Eli ihan vaan mielipiteitä ja kokemuksia kyselisin kaukosuhteesta?
Sillä mulla sellainen saattaa olla edessä päin.. Välimatkaa noin 250 kilsaa, ja viikonloppuunhan se näkeminen jäisi, mutta en tiedä vaan että kestänkö.. Olen ollut kyllä aijemminkin kaukosuhteessa, mutta silloin ei ollut kuin alle 100 kilsaa, ja sillon tuli nähtyä joka viikonloppu, mutta nyt ku on vähän pitempi välimatka, niin ei ehkä joka viikko ole rahaa lähteä minnekkään.
En nyt tiedä on järkeä edes aloittaa tällaista.. jätkä on tosi kiinnosta, en ole ollut näin kiinnostunut/ihastunut varmaan yli vuoteen..
Mutta, kirjoitelkaa omia kokemuksia!!
Kiitos.
Sillä mulla sellainen saattaa olla edessä päin.. Välimatkaa noin 250 kilsaa, ja viikonloppuunhan se näkeminen jäisi, mutta en tiedä vaan että kestänkö.. Olen ollut kyllä aijemminkin kaukosuhteessa, mutta silloin ei ollut kuin alle 100 kilsaa, ja sillon tuli nähtyä joka viikonloppu, mutta nyt ku on vähän pitempi välimatka, niin ei ehkä joka viikko ole rahaa lähteä minnekkään.
En nyt tiedä on järkeä edes aloittaa tällaista.. jätkä on tosi kiinnosta, en ole ollut näin kiinnostunut/ihastunut varmaan yli vuoteen..
Mutta, kirjoitelkaa omia kokemuksia!!
Kiitos.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ainakin meillä. Mies asuu keski-Suomessa (Äänekoskella) ja minä pääkaupunkiseudulla. Netin välityksellä tutustuttiin ja n. kuukauden tuntemisen jälkeen tavattiin. Ollaan seurusteltu n.4 kuukautta ja hyvältä näyttää. Tavataan yleensä kerran viikossa, joskus vaan joka toinen viikko. Matkoihin menee kyllä paljon aikaa ja rahaa ja ikävä on jatkuvasti, mutta muuten homma toimii.
Olen tuntenut vaimoni 9,5 vuotta ja ollut naimisissa kohta 8 vuotta.Lapsemme on 6,5 vuotta.Avioliiton ajasta olen ollut yli 5 vuotta poissa kotoa,milloin missäkin, poissa Suomesta.Yleensä matkat kestävät 2 viikosta useampaan kuukauteen.Olemme etäällä toisistamme mutta avioliitto toimii kuitenkin.
kestää..kyllä se rakkaus tuommosen kestää sitä paitsi onhan se piristävää kun ei toinen koko ajan vieressä kyhnötä..itsellä vähän samanlainen tilanne tosin parivuotta asuttiin yhdessä kunnes nyt sitten toinen on armeijassa, mutta kyllä se kestää!
Älkää te ihmiset edeskäyttäkö sanaa "kaukosuhde" jos välimatkaa on joku sata kilometriä. Eihän se ole mitään. Itselläni poikakaveri on slovakialainen ja asuukin siellä, ja kesäkuussa jo 2 vuotta ollaan oltu yhdessä. Ei se suhde välimatkaa katso. Se katsoo rakkautta.
Onhan se tuskaa olla erossa toisesta. Asuu se toinen sitten 100km tai 1000km päässä. Mutta kyllä sen jaksaa jos niin päättä. Mutta siinä pitää molempien olla tosissaan. Pitää luottaa toiseen ja tietää, että toinen haluaa muutakin kuin parin kuukauden jutun. Pitää tietää, että toinen ikävöi siellä yhtä paljon ja tekee kaikkensa jotta voitaisiin taas nähdä pian.
Me ollaan onneks saatu olla aika paljon nyt yhdessä. Koko viime kesä oltiin yhdessä ulkomailla töissä, ja nyt ollaan taas saatu olla 3kk yhdessä ihan jokapäiväisesti. Vielä kuukausi yhdessäoloa jäljellä, sen jälkeen tulee taas totaalinen 2kk erossaolo. Mutta sen jälkeen, ainakin suunnitelmien mukaan, saadaankin sitten asua yhdessä ihan pysyvästi. Tai no, eihän tässä maailmassa mikään ole pysyvää. Mutta kuitenkin.
Ollaan molemmat vielä nuoria, tällä hetkellä minä 20v ja hän 23v, ja opiskelut on tässä tiellä aika lailla. Mutta kyllä tämä kaikki tästä. Onhan meillä aikaa.
Uskokaa siis kokenutta, kyllä se kaukosuhde kestää siinä missä "tavallinenkin" suhde. Tämmösessä suhteessa ainakin tietää, onko toinen tosissaan vai ei. Lisäksi oppii arvostamaan sitä aikaa, jonka saa olla yhdessä. Tajuaa myös sen, miltä tuntuu jos toinen ei ole siinä vieressä koko ajan. Ymmärtää miten tärkeä se toinen ihminen itse asiassa on.
Eroamiset on aina yhtä tuskaa, kyyneliä ja kidutusta, erossaoloaika on yhtä kaipuuta ja tyhjää oloa, mutta jälleennäkeminen onkin sitten yhtä hymyä ja riemua ja kaikki yhdessä vietetty aika on täyttä juhlaa. Molemmat ollaan niin rakastuneita että sydäntä särkee.
Ja toimiihan se puhelin ulkomaillekin. Soittaminen tosin maksaa aikalailla, mutta viestithän kulkee aina ja edullisesti.
Kyllä mikä tahansa suhde kestää jos on kestääkseen. Kirjotelkaa, jos jollain muulla on samanlaisia kokemuksia...
:)