Onko muille käynyt näin? Omasta erosta on jo vuoden verran mutta omat vanhemmat eivät ole siitä vieläkään päässeet yli. Oma elämäni on jo kunnossa, mutta vanhemmilleni ero oli ilmeisesti niin suuri häpeä, etteivät halua pitää yhteyttä. Minkäänlaista tukea eron aikana ei tullut vaan asettuivat täysin ex-mieheni puolelle. En ole alkanut tekemisiäni heille puolustelemaan, jotenkin sitä haluaisin vanhempiensa hyväksyvän omat lapsensa. Nykyään pidän yhteyttä sen verran että saavat nähdä lapsenlastaan.
Ero miehestä ja vanhemmista
pettynyt
41058
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sama täällä- vanhemmat soittaavat, jos jotakin tarvitsevat. Kertaakaan he eivät ole kysyneet, mitä minulle kuuluu vai selviänkö eteenpäin ylipäänsä?? Hieman on "hyljätty" olo.
Minä jouduin lähtemään ja maksan kokoajan heidän asunista minun hankkimassa talossa. Muilla mijoonia ja minä vaan rpsyttelen menemään. Ei ole joustoja exän puolelet. a
sillä saisi yhteyden ja voitaisiin asiaa molemmille yhdessä järjestää. Siis tuki olisi toinen toiselle.
Meidän tilanne on vähän hankala siinä mielessä, että minä ja vaimoni näimme miten tyttäremme avioliitto vähitellen hiipui pois. Emme tietenkään tiedä hänen ja miehensä yksityiselämää aivan tarkalleen, mutta tyttäremme kohteli miestään melko töykeästi. Yritimme olla puuttumatta siihen, mutta joskus minun oli pakko huomauttaa hänelle, kun meillä kyläillessään hän vain motkotti miehelleen koko ajan jostain. Kun mies oli tehnyt remonttia, tyttäremme valitti huonoa jälkeä. Minua lähes hävetti miehen puolesta, sillä tiedän miten kovasti hän yritti. Kun he sitten erosivat, oli ikävä tuntea tyytyväisyyttä, koska kyseessä oli oma tytär. Entinen vävyni ei paljoa asiasta puhunut. Hän oli erittäin maass kaikesta, jo avioliiton aikana. Erosta huolimatta minun rakas tyttäreni jatkoi miehensä arvostelua. Siinä vaiheessa aloin jo puolustella miestä, ja tytär lähti kerran jos toisenkin meiltä ovet paukkuen syyttäen, että olemme miehen puolella. Jos tytär tulee meidän kotiimme, ja alkaa haukkua meille rakasta ihmistä, niin kyllä minä katson olevani oikeutettu sanomaan mielipiteeni ja kieltämään ilkeät puheet. Jos tytär käsittää sen puolueelliseksi, en sille mitään voi. Sen kummemmin en haluaisi kuulla tyttärestääme mitään pahaa sanottavaa. Eipä ole kukaan tullut esittämäänkään. Odotan sitä päivää kun puheenaiheena olisi jokin muu kuin hänen entinen miehensä, heidän lastensa isä. Tai olisi edes jotain myönteistä sanottavaa. Vaimoni on sairas, eikä paljon kykene kommuniokoimaan, mutta tiedän miten häntäkin ahdistaa kun oma tytär tulee vain valittamaan miehestään. Se on rankkaa, olemme jo vanhoja ihmisiä molemmat.