Uskaltauduin puoli vuotta sitten koulutukseen työkkärin kautta. Sitä ennen seurasi myös useiden kuukausien työttömyys. Nyt koulun jälkeen taas olen työtön ollut nyt kuukauden kaksi. Työtä olisi tarjolla, mutta olen kieltäytynyt. Haen ns.täydellistä työtä(pieni firma, minua kiinnostava firma), mutta kun sellasia on ollut, olen hakenut ja olllut työhaastattelussa, mutta en ole paikkaa saanut VIELÄ. Poljen paikallani. Muutama paikka on vapaana mitkä kiinnostaisivat, mutta en tiedä viitsinkö hakea, kyseisissä paikoissa työskentelee paljon ihmisiä ja en ole suoranaisesti ihan vastaavaa tehtävää tehnyt, mutta uskoisin pärjääväni hyvin, mutta joku vaan "pelottaa" tuossa kun uusi tehtävä ja uudet ihmiset. Olen kyllä aika varma, että kyseiseen tehtävään pääsisin(työkokemus/koulutus), olen aika moneen paikkaan tullut valituksi, mutta kyseiset paikat eivät ole kiinnostaneet, vaan olen kieltäytyny sanomalla, että otin valitettavasti toisen tehtävän vastaan. Tällä tavoin työkkäri ei ole saanut tietoon minun nynnyilyäni ja olen saanut pitää tukeni. Tämä työttömyys on kauheeta, mitä pidempään tämä jatkuu, sitä syrjäytyneemmäksi itseni tunnen. En uskalla tavata enää ihmisiä, uusi työ pelottaa. Mutta silti inhoan näitä pitkiä päiviä kotona ilman tekemistä, työtä tekisin mielelläni.
Työttömänä pystyy kyllä olemaan pitkään. Kaikkia jippoja on kokeiltu, vaikka työkkäri noita osoituksia yms lähetteleekin, työkkäriä on helppo huijata. Armonaikaa saa lisää helposti kun tekaisee muutaman vaikuttavan stoorin kissanpentu ilme naamalla. Mutta minulla aika alkaa käydä vähiin, olen jo 30vuotias ja kyllä nyt pitäisi jotain saada aikaan. Koulutuksen kävin työvoimatoimiston ns. pyynnöstä, sillä sain vielä lisää tukia ja lisää peliaikaa. Mistä saisin kerättyä rohkeutta? Hyviä paikkoja ei mollissa ole tällä hetkellä, muutama jotenkin kiinnostava, mutta en ole varma uskallanko mennä sitten jos pääsen. Taas jään kotiin makaamaan ja kiroamaan paskaa elämääni. Työttömyys muutti itseni ihan kokonaan, en ennen ollut tämmöinen "pelkuri-nössö". Tiedän pystyväni hommaan kuin hommaan ja oppivani nopeasti, mutta joku vaan peloittaa ja pistää jarrun päälle. Mietin usein myös, että jos teen ns. duunarihommia noita heikompia niin mitä muut ajattelevat. Naisten silmissä olen sitten ihan perusduunari, tottakai parempi sekin olisi kuin työtön. Syrjäytyminen on tapahtunut. Mikä avuksi? Varmasti joku muukin tuntee samoin. Kertokaa, jos olette päässeet tästä yli!
Työttömänä pystyy kyllä olemaan pitkään. Kaikkia jippoja on kokeiltu, vaikka työkkäri noita osoituksia yms lähetteleekin, työkkäriä on helppo huijata. Armonaikaa saa lisää helposti kun tekaisee muutaman vaikuttavan stoorin kissanpentu ilme naamalla. Mutta minulla aika alkaa käydä vähiin, olen jo 30vuotias ja kyllä nyt pitäisi jotain saada aikaan. Koulutuksen kävin työvoimatoimiston ns. pyynnöstä, sillä sain vielä lisää tukia ja lisää peliaikaa. Mistä saisin kerättyä rohkeutta? Hyviä paikkoja ei mollissa ole tällä hetkellä, muutama jotenkin kiinnostava, mutta en ole varma uskallanko mennä sitten jos pääsen. Taas jään kotiin makaamaan ja kiroamaan paskaa elämääni. Työttömyys muutti itseni ihan kokonaan, en ennen ollut tämmöinen "pelkuri-nössö". Tiedän pystyväni hommaan kuin hommaan ja oppivani nopeasti, mutta joku vaan peloittaa ja pistää jarrun päälle. Mietin usein myös, että jos teen ns. duunarihommia noita heikompia niin mitä muut ajattelevat. Naisten silmissä olen sitten ihan perusduunari, tottakai parempi sekin olisi kuin työtön. Syrjäytyminen on tapahtunut. Mikä avuksi? Varmasti joku muukin tuntee samoin. Kertokaa, jos olette päässeet tästä yli!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Nyt olet käsittänyt työntekemisen aivan väärin tai joku tai jokin on saanut sinut ajattelemaan näinkin kummallisia asioita. Työtähän tehdään ainoastaan kiinnostuksesta tai rahasta ei sen takia mitä toiset ihmiset sinusta ajattelevat tai mitä sinä ajattelet heistä. Mieti ensin perusteluja minkä takia olisit menossa jonkun palvelukseen työtätekemään, rahan takia, perheen, juhlimista tai että tavaroita voi ostella tai kutsumustehtävien takia jne...
Rahan takia työtä tehdään. Mutta naisille on kyllä nykyään merkitystä mitä työtä sitä tekee. Kyllä nekin miettivät, että ottavatko duunarin vai yo-tradenomin joka on puku päällä ja tienaa 3000e/kk, kun duunari saa hikisesti 1400-1800e/kk. Ennen sai hävetä kun kertoi mitä työtä tekee ja millä palkalla. Sama on taas edessä. Mutta ei sille voi mitään. Enemmän mietin tilanteita uudessa työssä, jossa epäonnistun. Todella outoa.. Itseluottamus on karissut jonnekkin. Negatiivisuutta on liikaa. Työnantajilla on kovat odotukset kuitenkin työntekijää kohden, mitä jos en opikkaan tehtävää tarpeeksi nopeasti, mitä jos teen liikaa virheitä tai kämmään totaalisesti ja aiheutan kalliin laskun firmalle? Mitä jos työkaverit on aivan mulkkuja? Kaikenlaista pyörii mielessä..
Rahan takia työtä tehdään. Mutta naisille on kyllä nykyään merkitystä mitä työtä sitä tekee. Kyllä nekin miettivät, että ottavatko duunarin vai yo-tradenomin joka on puku päällä ja tienaa 3000e/kk, kun duunari saa hikisesti 1400-1800e/kk. Ennen sai hävetä kun kertoi mitä työtä tekee ja millä palkalla. Sama on taas edessä. Mutta ei sille voi mitään. Enemmän mietin tilanteita uudessa työssä, jossa epäonnistun. Todella outoa.. Itseluottamus on karissut jonnekkin. Negatiivisuutta on liikaa. Työnantajilla on kovat odotukset kuitenkin työntekijää kohden, mitä jos en opikkaan tehtävää tarpeeksi nopeasti, mitä jos teen liikaa virheitä tai kämmään totaalisesti ja aiheutan kalliin laskun firmalle? Mitä jos työkaverit on aivan mulkkuja? Kaikenlaista pyörii mielessä..
Ajattele niin, että jos työtehtävät ja -kaverit ovatkin jotain muuta kuin mitä odotit, niin ulos pääsee aina, mutta sisäänpäin on vähän vaikeampi tulla.
Eli, työsuhde ei ole sama kuin hirttosilmukka kaulan ympärillä. Sen sijaan kuristava tunne voi tulla kun syrjäytyy työelämästä, ei ole säännöllisiä hyviä tuloja, sosiaalisuus kärsii, jos ei ole harrastuksia ja ystäviä, paperillekaan ei työkokemus kartu. Tiedän ihan tarkalleen miltä sinusta tuntuu, kun työelämästä on tarpeeksi kauan ollut pois, niin ei enää usko itseensä, osaamiseensa, sitä alkaa pelätä uuteen työpaikkaan ja työtehtäviin hakeutumista. Alkaa jopa pelätä ihmisiä ja saada ahdistus-/paniikkikohtauksia. Koettu myös täälläkin. Työelämä ja hyvät toverit toivat reippaan mielen ja itsevarmuutta.
Ota työ vaikka vähän pienemmälläkin palkalla, sillä onhan se aina parempi kuin elää niukilla tuilla. Hurmaa työnantaja jo työhaastattelussa, katso silmiin ja kerro olevasi kiinnostunut tästä työtehtävästä ja uskot heidän saavan sinusta hyvän työntekijän. Toivot hyvää perehdytystä ja töihin opastusta ja uskot pystyväsi siihen mihin muutkin työntekijät.
Eihän se ota jossei annakaan.
Ja kuka sen hännän ylös nostaisi, ellet sinä itse ?!