Onko muita samanlaisia naisia olemassa kuin minä. Minä en ole lainkaan sukurakas.
Minulle ovat tärkeitä omat ystävät, mieheni ja minun ystävät ja mieheni ystävät.
En kestä juoruilevaa, kateellista ja toisten asioihin puuttuvaa sukua.
Pahin on anoppini ja mieheni siskon perhe.
Anoppini on oikea omahyväinen vanha kääkkä, joka on aina ja vain aina kaikessa oikeassa.
Hän puhuu pahaa aina selän takana jokaisesta, joka kääntää vain hieman selkäänsä. Edessä hän on mielisteleva paskaläjä.
Minulle ovat tärkeitä omat ystävät, mieheni ja minun ystävät ja mieheni ystävät.
En kestä juoruilevaa, kateellista ja toisten asioihin puuttuvaa sukua.
Pahin on anoppini ja mieheni siskon perhe.
Anoppini on oikea omahyväinen vanha kääkkä, joka on aina ja vain aina kaikessa oikeassa.
Hän puhuu pahaa aina selän takana jokaisesta, joka kääntää vain hieman selkäänsä. Edessä hän on mielisteleva paskaläjä.
Vastaukset 13
Vanhimmat
vaihdettais mielipiteitä ja kannustettais
Asun Oulussa.
että on myös muita ei-sukurakkaita. ei väkisin voi olla ystävä.ystävät tulevat huomaamatta elämäämme ja jäävät siihen , sitten vasta huomaamme kuka on ystävä.
Ja sori vaan, mutta vähän vanhetessanne huomatte, että kaverit ja ystävät ovat kadonneet ties minne.
Mut varsinkin jos lapsia ei ole, ei kannata välittää suvusta.
Puhuttiin just töissä, että ns suuri ikäluokka on tekemässä perinnöttömäksi näitä, jotka ovat itse unohtaneet sukunsa.
Minulle ainakin hyvät ihmissuhteet on paljon paljon mahd. perintöä tärkeämpiä. Sen vuoksi en välitäkään pitää yllä mitään suhteita näön vuoksi, että "jospa mahd. tuo äiti jättäisi mulle ison perinnön".
Ihmissuhteeni ovat luonnollisia ja perustuvat sille, että viihdyn jonkun ihmisen seurassa eikä sille, miten varakas hän on, tai minkäänsuuruisen perinnön odotuksille.
Valitettavasti verisukulaiseni ovat erittäin riitaisaa porukkaa --> en viihdy heidän seurassaan --> en ole ollenkaan väleissä sinne päin --> en myöskään odottele mitään perintöjä, eivätkä sellaiset minua kiinnosta. Tulen toimeen omillani.
hyvä
Olen kärsinyt itsekin ristiriitaisesta suvustani. Olen yrittänyt olla jotenkin väleissä heidän kanssaan, mutta oon huomannut että etäisyyden pito on parasta. En ehkä kuitenkaan haluaisi kokonaan laittaa välejä poikkikaan vaikka välillä on vaikeampaa. Se on niin kaksipiippuinen juttu. Mitään perintöjä en itsekään odota, on parempi ettei odota mitään niin ei sitten petykään, jos mahdolliset perinnöt menevät "suosikeille".
Terv. Suvun musta lammas -ilman syytä
Nuo sanat ois melkeen voinu tulla mun suusta!!! Omistan samanlaisen anopin.. Koita pärjätä!
omista.
Onneksi on muitakin. minun anoppini ja kälyni ovat molemmat kotona, joten siinä kauniiden ja rohkeiden välissä täytyy vähän käytännössä kokeilla millaista on olla ilkeä Sally spektra.(vai mikä lie,tai siis tuleeko sitä ohjelmaa enää, taitaa nykyään olla salatut elämät??)Ilkeät ihmiset, anopit ja muut joutuvat aina maksamaan ilkeyksistään!Onneksi ystävällisiäkin ihmisiä löytyy.
Meitä on moneen junaan. Itse kuulun sukuun joka on kiinnostunut tietää mitä suvun jäsenille kuuluu ja voivotella jos kuuluu huonoa ja olla hyvillään jos kuuluu hyvää. Jos oikein huonoa kuuluu niin sitten mennään apuun. Vielä myöskin sellainen piirre että meni mulla sitten hyvin tai huonosti niin jos oikeasti apua tarvitsen niin sitä saan, samalla kuitenkin saan myös ne kirjavat mielipiteet ja neuvot, mutta kuuntelen niitä jos ne tuntuu hyviltä, mutta jos ei kuullosta niin sitten vain sanon kiitos ja näkemiin. Suku on pahin, myönnettäköön, mutta myös ehdottomasti paras jos siihen haluaa satsata. Itse haluan ja nautin näistä lukuisista tuttavuuksista (jo on kirjavaa porukkaa :0)). En todellakaan viitsi ottaa nokkiini kaikkitietävistä neuvoista, otan niistä vain ne parhaat päältä! Nautin suvusta että omista ja mieheni ystävistä ja tunnen eläväni täysillä.
Mä en ole ollut pian 15 vuoteen missään tekemisissä oman sukuni kanssa, koska sain yksinkertaisesti tarpeekseni siitä loan heitosta ja juoruamisesta yms yms. Mieheni suku ei juuri tästä omastani edukseen erotu, mutta olosihteiden pakosta heitä joudun sietämään. Kerran vuodessa kesälomalla käydään miehen sukulaisissa vieraalla paikkakunnalla (onneksi) ja olen asiallinen mutta vaisu, en siis lainkaan oma itseni. Nekin vierailut kestän vain ja ainoastaan mieheni vuoksi.
Jotkut suvut nyt vain ovat ihan mätiä, mitä turhaan yrittää väkisin pitää yhteyttä.