Kuinka monta kertaa nainen törmää elämänsä aikana mieheen, joka TODELLA vie jalat alta? En siis tarkoita mitään "ihan kivannäköistä tyyppiä joka on ihan mukava". Tällaisia ihan jees-tyyppejä naiset varmaan tapaavat baareissa joka viikonloppu.
Mutta kuinka monta kertaa yhden naisen kohdalle voi elämän aikana sattua sellainen mies, joka kolahtaa aivan helvetin kovaa sekä fyysisesti että henkisesti? Tämä kai kuitenkin on aika harvinaista..? Pari kolme kertaa koko eliniän aikana? Jotkut eivät varmaan törmää tällaiseen mieheen koskaan.
Mutta kuinka monta kertaa yhden naisen kohdalle voi elämän aikana sattua sellainen mies, joka kolahtaa aivan helvetin kovaa sekä fyysisesti että henkisesti? Tämä kai kuitenkin on aika harvinaista..? Pari kolme kertaa koko eliniän aikana? Jotkut eivät varmaan törmää tällaiseen mieheen koskaan.
Vastaukset 19
Vanhimmat
No eihän se nyt tietenkään ihan arkipäivää ole. Se on niin tapauskohtaistakin. Saatan tavata sellaisen miehen, joka ei herätä juuri minussa mitään fiiliksiä, mutta jollekin toiselle naiselle tuo samainen mies voi olla se unelmien prinssi.
Veikkaisin, että "helvetin kovaa" kolahtaa vain muutaman kerran elämässä, jos sitäkään. Mutta yksi kertahan riittää, jos vaan kaikki asiat natsaavat. Omalle kohdalle ei vielä mitään elämää suurempaa ole sattunut. Pari ihastumista juuri tuollaisiin "ihan jees"-tyyppeihin, mutta ei mitään kummempaa.
miehen, joka tosiaan vei jalat alta. Näin saman miehen myös viime lauantaina. Sanoisin, että minulle tämä on ensimmäinen kerta, kun tuntuu näin voimakkaalta. Ehkä tästä kehkeytyy jotain. Niin ja jos kehkeytyy, niin se on sitten todella vakavaa.
Miten toisen katse voikaan viedä mennessään. Hän on niin komea mies. Unelmien mieheni näköinen.
Olen silti sitä mieltä, että kyseiseen jalat alta -tunteeseen vaikuttaa myös se miten mies sinuun suhtautuu. Tunteen tarvitsee olla molemmin puolista. Ja tämä mies katsoi myös minua niin pitkään...
IHANAA!
Pakko lisätä tähän vielä, että olen todella nirso. En ole aikoihin nähnyt oikeasti kiinnostavaa miestä. No, ehkä minulla on vähän varaakin olla ;)
Elämä ei ole Harlekiini-sarjaa ;)
että vain kerran kolahtaa kunnolla. Jokaisella naisella varmaan on se yksi tietty mies, joka on loppuelämän kuin 'piikki lihassa', tuli sen kanssa suhdetta tai ei.. Mahdollisia muita tulevia miehiä sitten vertaillaan tähän, mutta kuten arvata saattaa parempaa tuskin löytyy.
Eikös tuo ole aika pelottavaa..? Siis meinaan, että jos vaikka nuorena parikymppisenä tapaisi jonkun tosi spesiaalin, mutta homma ei kuitenkaan johtaisi seurusteluun eikä mihinkään vastaavaan..että se toinen vaan jäisi ikäänkuin kummittelemaan sinne takaraivoon koko loppuelämän ajaksi? Sitten nainen päätyy naimisiin ja saa perheen. Ja joskus 20 vuoden kuluttua herää jälleen kerran sen tutun ja turvallisen aviomiehen vierestä, mutta edelleen huomaa ajattelevansa sitä elämänsä suurta ihastusta/rakkautta?
Onko jokaisella naisella se yksi tietty mies, jonka haluaisi itselleen, mutta jota ei sitten koskaan saa omakseen?
Tulisitko sieltä yläilmoista tänne maan kamaralle sinäkin? Täällä on synkkää, mutta lämpöistä.
"Onko jokaisella naisella se yksi tietty mies, jonka haluaisi itselleen, mutta jota ei sitten koskaan saa omakseen?"
- On.
Jotkut harvat onnekkaat saattavat olla naimisissa sen yhden tietyn kanssa. Mutta veikkaisin näiden olevan vähemmistö.
uskon, että jokaisella naisella on se yksi 'tietty' mies :) Ja toki jotkut naiset sen saa omakseen... sehän olisikin se ihannetilanne, mutta aina ei vain käy rakkaudessa niin hyvä tuuri. Silloin on tyytyminen niihin onnenmurusiin ja muistoihin.
Kyllä se on niin, ettei se spesiaalimies koskaan häviä sieltä ajatuksista mihinkään ja uskon, että moni nainen olisi tämän takia valmis vaikka mihin tulevaisuudessakin. Onhan niitä tapauksia, joissa vuosikymmenten jälkeen joku tietty kohtaaminen muuttaa kummankin elämänsuunnan ihan täysin, oli sitten perhettä ja aviopuolisoita mukana kuvioissa tai ei.
Eli nainen voi kyllä kokea uusia ihastumisia ja jopa rakastumisia? Seurustella ja mennä naimisiin jne. mutta ajatukset aina silloin tällöin palaavat siihen yhteen tiettyn spesiaalimieheen..eli vaikka nainen olisi onnellinen siihen nykyiseen elämäntilanteeseensa ja tyytyväinen kumppaniinsa, niin silti hän miettii, että millaista elämä olisi saattanut olla sen yhden tietyn miehen kanssa..
Toi on tavallaan aika kaunista mutta myös melko surullista..tai jotenkin haikeaa. Kaksi ihmistä, joiden piti päätyä yhteen, mutta jotka ajautuivat erilleen..miettivät toisiaan vielä vanhuksinakin kiikkuessaan keinutuolissa.
Se yksi..aivan erityinen..jota en koskaan saanut..
No jotenkin noin siinä varmaan useimmissa tapauksissa käy..jollei saa sitä miestä.
18-vuotias ja olen tavannut jo niin special-miehen. Tiedän, että tulen jokaisen miehen vertaamaan häneen. Hän on juuri sellainen Mies niin kuin miehen minusta pitää olla. Olen varma, etten häntä saa. Uskon, että hän hakee enemmän ikäistäänsä naista.. harmi vaan.
Ensirakkaus, sellainen suuri ihastus tulee mieleen ensimmäiseksi. Olin niin hyvin nuori silloin ja niin, niin rakastunut.
Hänen jälkeen tuli teinivuosina parikin ihastusta, hekin silloin omalla tavallaan veivät jalat alta...kunnes tapasin exäni, jonka kanssa kuvittelin elämäni onnellisena elämäni loppuun asti. Hän totaalisesti vei minut mennessään, vei sydämeni ja järkeni, pysyy ikuisesti osana minun elämää, osana minua, koska meillä on ihanat, yhteiset lapset. Heissä näkyy molempien hyviä ja huonoja ominaisuuksia.
En voinut kuvitella exäni jälkeen ketään...vastaavaa. Kunnes pari vuotta sitten tapasin miehen, joka teki exästäni kauniin muiston.
En uskonut, että näin 40 ikäisenä voi kolahtaa niin. Välillämme heti ensi tapaamisesta niin paljon sähköä, tunnetta, lähes pelottavaa. Valitettavasti "olosuhteet" eivät parhaimmat mahdolliset tälle suhteelle. Molemmat olemme vapaita, omanlaisemme suhde toimii, ehkäpä tulevaisuudessa erilailla ja paremmin. Tämä mies on kaikkea sitä mitä olen aina toivonut, halunnut...tätä tunnetta ei osaa kuvailla, se on niin kaiken kattavaa. Rakkautta ensi silmäyksellä ja mieletöntä intohimoa. Tulen rakastamaan tätä miestä AINA.
Elämä ei ole Harlekiini-sarjaa ;)
Jos olisin tiennyt tämän mitä tiedän nyt en olisi luovuttanut niin helposti. Olisin ollut kärsivällisempi.
Tähän ikään mennessä olen tavannut vain yhden sellaisen "jalat alta-miehen", mutta sekin tunne latistui muutaman treffien jälkeen :)
Prkl kun mun pitääkin olla niin kauheen sitoutumiskammoinen :(
ehkä ei kolahda koskaan tai sitten vaan kerran, jos sattuu sen oikean sydämen valittunsa löytämään.. :) Ja mun mielestä siitä sitten kannattaa pitää kiinni!
:/
Silloin kun niitä kohtaa niin pitäisi osata arvostaa.