...sanoo psykologi Pirjo Alajoki:
http://omedia.saarnat.net/radio/lah_kauk/20040707.mp3
Tuli mieleeni, että miten esim. työelämässä olette kokeneet vastaavaa - että miesten ja naisten ikään kuin erilainen "ote" asioihin - tylsän androgyynisyyden sijaan - ikään kuin rikastaa arkea?
Ja pirjolta vielä lainaus alle:
"Maskuliinisuuden ja feminiinisyyden ymmärtäminen alkaa siitä, että me opimme näkemään mitä toinen tarvitsee ja olemme sitten valmiita täyttämään toisen tarpeita. Silloin kun haluamme täyttää toisen tarpeita sen sijaan, että miettisimme, keitä me itse olemme, tulee esiin kaikkein eniten arvostamamme todelliset asiat meistä itsestämme. Mitä enemmän mies oppii ymmärtämään naista ja on valmis täyttämään hänen tarpeitaan, sitä maskuliinisemmaksi hän tulee tavalla, josta hän ei itse välttämättä ole tietoinen" Tästä ja paljon muusta kuulemme tämänkertaisessa "lähellä ja kaukana" ohjelmassa, missä psykologi Pirjo Alajoki puhuu aiheesta: "Miehen ja naisen täydentävä erilaisuus"."
...minähän rupeen kohta oleen M 135:n kanssa samoilla linjoilla! Olisikohan hänkin lukenut Pirjon kirjoja ja kuunnellut esitelmiä?
http://omedia.saarnat.net/radio/lah_kauk/20040707.mp3
Tuli mieleeni, että miten esim. työelämässä olette kokeneet vastaavaa - että miesten ja naisten ikään kuin erilainen "ote" asioihin - tylsän androgyynisyyden sijaan - ikään kuin rikastaa arkea?
Ja pirjolta vielä lainaus alle:
"Maskuliinisuuden ja feminiinisyyden ymmärtäminen alkaa siitä, että me opimme näkemään mitä toinen tarvitsee ja olemme sitten valmiita täyttämään toisen tarpeita. Silloin kun haluamme täyttää toisen tarpeita sen sijaan, että miettisimme, keitä me itse olemme, tulee esiin kaikkein eniten arvostamamme todelliset asiat meistä itsestämme. Mitä enemmän mies oppii ymmärtämään naista ja on valmis täyttämään hänen tarpeitaan, sitä maskuliinisemmaksi hän tulee tavalla, josta hän ei itse välttämättä ole tietoinen" Tästä ja paljon muusta kuulemme tämänkertaisessa "lähellä ja kaukana" ohjelmassa, missä psykologi Pirjo Alajoki puhuu aiheesta: "Miehen ja naisen täydentävä erilaisuus"."
...minähän rupeen kohta oleen M 135:n kanssa samoilla linjoilla! Olisikohan hänkin lukenut Pirjon kirjoja ja kuunnellut esitelmiä?
Vastaukset 47
Vanhimmat
Voitko tarkentaa näkemystä, että se ei ole pelkkää sanahelinää ja tusinatohtorointia, jolla saa kyllä myytyä kirjoja (erityisesti Amerikassa, "psykologiakirjallisuuden" luvatussa maassa)?
Missä määrin päivittäisissä tilanteissa miehen ja naisen kohtaaminen aiheuttaa täydennystä tarpeisiin, ajatteluun ja elämään suhteessa päivittäisiin kohtaamisiin samaa sukupuolta olevien ihmisten kanssa? Onko kyseessä jonkinlainen "ohjelma", joka kytkeytyy automaattisesti päälle kummallakin kun kuka tahansa mies on tekemisissä kuka tahansa naisen kanssa aiheuttaen täydennystä tarpeissa ja ajatusmaailmoissa ja kosmisissa kierroissa?
Androgyyniys ei ole tylsää, se on rooleilla leikkiä ja yksilöllisyyttä.
...ihan projektityöskentelystä on muistaakseni (en nyt muista tutkimusta) se, että molempien sukupuolten läsnäolo projektiryhmässä voi parhaimmillaan ryhdistää työtä.
Esim. nainen jo olemuksellaan ehkäisee ryhmää "äijäytymästä", toisaalta miehen läsnäolo voi saada naisen yrittämään parastaan.
Samaten esim. työympäristössä naiset jotenkin luonnostaan huomaavat, milloin joku asiakastapaaminen vaatii vaikkapa kukkia tai kahvia, kun se monelta mieheltä jää huomaamatta - ennen kuin olikin jo liian myöhäistä. Tämä siis naisen asemasta huolimatta - naisjohtaja voinee hyvin sanoa sitten ystävällisesti alaiselleen, että tämä huolehtisi kahvia jne. paikalle noin ennalta.
Yleensäkin naiset ovat keskimäärin esteettisempiä olentoja - sikäli kuin nykyajan androgynia ei ole heistä päässyt kitkemään noita hienoja ominaisuuksia.
...Alajoki tuo esille käsitteen, että nykyajan "yksilöllisyyttä" kohkaava kulttuuri nimenomaan aiheuttaa epätietoista huonoa oloa ihmisissä, samalla kun ihmisille luonnolliset sukupuoliroolit ovat hämärtyneet.
Minusta tuo ajatus on miettimisen arvoinen. Voinet kuunnella hänen juttunsa, niin ei tarvitse luottaa toisen käden tietoon.
Googlaus paljastaa hänen olevan kristillinen psykologi, mikä ei vakuuta minua kyllä ollenkaan. Psykologian ja uskonnon tulisi pysyä erossa toisistaan:
http://www.google.fi/search?q=alajoki pirjo&ie=utf-8&oe=utf-8&rls=org.mozilla:fi:official&client=firefox-a
Tämän valossa tuo "luonnollisuus"-teesikin Jumalan säätämän sukupuolijärjestyksen valossa asettuu oikeaan kontekstiin. Minulla ei olekaan enempää kommentoitavaa asiaan.
...et sitten liene Hegeliläisillä linjoilla, vaan enemminkin postmodernisti?
Hegelhän mm. korosti, että pitäisi pyrkiä kaikilla aloilla kohden kokonaisymmärtämystä - ml. uskonnollinen ulottuvuus. Siinä kontekstissa ei ole tarvetta erotella psykologiasta pois ihmisen hengellistä kokemusta (tai toisaalta, hengelliset kokemukset ja näkemykset lienevät aika isokin osa useidenkin ihmisten psyykeä, ja mielestäni niitä ymmärtämätön psykologi voi olla suorastaan amputoitunut työnsä suhteen).
Luonnollisuushan ei ole sen kummemmin argumentti suuntaan eikä toiseen - esim. murhanhimoakin esiintyy luonnossa, samoin kuin vaikkapa homoseksuaalista käyttäytymistä eläimillä, jne. Sitä usein käytetään tarkoituksesta riippuen eri konteksteissa eri tavalla argumenttina.
Ihminenhän on toisaalta eettisenä olentona tietyssä mielessä silkan "luonnollisuuden" ja esim. viettiensä yläpuolella. Jumalan säätämä järjestyshän on sitten "yliluonnollinen" - ei niinkään "luonnollinen", vietteihin pelkästään perustuva.
Kristillisestä psykologistamme teemmekin hyppäyksen kenties yhteen vaikeaselkoimmista filosofeista, saksalaisen Hegelin idealistiseen filosofiaan. Ja kuinka monessa asiassa hän olikaan väärässä. Ei, Hegelille ei ole myöskään tarvetta nykypsykologiassa.
Toinen ihmeellinen, jatkuva, hyppy on homoseksuaalisuuteen, ja virheellisten analogioiden luomiseen sen ja kaikkien negatiivisten asioiden välille: milloin homouden ja murhanhimon, homouden ja kateuden, homouden ja pedofilian, homouden ja sosiopatian, homouden ja kannibalismin...
http://fi.wikipedia.org/wiki/Virheellinen_analogia
Näillä asioilla ei ole tekemistä kyseisen psykologin kompetenssin psykologiatieteen edustajana kanssa. Kyse on argumentatiivisesta ja tutkivasta filosofiasta (ei filosofiasta löyhässä mielessä edustettuna, kuten vaikkapa jonkun amerikkalaisen rahastajan filosofitarinnoinnilla sukupuolista), siitä miten tehdään oikein tiedettä nimeltä psykologia ja kaikkea siihen liittyvää. Siis tieteenfilosofiasta, joka määrittää tieteellisen toiminnan ehtoja ja tutkii täyttyykö tieteellisen toiminnan kriteerit.
...on käsittääkseni ihminen joka on suorittanut alan tutkinnon. Ja sitten harjoittaa alansa praksista.
Vähän kuin ekonomi osaltaan.
Näillä aloilla on erilaisia näkemyksiä - myös eettisiä ja hengellisiä.
En nyt lähtisi niissä olevista eri kannoista lähtien ilman sen kummempia tausta-analyyseja ajattelemaan, että jonkun työ on sinänsä kelvollista tai kelvotonta.
Tiede on taas sitten semmoista, että sitä tehdään tieteellisen metodin pohjalta. Sitäkin voi tehdä yllättävän paljon riippumatta lähtöoletuksista esim. metafysiikan ja filosofian suhteen... Hätiköityä on esim. Hegelistä sanoa, ettei hänelle ole paikkaa - itse filosofit nykyisinkin sanovat, ettei häntä pikemminkään voi ohittaa, vaan häneen on kaikkien, myös vastustajienkin, otettava kantaa.
Hieman kepoisia olivat toistaiseksi argumenttisi - enemmänkin asenteellisen oloisia, mielestäni.
En uskonut, että näin itsestäänselvä asia pitää toistaa, mutta toistetaan vielä kerran. Hegelille ei ole mitään käyttöä, eikä tule olemaankaan psykologian alaisissa tieteissä tai psykologin työn harjoittamisessa, ellei potilaalla ole fiksaatiota Hegeliin. En ole tietoinen psykologisista tutkimuksista, oikeista terapiamuodoista saati sairausluokituksista, jossa turvauduttaisiin Hegeliin asiantuntijana.
Toinen asia on huomata, että psykologiaan tieteenä tai ammatinharjoittamismielessä ei kuulu kristillisyys saati minkäänlainen hengellisyys tai uskonnollinen messuaminen.
..ei toki kuulu, siitä toki olen eri mieltä etteikö hengellisyys - etenkin semmoisten asioiden ymmärtäminen kuuluisi.
http://en.wikipedia.org/wiki/Psychology
jo kreikkalainen sana "psyche" käsittää sielun ja mielen... ja sielu on eräs ihmisen hengellisen elämän käsite.
Luulisin, että psykologi, joka ei vaikkapa ymmärrä tiettyjä hengellisiä liikkeitä, voi olla hyvinkin avuton auttamaan semmoisista taustoista tulevia ihmisiä, joilla on ongelmia. Parhaimmillaan tietysti esim. kristitty ihminen voi saada apua myös hengellistä ulottuvuutta syvästi ymmärtävältä psykologilta.
Tieteeseenkin liittyy sitten varmasti se, että osana psyykeä ymmärretään ihmisen uskonnollinen "maailma" - tai myös se, mitä se on, mikäli sellainen ulottuvuus puuttuu.
Hegelhän ei ollut psykologi - heitin hänet noin esimerkkinä filosofiasta, joka ei ajattele niin lokeroiden erilaisia elämän osa-alueita... kun käsitin, että sinulla ovat hyvin varmat käsitykset siitä, mitä "mihinkin lokeroon" kuuluu ja mitä ei tässä elämässä. Ja mikäs siinä - itse en ole aina niinkään varma, ettei joku asia "liity" toiseen - vaan ajattelen asioiden nivoutuvan toisiinsa hyvinkin kokonaisvaltaisesti.
...olisi kanssasi ehkäpä eri mieltä mm. hengellisyyden / uskonnollisuuden merkityksestä tälle aihealueelle:
http://en.wikipedia.org/wiki/Carl_Gustav_Jung
... mutta ehkäpä Jung on pois muodista?
En myöskään ole tietoinen, että etymologia kuuluu oleellisena osana psykologiaan. Mielenfilosofia on oma alansa, joka on varsin kiinnostava, mutta sen kysymykset eivät liity juurikaan psykologiaan ja se on kaukana uskonnosta vahvemmilla filosofilla argumenteilla, joissa tukeudutaan myös tieteen tuloksiin psyykestä.
Kristityn ihmisen psyyke ei ole oleellisella tavalla erilainen saati mystinen, että kristitty tarvitsi messuajan istuntoihin, joihin hakeudutaan silloin kun ihmisellä on psyykkisiä ongelmia. Psykologin tehtävään ei kuulu kertoa potilaalle mihin tulee uskoa ja mihin ei tule uskoa, onko potilas oikeassa vai väärässä uskon asioissaan. Psykologilla on tietysti velvollisuus ilmoittaa poliisille, mikäli potilas on rikkonut Suomen lakeja, tappanut jonkun, raiskannut jne.
Toki kristillisillä järjestöillä on omia omia "asiantuntijoitaan ja järjestöjään", kuten Aslan, mutta ne eivät kuulu virallisiin liittoihin.
Siinä ei ole mitään ihmeellistä, että psykologialla tieteenä on tarkat rajat. Sinä voit ajatella niin holistisesti kuin haluat, mutta kristillisyys ei kuulu millään tavoin psykologiaan . Tämä ei ole mielipide, vaan fakta. Sen voi tarkistaa vaikkapa psykologian opiskelijoilta tai ottamalla yhteyttä mielenterveystoimistoon kaivaten hengellistä apua ja kristillistä neuvontaa.
Psykologia on päässyt irti uskonnon pakkopaidasta vasta viime vuosikymmeninä. Psykoanalyyttinen koulukunta oli vahvasti uskonnollisesti värittynyt toisen maailmansodan jälkeisenä aikana Amerikassa, mitä Freud vastusti ollen näin aikaansa edellä.
Siltä osin kuin Jung on yhdistänyt jargonia oikeaan tieteeseen, niin Jungilla ei näiltä osin varmasti ole minkäänlaista merkitykstä nykyiselle psykologialle tieteenä. Voit toki takertua noihin yli sata vuotta vanhoihin kirjoihin, suosittelen myös Kraftt-Ebingiä 1800-luvulta.
Viimeinen viesti. Oletetaan tilanne, että virallisen terapeutin vastaanotolle tulee kristitty potilas. Miten tilannetta lähestytään tieteellisesti nykypäivänä?
Tässä oikea esimerkki, kristityn uskoa kohdellaan kunnioittavasti, kuten tuleekin, ja otetaan hänen maailmankatsomuksensa osaksi terapiaa. Toki siitä saa kertoa. Terapeutti löytää kristityn vakaumuksen taustalta sen oikean psyykkisen ongelman, jolla ei ole mitään tekemistä demonien saati uskon kanssa.
http://www.apa.org/videos/4310743.html
P.S Enpä usko, että Jung pääsisi tuon järjestön jäseneksi, jos eläisi nykyään. Siihen kuuluu kaikki amerikkalaiset terapeutit ja tutkijat. Siihen ei kuulu uskonnollisten "ex-gay" ym. järjestöjen asiantuntijoita, jotka sotkevat tieteen ja uskonnon keskenään.
...mikäli ymmärsin sinut oikein, niin psykologialle ei ole olemassa minkäänlaista hengellistä ulottuvuutta, kun ihmisen mieltä yritetään ymmärtää...
Mielenkiintoinen ajatus. Kuulostaa jopa eräänlaiselta paradigmamaiselta tilalta ko. alueella.
Tosin näyttäisi siltä, ettei tilanne ole ihan niin yksipuinen, kuin annat ymmärtää...
http://en.wikipedia.org/wiki/Religion_and_psychology
http://en.wikipedia.org/wiki/James_W._Fowler
...tosin tuolla linkissä ei puhuttu demoneista... tai ainakaan sattunut silmiini.
Ex-gay -ihmisten kokemukset ovat hienoja ja rohkaisevia niille kristityille, jotka kamppailevat tuon synnin kanssa - toivoa on jo tässä elämässä.
...ihan samoin kuin esim. alkoholisteilla jne.
Tosin kaikista synneistä tuskin kukaan meistä pääsee eroon - ennen kuin lopuksi.
Tuon linkin sisältö ei ole minkäänlaisessa ristiriidassa sen kanssa mitä olen sanonut:
"Psychology of religion is the psychological study of religious experiences, beliefs, and activities."
Tässä ei sanota, että psykologiaa yritetään tehdä kristillisen jargonin pohjalta, vaan että uskonnollisia kokemuksia, uskomuksia ja aktiviteettia yritetään ymmärtää psykologisesti. Tämä ei suinkaan tarkoita aina positiivista käsitystä uskonnon luonteesta.
En myöskään ole väittänyt, että potilas ei saisi puhua omasta maailmankatsomuksestaan, joka on tietysti läsnä tilanteessa. Siitä ei pääse mihinkään.
Tuolle mitä sanot ei ole olemassa tieteellistä perustaa. Tämä alkaa nyt mennä jo täysin pseudotieteen puolelle. Minulla on parempaa tekemistä, vaikkapa nukkuminen.
...aidosti kristittyä ihmistä ongelmissaan sitten parhaiten ymmärtää itsekin kristitty ihminen, eikä esim. sekulääri ateisti... Uskohan ei ole pelkkä "kokemus" vaan todellisuus, jossa on aidosti läsnä toimija, jota Jumalaksi kutsutaan. Jos taas esim psykologi on ateisti, voi hän tuskin jakaa täysin ymmärtämystä siitä todellisuudesta, tai niin hyvin ainakaan.
Siinä mielessä lienemme siis eri mieltä, että nämä asiat voisi aina "erottaa" täysin toisistaan.
Mutta uskoisin, että ihmiset ottavat kyllä selvääkin näistä taustoista, esim. ennen kuin kääntyvät ongelmissaan eri tahoille. ...ja esim. myös puolestaan ateisti hakeutunee useimmiten ateistiksi tietämänsä psykologin pakeille - jne.
Tieteenähän sitten psykologia on aina ihmisjärjen tasolla... niin kuin tieteen pitää ollakin. Yliluonnollisen läsnäoloa ei voitane kuitenkaan esim. kristityn potilaan kyseessä ollessa ohittaa, yrittäen selittää vaikkapa kaikki hänen ongelmansa "luonnollisiksi".
Mutta olen kanssasi samaa mieltä siitä, että psykologin pitää harjoittaa hommaansa ensi sijassa katsoen niistä lähtökohdista, mitä tiede näyttäisi tietävän - ettei lähdetä "demonisoinneista" jne. ilmiöistä liikkeelle.
Toisaalta - ei siitä niin kauan ole, kun niitä lobotomialeikkauksia... kun ajateltiin, että asiat ovat näitä silkan elimellisiä.
...mikäli kristitty ihminen pääsee eroon vaikkapa homoseksuaalisista vieteistään, joita ei pidä itselleen suotavina - tai vaikkapa oppii hallitsemaan niitä, niin sehän on hieno asia.
Samoin kuin esim. alkoholisti oppii hallitsemaan alkoholinkäyttöään.
...mutta nämä ovat sen hengellisen todellisuuden asioita - voinemme kuitenkin ajatella, että ihmiset jotka voivat kohdaltaan sanoa parantuneensa heitä piinanneista synneistä ovat oikeutettuja kokemuksiinsa.
Ehkä puhuimme vain eri asioista. Tarkoitin vain sitä, että joissain ääriliikkeissä nähdään koko nykypsykologia vääränä, koska se on naturalistista. Psyykkiset häiriöt selitetään demoneilla ym. ilmiöillä ja hoitona on manausta ja vastaavaa.
Varmasti kristitylle potilaalle voi olla helpompaa, jos terapeutti ymmärtää paremmin häntä, nainen voi haluta naisterapeuttia, mies miesterapeuttia, värillinen ihminen toista värillistä, homojen kanssa tulee ottaa huomioon ettei kohtele mitenkään asenteellisesti jne.
...olen itse käynyt aika monessa ns. "vapaan seurakunnan" tilaisuudessa, ja kuunnellut eri maistakin lähtöisin olevia puhujia jne.
...ja nähnyt monia "demonisointeja", ylilyöntejä.
Minusta psykologian pitää kehittää työvälineensä järjen tasolla - toisaalta sulkematta sitten, kun ymmärrys loppuu, mahdollisuutta hengelliseen kokemukseen.
Mikäli tuo tarina Jungin antamasta neuvosta AA-liikkeen perustajalle on totta (ts. hän oli Jungin järkipohjaisen avun ulottumattomista, mutta Jungin neuvosta lähti etsimään hengellistä kokemusta), voisi tämmöinen sapluuna olla ihan jees ajatus.
Esim. masennukset jne. ilmiöt eivät sitten parane sillä, että pumppaa jossain jumalanpalveluksessa itsestään ylistystä tms... tai ainakaan enimmäkseen. Kyllä niihin tarvitsee aika ajoin vauhdin hiljentämistä ja ihan luonnollisia toimenpiteitä. Samaten on useita ihan elimellisperäisiä psyykkisiä häiriöitä, jotka pitää siten hoitaa.
...tai vaikkapa lapsuuden traumoista johtuvia juttuja, jotka pitää osata käydä lävitse.
Että semmoista.
Mutta sitten mennään mielestäni siinäkin vikaan, jos ihmisellä on vaikkapa hengellinen kriisi, ja hänelle tarjotaan siihen vain "luonnollisia" keinoja... tosin rajanveto näissä voi olla yli-inhimillisen vaikeaa... kuten ihan "normaalinkin" psyykkisen oireyhtymän syiden tunnistaminenkin jo sinänsä. Ala on aika lailla vaikea.
Nykypsykologia ei nimenomaan turvaudu mihinkään hengelliseen, yliluonnolliseen, ei-naturalistiseen krisselismiin.
Tuo esimerkki Jungista nyt ei kerro kuin Jungin oman kyvyttömyyden asiantuntijana, tai potilaan haluttomuudesta parantua.
Mielenterveyskeskus ei ole oikea paikka kristitylle, jolla on uskonkriisi meneillään. Psykologi ei tarjoa hengellistä opastusta. Olisi varsin ylimielistä olettaa, että kaikki asiat mukautuvat maailmassa kristityn tahdon mukaisiksi. Psykologia tarjoaa apua kaikkiin psyyken ongelmiin, joita voidaan selvittää tieteellisesti ja lähestyä rationaalisen keskustelun avulla.
Tämä rajanveto on täysin selvä.
Toki tässä ei voida myöskään sulkea pois kristityn oveluutta. Kyseessä on lähetysuskonto, minkä vuoksi sitä ollaan kärkkäinä sotkemaan kaikkeen. Ei edes tahallisesti, vaan se tulee mukaan "luonnollisesti" vaikkapa kokonaisvaltaisena elämäntapana.
Mielenkiintoista on, että jos sana homo vilahtaa tekstissä ihan vain sivulauseessa, niin teet siitä heti pääasian luoden jälleen virheellisiä analogioita homouden ja jonkin negatiivisen ilmiön välille. Nyt vuorossa on alkoholismin ja homoseksuaalisuuden rinnastaminen toisiinsa.
Alkoholismi ja homoseksuaalisuus eivät ole hengellisen todellisuuden asioita, eivätkä kristittyjen määriteltävissä. Kristityt eivät ole asiantuntijoita näissä asioissa.
Oikeassa tieteellisessä psykologiassa tällaisia näkemyksiä ei tueta ja psykologit eivät saa aiheuttaa vahinkoa homoseksuaaleille heitä "hoitamalla". Ainoa hoito on itsensä hyväksymisen puolesta.
Kuten huomaa, tämä keskustelu on nopeasti ajautunut kristillisen huuhaan puolelle ja sieltä suosta ei nousta helposti ylös, jos jäädään sinne makaamaan.
Hän oli yksi pionääreistä alallaan ja hänen panoksensa on suuri syvyyspsykologian kehityksen ja psykoanalyyttisten teorioiden allalla.
Freudhan pelkäsi alitajuntaa, psyken tiedotamattomia osia. Jung yritti houkutella Freudin mukaan tutkimaan sielun syviä sopukoita mutta Freud pelkäsi, niinkuin moni muukin asiaan sen kummemmin perhetynyt. Alitajunta on se mikä saa ihmiset todella vastarintaan ja vapisemaan pelosta. Freud pysytteli visusti neuroottisella tasolla eikä uskaltanut sukeltaa.
...kaiken "vanhan" tietoinen unohtaminen tms. sen relevanssin suora kiistäminen on eräs ns. pintaintellektuelismin keinoja...
Itse ajattelen, että niin vanhoista kuin uudemmistakin ajatuksista voimme oppia monta asiaa. Ainakin sen, että paradigmatkaan eivät kestä ikuisesti...
"En ole tietoinen psykologisista tutkimuksista, oikeista terapiamuodoista saati sairausluokituksista, jossa turvauduttaisiin Hegeliin asiantuntijana."
Huomautan vaan ettei psykologit tee diagnooseja tai sairausluokituksia, ne ovat psykiatrien alaa. Psykologi ei ole lääkäri, mutta psykiatri on lääkäri. Psykiatrille on välttämätöntä olla lääkäri koska hänen tulee ensin tutkia ettei psyykisten häiriöiden takana ole mitään fyysistä sairautta tai vauriota. Psykiatri hoitaa mielentilahäiriöitä ja mielisairauksia fyysisinä sairauksina.
"Psykologin tehtävään ei kuulu kertoa potilaalle mihin tulee uskoa ja mihin ei tule uskoa, onko potilas oikeassa vai väärässä uskon asioissaan."
Olet oikeassa. Psykologin tehtävä on tukea henkilön omia mieltymyksiä ja mahdollisesti yrittää saada henkilö vahvistumaan mieltymyksissään.
Psykologi ei saa koskaan yrittää manipuloida ketään. Psykologin omat mieltymykset tai kannaotot ei saa tulla kuvaan mukaan, muuta kuin ehkä psykologin yksityiselämssä.
Sanoinkin, että niiltä osin kuin Jung teki analyyttista, naturalistista työtä turvautumatta uskonnollisiin selityksiin ja ujuttamatta uskontoa työhönsä, niin hänellä on ollut vaikutusta. Se mitä alitajunta lopulta on ja missä mielessä sellainen on, on kuitenkin kiistanalaista.
Psykoanalyysi on koulukuntana sekä terapiamuotona näivettynyt pois vuosikymmeniä sitten. Jung mukana.
En sano, että Jungilla ei olisi merkitystä, mutta ei häneen nykypsykologiassa erityisemmin nojailla. Ajatuksia ja käsitteitä on otettu kaikilta, mutta ne ovat muuttaneet muotoaan ja perustuvat tieteellisemmin hankittuihin johtopäätöksiin.
Nykyisin on vallalla kognitiivinen psykologia. Sen piirissä alitajunnalla on toisenlainen ja käyttökelpoisempi merkitys kognitiivisessa mielessä.
Mitä tulee käyttööni psykologia-sanasta, niin käytin sitä tarkoituksella löyhästi, koska en jaksanut illalla alkaa kirjoittamaan tarkasti.
..kannattaa varmaan tutustua jo ja peräti suomalaiseen psykologiaan, kyllä hengellisyyskin, syvähenkinen elämä, voidaan nähdä osana psykologiaa..
..tarpeenahan hengellisyyskin on mahdollista nähdä, luultavasti on jopa niitä ylimpiä tarpeita sikäli mikäli uskomme maslowiin..
http://www.avoin.helsinki.fi/opetus/materiaalit/kaila.htm
Minä en tiedä millainen kristillisten ihmisten keskittymä tällä forumilla häärää, mutta minkään länsimaan virallistettuun psykologiaan ja psykiatriaan ei kuulu hengellisyydestä saati kristillisyydestä kumpuava puoskarointi, eikä kognitiivinen psykologia nojaa kauan sitten kuolleisiin hahmoihin, kuten Kailaan, saati Jungiin (jonka vaikutus oli lähinnä hänen omaan koulukuntaan), saati Krafft-Ebingiin, saati Freudiin, saati moneen muuhun hahmoon, vaikka heillä olisikin ollut joitain käyttökelpoisia käsitteitä.
Kun avoimen sivua selasit, niin suosittelen ottamaan psykologian peruskurssista lähtien kursseja, niin pääset tutustumaan nykypsykologiaan.
psykologiasta vaikka kyllä se jungilaisuuteen sopii määrätyssä mielessä.
Huomaan että yrität ohjailla keskustelua ns. kosntruktivismiin.
On olemassa noin parikymmentä erilaista kognitiivistä terapiametodia ja yksi niistä on juuri ns. konstruktiivinen. Se ei kuitenkaan ole terapiaa vaan paremminkin filosofiaa ja kaukana psykologiasta. Se on syntynyt kritiikiksi muita kognitiivisiä terapioita kohtaan.
Naistutkimuskin turvautuu Freudiin ja ei ole tietävinäänkään Jungista ja sen ymmärrän sillä naistutkimus näkee Jungin rivaalina. Jung ja jungilaisuus onkin erittäin naisellista ja naiseuteen ei naistutkimus keskity vaan miehuuteen ja patrialkalismiin.
Naistutkimuksen ja femsinistien mielestä feministit tai naiseus ovat täydellisiä joten heihin ei tarvitse keskittyä. Ja ajatella jos vaikka jungilaisuus saattaa valoittaa tyttären ja äidin välisiä ongelmia ja ja naisten epävarmuutta ja tai vaikka korostaa isän tärkeyttä tyttären elämässä jne. Katastrofi ehkä...
Oliskohan aika feministien ja naistutkijoiden ottaa musta-valkoiset lasit pois silmiltään...
Konstruktiivisesta kognitioterapiasta en ole kuullut, mutta nykypsykologia on pääosin kognitiivista psykologiaa. Etsimällä googlella "konstruktiivinen kognitiivinen psykologia" heti ensimmäisessä linkissä kerrotaan konstruktivismin pohjautuvan kognitiiviseen psykologiaan. Eli eivät ole kuitenkaan sama asia. Luotan siihen, että tiedät näistä asioista perusjutut.
http://www.uta.fi/tyt/verkkotutor/konstr2.htm
Laitan kuitenkin Näreelle ja pulkkiselle Wikipedia-linkin, joka listaa keskeisiä kognitiopsykologian uranuurtajia. Ja ei, sieltä ei löydy Jungia, Freudia tai Kailaa:
http://en.wikipedia.org/wiki/Cognitive_psychology#Influential_cognitive_psychologists
Ylempää linkistä löytyy myös näppärästi joitain nykypsykologian ominaispiirteitä:
-It accepts the use of the scientific method, and generally rejects introspection as a valid method of investigation, unlike phenomenological methods such as Freudian psychology.
-It explicitly acknowledges the existence of internal mental states (such as belief, desire and motivation) unlike behaviorist psychology.
Mitä feminismiin ja Freudiin tulee, niin itse vierastan suuresti Freudin ja psykoanalyysin soveltamista feministisissä teorioissa, siitä riippumatta että Freudia tulkitaan toisella tapaa. Esimerkiksi Butler kytkee freudilaisen alitajunnan/tiedostamattoman jollain tavoin performanssiteoriaansa myöhemmässä tuotannossaan vastatakseen teoriaa kohtaan esitettyyn kritiikkiin. Psykoanalyysi ei ole ajankohtaista, vaikka toki sitä edelleen pienissä ryhmittymissä eri puolilla maailmaa esiintyykin.
pidetään Aaron Beckiä. Hän oli psykiatri. Hänen jälkeensä on sitten useat muut kehitelleet tarapiamuotoa ja eikä ihmekkään että nykyään löytyy parisenkymmentä erilaista kognitiivisen terapian muotoa.
Kognitiivinen terapia on todettu tehokkaaksi ja nopeaksi terapiamuodoksi mutta se ei sovellu kaikille tietystikkään, varsinkaan ei vaikeammissa tapauksissa.
Nykyään on myös kehitelty uusi terapiamuoto, ns.dialektisk beteendeterapi (en tiedä mikä se on suomeksi. Tämä terapiamuoto on kehitelty erityisesti personallisuushäiriöisten hoitoon, ennen kaikkea rajatilatapausten =borderline.
Itsemurhat ja itsemurhalla uhkailu on rajatilapersoonallisuuksilla suuri ongelma.
Jungilaiset teoriat sopivat parhaiten psykoanalyysin ja lapsipsykologian pariin, eikä niistä ole juuri apua terapioissa, koska terapiassa toimitaan tässä ja nyt tilanteessa. Käydään asioita läpi konkreettisesti, enempi pinnallisesti ja kätytännön kannalta.
Jungilaisilla teorioilla on omia erikoisia kättöalueita kuten esim. taideanalyysi jne.
Psykoanayysi on kallista joten siihen ei ole varaa kuin rikkailla. Sitä paitsi analyysi saattaa viedä 10-15-20 vuotta eikä modernit ihmiset halua sitouta niin pitkällä tähtäimellä mihinkään. Mutta kyllä niitäkin on jotka satsaavat siihen aikaa ja rahaa.
..ettei kailan psykologinen pohdinta ole saanut maailmalla laajemmalti jalansijaa, se näyttää kuitenkin hyvin käyttökelpoiselta ja selittävältä teorialta, aivan siinä missa maslowinkin teoria..
..sille taas en mahda mitään, jos jotkut terapeutit eivät osaa käyttää kaikkia tarjolla olevia mahdollisuuksia..
..esimerkiksi marxin ajatukset ovat vieraita jopa ammattiyhdistysliikkeelle puhumattakaan suomalaisesta vasemmistosta..
..mutta tyhmyys ei ole ilo kellekään..
Jos viittaat Abraham Maslowhin, niin hänen merkittävin saavutuksensa oli väsätä tarvehierarkia, joka ei ole pätevä. Tästä taas seuraa vanha tuttu johtopäätös: tarvehierarkia ei ole kovin ahkerassa käytössä kuin huonona esimerkkinä vaikkapa elämänkatsomustiedon tunnilla (kuten meillä oli). ;)
Asiasta toiseen, Marxilla oli kyllä ihan jaloja tavoitteita. Kailalla sinänsä on ansioituneita pohdintoja. Eräs mielenkiintoinen on esimerkiksi "Arkikokemuksen perseptuaalinen ja konseptuaalinen aines". Kyse on ongelmasta mikä saa meidät havaitsemaan erillisiä kolmiulotteisia olioita.
Nyt menen nukkumaan. Kello on ihan liian paljon tällaiseen.
..mikähän yhteiskunnallinen stoori eli teoria sitten on pätevä, siis siinä merkityksessä, että se on aukoton ja tosi..??
..joka tapauksessa a maslow on tunnetumpi nimi kuin kaila, mistähän moinen syrjiminen sitten on aiheutunut, sitä voinee jokainen palstalainen joutoaikoinaan, miksei muulloinkin, miettiä..
..toisekseen uskontoa selittäviä teorioita ei ole sattunut silmiini juuri ollenkaan, kuitenkin uskonto on maailmojen alusta ollut merkittävin ihmisten toilailuihin vaikuttanut järjestelmä..
..mielestäni ihmisen syvähenkisen elämän tarve voisi olla yksi syy myös uskonnolle, siinä missä maslowilainen teen mitä haluan-ajatuskin nyky-yhteiskunnalle, siis se itsensä toteuttaminen..
ymmälläni. Olen käsittänyt tai antanut itseni ymmärtää monista feministisistä väitöksistä ja "tutkimuksista" että miehellä ja naisella ei ole mitään erilaisia tarpeita. Mies ja nainen ovat muutoin samanlaisia mutta näyttävät vain hiukan erilaisilta.
...piirretyt rajat taitavat olla.
Miehen ja naisen erilaisuuden tunnistaminen ja tunnustaminen on "vanhanaikaista", "patriarkaalista", "kristillistä hapatusta", ja se pitää jo lähtökohtaisesti kiistää.
Androgynismi on "jännittävää", "rooleilla leikkimistä" jne.
Kuitenkin esim. juuri tilastot kertovat, että tämä "moderni" rooleilla leikkiminen ei ole näyttänyt ainakaan vähentävän tyttöjen - sen kummemmin kuin poikienkaan - henkistä pahoinvointia... Joka käsittääkseni on tämän kristillisen psykologianäkemyksen eräs keskeisiä argumentteja.
Myöskin Pirjo analysoi aika kivasti, miten feminismi eräänä osana muutoinkin "liberaalia" liikehdintää on johtanut mm. perheinstituution inflaatioon, räjähdysmäisesti, mukavuudenhalusta lisääntyneisiin abortteihin, jne.
Tasa-arvo samaistetaan siihen, että sukupuolten pitää olla pääsääntöisesti "samanlaisia" ja periaatteessa "samoine tehtävineen". Kristillinen näkemys on käsittääkseni tässä suhteessa nykyisin avarampi, antaen tilaa ihmisen valinnoille ja omille (ei yhteiskunnan sanelemille) tarpeille.
ne "omat tarpeet" sattuisivat olemaan vaikkapa abortti?
Kukahan kävisi saarnaamassa vaihteeksi vaikka Veltto Virtaselle ja Arnold Schwarzeneggerille, että he täydentävät toisiansa?
Nari Säreen ja Alapuronkin mukaan (uskallan olettaa) samaa sukupuolta olevien keskinäinen täydennys on syntiä ja Jumalan säätämän sukupuolijärjestyksen vastaista.
Juuri tästä ahtaasta ajattelumallista johtuen minäkin ohitan nykyään kaiken alapurolaistyylisen kirjoittelun. Sääli sinänsä, sillä myös todellisissa hengellisissä kirjoittajissa on avarakatseisuutta ja ihmiselämän hyväksyntää. En kyllä muista yhtäkään henkilöä nimeltä.
Ristiriitaisia tunteita luterilaisen kirkon piirissä herättävä Kuopion piispa Wille Riekkinen kuuluu nykyiseen Mielenterveysakatemiaan, joka tekee yhteistyötä Suomen Mielenterveysseuran kanssa.
Avarakatseisuudesta ja ihmiselämän hyväksynnästä minulle tulee mieleen juuri Riekkinen; sieltä kirkon organisaation huipulta ihan.
nainen ja mies ovat erilaisia. Ääritapauksiakin löytyy jolloin nainen voi olla aika lähellä miestä ja mies naista, mutta ne ovat harvinaisuuksia.
Psykologisessa mielessä taas mies jan nainen ovat enempi samanaisia, ei he kuitenkaan täysin samanlaisia voi olla, koska biologia on tässäkin se joka määrää suunnan. Erot kummankin ryhmän sisällä on kuitenkin suurempi kuin ryhmien välillä, siis tarkoitan miehiä ja naisia ryhminä.
Mitä tulee siihen että onko Jumala vaiko evolutio luonut ihmisen niin sillä ei ole väliä, se on makuasia, se ei vaikuta biologian tai psykologian tutkimuksiin millään lailla. Biologit nyt suurimmalta osin ovat sitä mieltä että ihminen on evulution tulos mutta se on henkilökohtainen kysymys, voisi sanoa filosofinen kysyms, eikä vaikuta tieteisiin millään lailla.
kuulehan, alat kuullostaa aivan tuolta Halla-aho -sarjacopypastaajalta - sitähän et toki halua, ethän....
Osaan minäkin muuten copypastata. Tämän aamun Turun Sanomien pääkirjoituksessa oli kohta, joka (mistähän syystä) toi Sinut ( ainakin ideologiasi) mieleen.... Ari Niemestä en tiedä muuten mitään, paitsi ettei ainakaan ole valokuvauksellinen, mutta tässä lainaus:
"Ihmisillä on ollut ikiaikainen halu kahlita itsensä ja kassakulkijoidensa ajatusmaailma ja elintila tulitikkuaskin kokoiseksi. Suuri osa näkyvimmistä, poliittisen järjestelmän ulkopuolisista maailmanselityksistä tarjoaa juuri tällaista ahdasta ja ahdasmielistä elintilaa muillekin makusteltavaksi."
...olisi monella kanssasiskolla oppimista esim. siinä, miten elää tasapainoista perhe-elämää, notta perhe säilyy kasassa.
He ovat piristävä tuulahdus näiden avioeroilijoiden ja "kohukirjailijoiden" luvatussa maassa.
"M 135.
Olisikohan hänkin lukenut Pirjon kirjoja ja kuunnellut esitelmiä?"
- En ole.