Miksi täällä ehdotetaan jokaiseen pieneenkin ongelmaankin eroa ratkaisuksi? Ymmärrän sen silloin, jos kyseessä on väkivaltaa puolisoa tai lapsia kohtaan ja silloin pitääkin lähteä aikailematta, sillä tilanne on vaarallinen.
Mutta ratkaisetteko te yleensä kaikki ongelmat muutenkin elämässä lähtemällä pois? Täällä kun tunnutaan suurinpiirtein siihenkin, jos toinen puolisoista käyttää vääränmallisia alushousuja, ehdotettavan eroa ratkaisuksi.
Itsellä ei ole ratkaisuja, en ole pätevä antamaan neuvoja. Eikä yhtä ratkaisua ole.
Mutta ratkaisetteko te yleensä kaikki ongelmat muutenkin elämässä lähtemällä pois? Täällä kun tunnutaan suurinpiirtein siihenkin, jos toinen puolisoista käyttää vääränmallisia alushousuja, ehdotettavan eroa ratkaisuksi.
Itsellä ei ole ratkaisuja, en ole pätevä antamaan neuvoja. Eikä yhtä ratkaisua ole.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sanot, että sinulla ei ole antaa ratkaisuja, niitä ei ole. Sinullahan on sitten varsin negatiivinen suhtautuminen asioihin. Ite olen sitä mieltä, että kaikkiin ongelmiin (lähes) on olemassa ratkaisu, ja parisuhde-ongelmissa ennen kaikkea on tärkeää, että ratkaisu löytyy - se ratkaisu voi olla myös ero. Ero ei ole koskaan helppo kenellekään, mutta se todellakin on (useinkin) ratkaisu moneen ongelmaan.
sitä sun tätä, mutta kai se nyt kuitenkin vielä on omissa käsissä mitä elämällään ja avioliitollaan tekee - eroaako vai jatkaako. Ei kai nyt kukaan tee elämänsä suuria ratkaisuja jonkun keskustelupalstan ehdotusten perusteella. Haloo!
Mistä kukaan tuntematon pystyy laukomaan mitään viimeisiä totuuksia toisen elämästä suuntaan taikka toiseen. Keskustelupalstat on käsittääkseni keskustelua varten ja jokainen tekee tykönään omat harkitut päätöksensä.
En ymmärrä ap:n huolta keskustelupalstan "eroehdotuksista" enkä siitä, että joku ottaisi tuntemattoman mielipidettä taikka kommenttia viimeisenä totuutena oman elämänsä suhteen.
meidän ihmiselon tiellä on se tilanne, että vasta sitten opitaan tai yritetään opetella selvittämään asioita, kun löydään pöytään viimeinen kortti ja joka on niitti, ellei sittenkään onnistu.
Moni herää vasta sitten, kun ero on todellisuutta. Hyvä, että edes silloin herää.
..olla myös joskus parasta mitä ihmiselle voi sattua - voi herätä esim. siihen todellisuuteen, että vihdoin vastaa omasta elämästään täysin yksin, eli käytännössä ottaa vastuun itsestään.
Tämä palsta on liian avioerokeskeinen.
Ongelmien ratkaisukykyä ei juurikaan ole. Vastoinkäymisten sattuessa ollaan täysin hakoteillä ja parisuhteessa kuvitellaan, että ero on ratkaisu kaikkiin ongelmiin. Tässä suhteessa olen samaa mieltä alkuperäisen viestin kirjoittajan kanssa.
Aikuinen, tasapainoinen ihminen uskaltaa antaa periksi ja käsittää, että kaksi ihmistä koskaan ei tule samanlaisiksi, aina on jotain erilaista ja se täytyy hyväksyä ja olla iloinen, että tuo toinen on hyväksynyt tähän asti minut erilaisena.
Tuo on ihannetila. Minä en ole siihen kypsä. Jos naiseni ei käytä hipstereitä, vaikka pyydän, minä lähden ulos ja jos ei poissaolon jälkeenkään ole hipstereihin sonnustautunut, lähden lopullisesti.
Erokin pitää ansaita. Ei naimisiin mennä jos heti ajatellaan eroa. Jos toinen pettää, on väkivaltanen tai juo paljon jne. niin sit on kylläkin ero edessä. Muuten on suhteissa yritettävä selvittää asiat puhumalla ja teoilla. Ero on ratkaisu vain niille jotka haluavat päästä sieltä missä aita on matalin. Jos arvostaa niin vähän suhdettaan että pitää erota niin olisko siihen suhteeseen kannattanut ryhtyä.