Erosimme poikaystäväni kanssa kolme kk sitten. Minä olin se joka halusi suhteen lopettaa, koska en ole enää pitkään aikaan rakastanut häntä muuten kuin kaverina. Syyllisyydentunteeni on valtava, en olisi missään nimessä häntä halunnut satuttaa, sillä välitän hänestä paljon edelleen. Tunnen oloni todella surkeaksi, yksinäiseksi ja masentuneeksi. Lisäksi pelkään, että mitäs jos en löydä enää ketään kumppania rinnalleni ja joudun viettämään loppuelämäni yksin.. Olen vasta 23-vuotias ja tiedän, että elämäni on olevinaan vielä edessäpäin, mutta nyt en näe siinä enää mitään iloa.. Kuinka päästä eteenpäin elämässä?
Miten pääsee yli tuskasta?
sad girl
112941
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
itse seurustelin noin 3 vuotta ja sitten päätin jättää poikaystäväni, koska en tuntenut muuta kuin kaveruutta häntä kohtaan. Tunsin pitkään syyllisyyttä ja exäni itkut ja pahanmielenpurkauset eivät hirveästi tilannetta parantaneet. Tuntui että olin kauhea ihminen ja että tein väärin, koska satutin toista niin paljon.
nyt tästä on jo 5 vuotta ja olemme yhä kavereita ja aika on parantanut haavat. Pysykää nyt etäämmäällä toisistanne ja antakaa ajan kulua.
Äläkä turhaan tunne syyllisyyttä. Tunteet on hyväksyttävä, sekin jos niitä ei ole..
Voimia sinulle..
ole mahdollista että mahdollisesti voispalata yhteen?Itellä just sama tilanne päällä.Kovat on toiveet yhteen paluusta mutta eihän sitä koskaan tiedä.Syyt hänellä(nainen)suurinpiirtein mitä edellä...mutta onkohan se ruoho vihreämpää siellä aidan takana?...mutta jos hän haluaa palata yhteen poikamme vuoksi...tiedän hänen "uhranneen" itsensä jonkun muun asian puolesta kuin ikävästä ja rakkaudesta minua kohtaan,siinäpä sitä ollaan...shakki ja matti!
Koittakaa kestää se tosiasia ja kasvakaa.
syyllisyyttä, kunnes ymmärsin että en elä täällä ketään muuta varten. Jos olen onneton niin minulla on velvollisuus yrittää tehdä itsestäni onnellisempi. Jos se tarkoittaa sitä että huonosta suhteesta on päästettävä irti niin ei siinä muu auta. Sitäpaitsi poikaystävällesi (ja minun) pitää antaa mahdollisuus löytää ihminen joka ihan aidosti haluaa olla hänen kanssaan.
Tietyissä asioissa on opittava olemaan itsekäs! Sitäpaitsi hän pääsee kyllä yli, niin pääsi minunkin exäni vaikka vaikiaa se oli. Nykyisin olemme kavereita.
kun meilläkin joku päivä olisi niin, että edes oltaisiin kavereita.
Oltiin naimisissa 15 v ja minä tein sen lopullisen eron, ei ollut vaihto-ehtoja. En voinut antaa kohdella enään itseäni niin kuin ex kohteli, ihan jo lasten tähden.
Erosta on jo reilu 1,5 v aikaa ja kyllä on tunteet heitelleet puoleen ja toiseen. Ex on niin vihainen ja katkera erosta ja mikä pahinta kun meillä on lapset tässä välissä.
Olen kaikkeni yrittänyt, että hän ymmärtäisi lasten tähden pitää jonkinmoiset välit ... mutta ei niin ei ...
mutta kasvattaa teitä molempia.
Tuskin jätkä olisi halunnut että oisit ollut sen
kanssa jos et tuntenut niin kuin parisuhteessa
tulisi tuntea.
Samanmoinen pettymys tämä oli sinulle kuin hänelle.
Suru ja masennuskausi on ihan hyvä asia.
Opit itsestäsi sata uutta asiaa ja tiedät paremmin
mitä haluat.
että on täysin epäonnistunut. Noh, elämä menee eteenpäin. Ihminen ei ole täydellinen...kasvamassa ollaan ja aina on suunta vain ylöspäin.
Aika parantaa haavat on vanha sanonta joka valitettavasti pitää paikkansa. Itselläni oli pitkä suhde takana kun erottiin ja silloin tuntui että elämä loppuu siihen, mutta ei loppunutkaan. Eräänä päivänä huomasin että olin päässyt suhteen yli ja muut miehet alkoivat kiinnostamaan ja olen ihan varma että näin käy myös sinulle.
Olet vielä niin nuori että ehdit rakastumaan monta kertaa elämäsi aikana ja yksi asia on varma, yksin et jää jos vaan annat toiselle mahdollisuuden.
Tuska hellittää ajan kanssa, jota itse ei valitettavasti pysty nopeuttamaan. Älä vaadi itseltäsi nyt liikoja vaan ota päivä kerrallaan, kaikki järjestyy kun vaan maltat odottaa.
Itse olin noin 3 kuukautta sitten jätettävänä osapuolena. Silloin tuntui että ei voi mitenkään jatkaa elämää kun tuska oli valtava, mutta totuus on että AIKA PARANTAA ja sen itsekkin olen huommannut.
Turhaan tunnet syyllisyyttä siitä että olet ymmärtänyt lopettaa suhteen koska tunteesi olivat kuolleet. Annoit kummallekkin mahdollisuuden saada itselleen paremman suhteen.
ei tunnu ylipääsyä, itse eron kannalla oli, mut ku ei onnistunut, vieläkin tuskaa ja aikaa on menny 7kk, eikö ole jo liian pitkä aika...
ihmisestä, en tiedä, kuulemma jotkut eivät pääse erosta ylitse ikinä. Itsekin kipuilen eron ja sen jälkeisten tunteiden myllerryksen kanssa. Sattuu jo vaikka tavarat ovat vielä yhteisessä kodissa, en saata edes kuvitella miltä tuntuu sitten kun.....