Huomaan kyllä että nopeasti paino lähteen laskemaan kun luopuu pelkästään perunasta. MUTTA kun jätän perunan syömättä olen kireä ja hermostunut. Mikä voisi korvata perunan jotta mielikin pysyisi virkeänä??
Perunasta luopuminen
Pauliina*
302600
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
perunassa olevaa tärkkelystä eli sokeria ei voi korvata millään muulla kuin toisella sokerilla. Alkuvaiheessa esiintyy vieroitusoireita kun luovut perunasta, mutta muutamassa viikossa ongelma poistuu ja perunattomuus ei enää haittaa. Itse yritin viime kesänä syödä uusia perunoita, mutta ei ne maistuneet miltään, enkä niitä kaipaa enää millään lailla.
Tässä Finelin tietoa tärkkelyksestä.
Tärkkelys
Kuvaus
Tärkkelys on polysakkaridi, joka muodostuu tuhansista glukoosiyksiköistä. Tärkkelystä saadaan usein kuitupitoisista elintarvikkeista ja tärkkelyksen pilkkomiseen tarvitaan useita ruoansulatusentsyymejä. Suurin osa ruoasta saatavista hiilihydraateista on tärkkelystä viljavalmisteet, riisistä ja perunasta.
Solaniini on steroidi. Niitä on koisokasveissa:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Koisokasvit
Tomaatinkin tauti on perunaruttoa ja sitä torjutaan tietysti - luomutomaatissa vähemmän jäämiä!
http://fi.wikipedia.org/wiki/Chili
"Sen sukulaisiin koisokasvien (Solanaceae) heimossa kuuluvat muiden muassa tomaatti (Lycopersicon esculentum), peruna (Solanum tuberosum), munakoiso (Solanum melongena) ja tupakat (Nicotiana)."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Paprikasumute
"Elintarvikevirasto on mittauttanut kotimaisten ja tuontiperunoiden glykoalkaloidi- ja nitraattipitoisuuksia sekä lyijyn ja kadmiumin määriä. Glykoalkaloidit ovat perunan luonnollisia toksiineja, jotka toimivat suojana perunan tauteja ja tuholaisia vastaan. Selvityksessä ilmeni, että kotimaisten perunoiden keskimääräinen glykoalkaloidipitoisuus oli tuontiperunoita suurempi, mutta nitraatin määrä oli noin kolmannes ulkomaisista perunoista. Myös raskasmetallipitoisuudet olivat kotimaisissa näytteissä pieniä. Glykoalkaloidien muodostumiseen perunassa vaikuttavat lajikkeen lisäksi kasvukauden sääolosuhteet sekä varastointiolosuhteet. Erityisesti kylmä ja sateinen keli lisäävät toksiinien muodostumista. Varhaisperunassa saattaa olla jopa kaksinkertainen määrä glykoalkaloideja syys- ja talviperunaan verrattuna. Tutkittavat perunat olivat vuoden 1998 satoa, jolloin kesä oli perunoille poikkeuksellisen stressaava ja perunoiden vihertyneisyys oli tavallista runsaampaa.
Uusilla lajikkeilla pitoisuuksia yritettävä pienentää
Lainsäädännön mukaan perunan luontaista toksiinia glykoalkaloidia saa olla kiloa kohden korkeintaan 200 milligrammaa. Pohjoismainen asiantuntijaryhmä ja Maailman terveysjärjestöjen alainen JECFA ovat esittäneet, että uusien perunalajikkeiden glykoalkaloidipitoisuuksien tulisi jäädä alle 100 milligrammaan kiloa kohden laskettuna. Elintarvikevirasto toteaa tutkimusraportissaan, että kyseisen tason saavuttaminen aiheuttaa nykytilanteessa ongelmia kotimaisille perunanviljelijöille.
Glykoalkaloidipitoisuudet ovat hieman vaihdelleet meillä eri vuosina tehdyissä tutkimuksissa. Nyt määritetyt pitoisuudet ovat aikaisemmin todettujen keskivaiheilla.
Kotimaisten ruokaperunoiden keskimääräinen glykoalkaloidipitoisuus oli 82 milligrammaa kilossa, kun vastaava luku tuontiperunoissa oli 61 milligrammaa.
Tutkituista lajikkeista kolmen valtalajikkeen, Van Goghin, Nicolan ja Bintjen glykoalkaloidipitoisuudet jäivät alle keskitason.
Perunoiden kuoriminen kannattaa
Glykoalkaloidit koostuvat pääosin alfa-solaniinista ja alfa-kakoniinista. Suuret glykoalkaloidimäärät tekevät perunoista kitkeriä, ja jos pitoisuudet ovat yli 220 milligrammaa kilossa, niin perunasta voi aiheutua myös terveydellistä haittaa. Oireina ovat muun muassa ripuli, vatsankouristelu, kuumeilu ja verenpaineen lasku. Eniten glykoalkaloideja on perunan kuoriosassa, joten syömällä kuorittuja pottuja voi merkittävästi vähentää glykoalkaloidien saantia. Keittäminen tai muu prosessointi ei vaikuta pitoisuuksiin. Vihertyneitä perunoita ei tulisi syödä lainkaan."
Lähde: Kotimaisten ja ulkomaisten ruokaperunoiden vieraat aineet; glykoalkaloidit, nitraatti ja raskasmetallit. Elintarvikeviraston tutkimuksia3/2000"
http://www.finfood.fi/uutiset
http://www.sci.fi/~ahven/peruna/learti19.htm
"Glykoalkaloidit hajottavat solukalvoja ja häiritsevät hermovälitysaineen (kolinesteraasi) toimintaa.
Eriasteisia myrkytysoireita on kivun tunne mahassa tai suolistossa, pahoinvointi, ripuli, oksentelu, usein yhdessä päänsäryn ja kuumeen kanssa, verenpaineen lasku sekä iholaikut. Hermosto-oireita on uneliaisuus, apaattisuus/rauhattomuus, täriseminen, sekavuus, depressio, harhanäyt, näkökyvyn heikkeneminen...
Perunan kolhiminen nostaa pitoisuutta selvästi, varsinkin kolhun välittömässä läheisyydessä. Kolhuisen mukulan glykoalkaloidipitoisuus nousee helposti yli sallitun rajan. Voimakkaat vioitukset (murskautuneet mukulat, haljenneet) lisäävät pitoisuutta eniten, heikoilla vioituksilla (mustelmat, pikkukolhut) on vähäisempi merkitys. Kolhiminen nostaa pitoisuutta voimakkaimmin lajikkeilla, joilla on luontaisesti korkea taso. Lajikkeen hyvä kolhunkestävyys on glykoalakaloidipitoisuuden hallinnan kannalta tavoittelemisen arvoinen asia.
...Suurin osa, jopa 97 %, glykoalkaloideista on aivan mukulan pintakerroksessa. Pitoisuuksien vaihtelussa syvyyssuunnassa on tosin lajikekohtaisia eroja. Pintaan keskittyvä glykoalkaloidi on tietenkin eduksi, koska sen saa kuorinnalla pois. Kuorimalla peruna pitoisuus laskeekin 50-95 %. Perunaa kuorineen keitettäessä glykoalkaloidit siirtyvät jossakin määrin syvemmälle perunan sisäosiin ja keitetyn perunan kuorinta ei laske pitoisuutta aivan yhtä tehokkaasti. Mukuloissa, joiden kokonaispitoisuus on hyvin korkea, myös mukulan sisäosassa on korkeahkoja pitoisuuksia ja kuorinnan teho on silloin heikompi. Koska glykoalkaloidit hajoavat vasta yli 300 asteen lämmössä, keittämisellä tai muulla kuumentamisella ei ole vaikutusta pitoisuuteen."
"Perunassa saattaa muodostua kitkerän makuista luontaista haitallista yhdistettä, solaniinia, jos peruna joutuu alttiiksi valolle tai vaurioituu. Myös kylmä, sateinen sää lisää solaniinipitoisuutta. Varhaisperunoissa on kaksi kertaa enemmän solaniinia syyslajikkeisiin nähden ja kuoriosassa kymmenkertainen määrä sisäosaan verrattuna. Solaniinin liiallisen saannin estämiseksi vihreitä tai ulkoisesti vaurioituneita perunoita ei tulisi käyttää. Myöskään pieniä sormenpään kokoisia varhaisperunoita ei pitäisi antaa imeväisikäisille. Runsas solaniinin saanti aiheuttaa mm. mahakouristuksia, kuumeilua ja verenpaineen alenemista."
http://www.avoin.helsinki.fi/materiaalit/ravitsemustiede/01_rar_kasvikse t.shtml
"Solaniini = Perunan varret sisältävät solaniini nimistä myrkyllistä ainetta. Solaniinia muodostuu myös perunan mukuloihin, silloin kun perunat altistuvat valolle. Vihertävät perunat sisältävät solaniinia, joten niitä ei saa syödä. Perunat tulisi kasvatuksen aikana mullata huolellisesti, solaniinin ehkäisemiseksi. Perunat tulisi myös varastoida valolta suojattuna."
http://www.finfood.fi/finfood/ffom.nsf/0/2DD46BDFD06EC2DEC2256D10002BCA4 2
http://www.elintarvikevirasto.fi/hygos/index.html?page=146
Tuolla kerrotaan elintarvikkeiden luontaisista myrkyistä, muistakin kuin solaniinista, mutta tässä siitä:
"Glykoalkaloidit ovat kasvisten luontaisia toksiineja ja ne toimivat kasvien suojamekanismina tauteja ja tuholaisia vastaan. Glykoalkaloideja saadaan pääasiassa perunasta, mutta niitä on myös raaoissa vihreissä tai vihertävissä tomaateissa. Perunan glykoalkaloideja kutsutaan solaniiksi ja tomaatin tomatiiniksi. Suurina annoksina ne aiheuttavat kitkerän sivumaun ja ovat lievästi myrkyllisinä terveydelle haitallisia. Vihertyneitä perunoita tai tomaatteja ei suositella käytettävän ravinnoksi. Keittäminenkään ei tuhoa glykoalkaloideja. Varhaisperunassa on enemmän glykoalkaloideja kuin syysperunassa. Etenkin pienissä mukuloissa ja vihertyneissä perunoissa pitoisuudet ovat suurimmat. Myös perunan maanpäälliset osat, varsimukulat mukaan lukien, sisältävät myös solaniinia, joten niitä ei saa käyttää ravinnoksi.
Suurin glykoalkaloidipitoisuus on perunan kuorikerroksessa. Perunan kuoriminen vähentää glykoalkaloidipitoisuutta noin 60 %. Vihertymisen estämiseksi peruna on säilytettävä vähittäiskaupoissa, suurkeittiöissä ja kotitalouksissa valolta suojattuna."
Kuulostaa jotenkin ahdistavalta asenteelta ruokaan, ja tulee mieleen alkoholisti, joka ei voi jättää täyttä viini- tai viinapulloa tyhjentämättä kaapista.
En minäkään syö perunaa joka päivä, joskus menee montakin päivää ilman perunaa. Välillä taas syön sitä ruokalassa tai keitän kotona vaihteeksi ruoan lisäkkeeksi. Kyllä minulle ainakin maistuu toisinaan perunatkin, kuumina juuri keitettyinä - ah mikä nautinto sopivan kastikeruoan kanssa! Saa kaliumiakin.
En voi mitään sille, että huvittaa lukeakin näitä "mikä on kiellettyä, mikä sallittua" epistoloita. Raamattu tai mikä tahansa ahdasmielinen uskonto tulee mieleen.
"jos et syö sitä mitä muutkin, et ole normaali".
Mut sitten se onkin normaalia, jos vaikka lääkäri on kieltänyt perunan syömisen? o__O
Jouduin luopumaan viljatuotteista 12- vuotiaana ja aluksi se olikin vaikeaa kun ihan yhtäkkiä ei saanutkaan syödä esim. ruisleipää. Mutta eipä voinut mitään, sairaus kuin sairaus.
Ja nyt on tullut sosiaalisia ongelmia hiilihydraattien syönnistä. Kun kerran haluaa pitää huonot hiilihydraatit poissa elämästä niin se ei sitten käykään muille ihmisille. Satelee vaan kommentteja "sää oot ihan hullu" "mee terapiaan" "kyl sää ny vähän voit karkkia ottaa" "sul on kans noita omia sääntöjä" "kidutat vaan ittees" yms yms.
Erittäin masentavaa ja joskus jopa toivoisi, että olisi lääkärinmääräys jossa kielletään huonot hiilihydraatit, etteivät muut ihmiset pitäisi "outona".
sähän voit sanoa, että lääkäri määräs! Mitä se kenellekään kuuluu? Etkös sä ole kuitenkin täysikäinen?
Tiedän kyllä tunteesi. Allergioitani toki kunnioitetaan, mutta kun mulla on sellainen "handikappi", etten juo kahvia, enkä syö pullaa. En yksinkertaisesti pidä niistä, miksi siis nielisin niitä väkisin? Kahvista menee mahakin sekaisin, vaikka muuten voin syödä suunnilleen samasta kiposta koiran kanssa, enkä koskaan sairastu mahanpuruihin.
"Aikuinen ihminen, eikä juo kahvia!", "Ei se nyt voi niin pahaa olla!", "No eihän sun nyt tarvitse mitään laihduttaa, ota nyt edes palanen kakkua!", "Mitäs diivailua tää nyt on?" Hohhoijaa...
kun valehtelen tosi harvoin :S.
Tosin ne ihmiset (esim. oma sisko ja lapsuudenkaveri) ovat todella pahoja herkkuhiiriä itse, joilla on se asenne dieettiini. Kateellisia siis...
Tietysti tarkoitin tuolla ihmettelyllä sitä, että pitäisikö sellaisenkin, joka tykkää syödä joskus pari perunaa, väkisinkin luopua perunoista ikiajoiksi! Vaikkei peruna aiheuttaisi mitään ongelmia. Tätä ihmettelen, että pitäisi tehdä tällaisia "kielletty hedelmä" -pakkoja itselleen niistäkin ruoista, joista on pitänyt, ja jotka sopivat.
On tietysti eri asia, jos jokin ruoka-aine on todettu yksilön terveydelle vakavasti vahingolliseksi. Esim. tyttäreni ei voi syödä muruakaan ruokaa, jossa on kalaa missään muodossa, joten hänen on todella syytä kysyä jo etukäteen, onko caesar-salaatissa kalaa. Emme sitä kerran huomanneet, ja hänen hengityselimensä (suu, nielu ym.) ja huulensa turposivat. Toisen kerran, jota minä en nähnyt, hänen oli mentävä äkkiä lääkäriin, sillä niin pahat olivat oireet, kun oli saanut ruoan mukana kalaa.
Ja lopuksi, jokainenhan saa ihan itse syödä, mitä haluaa. Paitsi tällä palstalla pitää kirjoitusten mukaan luopua joka päivä jostakin, eikä vain muutamaksi päiväksi, vaan lopuksi elämää, sillä vhh:han on elämäntapa, ja siihen elämäntapaan näyttää kuuluvan jyrkät kiellot ja rajat!
Kateus on kuule sellainen asia, että usein ihminen toivoo, että häntä kadehdittaisiin. Paljon useammin kuin sille olisi perusteita. Eivätköhän siskot vain ole peloissasi puolestasi. ;)
siinä tavoitteessaan. Eli päättää syödä harvemmin perunoita niin silloin myös syö harvoin.
On myös sellaisia ongelmaihmisiä joille tietyn ruuan vähentäminen ei onnistu vaan ainoa keino on kieltäytyä siitä kokonaan.
voi tehdä poikkeuksia oman mielen mukaan. Jotkut vetää tiukkaa linjaa ja jotkut syövät "kiellettyjä" ruokia aina välillä.
aloittaja voisi hyvin suoda itselleen pari perunaa vaikka kerran viikossa. Ei se laiharia pilaa! Sillä keinolla voisi pikku hiljaa keksiä itsekin vaihtoehtoja, ja huomata, että ilman pottujakin voi elää.
http://karppaus.info/forum/viewtopic.php?t=24613&postdays=0&postorder=asc&start=0&sid=e8ed3cdf766cda1fbc00760ebfeff2a7
Kuka on sanonut että pitää ikiajoiksi luopua perunasta?? Voi hyvänen aika.. kyllä nyt taisit ihan itse tehdä perunasta "kielletyn hedelmän"!
tällä palstalla moni nimen omaan hokee, että VHH on "lopullinen" elämäntapa. Kyllä se silloin tarkoittaa ikuisesti perunasta luopumista, jos tätä tiukkaa versiota aikoo loppuelämänsä noudattaa. Sellaista ihmistä ei tosin taida olla. Atkins itsekin söi välillä mitä huvitti.
sinun mielestäsi tarkoittaa ikuisesti perunasta luopumista, ei sen tarvitse kaikkien mielestä sitä tarkoittaa. Turhaa yleistystä! Tuskin kukaan mitään diettiä loppuelämänsä noudattaa. Aina tulee uusia parempia keinoja...
sanotaankin enemmän elämäntavaksi kuin dieetiksi. Että siinä mielessä oletetaan, että luovutaan huonoista hiilihydraateista. Mutta se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö niitä voisi joskus syödä.
Jokainen tekee omat päätöksensä siitä mitä syö ja missä ruokalajissa tekee poikkeuksia ja kuinka usein.
Perunasta. Tuleeko perunan kuulua koskaan huom. koskaan vhh ruokavalioon.
Saat kyllä kysyä, mutta se saat samanarvoista tietoa muilta täällä kirjoittavilta. Kukaan ei ole toisen yläpuolella vaikka täällä sen käsityksen helposti saakin. Vähähiilihydraattista ruokavaliota on monentasoisia ja mielestäni voit kokeilla itse mikä tuntuu hyvältä ja missä menee raja jolloin tulee liikaa nautittua hiilareita. Vältä ääripäitä ja tarkkaile oloasi.
Itse nautin perunaa aika vähän eli suunnilleen kerran viikossa 1-2 pottua ja nekin yleensä keitoissa. Olen itse korvannut potut keittojuureksilla ja raasteilla tai kokojyväriisillä jota käytän aika vähän, lähinnä thai-ruoan kanssa.
kaliumin lähde, kuten monen muunkin mikroravinneaineen lähde. Missä nämä ihmiset on oikein aivopesty?
Perunaa pitäisi syödä päivässä 700g jotta siitä saisi edes suositellun minimimäärän kaliumia.
Lantulla.
Sopii keitettäväksi, keittoihin, muusiksi, paistettavaksi ja vaikka laatikoihin ja patoihin. Kuten pottukin.
Miksi ei söisi kaikkea päivän mittaan vähän vähemmän? Silloin ei tarvitsisi asettaa itselleen tuollaisia ehdottomia kieltoja. Vuosien mittaan ne nimittäin saattavat menettää merkityksensä, kun jotain muuta tulee elämään, tai kun ei vaan jaksa jatkuvasti kieltäytyä jostakin, mitä joskus haluaisi vaihtelun vuoksi syödä. Mitä kielletympää jokin on syödä, sitä enemmän se kiehtoo ja pysyy ajatuksissa.
Ei kai tämä vhh vaan perustukin ajatukselle, että kaikki, mitä tekee mieli, on saatava heti, mutta, hyvät ihmiset, pelastus on täällä: VHH, joka kieltää kokonaan "pahan", kun ei muuten pysty lykkäämään mielitekoa.
Nykyajan outo ilmiö on, kun kaikki mieliteot pitää voida toteuttaa, ja HETI! Kun tulee mieleen keitetty peruna, niin sitä tänne mulle heti, tässä ja nyt! Onks ihmiset oikeasti näin impulsiivisia ja viettiensä ja mieliruokiensa orjia?
Voisi olla jännää joskus ehkä harjoitella tahdonlujuutta, eli kun tietää, että ateria on jo syöty, joten nyt ei saa enää syödä, niin sitten ei enää syödä, ennenkuin 3-4 tunnin päästä seuraavalla aterialla. Eikös johdonmukaiset pienten lasten vanhemmat juuri toimikin näin, ilmoittavat päättäväisellä äänellä, missä rajat seisovat.
Voisi auttaa kuvittelu, että on toisen huushollissa kylässä, eikä emännän jääkaapille, ei edes keittiöön mennä. Ruoka-aika on ohi, eikä tv:tä katsellessa sivistyneet ihmiset syö ja puputa jatkuvasti. Monet fiksut nuoret äidit opettavat tenavilleen, ettei ruokaa saa viedä keittiöstä muihin huoneisiin, eikä syödä sohvapöydän ääressä, vaan ruokapöydässä syödään, muualla ei syödä.
Tai voit kuvitella olevasi niin vahävarainen, ettei rahaa ole edes ylimääräiseen. Tai ettei ole aikaa syödä, vaan on pakko keskittyä työhön, joka pitää saada valmiiksi pian. Kun on kerta äsken syöty ateria, ei siihen kuole että odottaa seuraavaa ruoka-aikaa.
Tuossa oli pohdintaa, miten voisi syödä vaikka jollakin aterialla pari perunaakin, kun opettelee elämänsä hallintaa.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000202&posting=22000000023485255
syömisiään, kun on olemassa luonnollinenkin vaihtoehto? Miksi söisi perunaa, kun on olemassa lukuisia maukkaampia ja terveellisempiäkin vaihtoehtoja?
että ennen ihmiset söivät tavallaan terveemmin juuri siksi, ettei ollut tätä valmisruoassa rypemistä. Kun on vähän pitempää syömättä eli kun joutuu odottamaan ruoka-aikaa ja rajattua määrää ruokaa, nousee ruoan arvostus paremmaksi ja sitä syödään normaali annos, kun eihän sitä kehtaisi syödä toisten nenän edestä ruokaa niin että joku jäis ilman.
Kun ennen oli perheissä monta suuta, joille piti päivästä toiseen valmistaa ateriat, piti olla tarkkana. Silloin ne perunatkin olivat arvossaan, koska ruokkiakseen monta henkeä piti olla paljon ruokaa. Lisäksi vielä ajettiin pitkiä taipaleita pyörillä tai jalan ja monen työkin oli fyysisesti raskaampaa kuin nykyään.
Oletkohan joku nuori, joka on aina saanut kaiken mitä on mankunut. Oletkohan vieläkään kokenut tilanteita perheissä, joissa on pari kolme murrosikäistä aina nälkäistä suursyömäriä, jotka eivät syö roskaruokaa vaan paljon nimenomaan sitä oikeaa lämmintä ruokaa? Silloin jo huomaisit että muutakin voi syödä ja terveellisemmin kuin rasvaisia pizzoja päivästä toiseen.
Okei, voithan jo olla parisuhteessa ja teille tulee vieraita kylään, ja vaikka neljälle hengelle pötyä pitää pistää pöytään muulla tavalla kuin soittamalla pizzakuskille. Ruoka pitäisi siis valmistaa ihan oikealla liedellä, ihan peräti oikeissa kattiloissa ja paistinpannuissa. Aaahh, mikä valmistuu nopeasti? No pastahan se kypsyy 10 minuutissa! Mutta ku me viimeksii tarjottiin sitä samaa pastaa valmiiden lihapyöryköiden kanssa. Heeeips! Joulunahan jäi ne hyvät jauhoiset perunat keittämättä, ku oli vähä kiire ja vähä kans laiskotti, ku se perunoiden keittäminen kestää ja kestää... Mitäs jos nyt keitettäis ne perunat ku rahatkii on ihan finiitoo.
Sitte ne neljä odottaa vesi kielellä ku kaikilla on helv- nälkä jo ku on AINA ENNEN voinu lämmittää pizzoja mikrossa tai voinu vaa kaivella jääkaapist jotai syötävää. Ku sit lopultakii perunat on kypsyny ja se helv- kuuma vesikii on onnistuttu kaatamaa kattilast vek ilman et perunat menis mukan nii sit VIHDOIN päästää syömää.... ja kaikil on karmee nälkä, mut hei! Näähää on yllättävän hyvänmakusii ku sä älysit poistaa kattilast sen veden nii et perunat on kivan kuivii ja helv- kuumii. Sit vaa sitä lihapullien soossii siihen mukaan ja tietyst niitä rehui myös lautasel... ja perunat meni kaikki ku kaikil oli nii helv- nälkä jo ku se kesti ja kesti enneku ne kypsy siin hellal.
Sit illal todettii et olipa hyvä et sä muistit ne perunat ku pasta olikii ehtiny loppuu... nii miten oltais saatu niitten vieraittenkii mahat täytee... no tietyst ruisleiväl ja karjalanpiirakoil ja olihaa meil niit halpoi pizzalättyiki pakkases, mut olis ollu vähä noloo tarjota niit vierail.
Joo, kun joudut viel kokemaa senkii et sul on nälkäisii isoo miehii talo täynnä, eli ku on se ukkokii ja pari isoo aikuist miestä, ja ku teil on viel se vanhanaikain tapa syödä joskus ihan peräti yhess ja samas pöydäs, ja ku joutusitte odottelee sitä ruoka-annost vähä kauemmi ku 5 minsaa, nii se vois olla jotenkii juhlallisempaa, ja vois jäädä rahaa esimerkiks vaikk johonki muuhunki ku ruokaan.
mitä aiot vastata. Kuinka teillä ei syödä mitää roskaruokaa koskaan sen jälkeen kun koko perhe siirtyi vhh:hon. Tekisi mieli kysyä, ootko sä rikaskin jätkä, jos sulla olis varaa syöttää isollekin porukalle pelkkiä pihvejä ja tuontikasviksia isot kasat, ja älä vaan sano, ettei se nyt paljon maksa, jos joskus. Niin, kyllä me kaikki osaamme juhlistaa vaikka viikonlopun ateriaa jollain erikoisella, mutta entäs jos sun pitäiskin ruokkia tosiaan päivästä toiseen nälkäisiä isokokoisia murkkuja, ja tosiaankin huolehtia, etteivät söisi pelkkää roskaruokaa. Silloin voisi tulla mieleen, että entäs jos tarjoaisin jotain, millä samalla lähtee nälkä, eli jotain jossa on energiaakin. Sillä eihän sitä proteiinia saa liikaa syödä. Senhän sä jo tiedätkin.
Meillä aikuisilla kun sattuu olemaan yllättävän monta rahanreikää, eikä kaikkia tienestejä yksinkertaisesti saa panna ruokaan. Laskut on maksettava, asuntovelkaakin, autovelkaa, vakuutuksia, lehtilaskut, matkakortit, bensalaskut, (muut) harrastukset (kuin ruoka), lasten menot ja harrastukset, vaatekulut, jne. jne. jne. Niin että saattaisi ne keitetyt perunatkin maistua, jos ei olisi rikas perijä tai osakesijoittaja. Moni eläkeläinenkin joutuu tulemaan toimeen todella pienellä eläkkeellä.
mistä ei tunnu löytyvän mitään VHH:hon liittyvää (en kyllä jaksanut lukea loppuun). Sivuat kyllä asioita jotka ovat itsestään selvyyksiä VHH:lla, mutta ilmeisesti et edes itse tajua tätä.
Määrittele nuori.
Miksi syöt rasvaisia pitsoja?
tiedä VHHsta mitään, sehän kirjoittaa ihan muusta. Miksi muuten käytät hänen nimimerkkiään?
Monet vhh:laiset ovat korvanneet perunan kukkakaalilla, jotkut taas lantulla.
Itse en välttämättä puhuisi korvaamisesta, vaan ehkä kannattaisi miettiä tarvitseeko joku tietty ruoka lainkaan perunaa. Useimmat keitot eivät, ainakaan minun mielestäni. Lisäksi esimerkiksi moniin sosekeittoihin riittää pienempikin määrä perunaa, jos ollenkaan.
Kiusausten sijaan voi tehdä kasvisvuokaa (kesäkurpitsa, munakoiso, jne), perunamuusin sijaan kasvismuusia (esim. parsakaali-kukkakaali-lanttu-porkkana), kuten mainittu niin keitot eivät suinkaan aina pottua kaipaa.
Kokeile, testaa, vähennä, korvaa... Yksi homma kerrallaan niin eiköhän syy kireyteen ja hermostuneisuuteenkin löydy.
Tsemppiä!
tuntemuksesi johtuvat siitä, että elimistösi kaipaa ja tarvitsee monia perunan sisältämiä kivennäis- ja hivenaineita - varsinkin kaliumia ja magnesiumia.
Mikä ratkaisuksi - no ainakin omalla kohdallani on toiminut se, että olen korvannut perunan lähes täysin valkokaalilla, sipuleilla, pakastevihanneksilla yms., joissa on samoja kivennäisaineita kuin perunassa.
Voihan olla, että kireytesi sainakin osittain liittyy verensokeriin ja perunan vaikutukseen siihen. Kokeile syödä pikkuisen täysrukiista leipää tai esim. hernekeittoa. Niissä molemmissa on hitaasti imeytyviä hiilihydraatteja.