, rattijuoppojen aiheuttamat ongelmat hoidetaan (joskin huonosti oikeiden uhrien kannalta). Mitä vielä pitäisi tehdä???? Se, joka valitsee elämänsä alkoholistin rinnalla, on usein itsekin jostakin riippuvainen esim. läheissyydestä, ehkä haluaa "parantaa" alkoholistin tms. Harmi vain, että se tehdään usein lasten hyvinvoinnin kustnnuksella, josta taas syntyy kustannuksia yhteiskunnalle. Eli kyllä ohje, jätä alkoholisti ja lähde rakentamaan parempaa elämää, on hyvin käyttökelpoinen ohje!
Aloittajana tarkoitin niitä alkoholisteja, jotka hoidetaan kotona.
Vuosikausia pidetään huolta, hoidetaan ja huolletaan.
Alkoholisti tekee vielä työpäivää, on ehkä jaksoja jolloin ei juo mitään, kuluttaa kuitenkin kaikki rahansa omiin menoihinsa, ei osallistu mihinkään kotona, ja perheenjäsenet kantavat hänestä huolta yötä päivää.
Mietipä vähän, kuka on uhri. Moni perhe saa alkoholistinsa pysymään kunnossa ja kutakuinkin yhteiskuntakelpoisena. Koko perhe siihen valjastetaan,, ja kun lapset lähtevät kotoa, vanheneva puoliso sitten yksinään.
Uskon, että lukemani yleisönosastokirjoitus koski juuri tällaista kotijeppeä, jolla ei ole niin suurta ongelmaa, etteikö perhe jaksaisi hänestä huolehtia.
Raja tulee kuitenkin vastaan aviopuolisolla joskus, ja sitten sanotaan, mitäs huolehdit, olisit lähtenyt, lähde nyt! Olet VALINNUT tämän elämän! Mikään ei ole tylympää ja alentavampaa kuin sanoa noin perheenjäsenelle, joka on koko avioliittonsa ajan toivonut, uskonut ja yrittänyt.
Alkoholistin puoliso tietää, että toista ei paranneta, mutta parantaako puoliso itsensä, jos jättää toisen heitteille ja tietää, että työpaikka, asunto ja elämä on alkoholistilta menevä kuukaudessa?
Sanot, että yhteiskuntaa ei voi velvoittaa pitämään huolta näistä, mutta ilman muuta kuitenkin suosittelet, että alkoholisti jätetään ja unohdetaan.
Entä jos kaikki nämä ihmiset todella lähtevät, tai heittävät juopponsa kadulle.
Onkohan ohje käyttökelpoinen todellakin?
Vaikea kysymys, aamuäreä. Olen joutunut miettimään itsekin. Surullisimpia ovat juuri nämä vanhusjuopot, joita yleensä vaimo on saanut hyysätä vuosikymmeniäkin. Kun voimat vähenevät, tylysti kuitataan: jätä kotisi, lähde menemään.
Siis sanotaan väärälle ihmiselle.
Vanhasta juoposta ei raitista saa. Siis toinen ei saa. Juoppo lopettaa sitten, kun on pakko lopettaa eli kunto ei riitä. Surullista elämää huoltajapuolisolle.
Mitä vanhoille juopoille enää voi? Mutta vielä enemmän olen huolissani siitä, että nykyisellä menolla meillä on paljon vanhoja pariskuntia, jotka molemmat ovat niin alkoholistuneita, ettei kummastakaan ole enää toisen hoitajaksi.
Tämä on aika vaiettua todellisuutta meillä Suomessa.
joka ei ole vielä saapunut Suomeen. Hoitomuodossa pyritään auttamaan kotijuopon perheen jäseniä. Kun perheenjäsenten käytös muuttuu, niin kotijuoponkin käytöksen on muututtava. Minua kiinnostaisi tietää, mistä tämä idea on peräisin ja kuka tämän hoidon on kehittänyt? Kuulostaa aivan loistavalta idealta. Sen sijaan, että autetaan juoppoa, niin autetaankin muita jäseniä eli uhreja. Juoppo ei ole enää uhri.
Niinhän se vain on; juopon puolesta valehdellaan, peitellään ja hyssytellään ja se tapahtuu oman elämän kustannuksella. Miksi juoppo ei voisi jättää, ei hänen elämänsä ja elintapansa ole kenenkään muu vastuulla kuin hänen itsensä? Ei juoppo välitä muista kuin itsestään ja viina-annoksestaan. Kuinkahan moni alkoholistin lapsi toivoo ja olisi toivonut pääsevänsä pois alkoholihuuruisesta kodistaan. Miksi pitää ajaa alkoholistin etua? En ymmärrä miksi alkoholistin ei tarvitsisi ottaa vastuuta elämästään? Ikävää, että vielä löytyy alkoholistien puolesta puhujia joskin hyvä asia lakoholisteille kun saavat rauhassa keskittyä siihen tärkeimpää eli juomiseen.
Kun on perheen perustanut, lapsia on pari ja asuntovelkaa vuosiksi eteenpäin, ei ole ensimmäisenä mielessä, että ukko pitää heittää pellolle, kun se juo.
Kyllä häntä yrittää pitää työkykyisenä ja perheenjäsenenä kaikin voimin.
Ei siinä mitään hyssytellä.
On ihmeellistä, kuinka jokuu ilman muuta tuomitsee juopon perheet uhreiksi ja hyssyttelijöiksi ja oman elämänsä uhraajiksi.
Miten tekisit, jos kysymyksessä olisi ruokaa rakastava diabeetikko?
Syyllistäisitköö perheen, kun sairas vain söisi ja lihoisi, ja kunto sen kuin huononisi? Pitäisikö perheen heittää hänet ulos talosta?
Miten hoitaisit lasten kasvatuksen, työsi, elämäsi, jos suurella vaivalla lainat maksettuasi ottaisit eron ja joutuisit osituksessa antamaan puolet juopolle miehellesi?
Vuosien työ menisi hukkaan ja aloittaisit alusta?
Et olisi siis silloin minkäänlainen uhri? Ukko olisi työkyvyttömänä arskana ties missä, lapset jäisivät ilman isää.
Kaikki juopot eivät suinkaan ole väkivaltaisia, vaan usein tavattoman ystävällisiä, avuliaita ja miellyttäviä niin humalassa kuin selvin päinkin.
Eivät kaikki suinkaan muutu "Turmiolan Tommeiksi".
Alkuperäinen kirjoittaja yleisön osastossa toivoi, että pidettyään huolta juoposta miehestä vuosikymmenet, saisi hän jostakin tukea ja apua.
Mutta ei edes ajatuksen tasolla sitä saa. Hänet tuomitaan tästä elämänsä pituisesta huollosta. Jos hän ei olisi sitä tehnyt, olisi yhteiskunta joutunut satsaamaan tähän juoppoon isot summat, eikä hänestä olisi ollut yhteiskunnalle veronmaksajaksi.
Nyt taisit itsekkin pompata...alkoholistin/juopon vertaaminen diabeetikkoon kertoo kyllä jos alkup. kirjoittajasta aika paljon. Eipä taida diabeetikkojen lapsista tulla käytöshäiriöisiä, itstunnoltaan vajaita yms. diabeetikon takia niin kuin alkoholisti perheessä usein käy. HERÄTYS! Taidatkin olla itse alkoholisti kun tuota paksua puppua tulee tuutin täydeltä.
Ja kyllä pitäsi tulla ensimmäisenä alkoholisti ukon lemppaaminen pois kun lainat painaa päälle tai lasten hyvinvoinnnista on kysymys. Eipähän menisi nekään rahat viinaan...HERÄTYS ihan oikeesti!
"Kaikki juopot eivät suinkaan ole väkivaltaisia, vaan usein tavattoman ystävällisiä, avuliaita ja miellyttäviä niin humalassa kuin selvin päinkin."
Elelen erään iloisen akateemisen kotitissuttelijan kanssa yhdessä ja tietenkin olen häntä yrittänyt kaikin keinoin kannustaa liikkumaan ja vähentämään alkoholin käyttöä. Se olisi aika hirveää, jos joku vielä tuomitsisi minut tästä. Minähän tässä töitä teen, että tuo yksi jaksaa käydä töissä eikä kauheasti telo itseään kännissä. Se on ihan puhdasta empaattisuutta ja huolehtimista. No, tietenkin läheisriippuvuutta, voi joku sanoa. Eli olen sairas itsekin.
Olen ihan suoraan sanonut hänelle, että hän on juoppo ja hänkin myöntää olevansa juoppo. Yksi on juoppo, toinen syöppö ja kolmas naippo. Riippuvuutensa kullakin. Mä olen varmaankin sitteen liippo, kun harrastan hulluna liikuntaa.
Vitsit vitsinä. Tottakai totuus kirpaisee. Olen epäonnistunut luomaan kunnollista parisuhdetta. Piste.
Onneksi ei ole lapsia eikä asuntovelkoja. Luojan kiitos. Se vielä puuttuisi. Riittää kun on yksi iso lapsi talossa.
"Alkuperäinen kirjoittaja yleisön osastossa toivoi, että pidettyään huolta juoposta miehestä vuosikymmenet, saisi hän jostakin tukea ja apua.
Mutta ei edes ajatuksen tasolla sitä saa. Hänet tuomitaan tästä elämänsä pituisesta huollosta. Jos hän ei olisi sitä tehnyt, olisi yhteiskunta joutunut satsaamaan tähän juoppoon isot summat, eikä hänestä olisi ollut yhteiskunnalle veronmaksajaksi."
Juopon aviopuoliso puhuu itsestään. Hän on elänyt alkoholistin kanssa ikänsä kaiken.
Luuletko, että itsekin alkoholisti pystyisi luotsaamaan juopon puolison 75-vuotiaaksi?
Sen ikäiset ihmiset eivät kaipaa sinun HERÄTYS-huutojasi.
Mutta tästäkin huomataan, että alkoholistin perheellä ei ole ihmisarvoa. Ainoa, josta puhutaan, on se alkoholisti, perheenjäsenet tuomitaan vielä ankarammin.