Meillä harkintaaika loppuu huhtikuussa. Olen löytänyt uuden naisen ja haluaisin, että hän muuttaa jo meille viikonlopuiksi. Olenko hullu, kun näin toimin tällä tavoin?. Kysyin lupaa tähän vaimolta tekstarilla. Ei vastaa puheluihin tai tekstareihin. Hän oli se joka lähti, vierailee kummiskin meillä paljon, koska lapsia 3 kpl. Vastatkaa onko tässä mitään järkeä?
Uusi nainen
Mitä teen
376242
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Kannattaa asua "yksin" jonkun aikaa. Vaikutat riippuvaiselta mieheltä, joka ei osaa olla yksin, kun heti olet toista haalimassa asumaan ja eron ollessa vielä kesken. Tuskinpa tuttavuutenne kovin pitkäaikaista vielä edes on. Miehillä tahtoo usein olla se vika että ne tarvii heti jonkun toisen hoivaamaan ja yleensä se kestävä parisuhde ei onnistu, kun otetaan siinä hätäpäissään ensimmäinen sopiva vastaantulija.
Toinen juttu, että nimität yhä ex-muijaas vaimoksi, kielii jonkinlaisesta riippuvuudesta ja toinen juttu vielä, että sinun ei todellakaan tarvi häneltä kysyä lupaa jos jonkun otat asumaan.
Niinkauan kuin avioeroon ei ole tuomittu: vaimo on vaimo. On hienoa jos joku vielä tänä päivänä osaa puhua sivistyneesti, eikä ala nimittelemään muijiksi ja akoiksi! Siitä huolimatta että ollaan tulossa EXiksi.
Olen sun kanssa samaa mieltä. Kunnioitusta ei tarvii menettää, vaikka rakkaus oliski kuollu. Arvostan häntä kuitenkin, vaikka ei halua mun kanssa elää.
Sittenhän kysyjällä on kohta vaimo ja avovaimo. Hieno homma.
Olet oiva esimerkki siitä, miksi lapset pysyköön lasten palstoilla = lapsi ei ymmärrä tämän tasoisia keskustelija :)
Kun olet niin aikuinen, voisit tietenkin jotenkin perustella päätelmäsi, esimerkiksi kumota minun kirjoittamani, jos mitenkään pystyt. Niin, tosiaan, et pysty. Kunhan vain kirjoitit ehkä vielä tyhmemmän kommentin, sillä sen sinä teit, ehkä edes tajuamattasi :)
Asuvatko lapset kanssasi? Heidän pitäisi kyllä tutustua uuteen naiseesi vähän aikaisemmin kuin niin, että hän muuttaa teille, vaikkakin vain viikonlopuiksi. Teet kyllä minun mielestäni aika hätiköityjä päätöksiä, eiköhän teidänkin tulisi tutustua tarkemmin ennenkuin yhteen muutatte? Asia olisi toinen, jos ei olisi lapsia osallisena, mutta kun nyt on, niin pidä sinä mielihalusia vähän aisoissa ja anna lasten edes tottua eroon, ennekuin olet jo 'uutta äitiä' kotiin tuomassa. Tässä näin MINUN mielipiteeni. Lapsethan toivovat loppuun asti, että omat vanhemmat palaisivat yhteen, eli ota nyt rauhallisesti, vaikka he eivät kovin näkyvästi vanhempiensa eroo reagoisi, se on aivan kauhea paikka joka ikiselle lapselle, lapset ovat luonnostaan lojaaleja molemmille vanhemmilleen.
On täysin ymmärrettävää, että haluat viettää aikaasi uuden rakkaan kanssa 24/7. Ei se hullua ole. Malttia kuitenkin kannattaa käyttää, koska sinulla on lapsia - ja vaikkei olisikaan.
Mutta miksi kysyt lupaa vaimoltasi? Olet kai aikuinen, oikeustoimikelpoinen ihminen, jonka ei tarvitse omille tekemisilleen lupaa kysellä...? Mutta siinä mielessä että teillä on yhteisiä lapsia, on hyvä hänelle ilmoittaa, että perhekoko muuttuu. Jollei hän vastaa puheluihisi tai viesteihisi, se on hänen murheensa. Olet kuitenkin ilmoittanut.
Mitä ilmeisimmin uusi suhteesi on alle vuoden tuore..? Mieti tarkkaan... olet nyt tunne- ja hormonikuohuissa. Samoin on varmaan kumppanisi. Kannattaisiko kuitenkin tutustua toisiinne kaikessa rauhassa erillään asuen, vaikka aikaanne yhdessä viettäisittekin. Jos sukset menevät ristiin tai mielenkiinto lakkaa alle parin vuoden, on erilleen muutto taas oma prosessinsa, etenkin lähtijälle, mutta myös lapsille. Haluat kai osoittaa heille, että elämässä on pysyvyyttä, vaikka äiti ja isä erosivat?
Edellinen avioliittosi on juuri kariutunut. Teitkö silloinkin sen suhteen alussa nopeita liikkeitä? Jos nykyinen suhteesi on rakkautta, se kyllä kestaa vuoden, kaksikin, että tutustutte toisiinne ihan oikeasti muutenkin kuin nimeltä. Odottakaa ja katsokaa miten selviätte erimielisyystilanteista. Sillä niitä ei suhteen alussa hoideta yleensä yhtä "vapautuneeseti" kuin myöhemmin, jolloin jo uskaltaa avata sanaista arkkua hieman reteemmin, jos on avatakseen.
Kiitos valtavasti kaikista viesteistä. Järkiihmisiä kaikki ja hyviä neuvoja. Lapset asuvat siis mulla ja toki varovasti tää on otettava. Varmasti tulee suru heidän puseroon tästä erosta monta kertaa. Haluan vaan tavallisen rakastavaisen kodin nyt myös niille. Lapsemme on nähnyt jo ihan tarpeeksi riitaa ja ilmapiiriä, missä rakkaus ja kunnioitus on kaukana.
tältä uudelta naiselta?
Onko hän jo tulossa luoksesi asumaan?
Minusta aika härskiä olisi tulla, vaimosi on varmasti loukkaantunut. Entäs lasten mielipide?
Miksi ajattelet vain omaa napaasi?
Olen kysynyt ja haluaa tulla. Olen myös puhunut lapsille, että on kuvioissa on uusi tyttöystävä.
Härskiä tai ei, mutta elämän on jatkuttava. Lapsien mielestä on ok, mutta toki voi viedä aikaa, että tottuvat ajatukseen "uudesta äidistä".
Uskon, että lapsetkin haluavat nähdä minut onnellisena ja että parisuhde toimii. Vaimo on tehnyt omat päätökset, muuttanut pois. Olen useamman kerran kysynyt ennen uutta suhdetta, että voitaisko vielä lapsien takia yrittää. Noin viiden kysymyskerran jälkeen on vaan uskottava, että ei halua, niin miksi pitäs jatkaa tällaista
kidutusta ja ilmapiirin saastuttamista. Ei lapsetkaan ikuisesti jaksa katsoa tällaista. Tämä siihen omaan napaan tuijotelusta. Väitän, että parempi elämä tästä kehkeytyy kaikille.
vähän hätäiseltä vaikuttaa, mutta omapahan on asiasi.
Omaan napaan tuijottelu kyllä tuli ekana mieleen.
Mitä tekemistä toistensa kanssa on sillä, että vaimosi on vaikea ja uuden sussun asettumisella taloksi?
Siis nainen sulla joka tapauksessa on oltava siinä talossa, se tuli selväksi..
Kyllähän elämä jatkuu joka tapauksessa. Vaihtoehdoista olet jättänyt kokonaan pois sen, että olisit lasten kanssa ilman naista.
Vaimollasi on varmasti syynsä lähtemiseensä, ja nimenomaan siihen, miksei halua tulla takaisin.
että ok, niin he eivät tarkoita sitä. Tämän itse koin juuri, kun kysyin yhtä asiaa lapseltani, koska olen itsekin eroamassa. Hän vain sanoo aina, kun kysyn jotain, että asia on ok, mutta todellisuudessa se ei olekaan hänelle niin selvää ja ok.
Suosittelen siirtämään naisen tuloa ja asumaan vähän aikaa pelkästään lapsien kanssa. Kyllä sinä ehdit myös myöhemminkin hänet siihen ottamaan.
Mitahan jos pitaist uudet naiset poissa lastesi ulottuvilta noin vuoden pari.
Elakaa omana pienena perheena, heille juuri on tuulut iso muutos elamaan kun aiti on jo poistunut kuvioista. Mita he kaikista eniten talla hetkella tarvitsevat on sinun 100% mielenkiintosi ja huomiosi. Ei ole oikein etta tuot tahan tulehtuneeseen kuvioon heti uusia naisia. (Ja milla ihmeen ajalla sinulla on aikaa juosta naisten perassa, sinun aikasi kuuluu lapsillesi, olethan itsa huolellisesti harkiten heidat hankkinut)
Ehka voit tutustua tuohon kyseiseen naiseen lastesi hanesta tietamatta, ja sitten voin vuoden, kahden paasta jos yha olette varmoja etta haluatte perustaa yhteisen perheen, voit varovasti esitella naisen lapsillesi.
Viimeinen asia jota lapsesi kaipaavat on kiintymysta uusiiin naisiin jotka vahan ajan paasta, kyllastyttyaan leikkimaan aitia, juuri kun lapsesi ovat kiintyneet haneen, haippaseekin taas poi kuvioista.
Millaisen kuvan tuo antaa vakaasta kodista tai omasta isasta lapsille?
Joten keskittaydy olemaan isa ja aiti lapsillesi. Se on miten elasi taytyy jatkua, eika laukkaamalla naisten perassa.
Mihin Sinulla on hätä? Haluatko seksiä? Eikö voi huolehtia kunnolla lapsista. Eroja on jo riittävästi. Sovi vaimosi kanssa riidat. Ihmiset on vain tottuneet vaihtamaan puolisoita kuin kanit.
sanoisin, että älä tuo uutta naista kotiin asumaan ihan heti. On aika paskamaista kattella, kun ensin toinen vanhempi lähtee kotoa ja sit sitä miettii, et olisko ite voinut tehä jotain, ettei se olis lähteny. Ja sit toinen tuo kotiin asumaan uuden rakkaan, ja ne vaan on keskenään, eikä meitä kaivata mihinkään. Ei kumpikaan vanhempi meitä mihinkään tartte, me ollaan vaan tiellä. Parempi ku ei oltais ollenkaa. Kukaan ei välitä.
Kovasti tulee ohjeita, että eläisin yksin lapsieni kanssa. Ihan ok, mutta olen päättänyt kummiskin tuoda uuden naisen talooni. Pidän erittäin tarkasti mielessä, että lapseni on kuiteski ykkösiä. Annan niille aikaa ja parhaiten se onnistuu olemalla kotona uuden kanssa. Mun vaimo ei tuu takas. Mä oon sitä yrittänyt, mutta ei kun ei. Myös hän ei käsitä nyt mua. Perkele mä oon oman elämäni toimitusjohtaja ja teen niin kuin parhaaks nään. Kyllä toki kerron lapsille, että tämä uusi ei ole mikään teidän äiti. Äiti on ja pysyy samana.
Se on mun tyttöystävä ja sellaisena pysyy. Perjantaina sitten esittelen hänet lapsilleni.
Kun vaimo ei kerran tuu takas, vaikka pyydät ja pyydät, niin otat sitten sen tyttöystävän sinne..
Mitähän varten se tyttöystävä nyt loppujen lopuksi sinne sitten tulee. Huhhuh.
Tulet katkerasti katumaan sita.
Sinun ei tarvitse nayttaa xnaisellesi etta "pystyt saamaan" naisen kuin naisen. Tuo uhittelu on aivan liian lapsellista.
Sinulla on nyt paljon isommat asia kyseessa kuin "naytanpas xlleni".
Ole isa lapsillesi. Se aika on kaikista tarkeinta sijoitusta mita voit elamassasi tehda. Osingot siita sina tuleet kauhomaan kukkuramitalla vuosien perasta.
Mikali nyt taas uhittelet ja laukaat naisten peraan, saat katkerasti itkea viela tulevaisuudessa sita tyhmyytta!
Kerron taman aivan liian usein nahtyna ja koettuna tosiasiana. Voi kumpa se olisikin keksittya valetta!
ilman naista? Et taida muistaa, että vaihtoehtona on myös elämä ilman naista?
Sinuna en uutta naista heti kuvioihin toisi. Lapsilla ei taida olla vaihtoehtoja kuin suostua uuden suhteen luoksesi muuttoon, siksi he näyttävät vihreää valoa.
Entä jos oikeasti keskittyisit nyt omaan elämään ja lapsiisi? Miten lapset ovat sinulle ykkösiä, jos tärkeintä näyttää kuitenkin olevan se, että talossa on nainen ("exä ei tuu takaisin, esittelen perjantaina uuden naiseni").
Luoja teitä miehiä...
ex teki tuon saman tempauksen, että naapurintätistä tulikin sit samantein uusioperhekuvio, ilman mitään sen kummempia tutustumisia. Lapset on enemmän ku heiman hämillään tilanteesta.
Joku kirjoitti aikasemmin siitä lapsen näkövinkkelistä, että tuntu siltä ku olis aina jokapaikassa tiellä..
On aika surullista kuulla nuorimmaisen sanovan, että pyysin isiä uimaan, mutta isi ei kuunnellut ....
Ei ihme että exäsi ei tule takaisin ja luultavasti lähtee myös sun nykyinen, jos noin epätoivoisesti pitää "roikkua" naisessa.
Mies tuo uuden tyttöystävän kotiinsa, ja sinusta se on naisessa "roikkumista".
Itse olin jossain vaiheessa 'uusi nainen', joka tuotiin kotiin lapsen nähtäväksi. Mies halusi niin, ja minunkin puolestani se oli ihan ok; tosin en varmaankaan olisi itse toiminut aivan samoin, jos minulla olisi ollut lapsia. Mutta tämä oli mieheni tapa toimia, hän oli luonteeltaan impulsiivinen, ja hän myös halusi, että hänen lapsensa näkisi, että hänellä on 'uusi elämä'. Ja lapsellekin tämä oli ok; tulimme hyvin toimeen alusta saakka. Tilanteeseen ei liittynyt dramatiikkaa, vaikka tietenkin olisi voinut liittyä. Emmehän voi etukäteen tietää, mitä tuleman pitää.
Jotkut ihmiset vain toimivat näin; se ei automaattisesti tarkoita, että tämä ihminen on vastuuton, kumppaneissaan "roikkuja". Se voi tarkoittaa vaikkapa vain, että ihminen on rakastunut ja haluaa jakaa asioita uuden kumppaninsa kanssa.
Täällä näköjään on paljon moralisoijia. Myös minä olen impulsiivinen ihminen ja rakastunut.
En ymmärrä miksi jotkut ei tajua, että elämän pitää jatkua. Olen varma, että "uusi" saa jossain vaiheessa paikkansa meillä. Ei se heti tipahda, mutta luotan silti siihen. Haluan nimenomaan jakaa tämän asian uuden kumppanin kanssa. Haluan vaan elää tavallista elämää, en mitään muuta. En ole halukas pitämään salarakasta, vaikka täällä nää säälittävät monet vastauksen antajat niin kehoittavat tekemään. Pyrin onnelliseen lopputulokseen ja näen, että asiat on käsiteltävä totuudenmukaisesti. Ei ole reilua lapsillekkaan, jos salaa tapailen uutta
rakastani
tavata?
Monet seurustelee ihan avoimesti vaikka eivät asu samankaton alla.
Kyllä varmasti kaikki täällä tajuaa että elämän on jatkuttava, jatkuuhan se.
Itse teet omat valintasi. Mutta sinulla on päähänpinttymä.
Voit pyrkiä onnelliseen lopputulokseen (kukapa meistä ei) ja saavuttaa sen, tai sitten saatat tehdä elämäsi munauksen, jolla saat aikaan jotain täysin päinvastaista.
Etkä sinä kylläkään käsittele asioita totuudenmukaisesti.
Sinä käsittelet niitä omien mielikuviesi mukaisesti.
Naurettavaa, kun monen lapsen isä leikkii teini-ikäistä. Muka tyttöystävä? Miksi naiset rupeaa pelleilemään moisten kanssa, jotka ei koskaan suostu kasvamaan aikuisiksi?
"Elämän on jatkuttava" ... ja paskat. Se on klisee. Jos ex akka on päättänyt ettei minun, eronneen miehen elämä saa eron jälkeen jatkua kuin hänen ehdoillaan, on kai ymmärrettävää ettei ex akka ole ihan tilanteen tasalla? Tietenkään hänellä ei ole oikeutta sotkea minun elämääni, nykyisiä eron jälkeisiä suhteitani, mutta niin hän tekee. Tai yrittää. Onneksi rinnallani on nainen joka ei väisty mustasukkaisen exän häiriköidessä. Jollei muu auta kutsumme ratsuväen apuun. Lähestymiskielto on keksitty.
Hieno että olet löytänyt rinnallesi uuden ihmisen ja haluatte jakaa arkenne yhdessä.
Varmaan itse tiedät parhaiten mikä on sopiva aikataulu uuden naisen ja lasten tapaamiselle vaikka mielenkiintoisia vinkkejä tunnut täällä saavan sinun tilannetta tuntemattomilta ihmisiltä.
Kyllä varmaan uuden ihmissuhteen vaaliminen onnistuu parhaiten kotoa käsin kuin muualla tapamalla varsinkin kun olet jäänyt nyt yksin lapsiesi kanssa.
Perusoletuksena on nyt siis ollut että sinä ja tyttöystäväsi olette ihan normaaleja, täysjärkisiä ihmisiä molemmat. Varmasti pienen totuttelun jälkeen saatte yhteisen arkenne toimimaan. Et nyt ole maailmanhistorian ensimmäinen ihminen, joka on löytänyt uuden onnen eronsa jälkeen.
Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi.
tuleekin sitten varmuudella jo puolen vuoden päästä susi! Eksvaimon nimittely akaksi kuvaa suhtautumistasi naisiin, ja uutta äitiä tuputat lapsillesikin, vaikka heillä on äiti!
Taidat tarvita vaan uuden huoltopisteen hoitajan!
Missähän järki luuraa?
mitään. Vataus kysymykseesi "olenko hullu": Olet.
Etkö sää raukka tajua, että olet muista riippuvainen tunteaksesi itsesi hyväksytyksi ja yhteiskuntakelpoiseksi.
Saatpa karvaasti vielä huomata, että tämä ko. nainen säästää parin vuoden vuokrat ja sit se muuttaa uuden siippansa luo asumaan, jotta ei tarvi maksella vuokria.
Omapa on valintasi. Kandeis kuitenkin opetella tuntemaan itsensä, eikä elää muiden kautta.
Kuulehan nyt mies. Mitä jos laittaisit jäitä hattuun ja antaisit lapsille sopeutumisaikaa?
Onko tullut mieleen, että sitä uutta rakasta voi tavata kun lapset ovat äidillään? Voi niinkuin tutustua rauhassa, seurustella ja katsoa tuleeko suhteesta pitempiaikaisempi ja samalla lapset saa totutella rauhassa vanhempien eroon. Etkö sinä ajattele lapsiasi ollenkaan?!!
Mun exä toimi ihan samoin kuin sinä. Lapset piti tutustuttaa uuteen jo 2 vkoa eron jälkeen ja paukattiin 4 viikon päästä saman katon alle. Piti näyttää uusi rakkaus ja isin onni. Siinä jäi kyllä lapset hetkeksi ihan taka-alalle ja paitsioon. Kyllä oli lapset suruissaan ja ihmeissään.
Lopputulema siitä "impulsiivisuudesta" on 2 vuoden suhde, joka on nyt päättymässä eroon, vaikka kuinka puhuttiin "elämäni rakkaudesta" alussa. Uudesta suhteesta syntynyt vauva on myös jäämässä lähes isättömäksi, kun uusioäiti muuttaa toiselle puolelle Suomea. Sääliksi käy sitäkin lasta, niin pieni on vielä. Menettää siinä minunkin lapseni sisaruksen, johon olivat ehtineet kiintyä.
Olisi vaan kannattanut seurustella edes muutaman kuukauden ennen yhteenmuuttoa niin olisi kaikelta tältä surulta vältytty. Ongelmat alkoivat nimittäin heti kun arki astui kuvioon. Seurustellessa jo kyllä oppii, sopiiko yhteen. JOs sen vaiheen jättää väliin, voi tulla ikäviä yllätyksiä.
Itse lähivanhempana olen uutta suhdetta rakentanut aluksi tapaamalla omina vapaa-aikoina ja tutustumalla rauhassa. Muutaman kuukauden seurustelin ennen kuin toin uuden miehen näytille lapsille. Nyt ollaan puolisen vuotta pikkuhiljaa opeteltu tuntemaan toisiamme yhdessä aikaa silloin tällöin viettäen. Yhteenmuutosta on nyt vasta keskusteltu ja alustavia suunnitelmia tehty. Parempi katsoa, niin eipähän tarvitse katua : ). Sitäpaitsi seurustelu on mukavaa! Voi keskittyä toiseen rauhassa ilman arjen hyörinää. Laatuaikaa - sanon minä : ).
Kuulostat kypsymättömältä. Se lienee eronnekin syy. Jos et kykene edes lapsia ottamaan huomioon, niin oletkohan edes oikea valinta lähivanhemmaksi?
"..olenko hullu?" jne.
Olet saanut ihan selkeän vastauksenkin jo, että olet.
Haetkin täältä myönteistä tukea ja tsempintoivotuksia. Mutta et saanutkaan niitä.
Nyt sitten nimittelet asiallisten vastausten kirjoittajia moralisoijiksi. Ethän sinä tällaista vastaanottoa halunnut, odottanut.
Mitä täältä kyselet, kun teet kuitenkin niinkuin olet päättänyt. Höh.
Miehelläni on uusi, minulla on uusi, uudet vaihtuvat alkuun ja joku ehkä jää lopuksi ikää vierelle. Olla siinä lapsi?
Itse käyttäydyn lasten edessä hillitysti, tärkeintä on etteivät lapset koe uutta uhkaksi. Eli ei ylenmäärin rakkaudenosoituksia tunnustuksia, niin ihanaa kuin suhde alkuun onkin, nuo suurimmat lemmen leiskaukset on syytä jättää kahdenkeskisiin hetkiin.
Lapset kyllä suhtautuvat suopeasti tulokkaaseen mikäli näkevät ettei heidän asemansa ole uhattuna ja toisaalta että isä tai äiti aidosti välittää tulokkaasta.
lapsilla on käsittämättömän suuri halu miellyttää meitä aikuisia, mutta aikuisena meidän pitäisi kantaa vastuu siitä, ettemme käytä tuota miellyttämishalua hyväksi niissä tilanteissa joissa se auttaisi itseämme luistelemaan aitojen alitse.
Mielestäni uudella suhteella ei ole kiire, riiataan rauhassa, viikonloppu silloin tällöin, ehkei vielä ole aika muuttaa yhteen.
Itse suon lapsilleni vuoden parin rauhoittumisajan ennen kuin edes mietin muuttoa yhteen uuden kanssa. Olkoonkin että tuo aika voi vahvistaa lasten halua jatkaa kolmiyhteyttä senkin jälkeen kun itse olisin valmis ihmissuhteeseen.
Rakkaus on ihanaa, mutta sitä nopeammin se arki kuvaan astuu mitä pikemmin sen arjen kuvaan pakottaa. Itse nautin rakkaudesta kuin murkkuikäinen salaisista lemmenhetkistä, yrittämättäkään yhdistää niitä arkeeni.
Toki lapsille uuden esittelin ja kahvilla käy ja jotain pientä, mutta ne sylittelyt ja halit ja kiihkeämmät pusut suoritetaan lasten silmien ulottumattomissa.
Turvallisuuden tunne on tärkeintä mitä lapselleen voi antaa. Uusia suhteita saa olla, kivoja ne ovat, mutta lapsiaan pitää kunnioittaa. Helpointa on miettiä mitä itse lapsen asemassa ajattelisi. Rehellisenä me jokainen tiedämme oikeat vastaukset, mutta eri asia on kuka meistä kantaa vastuun, kuten aikuisen kuuluu.
Itse lähdin kodista, tosin lapsineni, mutta nyt kun mies on löytänyt uuden mutta valehtelee lapsille ettei ketään ole?! On oma oloni hiukan hassu, me lasten kanssa tiedämme naisen nimen, tiedämme että tällä on lapsia, jotka leikkivät lasteni leluilla käydessään. Vain ex kieltää kaiken.
En ole katkera, mutta omat seuralaiseni esittelen lapsille vaiheessa kun luulen jutun kestävän pidempään. Onhan se lastenkin asia kenen kanssa äiti aikaansa viettää.
Minua henkilökohtaisesti ei häiritse jos ex muuttaa uuden naisen kanssa yhteen, entiseen kotiini, se jos tällä on, kuten luulen kolme pientä lasta, tekee sen että minun pitää olla aikuinen kolmen edestä, jotta omat lapseni ymmärtävät etteivät nuo lapset siirrä heitä syrjään isän sydämestä.
Et ole hullu, vainosi on sun liki tullu
Jatka omaa elämää ja nauti lapsista - niiden tunteita ala keräämään.
Kaikki hyvin - akka oli vain hieman pöljä. Tuossa kohtaa - mutta ei varmaan omassa elämässään. Siel on ja saa mitä haluaa, ei kehtaa edes tunnustaa. Parasta on jos sopuisaa on edes tähden sen viimeisen syntyneen afrikan tähden.
Hyvin se menee kun akka alkaa käsittää, että rakkautta on niin monen sorttista.
Ole oma itsesi. Se riittää.
poro jos akkas ei sua ymmärrä ja kuitenkin on horo
Kiitos kaikille. Otan opikseni siitä mitä olette kirjoittanut. Olen sitä mieltä, että olen ollu väärässä näissä asioissa. En nyt anna tapahtua sitä uuden ja lapsien kohtaamista. Se voi tapahtua, jos tää juttu jatkuu todella paljon myöhemmin. Ehkä tää avioero "sumentaa" älyn ja toimin sitten sen mukaan. Mä oon kiitollinen näistä palautteista. Suurin osa teistä oli sitä mieltä, että ei missään tapauksessa tässä vaiheessa pidä näyttää uutta lapsille. Näin nyt teen teidän neuvoista.