Miltä miehistä tuntuu, kun nainen sanoo olevansa ammatiltaan tutkija? (luonnontieteen alalta, eli se sellainen valkotakkinen labraneiti)
Herättääkö tämä ihastusta, vihastusta vai onko se yhdentekevä asia? Pitääkö miesten mielestä naisella olla samantasoinen koulutus kuin miehellä tai pitääkö miehellä olla samantasoinen koulutus kuin naisella?
Kun minä naisena koen asian niin, että mielelläni ottaisin miehen, jolla olisi samantasoinen koulutus kuin itselläni (yliopisto/tohtorin tutkinto). Jotenkin vain en osaa ajatella yhdistelmää raksamies/merkonomi/sähkömies tutkija, mutta ehkä minun pitäisi päästä tästä ajatusmaailmastani eroon, jos en meinaa olla lopun ikääni sinkku ;-)
Herättääkö tämä ihastusta, vihastusta vai onko se yhdentekevä asia? Pitääkö miesten mielestä naisella olla samantasoinen koulutus kuin miehellä tai pitääkö miehellä olla samantasoinen koulutus kuin naisella?
Kun minä naisena koen asian niin, että mielelläni ottaisin miehen, jolla olisi samantasoinen koulutus kuin itselläni (yliopisto/tohtorin tutkinto). Jotenkin vain en osaa ajatella yhdistelmää raksamies/merkonomi/sähkömies tutkija, mutta ehkä minun pitäisi päästä tästä ajatusmaailmastani eroon, jos en meinaa olla lopun ikääni sinkku ;-)
Vastaukset 23
Vanhimmat
Varmasti olet kovaa valuuttaa akateemisissa piireissä,mutta ehkä merkonomi/raksamies ei sinusta oikeasti kiinnostuisi ja kysymys ei ole välttämättä alemmuuden tunteista.Osoitat vain itse ylimielisyytesi. Kyllähän esimerkiksi ala-asteen opettajilla on akateeminen tutkinto,joten ei koulutuksesi ja työsi ole se pointti vaan se millainen olet henkilönä.
olla hirveen "tasokas" mimmi,kun yksin joudut olemaan,noilla mielipiteillä yksinäisyys saattaa jatkua pitkään.
Ammattisi ei sinällään sano muuta kuin että olet varmaankin älykäs nainen.
Asenteesi sitten... Se vesittää aika lailla älykkään vaikutelman. Ymmärrän sen, että jokainen vaatii kumppaniltaan jotakin, se ei ole ongelma. Enemmänkin kuulostaa häiritsevältä, että luokittelet kaikki vähemmän koulutetut itsesi alapuolelle. Tällaisen vaikutelman tekstisi ainakin antaa, pahoittelen jos ymmärsin väärin.
Miksi ajattelet näin? Onko kyse statuksesta, oletetusta älystä vai jostakin muusta? Olipa syy mikä hyvänsä, annat itsestäsi varsin (suo anteeksi suora ilmaisu) typerän kuvan sillä että kategorioit ihmiset noin suppeasti. Eikö juuri tutkijan tulisi kyseenalaistaa, etsiä ja nähdä toisin voidakseen luoda jotakin uutta?
Jos kykysi ajatteluun rajoittuvat labraan ja sen ulkopuolella olet ihmisiä pieniin laatikoihin sullova konservatiivi, ei kiitos. Itselläni on ystäviä kaikilta eri koulutusaloilta, enkä ole huomannut että älykkäimmät keskustelut aina syntyisivät nimenomaan akateemisen koulutuksen saaneiden kanssa. On älyn köyhyyttä, jos luotetaan omaan paremmuuteen koulutuksen nojalla niin sokeasti, että lähtökohtaisesti aliarvioidaan itsestä poikkeavia.
Oman naiseni on vähemmän koulutettu kuin minä, mutta terävä-älyinen ja pohdiskeleva. Jos olisin ajatellut kuten sinä, olisin jäänyt paitsi hyvää suhdetta ja mahdollisuutta nähdä ettei kaikki älykkyys ole suinkaan sullottuna yliopiston seinien sisälle. Yliopistolla sitä tosin luultavasti on keskimääräistä enemmän. ;)
Lähinnä kai pointsi tässä on se, että olen itse korkealle koulutettu, jonka liitän tietyllä tapaa itsensä kehittämiseen. Ja tietyntyyppistä itsensä kehittämistä toivon myös mieheltä. Toki se voi tulla muustakin kuin koulutuksesta, ja ehkä ajatusmaailmani on ahdas, jos en löydä kehityskykyisiä ihmisiä niistä em. ammateista.
Juu ja tiedän, tutkinnot eivät korvaa puuttuvaa älyä ja kommenttien perusteella näyttää aika moni olevan sitä mieltä, että se puuttuu minulta myös. Itse en tosin koe olevani mitenkään koppava, vaan hyvinkin maanläheinen. Sellaiset asiat, kuten ulkonäkö jne ovat minulle toisarvoisia seikkoja ja ennemmin olen kiinnostunut siitä, mitä ajatuksia ihmisen pään sisällä liikkuu.
Näen päivittäin yliopistolla kaltaisiasi lyhyehköjä ja laihoja silmälasipäisiä "pikkuälykköjä", jotka elävät pikkunättiä elämäänsä. Luottavat älyynsä eivätkä naisellisuuteensa...Ei ihme että olet yksin, jos ulkonäköseikat ovat sinulle toissijaisia. Taitaa olla rima liian korkealla...taitaa harmaavarpunen tavoitella kotkia :D
No, minun ei tarvitse alkaa todistelemaan kenelläkään sitä, mitä olen ulkoisesti (tai sisäisesti). Ikävä kyllä kuvauksesi ei mennyt kuitenkaan nappiin kohdallani.
Itsetuntoni on ihan kohdallaan eikä minulla ole mikään tarve erottua massasta tyylillä "rumat vaatteilla koreilee". Tiedän olevani omalla tapaa viehättävä luonnollisena itsenäni, myös ulkoisesti, sillä en ole elänyt vapaa-aikaani yliopiston lukusalissa tai tietokoneen näyttöä tuijottaen, vaan olen ja käyn edelleenkin myös ulkona ;-) Joten sinun harmiksesi en kuulu prototyyppiin "harmaavarpunen". Tosin sen verran vaatimaton osaan olla, etten myöskään luokittele itseäni kotkaksi ;-)
Itsellä on kaksi maisterin tutkintoa, teen tod.näk. väikkärin ja mieheni ovat kaikki olleet vähemmän koulutettuja. Olin avoliitossa useamman vuoden ammattikoulun käyneen miehen kanssa. Suhde kyllä kaatui, vaikka mies koulutti itsensä amk-tasoiseksi:).Nykyinenkin ehdokas ja lasteni isä on amk-koulutuksen omaava.Jos menen baariin, yleensä minua lähestyy insinööri (tieto-, kone-, metsä-):)Joskus jopa DI, HUI:).
En tiedä, onko sillä kumppaneiden ammattien yhdistelmällä väliä, pääasia, että synkkaa ja sielut kohtaavat.Jostain syystä viehdyn ehkä itseäni käytännönläheisempiin miehiin, tosin täytyy osata keskustellakin.Mutta jollain tasolla kyllä ymmärrän, mistä puhut.:)
Itselläni on korkeakoulututkinto mutta mahd. naisystävällä ei todellakaan tarvitsisi olla. Riittää kunhan ei ole täysin lahopää ja pystyy keskustelemaan muustakin kuin shoppailusta.
Muutenkin nuo raha/status/koulutus/pituus - toiveet kumppanin suhteen ovat lähinnä naisten toiveita. Miehet katsovat hiukan eri asioita.
Anteeksi, pakko sanoa. Jos miehet katsovat vähän eri asioita, niin mielestäni miehille merkkaa hyvin paljon sitten taas nämä ulkonäköseikat naisessa. Rinnat, perse, kauniit kasvot, jopa hiusten väri.
Ei toki kaikille, mutta yllättävän monelle.
Kyllähän ne ulkonäköseikat toki merkkaavat. Mutta myös muut asiat painavat, se on selvää.
Tunnen aika montakin tutkijaa,jotka ovat ajautuneet työhönsä kun eivät ole yksityiseltä sektorilta töitä saaneet. Jokainen apurahalla toisen aineistoa purkava voi olla nimitykseltään tutkija. Tiedän myös sen verran palkkatasostanne,apurahojen pienuudesta ja työsuhteiden vakinaisuudesta että sinulla ei todellakaan ole varaa tyttö ylpistellä yhtään. Ei väitöskirjan tekeminen mitään kummempia nykyään vaadi. Veljeni,jolla oli B: paperit lukiosta,on väitellyt ja ystäväni,joka ei edes pääsykokeiden kautta päässyyt yliopstoon tekaisi lisurin. En usko, että valkotakkinen labraneiti tekee vaikutusta yhtään missään ympyröissä,jos persoonasi ei viehätä. Kysymyksestäsi saa sen kuvan, että ylpeilet urallasi kotikylän maatalon pojille ja ihmettelet miksi ei käy flaksi. Sorry!
No mulla on kyllä ihan vakkarityö. Ja en ole purkanut toisen aineistoa väikkärityökseni, vaan omaani. Eikä palkkani koostu apurahoista...
ja kysynpä sinulta ja muilta, onko akateeminen tutkija tai väitöskirjantekijä= älykäs? Kai sitä älyäkin tarvii, mutta myös hyviä perslihaksia ja kärsivällisyyttä sekä pientä mahalaukkua, sillä näillä palkoilla ei paljon herkkuja syödä! Olen aiemminkin sanonut, että esim. ihailen eks-mieheni älyä ja taitavuutta sellaisissa asioissa missä insinööri seisoisi kädet ojossa eikä tajuis mitään! Lahjakkuus ja osaaminen ovat moniulotteisia asioita.
Olen tavannut duunari-miehiä-ollut naimisissakin sellaisen kanssa- jotka osaavat keskustella sata kertaa mielenkiintoisemmista asioista kuin joku akateeminen sosiaalisesti rajoittunut elämän arjesta tietämätön elefantti posliinikaupassa!
Olen itse aateeminen mies kans. Mun mielestä se, että jaksaa hankkia hyvän koulutuksen kertoo, että:
-ihminen arvostaa koulutusta
-on pitkäjännitteinen
-on vähintää keskilahjainen, tod näk enemmän
-on tod näk teoreettisemmin suuntautunut vrt käytännön ihminen
voi olla tittelinkipeä, kompensoi jotain, huono itsetunto ??!
-parinvalinnassa ainakin mulle suht pieni asia. Lähinnä ylmääräinen plussa jos sattuu olemaan, mutta jos ei ole niin ei rajadu milläänmuotoa mun haavin ulkopuolelle.
Tuo viimeinen kommentti on melko omituinen. Yrität ilmeisesti
tuoda ilmi, etteivät kaikki duunarit ole tyhmiä (mitä he
eivät olekaan), mutta samalla annat sen kuvan, että kaikki
akateemiset tai tutkijat olisivat jotain sosiaalisesti rajoittuneita
tutkijakammioon sulkeutuneita nörttejä. Kyllähän niissä
insinööreissä ja tutkijoissakin on sekä hyviä keskustelijoita,
että käsistään käteviä tyyppejä.
On ihan hullua väittää, että insinööri ei osaisi mitään
tehdä käsillään. Sama kuin väittäisi, että yksikään duunari
ei ole fiksu.
On varmasti monia insinöörejä, joita ei kannata käsillään
päästään mitään tekemään, mutta insinöörejä ja tutkijoita
on erilaisia, ihan niinkuin niitä duunareitakin.
Joo siksi sanoinkin että saattaa olla tai tod näk on (tällöin olen huomannu selvän korrelaation). Siis noi kommentit vain koemuksen pohjalta mitä olen havainnoinut. Se että insinööri ei olisi kätevä käsistään ei varmasti ole universaali totuus. Mutta jos ihminen on tenyt mittavan teoreettista ajattelua vaativan elämäntyön niin voitanee sanoa, että hän on todennäköisemmin teoriaan suuntautunut kuin muu satunnainen henkilö. Mutta varmaa sekään ei ole.
Omalla listallani tutkijan ammatti nousee arvostuksessa aivan kärjen tuntumaan heti yrittäjien ja professorien jälkeen. Työ on vaativaa, rankkaa, eikä välttämättä taloudellisesti kovinkaan palkitsevaa. Ilman muuta ammatti, johon pätee sanonta "työ tekijänsä palkitsee."
En kuitenkaan tiedä, haluaisinko seurustella tutkijan kanssa. Liitän ammatin edustajiin tiettyjä stereotypioita, joista osa on positiivisia ja osa negatiivisia.
Ehdottomasti suurin positiivinen stereotypia on älykkyys. Sanottiin tämän ketjun muissa viesteissä mitä tahansa, ei tyhmästä ihmisestä ole tutkijaksi. Usein tutkijat ovat myös sivistyneitä, koska harvoin tieto yhdeltä spesifilta alueelta riittää. Niin ikään tutkijan on pakko olla pitkäjänteinen, kärsivällinen ja määrätietoinen, mitkä myös ovat toivottavia omainaisuuksia kumppanille. Tutkijalla on myös oltava aitoa kiinnostusta alaansa kohtaan, yksikään tutkija ei voi sanoa "olevansa vaan töissä täällä."
Negatiivisista stereotypioista pahin on liiallinen teoriapainotteisuus. Joissain tapauksissa tulee mieleen akateemista jargonia viljelevän teoreetikon irvikuva. Jos yhtymäkohdat käytännölliseen elämään ovat vähäiset, on se parisuhteenkin kannalta valitettava asia. Kuvittelisin monen tutkijan myös olevan työnarkomaani, mikä tietysti on huono asia. Yhteen parisuhteeseen kun ei mahdu kahta työnarkomaania...
Tosi mielenkiintoista oli nähdä miten monet ihmiset suhtautuivat vihamielisesti keskustelun aloittajaan! Käytöstavat olivat myös aika monelta hukassa, kun nimiteltiin stereotyyppisesti tutkijoita.
Olen väitellyt naistutkija ja seurustellut joskus vähemmän koulutettujen miesten kanssa, jotka ikävä kyllä saatoivat muuten olla ok, mutta seurustelu itseään tyhmemmän miehen kanssa oli kyllä äärimmäisen kyllästyttävää. Siispä isken tästä lähtien vain itseäni fiksumpia miehiä. Valikoima on kyllä aika rajoitettu. Onneksi pari kertaa on sattunut kaikki kemiat kohdalleen :) terveisin Kaunis tutkijatar
En tiedä mikä kenenkin ihanne ammatti on, mutta jos nainen on miestä koulutetumpi tai paremmassa asemassa työelämässä ja tienaa enemmän, niin parisuhde joutuu helposti koetukselle.
Tällaiset pariskunnat eroavat useimmin kun jos tilanne olisi päinvastainen. Ehkä on jotenkin totuttu siihen, että miehen kuuluu olla enemmän "perheenpää ja elättäjä".
Miksihän sairaanhoitajat,opettajat,psykologit tai sosiaalityöntekijät eivät täällä kehu älykkyyttään ja ihmettele,miksi ei seura kelpaa? Johtuskohan siitä, että alalle pääsemiseen vaaditaan myös psykologisia soveltuvuustestejä? Se, että ihmisellä on korkeakoulututkinto, ei ole mikään erityinen meriitti seurustelusuhteissa.
Kyllä minulle korkeakoulututkinto on muodostunut välttämättömäksi edellytykseksi seurustelusuhteelle. Itse asiassa en kelpuuta enää muita kuin tohtoreita. Sillä tavoin pysytään samalla tasolla. Turha teidän tavisten on siitä kälättää, kun ette kuitenkaan ymmärrä. terv. Kaunis tutkijatar
Itse olen akateeminen, en oikeesti ymmärrä tästä mitä täällä puhutaan... Ihmiset ovat ihmisiä ja jos ihastuu ja rakastuu ei pitäisi olla vaikeeta katsoa missä ja minkä arvoisessa asemassa kukakin on. Näin se vain on itselläni tohtorin arvo ja mieheni merkonomi meillä on avioliitto kestänyt 15 vuotta ja edelleen onnellisia joten... voi olla että olet vielä nuori ja nousukas mutta ei aina koiriin ole karvoihin katsomista. Kyllä se kun oikea kolahtaa niin huomaat sen vaikka olisi se putkimies, niin naps teillä voi olla paljonkin yhteistä ihmissuhteet ja varsinkaan parisuhteet eivät saa olla pinnallisia.)hei niillä ne vasta hyvät liksat on:) Oikein hyvää jatkoa sinulla toivottavasti löydät oikean.
Mihinkähän koulutus ja ammatti oikeastaan liittyy kahden kaupassa. Mieheni on metsuri ja ihan kunnollinen mies. En tiedä ajatteletko palkkausta=rahaa kun etsit itsellesi sitä oikeaa???