KENEN MUUN...?

Jos joku puuttuu rahankäyttöösi ja ihmissuhteisiisi ja tämä joku on lähisukulaisesi, voi olla mahdollista, että hän on huolissaan. Käskeä ei toista voi tekemään mitään, mutta mielestäni sisarella on oikeus ilmaista huolensa ja huolenaiheensa ja toivoa että nuorempi sisar miettii asioita ja tulee itse johtopäätökseen joka on terveellisempi hänen kannaltaan. Asiahan ei ole mustavalkoinen. Huolta voi ilmaista jos jokin toimintamalli vaikuttaa oikeasti hieman epäilyttävältä. Mutta sitten on myös asiattomampaa puuttumista joka saatta jo lähennellä pikkusisaren älynlahjojen aliarvioimista.

Mun pikkusisar elää villiä vaihetta elmässään.
Olen kuunnellut hänen juttujaan silmät pyöreenä ja yrittänyt olla huoleton, keskustella niistä asioista ja funtsia että kuuluu ikään. Viimeaikoihin asti hommat on mennyt niin sekopäisesti kun nuorella ihmisellä kuuluukin ja olen samalla miettinyt omia samassa iässä läpi käytyjä asioita ja todennut että itsekin olen opetellut kantapään kautta samanlaisia asioita.
Hyvä juttu on kuitenkin se että hän puhuu asiosta. Pysyy perillä hänen elämästään ja tietää ettei ole suurta hätää.

...Viimeaikoina on tullut stoppi. Hän puuhailee toisinaan jotain mistä en välttämättä edes halua tietää. Pari kertaa olen häntä varoittanut ja huomannut hänen vastareaktionsa "ai kiva. parempi ehkä etten sitten kerro sulle mitään". Ja musta rupesi tuntumaan siltä että parempi ehkä oikeasti että en kuule asioista. Yritän luottaa hänen terveeseen järkeen. En voi tehdä muuta kun varoitella nykyajan vaaroista. En voi käskeä ja pakottaa toimimaan haluamallani tavalla. Varomaan asioita jos hän sulee silmänsä. Pariin viikkoon en ole hänestä juurikaan kuullut. Mikä on outoa kun olemme koko sisarussuhteen ajan pitäneet melkein päivittäin yhteyttä. Kyselen välillä ohimennen perheen muilta jäseniltä onko hänestä havaintoa ja minkälaisissa tunnetiloissa on ollut. Niillehän se kertoo varmaan vieläkin vähemmän. En vaan uskalla soittaa tms. sillä pelkään että rupean stressaamaan hänen touhuistaan ja hänkin hermostuu mun "moralisointiin".

isosiskå kirjoitti:

Jos joku puuttuu rahankäyttöösi ja ihmissuhteisiisi ja tämä joku on lähisukulaisesi, voi olla mahdollista, että hän on huolissaan. Käskeä ei toista voi tekemään mitään, mutta mielestäni sisarella on oikeus ilmaista huolensa ja huolenaiheensa ja toivoa että nuorempi sisar miettii asioita ja tulee itse johtopäätökseen joka on terveellisempi hänen kannaltaan. Asiahan ei ole mustavalkoinen. Huolta voi ilmaista jos jokin toimintamalli vaikuttaa oikeasti hieman epäilyttävältä. Mutta sitten on myös asiattomampaa puuttumista joka saatta jo lähennellä pikkusisaren älynlahjojen aliarvioimista.

Mun pikkusisar elää villiä vaihetta elmässään.
Olen kuunnellut hänen juttujaan silmät pyöreenä ja yrittänyt olla huoleton, keskustella niistä asioista ja funtsia että kuuluu ikään. Viimeaikoihin asti hommat on mennyt niin sekopäisesti kun nuorella ihmisellä kuuluukin ja olen samalla miettinyt omia samassa iässä läpi käytyjä asioita ja todennut että itsekin olen opetellut kantapään kautta samanlaisia asioita.
Hyvä juttu on kuitenkin se että hän puhuu asiosta. Pysyy perillä hänen elämästään ja tietää ettei ole suurta hätää.

...Viimeaikoina on tullut stoppi. Hän puuhailee toisinaan jotain mistä en välttämättä edes halua tietää. Pari kertaa olen häntä varoittanut ja huomannut hänen vastareaktionsa "ai kiva. parempi ehkä etten sitten kerro sulle mitään". Ja musta rupesi tuntumaan siltä että parempi ehkä oikeasti että en kuule asioista. Yritän luottaa hänen terveeseen järkeen. En voi tehdä muuta kun varoitella nykyajan vaaroista. En voi käskeä ja pakottaa toimimaan haluamallani tavalla. Varomaan asioita jos hän sulee silmänsä. Pariin viikkoon en ole hänestä juurikaan kuullut. Mikä on outoa kun olemme koko sisarussuhteen ajan pitäneet melkein päivittäin yhteyttä. Kyselen välillä ohimennen perheen muilta jäseniltä onko hänestä havaintoa ja minkälaisissa tunnetiloissa on ollut. Niillehän se kertoo varmaan vieläkin vähemmän. En vaan uskalla soittaa tms. sillä pelkään että rupean stressaamaan hänen touhuistaan ja hänkin hermostuu mun "moralisointiin".

Jaa-aa...olla huolissaan ja olla kontrollifriikki ovat mielestäni kaksi eri asiaa...