Olemme olleet yhdessä melkein vuotta, välillä hyvällä ja välillä huonolla menestyksellä. Alusta saakka taipaleemme on ollut takkuista, mutta uskoin aina selitykset, kun epäilin pettämistä. Muutama vuosi sitten saimme lapsenkin, mutta tuntuu että se vaan entistä enemmän etäännytti meitä toisistaan. Vaikka lapseni on tietysti parasta mitä tapahtunut, se vaan ei minun ja mieheni välejä lähentänyt.
Muutama päivä sitten tuttavani kertoi totuuksia miehestäni, pettämisiä on ja hän epäilyni vahvisti. Kyseessä kuitenkin on usean vuoden takaisia juttuja. Tästä huolimatta, tuntuu että luottamus on täysin mennyt. Jos hän kerran pettänyt, taatusti homma jatkuu edelleen...
Olen itse aina jaksanut yrittää, ja toivoa että asiat menisi parhain päin, lapsenkin vuoksi.Nyt vaan on jotenkin sellainen olo, että sama luovuttaa.Tiedän, että asiat voisi mulla olla paremminkin, ja pärjään hyvin lapseni kanssa kahdestaankin. Olen hyvässä työssä, ja rahallisestikin pärjään varmaan paremmin poikani kanssa kahdestaan.
Avomieheni on minusta hyvin mustasukkainen, varmaan siitä syystä että itse harrastaa pettämistä aina kun silmä välttää ?
Usean vuoden ajan olemme eläneet kuin "sisko ja veli", tottumuksesta olemme yhdessä. Kipinää välillämme ei ole ollut enää aikoihin. Onko enää mitään syytä yrittää ? Tuntuu että yritystä on jo takana ihan tarpeeksi. Ja totuuksien tullessa ilmi, on viimeinenkin kiinnostus esim.seksiin kadonnut.
Kuukausia sitten olen kertonut miehelleni tunteistani, ja ehdottanut eroakin, koska suhteemme ei toimi. Hän vaan ei missään nimessä halua erota, ja on jopa vihjaillut itsemurhalla jos eroamme...! Olen siis luullut, että hän rakastaa mua vaan liian paljon ja on liian "kiinni" minussa. Nyt olen aivan ihmeissäni näistä pettämisistä, olen tosissaan luullut hänen olleen uskollinen minulle koska erota hän ei halua.
On sellainen olo, että mua on useidenuseiden vuosien ajan käytetty törkeästi hyväksi. Olen ollut liian "kiltti" ja uskonut kaikki selitykset.
Toisaalta - pelottaa jäädä lapsen kanssa kahdestaan, mutta eikai tässä ainuita yksinhuoltajia olla ? Muutkin selvinneet ?
En jaksaa enää tätä "kulissia"...En tiiä miten lähtisin asiaa purkamaan...Raskas kevät edessä. On sekava olo itsellä tunteiden kanssa joten tästä viestistäkin tuli varmaan aika sekava. Kiva ois kuulla onko "kohtalotovereita" olemassa.
Muutama päivä sitten tuttavani kertoi totuuksia miehestäni, pettämisiä on ja hän epäilyni vahvisti. Kyseessä kuitenkin on usean vuoden takaisia juttuja. Tästä huolimatta, tuntuu että luottamus on täysin mennyt. Jos hän kerran pettänyt, taatusti homma jatkuu edelleen...
Olen itse aina jaksanut yrittää, ja toivoa että asiat menisi parhain päin, lapsenkin vuoksi.Nyt vaan on jotenkin sellainen olo, että sama luovuttaa.Tiedän, että asiat voisi mulla olla paremminkin, ja pärjään hyvin lapseni kanssa kahdestaankin. Olen hyvässä työssä, ja rahallisestikin pärjään varmaan paremmin poikani kanssa kahdestaan.
Avomieheni on minusta hyvin mustasukkainen, varmaan siitä syystä että itse harrastaa pettämistä aina kun silmä välttää ?
Usean vuoden ajan olemme eläneet kuin "sisko ja veli", tottumuksesta olemme yhdessä. Kipinää välillämme ei ole ollut enää aikoihin. Onko enää mitään syytä yrittää ? Tuntuu että yritystä on jo takana ihan tarpeeksi. Ja totuuksien tullessa ilmi, on viimeinenkin kiinnostus esim.seksiin kadonnut.
Kuukausia sitten olen kertonut miehelleni tunteistani, ja ehdottanut eroakin, koska suhteemme ei toimi. Hän vaan ei missään nimessä halua erota, ja on jopa vihjaillut itsemurhalla jos eroamme...! Olen siis luullut, että hän rakastaa mua vaan liian paljon ja on liian "kiinni" minussa. Nyt olen aivan ihmeissäni näistä pettämisistä, olen tosissaan luullut hänen olleen uskollinen minulle koska erota hän ei halua.
On sellainen olo, että mua on useidenuseiden vuosien ajan käytetty törkeästi hyväksi. Olen ollut liian "kiltti" ja uskonut kaikki selitykset.
Toisaalta - pelottaa jäädä lapsen kanssa kahdestaan, mutta eikai tässä ainuita yksinhuoltajia olla ? Muutkin selvinneet ?
En jaksaa enää tätä "kulissia"...En tiiä miten lähtisin asiaa purkamaan...Raskas kevät edessä. On sekava olo itsellä tunteiden kanssa joten tästä viestistäkin tuli varmaan aika sekava. Kiva ois kuulla onko "kohtalotovereita" olemassa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Joo kyllä näitä saman kaltaisia liittoja löytyy.
,itse koen ihan samaa mieheni pettänyt yli kuusi vuotta toisen naisen kans ja todisteet kertoo totuuden.
ja sinä vaan jatkat liittoa???
käyn parhaillaa samoja tuntemuksia läpi mut en ole saanu todisteita pettämisestä muuten liitto ollu jo vuosia pelkkää"kulissia"mitään muuta yhteistä ei enää oo ku tytär. ja oon päättäny erota ja noi itsari jutut kannattaa jättää omaan arvoonsa hakee vaa sääliä ja todellaki se on käyttäny sua vaa hyväksee ja pitää sua itsestään selvyytenä voimia sulle mitä sit päätätkin asian eteen tehdä
Oikeesti, mulla tuli tippa silmään kun luin sun tekstin ja syy siihen, että löysin itseni tuosta tekstistä...olemme myös olleet 10v yhdessä ja 2v lapsi ja kaikki samat tunteet menossa juuri nyt, itse asiassa olleet jo pinnalla puolisen vuotta, mutta kummankaan vaikea tehdä päätöstä vaikka hyvin tiedämme, miten olisi parasta....voi, että...tarvitsisi sen rohkeuden tehdä päätös ja kestää kaikki sen seuraukset..oon vahva, mut kyl jossain vaihees vahvatkin pehmenevät...olisi kiva jutella enemmän..mutta en kyllä tänne tietoja halua laittaa..tulee vielä tunnistetuksi..Voimia =)