Usein kuulee, että ei haluta aloittaa mitään vakavampaa olosuhteiden vuoksi. Esimerkiksi välimatka, työkiireet tai muut vastaavat asiat ovat usein pakkien syynä. Onko tuollaisiin syihin vetoaminen mielestänne aina lause "et kiinnosta minua riittävästi" kauniimmin ilmaistuna? Onko kukaan oikeasti jättänyt todella kiinnostavaa ihmistä väliin esimerkiksi välimatkan takia?
Olosuhteet.
Joopajoo.
161314
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
oo mut mikä sit ois parempi vaihtoehto, sanoa suoraan et oot niin vitun ruma / tyhmä ettei sua jaksa katella muuta kuin yksisilmäisen käärmeen kautta sisäisesti.
Esimerkiksi noin. Eipähän jäisi epäselvyyksiä.
toisaalta minkään sortin itsetunnon rippeitäkään, liika rehellisyys ei oo aina hyvästä, pieni valkoinen valhe voi säästä paljolta pahalta.
Rehellisyys ja hienotunteisuus ovat vaikea, mutta arvostettava yhdistelmä, etenkin jos pyytää suoraa vastausta. Kyllä mun itsetunto ainakin kestää kuulla, että en ole jonkun mielestä kiinnostava. Makuja on monia, eikä kaikki voi tai tarvitse millään miellyttää.
Valkoisen valheen kyllä huomaa, ellei elä päänsisäisessä tyhjiössä.
Pakko tosin myöntää, että itselläni ei ole yleensä pokkaa sanoa suoraan, ettei kiinnosta, vaan keksin tekosyitä, joihin alan itsekin uskoa. Sinänsä ihan inhinillistä ja ymmärrettävää, mutta ei kovin reilua tai rohkeaa käytöstä.
Välimatka ei meinaa mitään, jos kyseessä on huippunainen. Thaimaan sijainti toisella puolella palloa ei ole mikään este. Finnairkin joutuu lisäämään kalustoaan, jotta miehet pääsevät naistensa vierelle.
Todellista ihastusta ei jätetä.
Olosuhteilla ei ole mitään merkitystä, vaan asiat laitetaan tärkeysjärjestykseen.
Aikaa on juuri siihen mihin sen haluaa käyttää.
sanat, jotka ovat muuta kuin suora osoitus kiinnostuksesta, esim. tykkään susta, haluan olla sun kanssa jne, ovat pakit. Niiden antajat kuvittelevat mielessään olevansa hienovaraisia ja kohteliaita, kun eivät tajua, että kaikki tietävät jo nuo yleisimmät pakokeinot. He yrittävät jättää itsestään ehkä fiksumman kuvan, kuin mitä todellisuudessa ovatkaan.
Eri asia on, jos syy on todellinen ja sen kyllä huomaa, ennemmin tai myöhemmin, esim. siitä onko tällä jättäjällä jo uusi kierroksessa heti viikon päästä olosuhteista huolimatta.
kuuluu esim. se jos on juuri eronnut, eikä sen vuoksi halua uutta suhdetta...se ei ole välttämättä silloin tekosyy jos sanoo, ettei halua nyt suhdetta kun olosuhteet ovat mitä ovat.....toinen todellinen syy on esim. kaukosuhde, jossa parhaimmillaankin olisi mahdollisuus nähdä vain harvoin. kaikista vain ei ole sellaiseen.
Mutta kyllä yleensä toisesta huomaa, onko syy todellinen vaiko keksitty.
Olen oikeasti jättynyt taakseni kiinnostavan ihmisen olosuhteiden sekä järjen pakosta.
Tilanne oli se, että hän oli minua vanhempi nainen sekä kaiken lisäksi esimieheni. Olin järjettömän rakastunut. Tilanne kävi minulle niin vaikeaksi, että päätin kylmästi vaihtaa työpaikkaa ja asuinkaupunkia, jotta voisin unohtaa. Muutaman vuoden se kesti, mutta onnistui lopulta.
Ihminen kykenee itse vaikuttamaan olosuhteisiin lähes poikkeuksetta ja mikäli motivaatio siihen on tarpeeksi kova se myös tekee niin.
Suomennettuna
-Asun mieluummin täällä kuin muutan vuoksesi.
-Ei huvita kulkea niin kauas viettämään aikaa kanssasi.
-En tahdo vähentää työmäärää viettääkseni kanssasi aikaa.
Ihminen tekee melkosia uhrauksia jos on tarpeeksi hyvä syy ja mikäli on pienintäkään epävarmuutta siitä onko toinen henkilö sen arvoinen jää uhraukset tekemättä.
On niin helppoa syyttää välimatkaa, olosuhteita, elämäntilannetta tms. Toisaalta joillekin ihmisille on liian vaivalloista ja energiaavievää lähteä vaikkapa pitkän työpäivän jälkeen ajamaan satoja kilometrejä. Etenkin jos tekee vuorotyötä, on kaukosuhde helkkarin kuluttavaa, vaikka olisi miten rakastunut. Jonkin aikaa jaksaa, mutta sitten pitäisi jo jommankumman tehdä muutoksia, tai molempien. Jos vielä lapsiakin molemmilla tai toisella, se tekee kaikesta vielä vaikeampaa. Lapsia pitää tavata, ehkä hakea ja viedä. Elämässä tapahtuu niin paljon, elämään kuuluu niin paljon.
Rakastuin mieheen, joka sanoi myös rakastuneensa minuun, olosuhteet vaikeat meidänkin tapauksessa, välimatkaa, vuorotyötä, lapsia edellisistä liitoista, kaikki mahdollinen meni pieleen...huomasin itsekin miten vaikeaksi kaikki meni. Jatkuvasti piti suunnitella tapaamisia tosi tarkkaan ja etukäteen, sit jos tulikin yllättäviä muutoksia, kaikki meni kinasteluksi, pettymyksiä tuli jne. Mies se halusi lopettaa, vaikka sanoi ettei sisimmässään kuitenkaan haluaisi. Meni jonkin aikaa, yritin unohtaa. Päädyimme yhteen vielä 2 kertaa ja jonkun ajan päästä mies taas halusi lopettaa. Tai halusi jatkaa, mutta syytti olosuhteita. Päätin että todella unohdan hänet ja jatkan elämääni. Ajattelin että hänellä pelkkiä tekosyitä.
Kuitenkin tiedän että hän taisi olla tosissaan, elää yksin, tekee hirveesti duunia, tapaa lapsiaan, ei juurikaan käy ulkona... soittelee joskus. Mutta olen tavannut toisen, jo jonkin aikaa. Haikeaa...
Mielenkiinnolla luin kirjoitustasi. Omalle kohdalleni saattui nainen, joka todella tuntui "siltä oikealta". Välimatkaa tosin liikaa ja kuten teilläkin, kaikki meni pieleen.
Halusin loppujen lopuksi nainen, joka asuu lähellä, jonka luo voin mennä käymään hetken mielijohteesta, ajamatta 100km, joka voi piipahtaa luonani duunin jälkeen jne.
Syytin olosuhteita kun kerroin "elämäni naiselle" ettei suhteesta taida mitään tulla. Loukkasin häntä, tiedän sen. Löysin naisen kotikaupungistani, hyvännäköisen, sutjakkaan, fiksun oloisen ja seksikin sujuu. MUTTA; se jokin puuttuu. Jatkuvasti tuo eka nainen mielessäni. Ja vertaan naisystävääni häneen. Joskus tulen sairaaksi mustasukkaisuudesta, kun mietin ketä "elämäni nainen " tapailee, minkälainen mies häntä koskettaa, miten heillä menee, ajatteleeko hän minua koskaan.
Helkkari, ei se aina niin helppoa ole, valintojen tekeminen.
Mielenkiintoinen tarina sinulla. Joskus tuntuu epäreilulta, että elämä on välillä niin mutkikasta. Eivätkö asiat ikinä voisi sujua yksinkertaisesti eikä olisi aina rattaat täynnä kapuloita?
Tsemppiä joka tapauksessa sinulle, sympatiseeraan monestakin syystä sinua. =)
Ihastukseni jätti minut juuri samoista syistä, joita mainitsit. Tiedän, että hänellä on yhä tunteita kohtaani. En usko hänen olevan erityisen onnellinen.
Minä elän sinkkuna, en aio/en halua ihastua/rakastua kenenkään mieheen pitkiin aikoihin, olen todella pettynyt.
Joskus on hyvä ladella lööperiä, kuin loukata toista jos on esim. koomakännissä iskenyt jonkun ja selvinpäin ei naama miellytä.
Silloin "ei halua vielä vakiintua" sun muuta selitystä on helppo pistää kehiin.
Veikkaisin että nainen, mutta...