heippa
oon varmaan sitten joku luuseri, mutta mua masentaa ihan alyttomasti olla aupairina, ei siis se etta olen TAALLA aupairina vaan se etta olen aupairina, en loyda kavereita mutta viela pahinta on etta mulla ei ole enaa kun muutama hassu kuukaus jaljella!!! Koko aika mietin vaa ettei ois kauaa et ois tosi typeraa nyt lahtee kotia ja sitten kans mietin etta tuhlaan taalla vaan aikaani!!
mista muut ammentaa positiivista energiaa?
tassa alueella eika sellai lahimailla asu aupaireja eika ketaa, taa on sitapaitsi keskella ei mitaa. Perhe on kiva mutta en voi vaittaa etta olen perheen jasen, olen lasten henk.koht.palvelija. En voi vaihtaa perhetta, eika tassa mitaan jarkea olisikaan sita enaa ! Mulla siis ei ole lahtoon enaa pitka aika, mutta musta tuntuu etta kaikilla muilla on nii ihanaa aikaa ja paljon kavereita ja ihana vuosi?
Mun kaveri on mina itse ja nyt kun on lunta en saa edes ajaa mihinkaa joten joudun istuu taalla talossa metsan keskella!
en ole pumpulilapsi, olen tyoskennellyt samanlaisessa tyossa ennen tuloani, viela perheen, jonka aidilla oli mielenterveysongelmia jne kanssa, joten en vaittaisi etta odotukseni olivat mitaan hiton ruusuista prinsessaelamaa!
Nyt vaan en jaksa enaa edes yrittaa kun on vahan jaljella ja vanhemmat ja kaverit kotona yrittavat kertoilla minulle, etta ei enaa kauan, mutta sata paivaa tuntuu minusta kaualta ajalta istua huoneessa tai talossa...
Olen jutellut perheen kanssa ja he ovat vahan voivotelleet ja siihen se aina jaa..
olenko jotenkin masentunut taalla vai mita? alkuvuoteni ei ollut yhtaan kiva tunnustan ja silla on varmaan vaikutusta(1.perheessa minua kaytettiin hyvaksi, seka tyollisesti, etta minua lahenneltiin), mutta paivat ovat pitkia ja tylsia taalla metsankeskella istua!
oon varmaan sitten joku luuseri, mutta mua masentaa ihan alyttomasti olla aupairina, ei siis se etta olen TAALLA aupairina vaan se etta olen aupairina, en loyda kavereita mutta viela pahinta on etta mulla ei ole enaa kun muutama hassu kuukaus jaljella!!! Koko aika mietin vaa ettei ois kauaa et ois tosi typeraa nyt lahtee kotia ja sitten kans mietin etta tuhlaan taalla vaan aikaani!!
mista muut ammentaa positiivista energiaa?
tassa alueella eika sellai lahimailla asu aupaireja eika ketaa, taa on sitapaitsi keskella ei mitaa. Perhe on kiva mutta en voi vaittaa etta olen perheen jasen, olen lasten henk.koht.palvelija. En voi vaihtaa perhetta, eika tassa mitaan jarkea olisikaan sita enaa ! Mulla siis ei ole lahtoon enaa pitka aika, mutta musta tuntuu etta kaikilla muilla on nii ihanaa aikaa ja paljon kavereita ja ihana vuosi?
Mun kaveri on mina itse ja nyt kun on lunta en saa edes ajaa mihinkaa joten joudun istuu taalla talossa metsan keskella!
en ole pumpulilapsi, olen tyoskennellyt samanlaisessa tyossa ennen tuloani, viela perheen, jonka aidilla oli mielenterveysongelmia jne kanssa, joten en vaittaisi etta odotukseni olivat mitaan hiton ruusuista prinsessaelamaa!
Nyt vaan en jaksa enaa edes yrittaa kun on vahan jaljella ja vanhemmat ja kaverit kotona yrittavat kertoilla minulle, etta ei enaa kauan, mutta sata paivaa tuntuu minusta kaualta ajalta istua huoneessa tai talossa...
Olen jutellut perheen kanssa ja he ovat vahan voivotelleet ja siihen se aina jaa..
olenko jotenkin masentunut taalla vai mita? alkuvuoteni ei ollut yhtaan kiva tunnustan ja silla on varmaan vaikutusta(1.perheessa minua kaytettiin hyvaksi, seka tyollisesti, etta minua lahenneltiin), mutta paivat ovat pitkia ja tylsia taalla metsankeskella istua!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kylla minakin olisin masentunut, jos en paasisi talosta mihinkaan. Ootko tosta yrittany puhua perheelle? Kyllahan ny pitaa paasta tuulettumaan... varmasti paivat ja viikot ja kuukaudet matelee, jos ei ole paljon muita vaihtoehtoja kuin pysya neljan seinan sisalla. Mutta oletko itse ollut tarpeeksi aktiivinen?
Mutta kylla se on niin, etta taa au pairin tyo jo itsessaan voi masentaa, jos ei ole erityisesti "tyohon sopiva". Mulle taa tyo on ainakin aika vastenmielista, kun en ole niin lapsi-ihminen ja olo on "kahlehdittu" kun tyopaikka on sama kuin asuinpaikka. Eika musta oo jotenkin edes yrittamaan miksikaan perheenjaseneksi taalla, haluan vaan menna omillani...
En kylla oikein osaa muuten neuvoa kuin etta koita puhua perheelle tosta, etta sulla pitaa olla mahdollisuus paasta talon seinien ulkopuolillekin. Ota yhteytta muihin au paireihin - jos olet jarjeston kautta, sullahan on jo se "lista" valmiiksi.
Idea: pääsisitköhän irti tuosta masentelufiiliksestä tekemällä viikonloppureissun johonkin?
Onko sulla ketään tuttuja tai vaikka nettikavereita (muita auppareita?) sopivan matkan päässä niin että matkustaminen ei tulisi kohtuuttoman kalliiksi, mutta viikonlopuksi kuitenkin voisi hyvin mennä?
Tai vaikka ei tuttuja olisikaan, lähde yksin johonkin uuteen paikkaan. Yövy hostellissa, niissä saa aina juttuseuraa jos vaan itse yhtään uskaltaa avata suutaan:).
Hetkeksi pois niistä kotikuvioista. Yksinkin reissaaminen on mukavaa, pysyt vaan illat poissa mistään epäilyttävistä paikoista. Päivät kiertelet ja katselet juuri sitä mikä itseä huvittaa. Istut puistossa ja syöt eväitä. Pienelläkin budjetilla saa paljon aikaan.
kaatuu vaan siihen, etta en paase edes juna-asemalle kun lahin on 30minuutin ajomatkan paassa ja perheella ei useinkaan ole''aikaa'' heitella mua mihinkaan...
no ainaki ulos talosta täytyy päästä. kukaan ei kestä neljän seinän sisällä istumista kovin pitkään. metsässä voi ainakin käydä lenkillä ja kävelyllä. onko teillä koiraa tai naapureilla jota vois käyttää ulkona? koiran kanssa ainaki olis hauskempaa ja ehkä jopa pimeellä turvallisempi olo.