Mietiskelen tässä itsekseni näitä, josko joku täällä osaisi auttaa.
Kuinka kauan olette harrastaneet laulua ennekuin olette oppineet vibran?
Oletteko huomanneet tekevänne erilaisia vibroja? Mulla kun usein kuulostaa hitaalta, soulmaiselta, ja sitten taas joskus ääni ikäänkuin vain "helisee" tai jotain, ei niin selkeää korkeudenvaihtelua vaan sellaista äänen liikkumista vaan. Oletteko huomanneet tällaisia eroja?
Kuinka kauan olette harrastaneet laulua ennekuin olette oppineet vibran?
Oletteko huomanneet tekevänne erilaisia vibroja? Mulla kun usein kuulostaa hitaalta, soulmaiselta, ja sitten taas joskus ääni ikäänkuin vain "helisee" tai jotain, ei niin selkeää korkeudenvaihtelua vaan sellaista äänen liikkumista vaan. Oletteko huomanneet tällaisia eroja?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ei sitä vibraa saa tehdä, sen pitää vaan syntyä.
tehty vibra on huono, varsinkin jos se synnytetaaän esim. leukaa vispaamalla tai kieltä "tulkuttamalla"
En tunnistanut omassa äänessäni mitään vibraa, mutta laulunopettaja sanoin että siinä on "kiva luonnollinen vibrato". Siinä vaiheessa olin opiskellut 4 vuotta, enkä tiedä milloin ko. kummallisuus oli ilmestynyt vai oliko ollut jo alusta alkaen...
Taajuus on kovastyi kiinni siitä miltä korkeudelta on kulloinkin laulamassa.
mutta yleensä laulajat, joilla on mahtava vibra, pystyvät laulamaan myös ilman vibraa.
Tällöin, kyllä he sen jotenkin ihan itse tekevät.
Jos laulajalla on "mahtava vibra" hänellä ei ole hyvä ääni, luultavasti vaan vanhuus on vienyt voimat lihaksista
Hyvä-äänisellä laulajalla on useimmiten kohtuullinen vibra.
Koulutettu ja osaava laulaja pystyy laulamaan myös ilman vibraa suoralla äänellä.
(Jopa minä pystyn jos siihen on tarvetta...)
Mutta korostan - oikeat laulajat eivät pyri TEKEMÄÄN vibraa -
jos pystyt laulamaan vibralla, ja ilman vibraa, silloinhan ihan itse päätät teetkö sen vai et...
eli ei tuu silloin "itsestään" vaan ihan tahdolla taidolla ja tekemisellä.
kyllä sitä pystyy ihan itse hallitsemaan...ja myöskin sen taajutta ja syvyyttä
Jos sinä 2teet2 vibran, niin miten?
Jos teet sen leualla, kielellä, vatsalihaksilla tai vaikka polvia täristämällä, niin teet se väärin. Se kuulostaa kauhealta.
Jos taas "annat sen syntyä", niin miten määrittelet esimerkiksi sen taajuuden. Luonnollinen, kaunis vibra syntyy laulajan ääniellimistön onteloissa, siis resonanssin mukana. Sen taajuus on riippuvainen äänen voimakkuudesta ja laulettavan sävelen korkeudesta.
Luonnollisen vibran taajuutta ja syvyyttä ei siis voi hallita siten, että mihin tahansa säveleen saisi minkätahansa vibran
voi selittää kovin helposti jos ei ole opiskellut ihmisen anatomiaa aika pirun tarkasti, niin kuin varmaan tiedät. Ei se synny millään tuollaisella polvienheiluttelukikalla, vaan jossain muualla, lihaksilla ja paikoissa joiden nimiä emme osaa.
Luuletko et vibraatto on vain joku omituinen luonnonihme ja sattuma?
Kyllä se on ihan tiedettä, lihaksiston tekemää vaikutusta ääneen. Joku siellä sun vartalossa sen tekee, ei se ole mikään pyhä voima vaan sun oma kroppa.
En tietääkseni ole kirjoittanut luonnonihmeistä, sattumasta tai pyhästä voimasta.
Tekemällä tehty vibra on yleensä ruma, tehtiin se sitten miten hyvänsä.
Luonnollinen vibra syntyy, etkä voi sitä täysin hallita... jos muutat sen taajutta ja syvyyttä niin se ei ole enää luonnollinen vaan tehty.
Ja miten voit olla varma sen lihastyön osuudesta? Soiva kirkonkellokin vovvaa, eikä siinä ole lihaksia.
Mikä sen sitten aiheuttaa mielestäsi? Jos ei sattuma, luonnonihme eikä pyhä voima, mutta silti se "vain syntyy"? Sanopas se!
Ja miten tehdään vibraatto viululla? Sellolla? Kitaralla?
Oletko hullu kun väität että se vain syntyy tyhjästä?
Kuulepa teini, sinulla on ilmeisiä vaikeuksia ymmärtää toisten kirjoittamien tekstien sisältöä. Ja lisäksi "löydät" toisten teksteistä väitteistä, joita siinä ei ole. Ilmeisesti tarkoituksella, että saat nimitellä hulluksi...
Täsmennän edelleen aikaisemmin kirjoittamaani:
1) luonnollinen vibrato on ominaisuus, jonka osaava laulaja voi käyttää tai olla käyttämättä. Luonnollinen vibra kuulostaa kauniilta. Sen taajuus ja syvyys ovat riippuvaisia laulettavan sävelen taajuudesta ja voimakkuudesta, sitä ei siis voi rajattomasti muutella. Luonnolisen vibran synnylle on tärkeää äänen resonointi, siis kaikuminen kurkun, suun, nenän, poskionteloiden ym. alueella.
2) vibran voi myös tehdä, ja sen tekemiseen on käytetty monenlaisia keinoja. Hauskimpia esimerkkejä ovat Dolivon polvien tärisyttäminen ja Carolan leuan vispaaminen. Vanhenevilla laulajilla se syntyy usein heikentyneiden vatsalihasten ansiosta. Erään tenorin näin tekevän sen kieltä heiluttamalla. Sellaisen vibran taajuutta ja syvyyttä voi muutella. Kyseessä on tehty vibra ja se kuulostaa yleensä kauhealta.
Ja edelleen - vibran tekemiseen tarvitaan kyllä sitä lihaksistoa. Muuten ei synny lauluakaan. Hyvä ääni jossa on sitä luonnollista vibraa, tarvitsee tuen joka tehdään lihaksistolla. Mutta jos tietoisesti käytät tätä tuen lihaksistoa vibran tekemiseen, niin kyseessä ei ole luonnollinen vibra vaan tehty vibra. Tehdyn vibran tunnistaa kolmesta seikasta; 1 laaja säveltaajuuden vaihtelun heikentää sävelpuhtautta, 2 vibran taajuus on yleensä häiritsevän hidas, 3 tehty vibra väsyttää sen tekemiseen käytettyä lihaksistoa. Luonnollisella vibralla taas voi laulaa väsymättä toista tuntia...
siis ei voi opetella tekemään aitoa vibraa. se muodostuu tekniikan kautta ja on täysin luonnollista ja yksilöllistä tavaraa. tämä vibraattori on oikeassa että et voi opetella taikka itse aiheuttaa tietoisesti semmoista vibraa kuin haluat kulloinkin. kun tekniikka on kohdallaan niin lähtee tulemaan luonnollinen vibra jota et voi säädellä semmoiseksi kuin haluat, jos "voit" säädellä sitä niin silloin se ei ole aito!
Eikös barokkimusiikissa vibraatoa käytetä tehokeinona tunnetta kuvaavien sanojen kohdalla, kuten koloratuuriakin. Silloin luonnollisen (mielellään)kevyen vibran päälle ikäänkuin lisätään vähän tehoa.Ihanne poikasopraanon luonnollisesta heleästä "suorasta" äänestä yhdistyy taitavaan "heleyttämiseen" tarvittavissa kohdissa. Emma Kirkby?
Ei vibra tee äänestä vielä hyvää, eli laulamisessa on turha liikaa miettiä sitä, syntyykö vibraa, vai ei. Tärkeintä on tulkita musiikkia omalla persoonallisella tavallaan ja pyrkiä kehittymään siinä. Yleensä liika yrittäminen kostautuu ja kuuluu äänessä. Eli laula vaan menemään ja keskity musiikin tunnelmaan ja sisältöön. Älä liika mieti sitä, miltä se kuulostaa. Silloin on mahdollista myös jopa kehittyä. Sanoihan Pavarottikin osuvasti, että laulamnen on sivistynyttä huutamista.
Pavarottin sanomana ko. totuus pitää paikkansa? Jos joku muu puhuu "huutamisesta", niin se ymmärretään aina "huutamisena", vaikkakin "jalostettuna".....kuulijan korvanöyhtät ratkaisee....
Eiköhän se tekstin mukainen tulkinta ole laulamisessa luontevan tekniikan ohella tärkeintä. Liian monet laulajat tekevät musiikkia liikaa "itselleen", jolloin tulkinta usein jää ohueksi. Todellinen taide on aina konkreettista vuorovaikutusta tekijän ja yleisön välillä. ..niin, Pavarotti ei tulkitsijana ole kyllä mikään suuri idolini...
siis kaunis luonnollinen vibra on mahtava.mutta on yksi tekijä joka tekee laulajasta "taitavan". se on pianissimo laulua. kaikista vaativinta!
se että puhuu Pavarotista ei tee kokenutta näissä jutuissa!jos ei ole laulanut klassista niin ei ole!
Suosittelen sinulle lämpimästi ryhtymistä opettajaksi! Ihanaa itsetietoisuutta ;)
Vibrato voi olla "ikäänkuin pinnasta" tehtyä, jota usein käytetään ei-klassisissa laulutyyleissä, tai lauluäänen ominaisuus, joka klassisessa laulussa kehittyy n 4 vuoden laulamisen jälkeen. Jos se on hyvin laaja (yli puolisävelaskelta), siitä tulee häiritsevä. Voi olla, että on vaikeuksia kuulla säveltaso laajan vibraton takia. Sellainen johtuu virheellisestä laulutekniikasta.
Juuri näin asia on!