Minä 25, tyttöystäväni 21. Takana seurustelua 10kk. Suhde tuntuu kaikilta muilta osin hyvältä, mutta minua on viimeiset pari kuukautta vaivannut se, että en koe saavani/oppivani kumppaniltani henkiseen kasvuun&kehitykseen tarvitsemiani asioita. Sellainen syvällinen ajatusmaailmoiden jako on toisin sanoen aika ajoin kateissa ja tiedän sellaista elementtiä ihmissuhteessani kaipaavani. Pelkkä pinta ei riitä.
Miettinyt olen syitä em. asiaan ja yksi syy on varmasti ikäeromme. 4 vuotta muokkaa ja rakentaa kuitenkin ihmisen käsityksiä, ajatuksia sekä arvoja aika lailla. Jos itse mietin omaa elämääni 21-vuotiaana, niin onhan tässä kieltämättä "hieman" tullut kasvettua ja kypsyttyä henkisesti. Sitä taustaa vasten olen uskonut/luottanut, että aika tuo myös omasta kullastani esiin niitä kypsän aikuisuuden elementtejä, joita koen parisuhteelta tarvitsevani. Olenko väärillä jäljillä?
Kukaan ei ole täydellinen, sen tiedän. Olen myös ajatellut puhki ajatuksen suhteen päättämisestä. Se ei vain tunnu oikealta ajatukselta. Tyttöni saa minusta parhaat puoleni esiin ja välillämme on jatkuvaa vetovoimaa, olemme rehellisiä ja selvitämme pikkuriitamme vaivatta, seksi suurta mahtavuutta. Silti minua vaivaa tuo mainittu ongelma ja se, että miten minä pääsen siitä ylitse, koska suhdetta haluan kuitenkin jatkaa.
Toki oma ajatusmaailmanikin tekee asiasta ohdakkeisin. Sitä kun niin "kypsänä" 25-vuotiaana on ilmeisen vaikeaa asennoitua 4 vuotta nuoremman ajatuksiin ja arvoihin. Tavallaan hölmönä luulee jo tietävänsä mitä toinen aikoo johonkin asiaan sanoa, "kun itse olisi jo tuon ajatuksen aikaisemmin käsitellyt".
On siis jollain tapaa vaikeaa saada sitä opin ja kehityksen siementä toiselta, ihmiseltä tuon ikäeron ja henkisen kypsyys-asteen eroavaisuuden vuoksi. Ja se saa aikaan sen, että kokee ainoastaan itse tuovansa parisuhteeseen ajatuksia ja näkökulmia, joista toinen voi itselleen uusia näkökulmia rakentaa. Asennevika nimenomaan, koska niitä kypsiä ja syvällisiä ajatuksia kuitenkin neitokaiseltakin tulee minun suuntaan.Kaikki kommunikaatiomme ei siis todellakaan ole keskustelua Salattujen elämien juonikuvioista tai solariumin tehokkuudesta.
Sinä henkisesti minua kypsempi ihminen - kerro mielipiteesi. Kiitos.
Miettinyt olen syitä em. asiaan ja yksi syy on varmasti ikäeromme. 4 vuotta muokkaa ja rakentaa kuitenkin ihmisen käsityksiä, ajatuksia sekä arvoja aika lailla. Jos itse mietin omaa elämääni 21-vuotiaana, niin onhan tässä kieltämättä "hieman" tullut kasvettua ja kypsyttyä henkisesti. Sitä taustaa vasten olen uskonut/luottanut, että aika tuo myös omasta kullastani esiin niitä kypsän aikuisuuden elementtejä, joita koen parisuhteelta tarvitsevani. Olenko väärillä jäljillä?
Kukaan ei ole täydellinen, sen tiedän. Olen myös ajatellut puhki ajatuksen suhteen päättämisestä. Se ei vain tunnu oikealta ajatukselta. Tyttöni saa minusta parhaat puoleni esiin ja välillämme on jatkuvaa vetovoimaa, olemme rehellisiä ja selvitämme pikkuriitamme vaivatta, seksi suurta mahtavuutta. Silti minua vaivaa tuo mainittu ongelma ja se, että miten minä pääsen siitä ylitse, koska suhdetta haluan kuitenkin jatkaa.
Toki oma ajatusmaailmanikin tekee asiasta ohdakkeisin. Sitä kun niin "kypsänä" 25-vuotiaana on ilmeisen vaikeaa asennoitua 4 vuotta nuoremman ajatuksiin ja arvoihin. Tavallaan hölmönä luulee jo tietävänsä mitä toinen aikoo johonkin asiaan sanoa, "kun itse olisi jo tuon ajatuksen aikaisemmin käsitellyt".
On siis jollain tapaa vaikeaa saada sitä opin ja kehityksen siementä toiselta, ihmiseltä tuon ikäeron ja henkisen kypsyys-asteen eroavaisuuden vuoksi. Ja se saa aikaan sen, että kokee ainoastaan itse tuovansa parisuhteeseen ajatuksia ja näkökulmia, joista toinen voi itselleen uusia näkökulmia rakentaa. Asennevika nimenomaan, koska niitä kypsiä ja syvällisiä ajatuksia kuitenkin neitokaiseltakin tulee minun suuntaan.Kaikki kommunikaatiomme ei siis todellakaan ole keskustelua Salattujen elämien juonikuvioista tai solariumin tehokkuudesta.
Sinä henkisesti minua kypsempi ihminen - kerro mielipiteesi. Kiitos.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Neljä vuotta ei ole ikäerona vielä mitään. Jokainen tosin kypsyy omassa tahdissaan ja eri ikäisenä, mutta minkäänlaista ennustetta ei voi tehdä.
21-vuotias saattaa olla "kypsynyt", et voi tietää, miten hän tulee muuttumaan vuosien myötä, vai muuttuuko ollenkaan.
Itse olin kyllä 25-vuotiaana aivan pentu, ehkä vieläkin...
M48
Hei!
Itse olen monesti kokenut saman, olen tosin itse ollut aina se nuorempi osapuoli ja silti kokenut olevani henkisesti kehittyneempi ja valveutuneempi.
Et ole tyytyväinen suhteeseesi kyseisen asian vuoksi, vaikka muut osa-alueet toimivatkin hyvin.
Kuten itse snoit, kukaan ei ole täydellinen. Tämän vuoksi sinun on arvotettava itsellesi asiat, jotka on parisuhteessa PAKKO olla kunnossa toimiakseen. Oletko valmis myös siihen, että tätä haluamaasi henkistä kehitystä ei välttämättä tapahdukkaan?
Jos tätä toivomaasi kehitystä ei tapahdu, pystytkö silti rakastamaan tyttöystävääsi? Haluatko siitä huolimatta yhteistä tulevaisuutta hänen kanssaan? Pystytkö saamaan tätä henkistä tasavertaisuutta jostain muualta, esim. ystäviltä ja riittäkö se, jos sitä et kotoa saa?
Mitkä on tarkalleen ne "aikuisuuden elementit" mitä tyttöystävältäsi odotat? Kiinnostuksen kohteet, mielipiteet, ajatusmaailma?
Onko tyttöystäväsi osoittanut merkkejä halusta oman henkisyytensä kehittämiseen? Onko kiinnostunut ottamaan selvää asioista ja muodostamaan myös omia mielipiteitä? Ilmeisesti joitakin kuitenkin em. asioista on, kun kuitenkin asioista keskustelette.
Sinun kannattaa miettiä pystytkö arvostamaan ja kunnioittamaan toisen mielipidettä? Tuli mieleen, että et välttämättä, jos koet olevasi suhteessanne ainoa joka tuo jotakin "henkistä" siihen. Ja jos et näitä mielipiteitä arvosta, niin mieti miksi et? Itselle on äärimmäisen tärkeeä se, että toinen ihminen osaa perustella mielipiteensä. Silloin ymmärrän ja hyväksyn myös omastani eroavan mielipiteen/näkökulman, kun toinen sen minulle osaa taitavasti perustella. Ei todellakaan riitä: olen sitä mieltä kun se nyt vaan on niin.
Tässä olisi monta kysymystä sinulle mietittäväksi. Toivottavasti edes hieman herättää ajatuksia ja kun saat itsellesi vastauksia noihin, tiedät kyllä itsekkin miten sen jälkeen tulee toimia.
Ja muista, että myös se on sinulta itseltä henkistä kypsyyttä ja aikuisuutta, että ymmärrät erilaisia mielipiteitä vaikka et niitä hyväksyisikään.