Kysyin, haluatko viettää loppuelämäsi kanssani. Sanoit, ettet tiedä, vaikka rakastat. Itkin. Sanoin, että hyväksyn sen ja että yritän olla rakkautesi arvoinen. Sinä itkit, tunsit itsesi hirviöksi. Halusit lähteä - jos saamme toisemme tuntemaan näin, tämä emme ole hyväksi toisillemme. Pelkäsit, että kärsin. Mutta se, että haluan yrittää olla rakkautesi arvoinen ei ole kärsimystä. Se on kunnioitusta. Tiedän, etten ole sitä aina osoittanut, olen ollut hankala ja vittumainen.
Mitä paljon voimme toiselta vaatia? Ikuista rakkautta vai rakkautta hetkestä toiseen? Kumpi niistä on todempaa?
Mitä paljon voimme toiselta vaatia? Ikuista rakkautta vai rakkautta hetkestä toiseen? Kumpi niistä on todempaa?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.