seuraavassa asiassa?
Minun ja vaimon poika 4 v. äityi käyttäytymään siten että hyökkäili minun päälle nyrkit heiluen, lyöden. melkein 10 kertaa kielsin ja yritin työntää häntä pois siinä kuitenkaan onnistumatta. Poika jatkoi vaan. En kurita lasta fyysisesti, en tukista yms.
Nyt kuitenkin kävi niin etten enää keksinyt miten ratkaista tilanne, menin lukkoon.
Lopputuloksena oli että läppäsin kämmenselällä poikaa poskelle jolloin hän lopetti samantien ja alkoi tietysti itkemään.
Omasta mielestäni en sillä hetkellä edes tajunnut mitä tapahtui!! Poika tietysti itki ja samalla vaimo tuli ulkoa sisään. Poikahan samantien kertoi äidilleen mitä olin tehnyt. Minä olin itse niin lukossa etten osannut muuta tehdä kuin kertoa mitä poika oli tehnyt.
No pyysin pojalta anteeksi tapahtunutta seuraavana päivänä ja sanoin ettei isi, äiti tai kukaan muu saa tehdä niinkuin isi teki ja että se oli todella väärin. No poika totesi että saat anteeksi.
En ole todellakaan ylpeä siitä mitä tapahtui, en tarkoituksella niin tehnyt enkä koe muuta kuin huonoa omaatuntoa ja syyllisyyttä asiasta.
Lopputulos tästä on nyt kuitenkin se vaimo on sitä mieltä että tuo on peruste sille ettei hän halua olla minun kanssa? Hän pelkää että lyön uudestaan. En ole siis koskaan aikaisemmin uhannut / lyönyt kumpaakaan!
Olen nyt tapahtuneen jälkeen ottanut asioista selvää ja tiedän mitä em. tilanteessa voi tehdä. Tapahtuman jälkeen poika ei ole enää yrittänytkään lyödä minua joten siltä osin ei ole ollut tarvetta soveltaa uusia keinoja. Sen tiedän etten enää löisi koska se oli aivan väärä tapa em. tilanteeseen.
Vaimo on kuitenkin sitä mieltä että saatan lyödä uudestaan ja saatan lyödä häntäkin????
Siis mitä ihmettä mun pitäisi vielä tehdä?
Minun ja vaimon poika 4 v. äityi käyttäytymään siten että hyökkäili minun päälle nyrkit heiluen, lyöden. melkein 10 kertaa kielsin ja yritin työntää häntä pois siinä kuitenkaan onnistumatta. Poika jatkoi vaan. En kurita lasta fyysisesti, en tukista yms.
Nyt kuitenkin kävi niin etten enää keksinyt miten ratkaista tilanne, menin lukkoon.
Lopputuloksena oli että läppäsin kämmenselällä poikaa poskelle jolloin hän lopetti samantien ja alkoi tietysti itkemään.
Omasta mielestäni en sillä hetkellä edes tajunnut mitä tapahtui!! Poika tietysti itki ja samalla vaimo tuli ulkoa sisään. Poikahan samantien kertoi äidilleen mitä olin tehnyt. Minä olin itse niin lukossa etten osannut muuta tehdä kuin kertoa mitä poika oli tehnyt.
No pyysin pojalta anteeksi tapahtunutta seuraavana päivänä ja sanoin ettei isi, äiti tai kukaan muu saa tehdä niinkuin isi teki ja että se oli todella väärin. No poika totesi että saat anteeksi.
En ole todellakaan ylpeä siitä mitä tapahtui, en tarkoituksella niin tehnyt enkä koe muuta kuin huonoa omaatuntoa ja syyllisyyttä asiasta.
Lopputulos tästä on nyt kuitenkin se vaimo on sitä mieltä että tuo on peruste sille ettei hän halua olla minun kanssa? Hän pelkää että lyön uudestaan. En ole siis koskaan aikaisemmin uhannut / lyönyt kumpaakaan!
Olen nyt tapahtuneen jälkeen ottanut asioista selvää ja tiedän mitä em. tilanteessa voi tehdä. Tapahtuman jälkeen poika ei ole enää yrittänytkään lyödä minua joten siltä osin ei ole ollut tarvetta soveltaa uusia keinoja. Sen tiedän etten enää löisi koska se oli aivan väärä tapa em. tilanteeseen.
Vaimo on kuitenkin sitä mieltä että saatan lyödä uudestaan ja saatan lyödä häntäkin????
Siis mitä ihmettä mun pitäisi vielä tehdä?
Vastaukset 10
Vanhimmat
edelliseen, poitsulla on todella paha uhmaikä, kiukuttelee kaikesta, jos ei saa tahtoaan samantien läpi niin mikään ei enää kelpaa ollenkaan yms. välillä olen helisemässä poitsun kanssa. Yritän pojan kanssa tehdä asioita mutta mikään ei oikein kelpaa, ruoka ei mene alas, ei halua ulos leikkimään, saa ihme raivareita. Ei siinä mitään, silloin kun vaimo on paikalla, jolloin meitä on kaksi ottamassa ryöpytystä vastaan jolloin kaikki on helpompaa, mutta nämä ajat kun jään pojan kanssa kahdestaan
Minusta vaimosi ylireagoi asiaan, kysy häneltä eikö hän itse ole koskaan läpsäissyt lasta, veikkaan että valehtelee jos sanoo ettei ole. Ja kumpi asian on vahingollisempi lapselle, läpsy vai avioero...? Lasta todennäköisesti ei edes sattunut, säikähti vain.
kun tässä on kyse siitäkin että hän varmaan ylireagoi koska hänen oma lapsuutensa on ollut kaikkea muuta kuin onnellinen, tämän lisäksi 2 edellistä exäänsä ovat pahoinpidelleet häntä. Tuossa valossa varmasti ylireagoikin. Olen häneltä kysynytkin eikö hän tee virheitä, eipä ole vielä myöntänyt tehneensä. Hän on aika äkkipikainen yksilö loppujen lopuksi.
Kirjoituksestasi huomaa, että kadut tuota tekoasi. Ei minun mielestäni pieni läpsäisy ole kasvatuksessa haitaksi, jos siitä ei tule tapaa. Kysy vaimoltasi, että huomaako hän ollenkaan sinun katuvan tätä?
Olisi varmaan hyvä miettiä kasvatusperiaatteitanne yhdessä. Poika voi olla uhmakas myös sen takia, että huomaamattanne kasvatustapanne eroavat toisistaan ja tämän vuoksi poika ei tiedä mikä käyttäytyminen on sallittua.
Tsemppiä!
uudelleen, mulla on kyllä muut keinot. Vaimon mielestä mun olisi pitänyt osoittaa katumusta saman tien, eikä sillä näin ollen ole merkitystä eli melkein yhtä tyhjän kanssa. On meillä varmaan joitain eroja kasvatuksessa. Poitsu on perinyt melkein kaikki luonteenpiirteensä vaimolta joten en yhtään ihmettele. Vaimo oli kuulemma todella hankala lapsena. Kyllä me yritetään olla johdonmukaisia kasvatuksessa, kiitos vastauksista
välittömästi. Pitää niidenkin hetken aikaa miettiä, jos ovat kiusanneet toista ennen kuin suostuvat pyytämään anteeksi.
Itselläni on 5v ja 11kk ikäiset tytöt. Isommalla noita uhmaikiä on tullut ja mennyt. Yhdessä vaiheessa puri kaikkea ja kaikkia, jopa mua. Ja silloin multa meni kyllä lopullisesti hermot, kun ei mikään kielto ollut mennyt perille. Joten suutuksissani purin takaisin. Eipä ole neiti purrut sen jälkeen, kun ymmärsi, että se ottaa ihan oikeesti kipeää. Ja olen kyllä läppäissyt takamukselle, jos ei ole totellut muita keinoja. Mutta se on jo sitten aika äärimmäistä. Tällä hetkellä onneksi toimii noi normaalit uhkailu, kiristys ja lahjonta. Ja neuvottelu, vaikka usein saa selitellä ja perustella hyvin.
Minusta vaimosi ylireagoi tilanteeseen. Yrittäkää keskustella asiasta ja sopikaa rangaistuksista yhdessä. Minusta kuulostaa siltä, että lapsi ihan selvästi kokeilee sinua, kun vaimosi on poissa paikalta. Hän haluaa tietää mitkä ovat sinun rajasi, kun on yksin isän kanssa. Se on ihan normaalia. Hän testaa toimitteko samalla tavalla tietyissä tilanteissa.
Vaimosi kantilta, se mitä hän todennäköisesti näkee on se jokapäiväinen lapsen uhma joka koettelee teitä molempia ja tekisi todennäkösiesti joskus mieli "antaa ympäri korvia" ja hän saattaa jopa pelätä impulssejaan tehdä niin. Sitten hän kuulee sinun läpsäisseen lasta. Siinä vaiheessa hänen omat pelkonsa omien impulssiensa sutheen nousevat pintaan, ja siinä samassa myös pelko Sinun impulssiesi puolesta, koska hän todennäköisesti kuvittelee tekosi olleen suuttumuspohjainen ja impulssireaktio joka voi tapahtua uudelleenkin. En tiedä miten hänet saisi vakuutettua päinvastaisesta.
Sinun täytyy puhua puhumasta päästyäsi ja vakuuttaa hänet siitä että tilanteessa et vain tiennyt miten katkaista pojan raivokohtaus, että hän käyttäytyi välkivaltaisesti ja halusit lopettaa sen. Läpsy ei ollut reaktio suuttumuksesta vaan viimeinen konsti kun muutakaan et keksinut, ja nyt olet ottanut selvää ja tiedät mitä keinoja voi käyttää. Syytä uuteen läpsyyn ei siis ole. Tuosta sinun pitäisi hänet saada vakuuttumaan.
Ymmärrän vaimosi näkemyksen, ylireagointia kyllä mutta etenkin jos hänellä on menneisyydessään väkivaltainen suhde tms. ymmärrän hyvin miksi hän reagoi noin.
Toivottavasti selviätte ehjinä.
***
ihan surutta, jos on aihetta.
En voi sietää että lapset hyppivät silmille.
Tai että huutelisivat/haistattelisivat.
Korville tulee että paukahtaa.
Tai jos fyysisesti minua löisivät/purrisivat, niin purisin varmasti takaisin. hahha. enkä tuntisi huonoa omaatuntoa kertaakaan.
Onpas helppo sanoa kun mun lapset on jo tasapainoisia aikuisia....
pphoitajalta kerran noihin raivareihin. Pitää ottaa lapsi väkisin syliin ja pitää siinä kunnes rauhoittuu. Ja jos ei sylissä pysy tai pysty pitämään ja on hyvin aggressiivinen lapsi niin kääriä vaikka mattoon niin ettei pysty vahingoittamaan muita eikä itseään. Mutta tärkeää pysyä itse lähellä, ettei aiheuta lapselle turvattomuuden tunnetta.
Ja mitä vaimoosi tulee niin hän kyllä ylireagoi. Tuolla taustalla se on täysin ymmärrettävää. Keskustelkaa asiasta. Ja hyviä hermoja ja pitkää pinnaa sinulle sekä vaimosi että lapsesi kanssa!
, helpottaisi tosiaan jos avokin kanssa voisi keskustella mutta tilanne on se että olemme nyt ottaneet etäisyyttä asian vuoksi ja meille on varattu aika perheterapiaan, joten en voi muuta kuin odotella 2 viikkoa. Vaimo on nyt niin "äkäisellä" päällä ettei keskustelusta tule mitään. Ei voi muuta kuin odottaa.