Oli päässyt peräti prisma-ohjelmaa esittelemään kyseenalaisia näkemyksiään krittikittömän toimittajan hymistellessä.
Miten voi aikuinen ihminen väittää, että "Suomi valitsi Saksan puolelle asettumisen jo Talvisodan kestäessä"??
Eihän tuollainen puuppa ole muuta kuin demarien uusi vaalipropaganda-kikka Huhticaustin kaatuessa arpostelijoiden lapsellisiin mokiin ja hatusta vedettyihin väitteisiin.
1. Saksa esti mm. Italian avun saapumisen perille sodan aikana. "Tutkija" antaa suuren numeron tälle avulle jota ei ajoissa saatu perille "kumotessaan myyttiä" (ne ei keksi edes uusia sanontoja!) Suomen yksinolosta.
2. Saksa piti kiinni Molotov-Ribbentrop-sopimuksesta, eikä valtioiden välirikon varaan voitu Suomessa laskea. Varsinkin kun Ryti ym. olivat siihen asti suuntautuneet Englantiin.
"Tutkija" näyttää olevan taas sitä Pushkin-Tashkin lajia, mutta tälläkertaa päässyt väitöskirjaan asti toisen kuin nämä lappeenrantalaiset historiaa kansakoulupohjalta uudelleenkirjoittavat.
Miksei kukaan tutkija muuten huomaa, että Saksa oli talvisodassa Neuvostoliiton liittolainen, ja kommareiden idolin O.W.Kuusisen "hallituksen" ainoa diplomaattinen tunnustaja isäntä-Stalinin lisäksi?
Tämä on peräti totta toisin kuin po. "tutkijan" väitteet, joille toki on poliittista tilausta maassa jonka istuva (koko tuolin leveydeltä) presitantta oli nuoruudessaan saksalaisen diktatuurivaltion harras ihailija ja ystävyysseura-aktivisti, -eikä edes kadu.
Miten voi aikuinen ihminen väittää, että "Suomi valitsi Saksan puolelle asettumisen jo Talvisodan kestäessä"??
Eihän tuollainen puuppa ole muuta kuin demarien uusi vaalipropaganda-kikka Huhticaustin kaatuessa arpostelijoiden lapsellisiin mokiin ja hatusta vedettyihin väitteisiin.
1. Saksa esti mm. Italian avun saapumisen perille sodan aikana. "Tutkija" antaa suuren numeron tälle avulle jota ei ajoissa saatu perille "kumotessaan myyttiä" (ne ei keksi edes uusia sanontoja!) Suomen yksinolosta.
2. Saksa piti kiinni Molotov-Ribbentrop-sopimuksesta, eikä valtioiden välirikon varaan voitu Suomessa laskea. Varsinkin kun Ryti ym. olivat siihen asti suuntautuneet Englantiin.
"Tutkija" näyttää olevan taas sitä Pushkin-Tashkin lajia, mutta tälläkertaa päässyt väitöskirjaan asti toisen kuin nämä lappeenrantalaiset historiaa kansakoulupohjalta uudelleenkirjoittavat.
Miksei kukaan tutkija muuten huomaa, että Saksa oli talvisodassa Neuvostoliiton liittolainen, ja kommareiden idolin O.W.Kuusisen "hallituksen" ainoa diplomaattinen tunnustaja isäntä-Stalinin lisäksi?
Tämä on peräti totta toisin kuin po. "tutkijan" väitteet, joille toki on poliittista tilausta maassa jonka istuva (koko tuolin leveydeltä) presitantta oli nuoruudessaan saksalaisen diktatuurivaltion harras ihailija ja ystävyysseura-aktivisti, -eikä edes kadu.
Vastaukset 48
Vanhimmat
Pue hyvin ja käy ulkona. Lämmitä toti, kaakkao tai kahvi ja nauti miettien vaikka mitä on neliöjuuri 765. Kohta helpottaa..
Saksa oli Neuvostoliiton liittolainen taktisista syistä: oli voitettava aikaa ja vältettävä avointa konfliktia Stalinin kanssa, kunnes länsirintama olisi voitokkaasti hoidettu. Jos Saksa olisi sallinut Italian avun, olisi se N-liitossa heti tulkittu sopimuksen rikkomiseksi.
Hitlerille tuli kiire siinä vaiheessa, kun sai kuulla Suomen olevan turvautumassa länsivaltojen apuun. Hän pelkäsi liittoutuneiden pääsevän Skandinaviaan ja saavan haltuunsa Ruotsin malmikentät. Tätä Norja ja Ruotsi tuskin olisivat sotilaallisesti kyenneet estämään.
Göringin kautta Suomen johdon annettiin ymmärtää, että rauha kannattaisi tehdä ankarinkin ehdoin. Asia kyllä korjattaisiin myöhemmin.
"Göringin kautta Suomen johdon annettiin ymmärtää, että rauha kannattaisi tehdä ankarinkin ehdoin. Asia kyllä korjattaisiin myöhemmin."
Mikään hallituksen keskustelupöytäkirjoissa ei viittaa siihen, että kenenkään päähän olisi tuossa tilanteessa pälkähtänyt ajatus, jonka Ylikangas on keksinyt jälkikäteen.
Rytin lausumia hallituksen kokouksista muutaman päivän ajalta helmikuun lopulta (Göringin salaisen ilmoituksen jälkeen):
" Olen samaa mieltä kuin ministeri Tanner, että avunantosopimus on ehtojen vaarallisin kohta. Se johtaisi meidät sotaan Saksaa vastaan, sillä sen ja Neuvostoliiton välinen ystävyys ei ole kestävä. Täytyy koettaa hoitaa asioita siten, että saadaan mobilisoiduksi kaikki diplomaattiset ja sotilaalliset voimat avuksemme."
"Ehdotan, että ulkoministeri heti, vielä tänään, lentää Tukholmaan ja ottaa suoran yhteyden Staliniin. Hänelle olisi huomautettava, että meille epäedullinen väkivaltarauha ei saattaisi tulla pysyväksi, koska olisi pelättävää, että Suomi yrittäisi käyttää ensimmäistä soveliasta tilaisuutta, jolloin Venäjä on vaikeuksissa, saadakseen aikaan muutoksen siihen."
"Vaikka saisimme apua Ruotsista ja vaikka länsivaltojen apu pääsisi perille, eivät ne edes yhdessä riittäisi samaan aikaan ratkaisua meidän eduksemme. Emme pystyisi valtaamaan takaisin Kannasta."
"Parempi säilyttää armeija taistelukykyisenä ja maa hävitykseltä, niin että edullisten tapahtumien sattuessa olemme siinä kunnossa, että itsekin merkitsemme jotakin. Parempi alkaa maan jälleenvaltaus Viipurista kuin Torniosta".
Eihän Rytikään voinut täysin avoimesti hallituksessa ilmaista, että Saksa on luvannut auttaa myöhemmin. Tieto olisi varmasti vuotanut ja se olisi pilannut koko asian.
lähteet ei viittaa edes epäsuorasti että Suomen johto olisi pannut talvisodan rauhaa tehdessään kaiken Saksan varaan
Suurlähettiläs Wuorimaa oli (saksalaisilta upseereilta saamansa vaikutelman pohjalta) jo aiemmin raportoinut Tannerille:
"Saksalais-venäläinen sopimus on vain olosuhteiden pakosta syntynyt sopimus, jolla ei ole kestävää luonnetta, vaan vapauduttuaan voitokkaasti lännestä, tulee Saksa kääntymään itää vastaan ja järjestämään olot siellä uudelleen."
Jos luet Rytin lausumat uudelleen, huomaat että hän viittaa mm. länsivaltojen avun riittämättömyyteen. Liittoutuneet eivät siis voisi saattaa N-liittoa vaikeuksiin, ainoastaan Saksa sen voisi tehdä.
mutta mistä löytyy lähde joka osoittaa että Suomen johto olisi ollut talvisodan rauhaa tehdessään varma siitä että Saksa on pelastaja
Joku valinta oli siinä tilanteessa pakko tehdä. Ryti ja Tanner tekivät tilannearvion asettaen eri vaihtoehdot vaakakuppiin ja päätyivät luottamaan Saksaan enemmän kuin länsivaltoihin. Oli odotettavissa, että Saksa ennen pitkää kääntyy N-liittoa vastaan.
Saksasta tuli Suomelle rohkaisevia viestejä. Jos taas länsivaltojen joukot olisivat päässeet Suomen avuksi, olisi samalla asetuttu suursodassa eri puolelle kuin Saksa.
kyse on Ylikankaan jälkiviisaudesta.Mikään lähde ei todista että Suomen johto piti Saksaa pelastajana
Länsivaltojen apua pidettiin riittämättömänä ja rauha valittiin siksi
Mannerheimin mielestä länsivaltojen apu ei ehtisi ajoissa Suomen rintamalle jos ylipäätään oli aikomuskaan tuoda niitä Suomen saakka
... virallinen selitys eli se käsitys, joka Suomen kansalle annettiin välittömästi rauhanteon jälkeen. Tannerin puoluetoveri K.A. Fagerholm kauhistui siitä, että ankariin rauhanehtoihin aiottiin suostua. Hän kirjoitti Tannerille, että asia oli kansalle pystyttävä uskottavasti selittämään. Fagerholm käyttää sanaa "propaganda". Tässä koko kirje:
" Helsingfors, den 26 februari 1940.
B.B.
Efter att ha tänkt igenom på nytt gårdagens meningsutbyte vill jag gärna framhålla följande synpunkter:
Om vi nu hux flux kastar oss in i fredsförhandlingar på den föreslagna basen har vi synbarligen att räkna med en upprivande inre strid. Detta borde till varje pris undvikas - annars går allt det som nu byggts upp till spillo. Det blir vi, som får bära hundhuvudet för en dålig fred. Och de våra kommer att fråga, varför inte vi tidigare gått in för en fredlig lösning. Det hjälper inte om Du hänvisar till icke-protollförda förslag eller avvikande åsikter i utrikesutskottet eller andra sådana instanser. Offentligt - inte ens i statsrådssammankomster - har Du ej framfört dessa synpunkter. Man håller redan på att sprida en legend, att Du är redo till fred på huru usla villkor som helst. Varken ur Din eller partiets synpunkter är det önskvärt att slutet på historien blir sådant.
Skall fredsförhandlingar på sådana villkor, som hittills antytts, inledas, så måste vi nog ha rikdagsgrupperna med oss. Vidare borde vi få ett verkligt säkert utlåtande från högkvarteret angående dess åsikt om möjligheterna att fortsätta kriget. Annars har vi nog snart en annan legend utspridd - den som Hitler levat högt på under hela sin tillvaro: Armén var slagkraftig och obruten, men marxisterna förrådde den åt fienden och ingick en neslig fred. Därför måste vi under alla förhållanden se till, att vi har fältmarskalken med oss liksom också rikdagsgruppernas ledningar. Annars har vi nog inom kort att räkna med mycket svåra inrikespolitiska konflikter, som kan leda till gud vet vad.
Innan vi kan gå till fredsunderhandlingar på föreslagen bas måste också alla undsättningsmöjligheter noga undersökas. Har vi inte gjort det, så kommer det att heta, att vi hade kunnat få hjälp, men ville inte taga emot det. Läget är farligt i den punkten, sedan hjälp utlovats. Går det inte att försöka få hjälptrupperna fördubblade och transporten påskyndad? Går det inte - ja då tvingas vi till underhandlingar. Men finns det en möjlighet till ökad hjälp, så måste den möjligheten övervägas en gång till. Det sägs nu (Söderhjelm), att antalet frivilliga från Sverige väsentligt kommer att ökas de närmaste veckorna.
I korthet: Låt det inte gå därhän, att man får tillfälle säga, att en dålig fred gjordes just när hjälp var på väg. Vi bär just nu ansvar inte bara för den generationen som lever, utan också för kommande genarationer av vårt folk.
Vore det inte bäst att nu sätta allt på att få Norge och Sverige att tillåta genommarsch? Och att få större hjälptrupper än vad hittils lovats. Det finns de som säger sig misstänka, att Du inte vill ha hjälp, utan fred till varje pris. Kan Du inte under sådana förhållanden taga med Dig någon regeringsmedlem, som är på andra linjen, Söderhjelm t.ex, så att man inte ens får tillfälle misstänka, att Du inte allvarligt skulle sträva till ökad hjälp.
Måste vi göra en dålig fred, så har vi all orsak att i god tid lägga om vår inhemska propaganda. Hur den skall läggas upp borde bli föremål för en allvarlig diskussion och så snart som möjligt. Folket får inte lamslås på grund av ett fredsslut - då vore alla de offer kriget krävt förgeväs. Vi måste föra fram i propagandan klart och tydligt, att det inte var vårt folks fel att freden blev dålig. Men för att kunna sköta propagandan efter detta behövs det klara bevis för, att vi faktiskt gjort allt för att få hjälp.
Din tillgivne
K.-A. F-m."
Ylikangas on esittänyt väitteen jota ei ole pystynyt todistamaan oikeaksi
Harva tutkija tukee Ylikangasta tässä asiassa
länsivaltojen apuun turvautuminen olisi katkaissut neuvotteluyhteyden Moskovaan lopullisesti ja apu ei olisi ehtinyt ajoissa perille ja ollut riittävää vaikuttamaan sodan lopputulokseen
...sisältänee ne dokumentit, jotka Saksa välitti Mannerheimille kuriirien kautta?
Myös Ruotsi oli saanut Saksalta tiedon, että lännen "apuretkikunta" ei tähtää Suomeen vaan Ruotsin malmialueille.
Hautamäki siteeraa englantilaisen upseerin lausuntoa (muistelmissa tms.), jonka mukaan "venäläisten kanssa ei pidä ryhtyä vihollisuuksiin kun heidät kohdataan TORNION-JOELLA".
"Apu" olisi estänyt Suomea tekemästä rauhaa, mutta ei olisi pelastanut meitä venäläisiltä.
Hautamäen mukaan Mannerheim kiitti ruotsalaisia apuretkikunnan tyssäämisestä.
Suomen hallituksella ja sodanjohdolla oli valinta talvella -40: Joko kaatua puolustaessaan "länttä ja Eurooppaa", tai suostua rauhaan raskainkin ehdoin, ja toivoa että tulevat poliittiset käänteet antavat menetetyt maat takaisin.
Mistään Saksan puolelle asettumisesta ei ollut kyse. Suomi on omalla asiallaan.
Totta kai Suomi oli omalla asiallaan, mutta Ryti ja Tanner ymmärsivät, että parhaiten Suomen asiaa auttoi siinä tilanteessa Saksa.
selkeästi todistaa että Göringin kommentti Kivimäelle vaikutti Rytiin ja Tanneriin
Ennakkoasenteesi aiheeseen on sellainen, ettei se muutu. Minäkin uskoin joskus virallisiin selityksiin...
ruvenneet sotimaan keväällä -40. Ajatellaanpas nyt järkevästi. Englanti ja Ranska olivat jo sotatilassa Saksan kanssa ja tiesivät, että lopullinen välienselvittely tulee tapahtumaan kesällä -40.
Kuka uskoo niitten olleen niin tyhmiä että ne siinä tilanteessa olisivat tahtoneet alkaa sodan samanaikaisesti myös N-liiton kanssa.!!! Eivät ne niin vahvoja kuvitelleet olevansa että olisivat uskoneet voittavansa Saksan ja N-liiton yhtä aikaa.
Tavoite oli vain Pohjois-Ruotsin malmialue, ei mitään muuta. Suomeen ja Kannakselle ei olisi tullut ainoaakaan ukkoa tai tykkiä. N-liitto ymmärsi myös tämän eikä siten laskenut yhtään mitään Suomelle lännestä tulevan avun varaan.
Jos Eng. ja Ranska olisivat todellakin lähettäneet Pohjolaan sotilasretkueen olisi Saksa puuttunut peliin välittömästi. Tämänkin N-liitto tiesi.
"Englanti ja Ranska olivat jo sotatilassa Saksan kanssa ja tiesivät, että lopullinen välienselvittely tulee tapahtumaan kesällä -40."
Mistä ne sen tiesivät? Kertoiko Aatu etukäteen?
Taidat puhua puppua....
roskakirja roskikseen, sinne se kuuluu :DDDDDDD
Tolla omakustanteella on korkeintaan korkkarin todistearvo :DDDDDDDD
Saksa ei ollut sodassa kenenkään kanssa solmiessaan Neuvostoliiton kanssa sopimuksen Itä-Euroopan jakamisesta etupiireihin. Silloin ei siis ollut vielä mitään länsirintamaa. Vasta tuota sopimusta voimaansaatettaessa, Saksan hyökätessä Puolaan, se joutui sotaan lännen kanssa Englannin ja Ranskan, ehkä Hitlerille yllätykseksi, lunastaessa lupauksensa Puolalle. Englanti ja Ranska katsoivat olevansa sodassa Saksan kanssa Saksan hyökättyä Puolaan.
Stalin ja Hitler sopimustaan itäisen Euroopan jakamisesta keskenään noudattivat toisilleen lojaaleina. Sopimuksen jakoa alettiin hyvin ripeästi saattamaan voimaan. Neuvostoliitolle syntyi ongelmia Suomen suhteen, joka ei ollutkaan valmis vapaaehtoisesti noudattamaan Hitlerin ja Stalinin sopimusta.
Saksan kannalta tilanne mutkistui sen joutuessa sotaan lännessä. Englanti ja Ranska eivät kunnioittaneet Stalinin ja Hitlerin sopimusta. Itä-Euroopan jakamisenhan ei olisi Hitlerin ajattelun mukaan mitenkään pitänyt kuulua Saksan länsipuolen suurvalloille (eikä tietenkään jaon kohteena oleville pikkukansoille).
Saksan ensisjainen laajentumissuunta oli itä. Münchenin jälkeen Hitler oli siinä uskossa, että länsi ei lähde sotimaan idän pikkuvaltioiden takia. Kun Stalin ja Hitler olisivat rauhassa saaneet laajentaa valtansa sopimuksensa mukaiseksi, olisi Saksa seuraavaksi todennäköisesti jonkin ajan kuluttua hyökännyt Neuvostoliittoon.
Olet oikeassa asioiden aikajärjestyksen suhteen. Se ei kuitenkaan muuta Saksan ja N-liiton sopimuksen luonnetta: se oli taktinen sopimus, ja Hitlerin perimmäisenä päämääränä (kuten itsekin toteat) oli lopulta hyökätä sopimuskumppaninsa N-liiton kimppuun. Länsivaltojen sekaantuminen asioihin sotki ja viivästytti suunnitelmien toteuttamista.
Oletko fundeerannut mahrollisuut, et Neukut olivat jo valmistautuneet hyökkäämään Saksaan.Sitten vaan Hitler kuitenkin ehtis ensin.
Taannoin keskustelutin aiheesta.Ratkaisemata silloin tämä skenaario jäi.
Marxismi-Leninismiin kuului ajatus kaikkien kansojen siirtymisestä lopulta kommunistiseen järjestelmään. Kyllä Stalinilla varmasti oli skenaario ja sotilaallisia suunnitelmiakin tilanteesta, jossa läntinen Eurooppa heikkenisi niin paljon, että sinne voisi neuvostovaltaa lähteä toteuttamaan.
Suurempi pelko kuitenkin taisi olla kommunismin säilymisestä Venäjällä, sen verran vainoharhaisesti siellä omiakin kansalaisia likvidoitiin. Vastavallankumouksen estäminen oli varmaan tärkeämpi päämäärä kuin laajamittainen hyökkäyssota Euroopan alueella.
Saksa tiesi M-R sopimusta solmiessaan mihin sitä tarvitsee. Se tiesi myös että Englanti ja Ranska olivat taanneet jo keväällä 1939 Puolan koskemattomuuden. Silti Hitler oli valmis ottamaan riskin koska suunntelmat oli tehty jo ennen M-R sopimusta ja pelurina ei uskonut länsimaiden sodanjulistukseen
Neuvostoliitto ja myöhemmin Venäjä on korostanut sopimuksen taktista luonnetta, koska sopimus on ollut Neuvostoliitolle varsin ikävä ja nolo asia. Sopimuksellahan tosiasiallisesti aloitettiin toinen maailmansota eikä Neuvostoliiton asema sodan aloittaneella puolella ollut kovin mairitteleva.
Hitler toivoi, että länsi hyväksyisi Puolaan hyökkäyksen tapahtuneena tosiasiana. Kuvitellaan, että näin olisi tapahtunut. Vaikka Hitlerin mielessä oli tuleva Neuvostoliiton kaataminen, olisiko se tapahtunut heti onnistuneeen ja voittoisan Puolan valloittamisen jälkeen. Suur-Saksa olisi syntynyt ja Hitler olisi ollut juhlittu Johtaja, joka nosti maansa ennennäkemättömän mahtavaksi. Luulenpa, ettei tässä tilanteessa Hitlerillä välittömästin olisi ollut pyrkimystä Neuvostoliiton kaatamiseen. Sen aika tulisi vasta sen jälkeen, kun länsi vihdoin ymmärtäisi (Hitlerin kannalta katsottuna) miten Saksa oli vain puolustamassa länsimaista kulttuuria idän barbaareja ja bolsevismia vastaan.
Sekä Hitlerin että Stalinin näkemyksen mukaan Eurooppa ei tarvitse pikkukansoja, vaan suurten on laajennuttava pienten kustannuksella. Heidän keskinäinen sopimuksensa ja ennenkaikkea sen toteuttaminen olisi ratkaissut molempien kannalta tämän asian tyydyttävästi.
Aivan. Saksa tiesi, että itään laajetessaan sen ei tule ärsyttää Neuvostoliittoa kuvittelemaan, hyökkäyksen kohdistumisesta heihin saakka. Sota alkoi käytännössä välittömästi vasta tämän sopimuksen jälkeen. Saksalla oli suunnitelmia laajeta itään, joiden toteutus tuli mahdolliseksi tämän sopimuksen jälkeen. Hitlerin virhearvio oli luulo, ettei länsi tosipaikan tullen uskalla lähteä sotaan.
Se länsiliiton "Suomenapu"oli kilpajuoksu Ruotsin malmista.Onkohan Ruotsin roolia paremmin tutkailtu.Saksa tuskin jätti käyttämättä mahdollisuuttaan painostaa Ruotsia,jotta tämä kieltää lännen avun Suomeen, Ruotsin kautta.Loogisesti ajatellen olisi ollut järjetöntä,ellei näin olisitapahtunut Saksan taholta.
Saksa varmasti painosti Ruotsia. Ruotsin ratkaisut saneli pelkkä kansallinen itsekkyys, pyrkimys selvitä mahdollisimman vähin omin vaurioin - kuten kaikkien muidenkin sodan keskelle joutuneiden pienten maiden, myös Suomen.
Lännen ratkaisuja saneli 1939-1940 talvella kauhistus totalitaaristen diktatuurien häikäilemättömästä valloituspolitiikasta. Saksa ja Neuvostoliitto päättivät laajentua yhteistoiminnassa itäiseen Eurooppaan. Länsi teki ratkaisun, ettei totalitaaristen valtioiden toimintaa enää katsota läpi sormien.
Ongelma oli tuolloin, ettei Ranskalla ja Englannilla vielä ollut riittävästi voimia toteuttaa tahtoaan. Saksa ja Neuvostoliitto pystyivät valloittamaan Puolan ilman kenenkään muun väliintuloa. Neuvostoliitto painosti Baltian maat käytännössä luovuttamaan itsenäisyytensä. Suomen painostuksen epäonnistuttua se aloitti vastaavan sodan kuin Saksa paria kuukautta aiemmin Puolaa vastaan. Tässäkään vaiheessa länsiliittoutumalla ei ollut todellista kykyä pelastaa Suomea.
Asia tajuttiin Ruotsissa hyvin. Suomea ei pelastettaisi ainakaan pienillä lännen avustuksilla. Yllätyshän oli kaikille, ettei meille käynyt samoin kuin Puolalle. Ruotsi pelkäsi joutuvansa Saksan ja Neuvostoliiton vastasyntyneen hyvän yhteistyön seuraavaksi uhriksi, mikäli se innokkaasti lähtisi tukemaan Suomen epätoivoiselta näyttävää kamppailua. Minusta Ruotsin hallitus toimi kuten vastuullisen hallituksen tuleekin, pyrki ratkaisuissaan turvaamaan ensisijaisesti omien kansalaistensa hengen. Suomen kannalta tilanne tietenkin oli ikävä. Naapurit vain lohduttelivat kuolemaantuomittua ystäväänsä.
Kirjoitti aiheesta,"ei länsi pelkkää hyvää tahtoaan"Suomea olisi tullut auttamaan.Malmi oli avain sana heilläkin.Saksalaiset löysi Ranskalaisten "tulosuunnitelman"Deladierin komento vaunusta Saksan vallattua Ranskan -40.
Suomi oli sittenkin "ajopuu",jolle teorialle on naureskeltu varsinkin kommarien piireissä.
Saksa esti myös unkarilaisten vapaaehtoisten pääsyn Itämeren rannikolle ja Suomeen
Muiden kansallisuuksien kuin ruotsalaisten merkitys jäikin olemattomaksi
Ruotsalaisia vapaaehtoisia taisteli Lapissa kaikkiaan yli 8000
Eihän Hitler voinut antaa (näennäiselle) liittolaiselleen Stalinille sellaista kuvaa, että Saksa sallisi jonkun auttavan Suomea sodassa N-liittoa vastaan.
katsoiko Suomen johto Saksan
todella olevan talvisodan aikana sellaisessa
asemassa, että se voisi olla pelastaja.
mikään lähdelöytö ei tälläista väitettä tue.
se pakotti Suomen olemaan jättäytymättä epävarman länsiavun varaan
Avun oli luvattu olevan perillä vasta huhtikuun puolivälissä eli liian myöhään
Kerrankin tutkija joka kertoo miten Suomen historia meni todellisuudessa, eikä usko suojeluskunta mafian vääristelemää historiaa.
kerro mitään uutta.Sanoo vai että Suomi sai talvisodan aikana apua
Mannerheimkin sanoi talvisodan päättyessä päiväkäskyssään että ilman länsimaiden antamia aseita ja varusteita emme olisi voineet taistella niin pitkään
Apu oli kuitenkin riittämätöntä Suomen tarpeita ajatellen
eli apu oli kuitenkin riittämätöntä
Kaikki oli melkein kaikki.Kommarit yrittävät kaikessa viisaudessaan selittää, jotta isä aurinkoinen ei kuitenkaan sittenkään halunnut vallata Suomea.Mitkään muut suurvaltain skenaariot eivät tunnu horjuttavan kommarin uskoa.Ajatuslukko on aivan mahdoton heillä,koska heillä on kyseessä koko elämän filosofia,ja oma identiteetti
Tätä kyllä passa vääntää,tässä loppuosa "Ylivertasen" Heikin tutkimuksesta.Kyllä pitää olla pää umpiluuta jos jo ei mene jakeluun.
Falkenhorstin nimi liittyykin Barbarossa-suunnitelman - Saksan hyökkäykseen Neuvostoliittoon - varhaisimpiin konkreettisluontoisiin esivaiheisiin. Lokakuun puolimaissa 1940 hän toimitti Mannerheimille tarkan kyselyn tieoloista ja sotilaallisista valmisteluista Pohjois-Suomessa. Hämmästynyt Mannerheim myöntyi pyydetyn selonteon antamiseen saatuaan siihen luvan poliittiselta johdolta.
Sitten takaisin analyysimme pääuralle. Falkenhorstin nimittäminen tapahtui siis 21.2. Silloin hän - tapaamisen aluksi - keskusteli myös Hitlerin kanssa siitä, miten olisi viisainta menetellä Suomen kanssa. Keskustelun lopputuloksen me tiedämme. Seuraavana päivänä eli 22.2. Herman Göring kutsui Kivimäen luokseen ja antoi tälle kuuluisan lausuntonsa. Lausunto liittyi näin Saksan pyrkimykseen pitää länsivallat loitolla Skandinaviasta ja ilmeisesti myös Saksan aikeisiin hyökätä itään. Kiperässä tilanteessa, erityisesti Ruotsin malmin menettämisen pelossa, Saksa - Hitler - paljasti Suomelle korttinsa.
Näin ainakin asian käsittivät - ja sehän tässä on ratkaisevaa - Suomen hallituksen johtavat hahmot Väinö Tanner ja Risto Ryti. He ryhtyivät voimalla ruhjomaan rauhaa läpi heti, kun olivat saaneet selon Göringin viestistä. He eivät tosin tehneet hallitukselle selkoa Göringin viestistä tämän itsensä nimissä vaan tekivät sen omissa nimissään. He ilmoittivat päätyneensä siihen, että Saksan ja Neuvostoliiton ystävyys ei olisi kestävää ja että Suomen tulisi olla valmiina näiden keskeisen sodan varalta valtaamaan menetetyt alueet takaisin. Se edellytti rauhaa, välirauhaa, niin kuin Ryti sanoi. Länsivaltain avun, jota hallitus oli aikeissa virallisesti pyytää, he torjuivat nyt päättävästi määrältään liian vähäisenä ja ajoitukseltaan liian myöhäisenä. Nämä argumentit siirtyivät sittemmin muistelmiin ja muistelmista tutkimuksiin.
Se seikka, että Ryti ja Tanner puhuivat omissa nimissään, juuri osoittaa, että he ottivat Göringin viestin vakavasti. Jos he olisivat pitäneet sitä toisarvoisena, he olisivat maininneet Göringin nimen. (Sotaa ennen Göringin vietejä ei ollut erityisemmin salattu.) Nyt he pelosta, että tieto tuosta valtavasta salaisuudesta vuotaisi jotenkin vihollisen korviin, ilmoittivat arvionsa omina päätelminään. Asiallisesti heidän repliikkinsä sisälsivät kuitenkin juuri sen, mitä Göring oli äskettäin Kivimäelle sanonut.
Monet myöhemmät tapahtumat tukevat edellä muotoiltua tulkintaa. Talvisodan jälkeen Suomi pyysi (28.3.) ja sai Saksalta luvan myydä metsätaloustuotteitaan Englantiin. Uudeksi ulkoministeriksi tuli 27.3. Rolf Witting, äidinkieleltään saksalainen. Ryti suojasi hallituksen aikaisemmat ja tulevat ratkaisut ankaralla sensuurilla (1.4.), vaikka maa ei ollut sodassa. Göringin viestin merkitys Suomen valinnalle tulee lähteissä esille myös expressis verbis. Kenraali Paavo Talvela lausui 18.12.1940 puheessaan Herman Göringille:
"Kuten Teille, Herra Valtakunnanmarsalkka, on tunnettua, Suomi joutui viime talvena raskaaseen taisteluun Venäjän kanssa. Sota päättyi kuitenkin ajoissa ja rauha solmittiin, ei vähiten sen neuvon ansiosta, jonka Te, Herra Valtakunnanmarsalkka, välititte meille ministeri Kivimäen kautta."
Näin osaset loksahtavat paikalleen, eritasoiset lähdetiedot saavat yhtenäisen selityksensä. Kun Summa petti, Suomen kohtalo ratkesi. Se ei ratkennut yksin sen kautta, että Suomi lähti vierimään kohden sotilaallista katastrofia, jota jokainen päivä toi lähemmäksi. Sotilaallinen tilanne pakotti Suomen tekemään valinnan Saksan ja länsivaltain kesken. Hallituksen keskeiset ministerit tekivät sen Saksan hyväksi, koska uskoivat Saksan voittavan suursodan. Valinta toteutui rauhan solmimisen muodossa.
Tärkeä merkitys tähän ratkaisuun päätymiselle oli Saksan toimenpiteillä. Saksan poliittinen johto pelästyi mahdollisuudesta, että länsivallat Suomen avunpyynnön valtuuttamina vyöryisivät Skandinaviaan, ja paljasti tulevat aikeensa Suomelle. Lupaus kaiken menetetyn saamisesta takaisin edessä olevan Saksan ja Neuvostoliiton välisen sodan seurauksena helpotti ja joudutti Suomessa rauhan tekoa. Suomi pani toivonsa Saksaan ja sen menestymiseen.
Se on minun tulkintani.
(Tämä on itse Ylikankaan pitämästä puheesta.)
Suomen hallituksella ei siinä kokouksessa 25.2 ,jossa Tanner ja Ryti puhuivat sodan mahdolliisuudesta Saksan ja Neuvostoliton kesken,voinut olla tietoa Göringin tätä asiaa koskevasta kommentista Kivimäelle,koska Kivimäki oli vielä Berliinissä ja Kivimäeltä ei ollut tullut asiaa koskevaa sähkettä
Niin kauan kun kyseistä sähkettä ei ole esittää on Ylikangas tyhjän päällä
Ylikangas olettaa että Kivimäeltä olisi tullut sähke jossa kerrottiin Göringin kommentista
Todistamaan Ylikangas ei ole väitettään pystynyt
omia oletuksiaan tosiasioina.Naurunalaiseksi sillä tavalla joutuu
Vyörytystä.Palstalla meinaan.Toisella sama keskustelunaihe.Kertoo tarkoitushakuisuudestasi.
Omat evääsi,missä ne ovat?Onko reppu tyhjä????
Monesti huonossa repussa voi olla hyvät eväät,tule esiin, omilla,kumoavilla dokumenteilla.muuten olet tyhjänpäällä.
Historian tutkimus,mitä se on.Onko se pelkkää dokumentien keräämistä,vai kokonaisuuden tapahtumien hallintaa.Tutkimuksen tulos ja hyväksyntä,ajan muihin tapahtumiin peilattuna.SIINÄ ON SE TOTUUS.
Että miksi Stalin jätti Suomen valtaamisen kesken? Miksei hän antanut ylivoimaisten joukkojensa painaa vielä muutaman päivän tai pari viikkoa ja suomalaisten rintama olisi murtunut? Tarkoituksenahan oli koko Suomen valtaaminen ja liittäminen Neuvostoliittoon.
Minusta juuri tuo yhtäkkinen suostuminen rauhaan juuri kun lopullinen voitto oli jo aivan lähellä tulisi olla Talvisodan spekulointien kohde nro yksi. Jos sitä saataisiin laajemmin valotettua, voitaisiin samalla saada selville koko alkavan maailmansodan pyörteiden syitä ja syyllisiä.
Itse en usko teoriaan, että Stalin olisi pelännyt länsivaltain mukaantuloa. Hänellä varmasti oli agenttinsa ja vakoojansa Ranskassa ja Englannissa, ja hän siten oli ajan tasalla "avustusretkikuntien" mahdollisista lähtövalmisteluista, koosta ym. Sen sijaan pidän hyvin mahdollisena, että Saksa jollakin tavalla "noottasi" NL:a helmikuun lopulla/maaliskuun alussa -40, ja sai Stalinin suostumaan rauhaan täydellisen voiton sijaan.
Näitä Talvisodankin taustoja auttaisi huomattavasti jos Mannerheimin arkistot avattaisiin kokonaan tutkijoille. Nythän niitä pääsi lyhyesti näkemään vain H. Ylikangas pari vuotta sitten kun niitä tuotiin Ruotsista Suomeen, ja hänkin kommentoi niitä vain parilla sanalla. Sen jälkeen ne on vaiettu kuoliaaksi.
Entä Stalinin näkemys ja pelko, joutua sotaan länsi liiton kanssa?Englantihan uhkasi Bakun öljyteollisuutta Persiassa olleella lentokalustollaan.Ei kuulunut Stalinin sota skenaarioon,joutua SUOMEN TAKIA sotaan lännen kanssa.Liian kova hinta,Stalin varmaan laski.Eli monet asiat ratkaisi Suomen kohtalon ja talvisodan rauhan.
Hitler ilmoitti nootilla Stalinille, että Molo-Ribbe-sopparin "etupiiri"-optio on jo käytetty, ja rauha Suomen kanssa on tehtävä heti. Muuten Itä-Preussin kentillä jo odottavat pommikoneet iskevät Kannaksalla olevia neuvostojoukkoja vastaan suostui Suomi siihen tai ei.
Totta kai Saksan intresseihin kuului talvisodan lopettaminen. "Lännen miehiä"saksa pelkäsi,pohjolan malmit olivat mielessä molemmilla koaliitioilla.Aivan selvää juustoa,erästä toista lainatakseni.Saksa käytti "diplomatiaa"jotta pääsi pohjolaan,ilman suurempia konflikteja Englannin ja Ranskan kanssa.
Stalinilla oli kontakteja ranskaan paljonkin ja siellähän oli lastattu laivaan kaikenlaista. Jopa Josif pelkäsi pallinsa puolesta kun, järkeili että tunarointi tulee julki sovjetissa. Sehän se nyt oli pääasia. Ihmettelen vain sitä, ettei kuusisen hallitusta likvidoitu katteettomista lupauksista niin kuin vallankuimouksessa oli tapana. Herman Göring oli sisäministeri kai tai teollisuusministeri ja epäsuosiossa muutenkin. Se on ihan yhdentekevää mitä se on puhunut. Ribbentrop oli ulkoministeri sekä likaisen työn tekijä ja hänen piti juhlia saaliinjakoa Molotovin ja Stalinin kanssa.