Eilen se tapatui. Viimeinen pisara meidän yhteiselossa. Olen jo pitkään miettinyt meidän yhteiseloa ja ihmetellyt mikä siinä minua pitää. Olemme seurustelleet jo 10 vuotta. Se on pitkä aika se. Muutamia kertoja olemme olleet erossa, nyt lähden etsimään omaa asuntoa.
Mies on luvannut parantaa tapansa. Jos nyt menen takaisin, tällä kertaa en selviä ilman nöyryytystä ja jossain vaiheessa saisin varmasti selkääni. Vielä sitä ei ole tapahtunut kuin uhkailuasteella.
Olen 25 v. Se helpottaa, koska voin aloittaa kaiken alusta. En enää jaksa hoivata ja auttaa ihmistä joka ei aiokaan auttaa itse itseään. Tntuu vain niin pahalta hänen soitot ja pyynnöt takaisin tulosta. En tiedä miten pystyn sanomaan ei, niin monta kertaa että hän ymmärtää. Paha olo on itsellänikin, ei tämä helppoa ole, mutta
Nyt riitti!
Mies on luvannut parantaa tapansa. Jos nyt menen takaisin, tällä kertaa en selviä ilman nöyryytystä ja jossain vaiheessa saisin varmasti selkääni. Vielä sitä ei ole tapahtunut kuin uhkailuasteella.
Olen 25 v. Se helpottaa, koska voin aloittaa kaiken alusta. En enää jaksa hoivata ja auttaa ihmistä joka ei aiokaan auttaa itse itseään. Tntuu vain niin pahalta hänen soitot ja pyynnöt takaisin tulosta. En tiedä miten pystyn sanomaan ei, niin monta kertaa että hän ymmärtää. Paha olo on itsellänikin, ei tämä helppoa ole, mutta
Nyt riitti!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jätä tuollaiset luuserit! Ei niistä äidin pikku vellihousuista mihinkään ole. Munaa ei ole yhtään ei edes housuissa...
ja voimia!
Voisitko antaa meiliosoitteesi, ois kiva vaihtaa ajatuksia....Mulle tuli "viimenen pisara" kans eilen. Nyt vaan pitäs laittaa rattaat pyörimään, kiva ois jutella jonku kans joka samassa tilanteessa.