Mulla oli viikonloppuna aikuisen nuoremman veljen kanssa paha riita. Oli tarkoitus lähteä yhtämatkaa matkalle ja ennakkoon sovimme asioista. Hän tuli meille ja olin vaan jostain asiasta omaa mieltä.
Hän räjähti ja alkoi huutaa ja uhkailla. Tuli ihan lähelle ja raivosi. Olin ihan peloton, mutta tilanne oli silti mielestäni paha. Ei kestänyt sitä, että olin asiasta omaa mieltä. Jälkeen päin mulle tuli ahdistus ja ahdistava olo, en ymmärtänyt, hänen lapsellista käyttäytymistä. Aleni ihan lapsen tasolle. Lähti pois ja sanoi, ettei halua olla ikinä minun kanssa missään tekemisissä. Mies on 38-vuotias.
Nyt koen, että hänen kuuluisi pyytää anteeksi, mutta jos ei halua minun kanssa olla tekemisissä, niin asia jää varmaan roikkumaan näin. Hirveen ikävää, minä en koskaan voisi itse olla tuommoinen.
Mullakaan ei ollut paras hetki, mutta silti ei mitään perusteita hyökätä minun kimppuun noin. Oon masentunut ja mulla on työt ja muut vaativia, en kaipaisi mitään tämmöstä elämääni.
Hän räjähti ja alkoi huutaa ja uhkailla. Tuli ihan lähelle ja raivosi. Olin ihan peloton, mutta tilanne oli silti mielestäni paha. Ei kestänyt sitä, että olin asiasta omaa mieltä. Jälkeen päin mulle tuli ahdistus ja ahdistava olo, en ymmärtänyt, hänen lapsellista käyttäytymistä. Aleni ihan lapsen tasolle. Lähti pois ja sanoi, ettei halua olla ikinä minun kanssa missään tekemisissä. Mies on 38-vuotias.
Nyt koen, että hänen kuuluisi pyytää anteeksi, mutta jos ei halua minun kanssa olla tekemisissä, niin asia jää varmaan roikkumaan näin. Hirveen ikävää, minä en koskaan voisi itse olla tuommoinen.
Mullakaan ei ollut paras hetki, mutta silti ei mitään perusteita hyökätä minun kimppuun noin. Oon masentunut ja mulla on työt ja muut vaativia, en kaipaisi mitään tämmöstä elämääni.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Dodiih..."suku on pahin", eikös niin...?
Joo, se on outoa, miten noi miehet AINA LUULEE, että niillä on joku oikeus "POMPPIA NAISTEN NENILLÄ"!!!???
Mä oon veljestä silti huolissani, hänellä on omat vastuut, mutta ei mun kustannuksellani. En ole mikään roskalaatikko, mihin voi purkautua.
Toi nenille pomppiminen on ison miehen uhittelua, kun ei muuten pärjää henkisesti. Mut ei sekään mitään, mutta kun jätetään asia mulle painamaan mieltä, roikkumaan, siinä vaaditaan jo V********ta luonnetta. Ja ihan olemattomasta asiasta.
Kyl mä tiedän, hän katuu sitä, mutta vois soittaa mulle. Mun pitäs aina olla se viisaampi, joustavampi. Nyt on vielä vaikee tilanne töissä, ystävä tarvii tukea ja surua on ollut lähipiirissä...kukahan tukisi minua? Kriisipuhelimeen tässä on kohta soitettava.
Sitäpä juuri...sitä eivät aina nuo "kiihkoilijat" hiffaa, että minnekäs se "roskalaatikko" sitten purkaa omat ongelmansa? Alkoholiin...?
Oma veli sai raivokohtauksen kun kerroin hänelle että olen adoptoimassa lapsen. Tärkeä asia minulle ja hän tietää miten vaikeata minulla on ollut, mutta sillä hetkellä ei pystynyt millään suhtautumaan oikein siihen asiaan. Siis ei mitän tukea, pelkästään haukkuja. Jälkeenpäin tiesin kyllä että hän haluaisi suojella minut ja että hän vaan oli eri mieltä asiasta, mutta kyllä minkin reagoin kuten sinä. Aikuinen mies-aivan hullua.
Tiedän etten voi koskaan puhua siitä aiheesta hänelle, hän ei vaan osa suhtautua siihen oikein. Saan hakea tukea ja ymmärrystä muualta. Hän ei voi määrätä minun elämässäni enää, valitettavasti en saa häntä koskaan ymmärtämään asian oikealla tavalla. Mutta hän on kuitenkin veljeni ja rakastan häntä. Tietyllä tavalla aistinkin että hän oli kiitollinen siitä etten aiheuttanut suurempia riitoja.Ihmisille on aina tärkeätä että toinen ymmärtää, mutta joskus on vaan niin että voi rakastaa toista vaikkapa ei aina voi ymmärtää toisen päätöksiä ja tekemisiä. Sillä tavalla ei voi rakentaa parisuhdetta, mutta sillä tavalla voi ylläpitää hyvät väli sisarusten kanssa. Sitä paitsi tiedän että jos nyt jotain pahaa tosiaan tapahtuisi niin hän pystyisi kyllä antamaan tukea minulle. On vaan hyvksyttävä että hänellä on rajoituksia aivan kuten minullakin. Minulle on sitä paitsi aivan sama kuka antaa periksi, tärkeämpi on että pidämme edelleen toisistamme ja että määrän itse omasta elämästäni.
Jep. Hyvää tekstiä sinulta.
Ei ihmisten ole pakko olla samaa mieltä asioista (eivätkä ihmiset edes usein pysty siihen), mutta koska "perhe on kuitenkin perhe" jne,...
Niin ei sitten pitäisi persoona- ja mielipide-eroavaisuuksien vuoksi katkaista kaikkia välejään lähisukulaisiinsa.
mitään.. Toivon parasta sun elämään!
Käyttääkö veljesi jotain? kärsiikö mielenterveysongelmista?
Mulla kävi samanlailla, paitsi meni vähän tuota uhkailua pidemmälle vielä... Kymmeneen vuoteen en ole ollut hänen kanssaan tekemisissä. Veli oli minulle aikoinaan tärkeä, mutta siitäkin pääsin yli. Mulla ei ole enää veljeä ja hyvä niin. Siis tarkoitan vaan että jos jatkaa samoin niin kannattaa pysyä erossa... Mulla oli hengenlähtö lähellä.
Tää on niin surullista luettavaa...lähisukulaiset, joiden pitäisi olla tukena ja kannustinvoimana, muuttuvatkin "mini-saatanoiksi"...!
hän uhkaili ihan lähellä ja pilkkasi ja ilveili minua.
Saattaa olla ongelmia mielenterveyspuolella ja epäonnistumisen tunnetta elämässä.
Sen takia olinkin huolissani. Eikä niin pienen asian takia koskaan sanota, että en halua olla missään tekemisissä sinun kanssa. Taustalla on jotain pahempaa, mutta kun en tiedä.
En vaan enää koskaan halua joutua samaan tilanteeseen uudelleen.
"Oon masentunut ja mulla on työt ja muut vaativia, en kaipaisi mitään tämmöstä elämääni."
Niin, mikähän siinä onkin, että nämä "sukulais-mini-saatanat" hyökkäävätkin JUURI silloin kimppuusi, kun olet taatusti jo "niin ja niin" monesta asiasta stressaantunut!?!
Oikein "suolaa haavoille" kaatamalla kaataen!
..sinulla ihmetellä asiaa.
Nyt oli vaan paha tilanne kaikin puolin, ei vaan enää olisi ollut näin vakavasta asiasta väliä.
Mä olen ihmistyyppi, jonka kanssa ollaan kavereita, kun on ,vaikeeta, ei muuten.
Mini-saatana on kaksimetrinen ja 120 kilonen mies, eikä mikään saatana, vaan mun veli.
Ja eihän mikään asia ole sellainen, että toisen kimppuun saa hyökätä, ei mikään! Varsinkin kun itse alkaa huutamaan ja räjähtää. Mut jos minä nyt masennun ja joudun sairaslomalle tämän takia ja työni siitä kärsii, eihän silläkään ole mitään väliä.
Kun veli nyt vaan päätti pistää välit poikki ihan syyttä.
En minä "ihmetellyt"...löysin vaan itseni tuolta uhrin asemasta, joten tiedän, miltä sinusta tuntuu.
Olisiko sinun itsesi kannalta helpomi, jos laittaisit veljelle vaikka tekstarin:
toivottavasti et viimeksi tarkoittanut kaikkea mitä sanoit, koska asia painaa minua edelleen
On tietysti niin että hänen kuuluisi pahoitella raivomaistaan pyytämättäkin, mutta jos vastaus antaa sinulle mielenrauhan, niin silloin teet sen omaksi hyväksesi, et nöyristelyn vuoksi.
toteuttaa, kiitos kun ehdotit. Ja hänen mielenrauhan vuoksi.
olit tässä asiassa ns. "päällepäsmärinä" eli sanelit miten kaikki menee. Nyt kun veljesi olisikin halunnut toimia jotenkin toisin niin se ei sulle sopinut. Veljesi räyhäsi ja mielestäni asiasta. Nyt olet sitä mieltä, että veljesi on se jonka pitäisi pyytää anteeksi, ei, kyllä se minun mielestäni olet sinä. Olet sellainen minä itse -tyyppi ja veljesi hermostui siitä. Mielipiteeni perustuu siis olettamukseen, että sinä sanoit mitä teette ja veljesi sai tarpeekseen, yritti sanoa oman mielipiteensä mutta huonolla menestyksellä. Sitten häneltä meni hermo.
Olen tosin iso-sisko ja joutunut pienestä pitäen vastuunkantajaksi, mutta nyt kyse ole ihan muusta.
Esitin vain erästä asiaa, jolla ei tosin ollut enää mitään merkitystä, josta veli syttyi. Ihan mitätön asia. Mutta ei ollut mitään syytä raivostua noin. Alunpitäen hän päätti asian itse minunkin puolesta, tosin suostiun siihen.
Pitäisin itseäni ihan kahelina, jos itse olisin tehnyt samoin, eli kyllä ne frustraatiot pitää jotenkin muuten purkaa, kun siskon päälle hyökkäämällä.
Mitenkä hän yleensä / muuten suhtautuu riitatilanteissa? Onko hän ikinä mielestään ollut väärässä?
Vainonharhasena tuli mieleen ettei hän vaan ole mikään narsisti? Narsistin huutelu tietenkin näillä palstoilla on hieman "trendikästä", mutta kysympähän kuitenki...
Mutta jos siis oli vaan yksi riita ja kaikki muuten hyvin, niin eipä siitä kannata turhaan hikoilla.
ja pakko varmaan ottaa häneen yhteyttä, mutta silloin ajattelin että ikinä ei enää samanlaista tilannetta, en halua joutua siihen.
Hän on aina oikeassa ja ei kuuntele mitä muut ajattelee, muuttunut vanhemmiten sellaiseksi. Varsinkin minun ajatukset , ne poljetaan heti ja ollaan eri mieltä...no ok...oon antanut mennä toisesta korvasta ulos.
Ikävä vaan, jos alan inhota omaa veljeä, sitä en haluaisi.