ovat suhtautuneet seurusteluun/avioliittoon ulkomaalaisen kanssa? Negatiivisia vai positiivia kokemuksia?
kuinka
vanhempasi
161580
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
vanhempani(äitini ja isäpuoli) ottaneet mieheni todella hyvin vastaan. Mitään ennakkoluuloja ei ole ollut vaan avoimin mielin tutustuivat. :)
Äitini monesti soittaa mieheni puhelimeen jos itse en ole omaani vastannut ja saattavat jutella pitkät tovit ennen kuin minä pääsen puhelimeen.
Ovat sanoneet etteivät parempaa vävyä olisi voineet itselle toivoa joten päätellä voi että mieluinen on. ;)
että avioliittoa on jo vuosia takana ja lapsiakin siunaantunut. Aikanaan äitini oli suurelta osin häitä järkkäämässä ja auttamassa tilaisuudessa.
Kiva kuulla että posiitivia kokemuksia! =). Kuinka kerroit vanhemmillesi asiasta? Omani ovat myös suhtautuneet hyvin, varovaisesti, mutta hyvin. Ja ainahn noita ennakkoluuloja on tuntunut olevan, oli sitten kyseessä minkämaalainen heppu tahansa tyttären poikaystävänä... Nimim. ylisuojelevan isoveljen omaava
Mun vanhemmat eivät ole ulkomaalaista poikaystävääni vielä tavanneet. Kun hän vieraili luonani ensimmäistä kertaa, soitin ja kerroin äidilleni, että tällainen "vieras" mulla nyt on joitakin viikkoja ja kysyin, että onko järkyttävä uutinen:) Ei kuulemma ollut. Muutamia kertoja äitini on jotakin miehestä kysynyt, mutta suuremmin hänestä ei ole puhuttu, eikä isän kanssa lainkaan. Mies asuu yhä toisessa maassa, joten ehkä sekin vaikuttaa, ettei vanhemmat miellä häntä osaksi elämääni.
Kieltämättä mietityttää vanhoillisen, ehkäpä jopa rasistisen isäni suhtautuminen. Ainakaan uskonnon ei pitäisi olla ongelma,koska mies on ateisti. Jotenkin hankala ottaa asia puheeksi ja vierailu vanhempien luona jännittää. Tiedän kyllä, että se on edessä jossakin vaiheessa. Ongelmia tutustumisessa tuottaa myös yhteisen kielen puuttuminen, koska vanhempani eivät puhu englantia eikä mies tietenkään (vielä) suomea.
minä kun ohimennen mainitsin että olen tapaillut miestä joka muuten ei sitten ole Suomen kansalainen. Äitee oli sitten kyläilemässä luonani ja mies oli tullut oveni taakse kun itse en ollut paikalla. :) Näin kävi heidän ensi tapaamisemme, ilman minua. Äiti oli kutsunut hänet sisään odottelemaan minua ja olivat sitten siinä jutelleet sen verran mitä kykenivät mieheni silloisella suomenkielen taidolla.
Ensi tapaamisen perusteella jo äitini kehaisi että kohteliaan ja rauhallisen oloinen mies. :)
Isän kanssa ollaan hyvin läheisiä, ja jo ensimmäisellä tapaamiskerralla (vaikka mies oli ihan paniikissa) se halasi miestä ja sen jälkeen ottanut "omaksi pojakseen". Tenttasi se silloinkin mutta hienosti kuitenkin otti vastaan varsinkin kun kyseessä ei ole mikään suvaitsevaisuuden huipentuma. (saati sitten ollut ikinä suopea poikaystävilleni)
Kun mies meni isältäni pyytämään minua naimisiin he puhuivat pari tuntia mutta isi antoi suostumuksensa kyllä ja hänelle annettiin valtuudet päättää hääpäivä, on ollut myös tyytyväinen valintaani mikä tuntuu tottakai hyvältä. Isi on hyvin rakas joten olisi todella vaikeaa minulle jos hän ei hyväksyisi valintaani.
Isovanhemmillani kesti hieman aikaa mutta nyt hekin tajunneet että ihminen mieheni on siinä missä muutkin.. tosin ennen miestäni he eivät olleet "livenä" koskaan ulkomaalaista nähneetkään, sielläpäin Suomea korvessa ei pahemmin liiku ketään. Mutta nyt tosiaan täysin hyväksyneet.
Hyvin positiivisesti, varsinkin tavattuaan kyseisen hepun. Jotain pientä naljailua tuli lähinnä sediltä ja enoilta.
Suhtautuminen muslimiin olisi varmasti ollut kuitenkin hyvin nihkeää. Ja tuostakin minulle varoteltiin kautta rantain, siis ennen kuin hänet tapasivat. Mm. esitelmiä naisen asemasta ja roolista ranskalaisessa yhteiskunnassa.. Ikäänkuin en itse siitä olisi tietoinen. o_O
Mutsia ei tuntunut haittaavan vaimon kansallisuus. Hyväksyi heti näkemättä, kun kuuli, että naisystäväni on akateeminen ja rikkaasta perheestä. (Jep, häpeän äitini ulkokultaista arvomaailmaa.)
Faija kuuli asiasta ensimmäisen kerran, kun tuleva vaimoni muutti Suomeen. Sanoi, että "on se hyvä, että suomen degeneroitunut perimä saa uutta verta". Faija ei tosin muutenkaan koskaan ole arvostellut minun valintojani elämässäni. Itsehän kannan seuraukset.
Jälkeenpäin olen huomannut, että molemmat vanhempani pitävät ihan aidosti vaimostani, kuten sisareni ja kaikki muutkin sukulaiseni.
Äiti sanoi, että itselleshän otat, en minäkään aikoinani keneltäkään kysynyt. Eikä siitä sen enempää ole tarvinnut keskustella.
Onpas kiva aihe..
Meillä vanhempani ja isoveljeni tulivat jopa tapaamaan silloista poikaystävääni hänen kotimaahansa. Muistan kuinka äitini laittoi tekstiviestin että tulemma täysin ennakkoluulottomina tapaamaan häntä :)
Siitä se sitten lähti...Nyt ollaan naimisissa ja äiti ja isä tykkäävät todella paljon miehestäni.
Jopa mörökölli isäni tuntuu "juttelevan" enemmän hänen kuin aikaisempien suomenkielentaitoisten ehdokkaiden kanssa. Eleillä pääsee yllättävän pitkälle! Isoveljeni on myös parasta kaveria hänen kaa. Mummoni on jo niin dementoitunut ettei pysty ymmärtämään suomenkielentaidottomuutta. Sanoo vaan että helpostihan suomenkielen oppii... niiih.. :D
Äitini vertailee miestäni entisiin poikaystäviini ja ei kuulemma parempaa vävyä voisi olla.
T:Onnellinen fly*
Suomen kielen kyllä oppii, jotkut helposti, jotkut vaikeasti. Sillä, onko se helppoa vai vaikeaa, ei ole merkitystä. Jos se on vaikeaa, pitää opiskella enemmän. Sitä parempi, mitä aikaisemmin aloittaa.
Mutta jos täällä aikoo pärjätä, on kieli opittava.
Oikeassa olet enpä sitä tarkoittanutkaan etteikö meidän kieltä oppisi ja hyvinhän tuo mieheni onkin jo oppinut.
Mummoni on vaan sen verran höperö...se oli se pää juju. Hän puhuu vaan suomea miehelleni ja ihmettelee että noh miksei se vastaa :)
Lähinnä mummoni luulee että kielen oppii tuosta noin vaan samantein.
Mutta itse kyllä väitän ettei kielemme taida olla sieltä helpoimmasta päästä.
Omat vanhempani ja sukulaiseni ovat suhtautuneet ulkomaalaiseen avokkiini erittäin hyvin ja olen siitä erittäin kiitollinen. Alussa ehkä isäni oli hieman varovaisempi, mutta nyt kun tuntevat paremmin, on oppinut luottamaan päätökseeni. He juttelevat puolisolleni suomeksi ja englanniksi, ja tulevat hyvin juttuun keskenään. Vanhempani ovat myös tavanneet avokkini vanhemmat kun kävimme avokkini kotimaassa. Olemme saaneet vain positiivista tukea molempien perheiltä :)
En välittänyt isän mielipiteestä ja äidille on sama kuka se on joka minut tekee onnelliseksi!
kanta sitten asiaan kielteinen?
Molemmat tykkää todella paljon. Tosin äidin ja mieheni kommunikointi on aika heikkoa, äiti ei puhu kieliä ja mies ei suomea. Isän kanssa tulevat mainiosti juttuun, jalkapallo yhdistää yli rajojen :)
Tsemppiä! Yleensä suomalaiset ovat hyvin ennakkoluuloisia, mutta kun tutustuvat, suhtautuminen muuttuu. Ei vaan ole tarpeeksi kokemuksia ulkomaalaisista, niin ei tiedetä, miten suhtautua.