Onhan tämä ilo ja onni johonkin purettava, kun siviilielämässä tämä on pidettävä salassa. Löysinkin oivan foorumin täältä. Löytyykös täältä muita onnellisia rakastajattaria vaihtamaan ajatuksia?
En katso olevani "kakkonen" enkä "toinen nainen". Järjestysnumerot eivät mielestäni todellakaan kerro asioiden todellista laitaa. Eri ihmissuhteista saadaan erilaisia asioita, kukaan ei voi olla toiselle (puolisolleen) kaikkea mahdollista.
Itse olen eronnut pitkästä nuorena solmitusta avioliitostani, lapset tehtyinä jne. Tällä hetkellä - kenties lopun elämääni - nautin mielihyvin tästä uusioneitinä olemisesta. Olen itsenäinen ja toimelias alle nelikymppinen nainen, tiedän mitä haluan elämältäni. Kaikki elämäni peruselementit ovat kunnossa. En kaipaa enää perinteistä parisuhdetta, vaan nautin täysillä tästä tämän hetkisestä olotilastani. Olen ihanan miehen rakastajatar!
En tietoisesti hakeutunut tähän tilanteeseen, vaan tunteet ja halut veivät meidät mukanaan, aikamme vastaan pyristeltyämme. Kumpikaan emme tahdo enää toisistamme luopua, vaikkakin olen kehottanut miestä miettimään tarkoin mitä riskeeraa...Hänen päätöksensä on ollut toistuvasti se, että haluaa jatkaa kanssani. Kuulua minun elämääni. Rakastamme toisiamme, hassuttelemme ja hulluttelemme kuin teinit konsanaan. Kiherrämme peiton alla ja painiskelemme lattialla. Jaamme kipeitä ja keveitä asioita toistemme kanssa. Kipinä ei ole sammunut, vaikka suhdetta on jatkunut jo neljättä vuotta. Tämä on onnea!
Kertokaa muutkin omia onnellisia tarinoitanne. Aika paljon täällä näyttää näin nopeasti vilkaistuna olevan niitä katkeria juttuja, haukkumisia sun muita. Tähän ketjuun ei kiitos niitä :)
En katso olevani "kakkonen" enkä "toinen nainen". Järjestysnumerot eivät mielestäni todellakaan kerro asioiden todellista laitaa. Eri ihmissuhteista saadaan erilaisia asioita, kukaan ei voi olla toiselle (puolisolleen) kaikkea mahdollista.
Itse olen eronnut pitkästä nuorena solmitusta avioliitostani, lapset tehtyinä jne. Tällä hetkellä - kenties lopun elämääni - nautin mielihyvin tästä uusioneitinä olemisesta. Olen itsenäinen ja toimelias alle nelikymppinen nainen, tiedän mitä haluan elämältäni. Kaikki elämäni peruselementit ovat kunnossa. En kaipaa enää perinteistä parisuhdetta, vaan nautin täysillä tästä tämän hetkisestä olotilastani. Olen ihanan miehen rakastajatar!
En tietoisesti hakeutunut tähän tilanteeseen, vaan tunteet ja halut veivät meidät mukanaan, aikamme vastaan pyristeltyämme. Kumpikaan emme tahdo enää toisistamme luopua, vaikkakin olen kehottanut miestä miettimään tarkoin mitä riskeeraa...Hänen päätöksensä on ollut toistuvasti se, että haluaa jatkaa kanssani. Kuulua minun elämääni. Rakastamme toisiamme, hassuttelemme ja hulluttelemme kuin teinit konsanaan. Kiherrämme peiton alla ja painiskelemme lattialla. Jaamme kipeitä ja keveitä asioita toistemme kanssa. Kipinä ei ole sammunut, vaikka suhdetta on jatkunut jo neljättä vuotta. Tämä on onnea!
Kertokaa muutkin omia onnellisia tarinoitanne. Aika paljon täällä näyttää näin nopeasti vilkaistuna olevan niitä katkeria juttuja, haukkumisia sun muita. Tähän ketjuun ei kiitos niitä :)
Vastaukset 26
Vanhimmat
Tiedostat ainakin uskottomuuden olevan
osana onneanne.
Rakkaudessa voisitte sitoutua toisiinne
ja mies voisi vapauttaa vaimonsa jo.
Vaarana on että vaimosta tulee pirullinen katkera
akka kun saa tietää.
Mikäli heillä on lapsia nin on tosiasia että
katkera äiti ei ole paras äiti lapsillensa.
Mitä pelkäätte?
Eihän teidän silti tarvitse yhteen mennä vaan voisitte tavata toisianne samoin kuin ennen.
Mieskin ilman syyllisyydentunnetta.
Eikö se olisi vielä ihanampaa?
Hei ! Olen kanssasi samoilla ajatuksilla. Itselläni on menossa samanlainen tarina, ukkomiehen kanssa.
Tätä tarinaa on kestänyt vain 6 kuukautta, mitä mieltä olette pitäisikö hänen vaimon saada tietää? Itse olen sitä mieltä, että pitäisi, niin monestakin syystä, olen jopa itse jatellut julki tuoda jos itse ei siihen pysty.
Tuntuu vähän kurjalta olla kun ajattelee hänen vaimonsa tilaa kolmantena pyöränä. Periaatteessa olen sitä mieltä ensin pitäisi olla kykyä ja rohkeutta erota ja sen jälkeen rakentaa vasta uusi-ihmissuhde.
Voimmeko tunteillemme mitään, vai onko se vain tahto ja moraalikysymys?
leikkiä ja ryömiä kanssasi, tarkoitatko sinä tuota Raipe vanhusta?
Vihjeeksi: "Tunteet"-osastolta löytyisi useitakin sopivia foorumeita, esim. Onnellisuus, Rakkaus ja rakastaminen, Intohimo jne. Koskeeko uskottomuus jotenkin sinua, kun tälle palstalle kirjoitat? Ethän ole pettäjä etkä petetty?
Mistään Raipeista en tiedä mitään..? Taitaa olla jokin sisäpiirin vitsi.
Ajattelin siksi tämän olevan paras palsta, kun toivoin löytäväni täältä kenties jonkun samassa tilanteessa olevan jakamaan ajatuksia. Tottahan se on, etten itse ole kenellekään uskoton.
mies on uskoton.
Olen samassa tilanteessa muuten mutta mies ja minä ollaan kumpainenkin erottu edellisistä ennen tätä
meidän keskinäistä suhdettamme.
Onnellisuus, hauskuttelu ja avoimet keskustelut
ovat meidänkin suhteessamme tärkeitä asioita.
Seksiä toki harrastamme.
Mutta vain keskenämme.
anna mun kaikki kestää - kersa.
Kyllä se jonain päivänä auringonpaiste sinne risukasaankin lakkaa... mieti sitä.
Onnellinen rakastajatar täälläkin. Silloin tällöin harvakseltaan käyn lueskelemassa täällä, mutta aiemmin en ole viitsinyt vaivautua kommentoimaan. Meitä on varmaan aika paljonkin sellaisia varatun miehen rakkaita, jotka eivät tunne tarvetta sinänsä kuuluttaa asiasta ainakaan tämänkaltaisella palstalla. Täällä harvoin on muuta kuin yksisilmäistä huutelua ja haukkumista, yleistämistä ja mustavalkoisuutta, kuten ehkä huomaat jos enemmän tätä palstaa luet.
Ajattelin kuitenkin sinulle vastata, tunnut niin samanhenkiseltä ja fiksulta ihmiseltä. Itse olen kolmevitonen ja eronnut vuosia sitten myöskin omasta avioliitostani. Elän itsenäistä ja rikasta elämää, kuten sinäkin. Suhde varattuun nelikymppiseen mieheen on kestänyt jo kolme vuotta. Voisin allekirjoittaa kaiken tuon sinun kirjoittamasi. Onnellisia mekin olemme juuri näin.
Haluaisitko vaihtaa ajatuksia privaatimmin? Luulen, että tämä foorumi ei ole paras mahdollinen siihen tarkoitukseen. Jos, niin tiedän siihen sopivan väylän.
Talvisin terveisin... :)
halpatuontituotteita tulee ja menee. silloin kun mies jatkaa avioliittoa kahden vuoden salasuhteen jälkeen, olet valitettavasti vain pano. ei kannata onnenkukkuloilla leijua. pudotus on syvä.
Minäkään en ole aiemmin tänne kirjoitellut, lukenut kylläkin. Nyt oli pakko, kun tuli näin otollinen hetki. Täällä palstalla ei tosiaan kannata sen enempiä energioita hukata, vinkki ap:lle ;) Varmaan jo huomasitkin vastausten sävyn ja tason..
Tiedättekö sen "oman foorumimme" jota leikkimielisesti kutsumme nimellä 2 ? En laita sitä linkkiä tähän, jotta se pysyy sellaisena aitona vertaistukena ja ajatustenvaihtona edelleenkin. Mutta sitä kautta voitaisiin vaihtaa ajatuksia, jos vain löydätte sinne..
tuo 2 oli se mitä minäkin ajattelin ehdottaa. Löydätkö ap. perille?
Kovasti kaipaisin vertaistukea sinänsä onnellisesta salasuhdetta eläessäni. Pieni vihje, please!
aikanne, mutta arki se joskus sinullekin tulee ja sinut lempataan. Ei ole oikein tätä miehen vaimoa kohtaan, että pidät yhteyttä varattuun. Mieti miltä itsestäsi tuntuisi, jos aavistaisit, että miehelläsi on suhde ja et vain saa sitä totuutta. Muista, että myös tämä vaimo voi vielä rakastaa miestään. Voitko olla onnellinen, kun tiedät, että vaimo on luultavasti vuoksesi onneton?
onneton, syy löytyy sieltä kotoa.
Minä myös onnellinen rakastajatar. Ollut kohta jo 8 vuotta. Olen vapaa, itsenäinen, omillani toimeentuleva. Tämä mies on minun soulmate. Olemmme tunteneet jo toistakymmentä vuotta. Aina olleet heikkona toisiimme, tässä meidän jutussa sitä niin paljon kutsuttua kemiaa. Aina vaan paranee. Jokaiselle on joku jossain joka vaikuttaa elämään niin ettei koskaan unohda, voi elää ilman, joskus ajat vain eivät ole kohdallaan? Uskon ainakin niin. Tämän miehen ja minun kohdalla on näin, kaikki sujuu ja kaikki jatkuu.
En kuitenkaan koskaan oleta meidän alkavan perinteiseen suhteeseen, en koskaan.
Olen liiaksi tyytyväinen muuhun elämääni.
vaan juuri teissä, jotka ette ymmärrä olla sekaantumatta varattuihin. Onko se niin h....n vaikeaa ymmärtää, että vaikka kotona kaikki olisi kunnossa, niin toinen voi pettää ja TE KAKKOSET edesautatte tilannetta vähät välittämättä muista. SYY ON MYÖS TEIDÄN KAKKOSTEN, kun perheet rikkoutuvat.
Täytyy sanoa, että olet alhaisista alhaisin yksilö, kun varatun kanssa vehtaat. YÖK
Aika hyvin tuo ilman toisianne eläminen näyttää onnistuvan, jos mies on toisaalla naimisissa. Tuohon sielun kumppanuuteenkin on hieman vaikea uskoa, jos mies jakaa kuitenkin suurimman osan elämäänsä jonkun toisen kanssa.
En minäkään usko perinteiseen suhteeseen. Silti jokainen suhteeni perustuu tasa-arvoon eli siihen, että molemmat sitoutuvat ihmissuhteeseen samalla tavoin. Joidenkin ihmisten kanssa olen kaveri, jonkun kanssa seurustelen. Jos seurustelen, olen suhteessa yhtä täysillä kuin kumppani. Naimisissa oleva seurustelukumppani aiheuttaa liikaa pään vaivaa vapaalle ihmiselle. Salailu voi olla hauskaa aikansa, mutta entäs,kun haluaa soittaa toiselle, muttei voi. Tai kun haluaa tavata, mutta toinen onkin puolison kanssa lomalla. No, jos ei ole paremmasta tietoa, niin kaipa toisen patjana olokin on ihmissuhde.
Minkä takia monet toiset naiset meuhkaavat täällä ihanasta seksistä varatun miehen kanssa ihan kuin se olisi suhteen kulmakivi. Eikö aikuiset naiset tosiaan suhteeltaan ja elämältään muuta halua. Olen seurustellut elämässäni monen miehen kanssa ja asunutkin parin kanssa. Ei ole mitenkään poikkeuksellista, että seksielämä on ihanaa. Se on yleensä ihan itsestään selvää toimivassa suhteessa. Kyllähän seksi saman ihmisen kanssa saattaa muuttua rutiiniksi, mutta ei kai se ole vain toisen osapuolen vika. Ja ei kai se pelkästään naisen velvollisuus ole pitää seksielämää virkeänä?
Jopa sanoit kaiken ytimekkäästi. Kunpa naiset oivaltaisivat tämän asian näin hyvin ja ymmärtäisivät patjanaolemisen......!!!! Pitäisi olla itsekunnioitusta naisilla enemmän ja arvomaailma luoda miehillekin (eräs mies sanoi niin naiset voisivat itse asialle jotain tehdä)!!!
on olla kotipatjana, kun tietää puolison pitävän muista patjoista enemmän :(
Nyt minä hokasin, mistä toisena naisena olemisen onnessa on kyse. Toisena naisena olemisessa on onnea se, että aina löytyy joku (= miehen vaimo), jolla on asiat vielä huonommin. Eli tyyliin: olen alkoholisti, mutta narkkareilla on asiat vielä huonommin, joten olen onnekas.
Oman elämäni motto taas on se, että aina voi pyrkiä parempaan ja sallia myös itselleen onnen. Toisena naisena voi toimia patjana, koska jostain löytyy patologisen pettäjän vaimo, jolla on asiat tosiaankin vielä huonommin.
Kyllä minä olen mieluummin minä kuin se ukkomieheni vaimo :)
niin eipä ole kehumista.
Vaimot eivät odota mitään suurta pettäjältä siis jos edes tietävät tämän pettävän ja jos tietävät, niin ehkä odottavat vain pääsevänsä tästä eroon. Valitettavasti joskus pitää odottaa vähän kauemman ennen kuin voi lähteä lätkimään, mutta silti vaimot tietävät keitä he ovat ja mikä heidän suhteensa on pettäjään.
Sinä kakkosena kuvittelet olevasi jotain suurempaa, kuin oletkaan. Et ymmärrä, että pettäjältä ei ole odotettavissa mitään hyvää. Sääliksi käy sinua enemmän kuin vaimoa
Kukin taaplatkoon tyylillään, mutta tuolla asialla kehuskelu on kyllä todella oksettavaa. Saattaa olla tietysti provokin.
t. mies
naimisissa olevan miehen kanssa onnellinen? kuplaelämää!
Miten tuon teidän mainitseman 2 foorumin löytäisi?
on muitakin. En vaan täällä viitsi kirjoitella ja kommentoida, tyyli on niin hiekkalaatikkotasoa. Silloin tällöin minäkin käyn harvakseltaan lueskelemassa näitä, mutta täällä mellastaa vain nk. rupusakki. Huomasit varmaan itsekin tämän väen meiningin?
on apea kun elät kuplassa joka voi särkyä hetkenä minä hyvänsä ja yrität täällä vakuuttaa auvoista onneasi... se mies käyttää sinua hyväkseen ja loput olet luonut omassa mielikuvituksessasi.