Rakas mieheni. En hyväksy pettämistä, sinäkään et hyväksyisi, jos minä pettäisin. Katsot kuitenkin pettämisen olevan vain sinulle oikeutettua. Tiedän, että sinulla on salasuhde. Olen etsinyt ja kerännyt todisteita ja vaikka minä olen heittänyt todisteet silmiesi eteen, kehtaat vielä kivenkovaa väittää vastaan. Sinä pelkäät, minä tiedän, pelkäät menettäväsi kaiken mitä olet luonut minun kanssani. Parisuhteemme on ollut auvoisaa, niin minä ainakin luulin. Olen elänyt onnellisena, mutta ehkä et sinä. Enhän tiedä, kun et ole kertonut ajatuksia tai toivomuksia. Olemme puhuneet viimeaikoina monesti tästä pettämisaiheesta ja mielestäsi et ole tehnyt mitään väärin. Odotin, että puhuisit siitä ja olisin antanut anteeksi koska rakastan sinua. Loukkaannuit kun sanoin, että epäilen pettämistä. Kun sanoin sinulle, että on selviä merkkejä pettämisestä, sanoit vain ettet ole tehnyt mitään väärin.!!!?!!! Olin ymmälläni, olemme aina olleet avoimia toisillemme, tai ainakin minä. Olet henkisesti lyönyt minua , koska olin/olen siinä luulossa, että olemme/olimme onnellisia. Sanot omistavani vilkkaan mielikuvituksen, tiedoksesi: Olemme olleet viistoista vuotta yhdessä, eikä kertaakaan ole tullut mieleen tai tuntemuksia, että olisit pettänyt minua, paitsi viime vuodesta lähtien. Alennuin kaiken lisäksi tilaamaan puhelinnumerolistan soitetuista ja vastatuista puheluista ja sitä kautta sain selville tämän naisen puhelinnumeron ja nimen. Lähetätte viestejä toisillenne niin paljon, että se herättää epäilyksiä ja kaikki tapahtuu vielä salamyhkäisesti. (Yhteistyötä ette tee, ainakaan opiskelun merkeissä.)
Eihän viestit tietenkään paljon kerro, mutta tämän lisäksi olen saanut sinut kiinni valheista. Valheesta jää kiinni, jos osaa kysellä samoja asioita vähän myöhemmin. Tiedän, ettet ota eroa, haet vain jännitystä arkeen, minä olen sinulle se turvallinen, rakas vaimo ja lastesi äiti. Mutta katsos rakas, pettäminen ei kuulu parisuhteeseen, vaikkakin se näyttää olevan nykypäivää arkielämässä.
Pian koittaa se aika, kun päätän lähteä. Mietitkö miksi lähtisin? Rikkoisin perheen ja riistäisin lapset turvallisesta elämästä. Tiedätkö, että lapset vaistoavat, vaistoavat milloin vanhemmilla menee huonosti, milloin äiti on surullinen ja muuttuu katkeraksi.. Olisi parempi erota kun olemme vielä hyvissä väleissä, jotta tulevaisuudessa voisimme kummatkin turvata lastemme elämän.. En tiedä teenkö oikein, eihän minulla ole kokemusta asiasta, sen näyttää vain aika.
Toivon salarakkaasi tajuavan saavansa lapset kaupanpäälliseksi, eikä lähde karkuun kun ei jaksa vetää arkipäivää heidän kanssaan, Toivon myös, että hän ottaa heidät vastaan avosylin. Toisaalta, voi olla, että tämä salarakas ei loppujen lopuksi haluakaan sinua, vaan hakee itse jännitystä elämään. Olen monesti miettinyt mitä hän odottaa sinulta, minkälainen hän on ja miksi hän on tähän ryhtynyt. Tietojesi mukaan hän elää avoliitossa, vai onko sekin uusi valhe?
Luovun sinusta rakkaudesta sinua kohtaan, tulevaisuudessa voin katua sitä ja miettiä miksi en taistellut sinusta. En voi sua kuitenkaan omistaa, itse olet tiesi valinnut.
Eihän viestit tietenkään paljon kerro, mutta tämän lisäksi olen saanut sinut kiinni valheista. Valheesta jää kiinni, jos osaa kysellä samoja asioita vähän myöhemmin. Tiedän, ettet ota eroa, haet vain jännitystä arkeen, minä olen sinulle se turvallinen, rakas vaimo ja lastesi äiti. Mutta katsos rakas, pettäminen ei kuulu parisuhteeseen, vaikkakin se näyttää olevan nykypäivää arkielämässä.
Pian koittaa se aika, kun päätän lähteä. Mietitkö miksi lähtisin? Rikkoisin perheen ja riistäisin lapset turvallisesta elämästä. Tiedätkö, että lapset vaistoavat, vaistoavat milloin vanhemmilla menee huonosti, milloin äiti on surullinen ja muuttuu katkeraksi.. Olisi parempi erota kun olemme vielä hyvissä väleissä, jotta tulevaisuudessa voisimme kummatkin turvata lastemme elämän.. En tiedä teenkö oikein, eihän minulla ole kokemusta asiasta, sen näyttää vain aika.
Toivon salarakkaasi tajuavan saavansa lapset kaupanpäälliseksi, eikä lähde karkuun kun ei jaksa vetää arkipäivää heidän kanssaan, Toivon myös, että hän ottaa heidät vastaan avosylin. Toisaalta, voi olla, että tämä salarakas ei loppujen lopuksi haluakaan sinua, vaan hakee itse jännitystä elämään. Olen monesti miettinyt mitä hän odottaa sinulta, minkälainen hän on ja miksi hän on tähän ryhtynyt. Tietojesi mukaan hän elää avoliitossa, vai onko sekin uusi valhe?
Luovun sinusta rakkaudesta sinua kohtaan, tulevaisuudessa voin katua sitä ja miettiä miksi en taistellut sinusta. En voi sua kuitenkaan omistaa, itse olet tiesi valinnut.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Parisuhteessa pettämistä on salailu ja valehtelu.
Sehän on jo teidän todellisuuttanne nyt.
Se onko miehesi ollut naisen kanssa kuinka
pitkällä ei merkitse enempää kuin se mitä nyt
jo tunnet.
Avoimuus on kadonnut väliltänne,
se on jo olemassa.
Rohkeutta sinulle.
Tee itsellesi hyvin.
viimeksi myös itse todennut. Jaksamisia sinulle, helppoa se ei ole
sydäntä särki lukea kirjoituksesi, niin samoin ajatuksin olin minä viime vuonna keväällä. Oisin voinut lyödä tuon kirjoittamasi tekstin mieheni eteen silloin.
Epäilykseni kävivät toteen. Ja oli juuri sellainen tapaus, josta sinäkin kirjoitit. Seikkailua haluttiin, sitä saatiin. Mutta vaimon ei olisi pitänyt asiasta saada tietää, koska mieheni halusi elämän jatkuvan kuin ennenkin.
Ukko jäi kiinni. Kiinnijäämisestä on aikaa nyt puoli vuotta. Tätä ennen epäilin puoli vuotta.
Älä anna periksi. Elämää ja avioliittoa ei voi jatkaa tuolta pohjalta kuin kirjoitit. Ratkaisu on tultava. Ja paras ratkaisu olisi totuuden kertominen.
Olisi paljon kirjoitettavaa. Tuntuu, että olet kohtalontoveri jota haluaisin auttaa.
se muista, että sinä et ole syyllinen. Älä häpeä itseäsi, naiseuttasi. Sinussa ei ole vikaa. Olet ollut se luottavainen ihminen, jollaista miehesi ei kyllä tässä vaiheessa ansaitse.
en ala neuvomaan mitä tehdä. Jokainen parisuhde on omanlaisensa ja oletan, että sinä kyllä keksit keinon miten ratkaiset tämän.
Sen sanon, että älä tee hätäisiä ratkaisuja. On ihan totta, että n. puolessa vuodessa pystyt käsittelmään asiaa muutenkin kuin tunnepohjalta. ei kannata kiirehtiä. On kuitenkin kyse teilläkin 15 vuoden yhteisestä taipaleesta ja yhteisistä lapsista. Jos teillä on muuten hyvin mennyt, kannattaa taistella.
Miehelläsi on jokin kriisi tai ongelma, jota hän ei ole osannut oikein käsitellä.
valmis eroamaan ennemmin kuin puhumaan totta. Valehteli aivan naurettavalla tavalla. Kukaan ei olisi uskonut sen juttuja. Sanoi tyynen rauhallsisesti, että erotaan vaan kerran kuvittelen liikaa ja minä olin kuulema se, joka halusin erota. Että kehtasi. Väkivaltaa ja sikamaista käytöstä miehen puolelta.. Ja vielä minä olen tässä. En ole jaksanut lähteä, nyt se on niiiin katuvinaan. Idiootti kai olenkin.
Idiootteja ja idiootteja... otapa näistä selvää. Se on kuitenkin selvää, että sinä et ole idiootti.
Oletko ihan varma, että miehesi oli valmis eroamaan? Pistitkö matkalaukun pakattuna ulko-oven viereen ja sanoit, valitse?
Huomasin kyllä omasta ukostani, että viimeiseen asti se kiisti, vaikka uhkailin. Tiukkojakin keskusteluja käytiin. Itselläni on jemmassa kirjeetkin jotka kirjoitin hänelle tuskissani.
Kirjoitit, että et ole jaksanut lähteä. Älä lähdekään. Anna ajan kulua. Anna itellesi oikeus olla pettynyt ja väsynyt. Hae sitä ammatti-ihmisen apua. Ole armollinen itsellesi. Vaikka, tiedän tunteesi. Sitä on niin täynnä tuskaa ja epätietoisuutta. Mieli tuntui mullakin räjähtävän asiaa miettiessä, että MITÄ TEEN? Pelissä on niin monen ihmisen kohtalo, varsinkin lasten kannalta asiaa ajattelee monelta kantilta. Ja niin se pitääkin. Päätöstä ei kannata tehdä hätiköiden.
Jatkamiseen tarvitaan tietenkin kaksi.
Olen samaa mieltä edellisen kanssa. Vaikka välillä elo on yhtä helvettiä. Kaksi viimeistä kuukautta olen elänyt vaimoni uskottomuuden kanssa ja vaikka asiat on puhuttu halki ja olen ilmoittanut etten hyväksy moista, teerenpeli on jatkunut.
Kun toisen kerran 3 päivän sisään sanoin että otan lapset ja muutan tuli hommaan ratkaisu. Tosin tuo uusi ihastus matkusti työmatkalle Taimaaseen joten se varmaan auttoi mutta jos vaimoon on uskominen niin he päättivät yhdessä tuumin lopettaa seurustelun ennenkuin perhemme tilanne riistäytyy käsistä.
Olen monta kertaa ollut valmis antamaan periksi mutta joka kerta olen jostain ammentanut voimia sille että jaksan vielä jonkin aikaa. Vaimo ei myöskään ole suostunut poistumaan kodistamme vaikka olen häntä pyytänyt häipymään. Ehkä meillä on mahdollisuus selvitä kaikesta huolimatta.
Tunnustusta kun en saanut, keksin seuraavan. Pari päivää suuseksin jälkeen aloin puhua miehellenni, että suussa on limakalvolla jotain ihmeellistä ja pissatessakin on kirvellyt. siitä se lähti. Näin heti miehen säikähtäneen ilmeen. Menemällä testeihin hän jo tunnusti tekonsa.
En tiedä voiko keinoa pitää halpamaisemana, mutta tehosi!!!
edes tuollainen vastaava, vaan mies alkoi haukkua,että olin itse käynyt vieraissa, vaikka koskaan sitä en ole tehnyt
Mikäs se olisi syyllisen paras puolustus kuin hyökkäys, raukkamaista...
Jos sitä on "rohkeutta" pettää niin pitäisi sitä olla mies (tai nainen) ja yhtä rohkeasti tunnustaakin.