Olen mies. Olen iso mies. Mutta nyt riittää. Myönnän itselleni, minulla on liikaa kiloja - liikaa senttejä vyötäröllä. Teen sen "julkisesti". Minua saa tukea, opastaa, haukkua, solvata, kannustaa, väheksyä, ymmärtää tai olla ymmärtämättä.
En ikinä ole uskonut vaakaan, ja painoindeksit ovat mielestäni suurta huijausta. Mutta peiliin ja mittanauhaan luotan.
Painoa on nyt 111 kg. Pituutta melkein 190. En mielestäni ole lihava, kunto on hyvä, olo pirteä. Klassinen "munatesti" onnistuu, eli kun seison suorassa ja katson alaspäin vehkeet näkyy ilman, että maha on tiellä. Harrastan liikuntaa 2-3 kertaa viikossa säännöllisesti. Mutta vyötärölihavuus on alkanut huolettaa. Jenkkakahvat harmittamaan. Vyötärönmitta on 109 cm. Se laitetaan metriin - katsotaan sitten mitä vaaka näyttää.
Aloitan syömallä vähemmän. Mietin mitä syön. Kirjaan syömiseni ylös. Aloitan sillä. Katsotaan miten äijän käy.
En ikinä ole uskonut vaakaan, ja painoindeksit ovat mielestäni suurta huijausta. Mutta peiliin ja mittanauhaan luotan.
Painoa on nyt 111 kg. Pituutta melkein 190. En mielestäni ole lihava, kunto on hyvä, olo pirteä. Klassinen "munatesti" onnistuu, eli kun seison suorassa ja katson alaspäin vehkeet näkyy ilman, että maha on tiellä. Harrastan liikuntaa 2-3 kertaa viikossa säännöllisesti. Mutta vyötärölihavuus on alkanut huolettaa. Jenkkakahvat harmittamaan. Vyötärönmitta on 109 cm. Se laitetaan metriin - katsotaan sitten mitä vaaka näyttää.
Aloitan syömallä vähemmän. Mietin mitä syön. Kirjaan syömiseni ylös. Aloitan sillä. Katsotaan miten äijän käy.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei kun lykkyä! Kerro miten jatkat.
ruokavalion justeeraaminen ja lihaskunnon kohottaminen varmastikin riittävät. Tsemiä!
Onnittelut sinulle mies! olet tehnyt järkevän päätöksen ja toivottavasti pitäydyt siinä! voimia! omalla miehelläni tuo kaikki on myös vielä edessä, oma päätös vain puuttuu "kyllä minä ensi kuun alussa" uskon että miehilläkin riittäisi eväät laihdutukseen jos vain myöntäisivät paino-ongelmansa - juuri niinkuin sinä! :)
Kerrothan kuulumisiasi myöhemminkin! :)
Eipä sinulla olekkaan,kun vyötäröllä joku sentti ylimääräistä.Katsot vain mitä syöt,ja esim,uinti on hyvä keino saada senttejä pois,tai lenkkeily.Tsemppiä sinulle
laihdutuksen suunnilleen sinun mitoissasi (109 kg/190 cm). Hänellä oli aivan selvät jenkkakahvat ja yleisvaikutelma oli jotenkin väsynyt ja plösö. Vatsaa oli sen verran tiellä, ettei hän pystynyt seisaaltaan sitomaan kengännauhojaankaan. Nyt hän painaa n. 90 kg ja kasvotkin ovat kaventuneet. Vieläkään häntä ei voi sanoa laihaksi, mutta toisaalta läskin tilalle on tullut lihasta.
Pelkällä liikunnalla lähes kahtakymmentä kiloa ei saa pois millään. On pakko puuttua ruokailutapoihin ja kiinnittää huomiota ruuan laatuun. Nykyisin meillä syödään viikonloppuisin usein kalaa ja vihanneksia tai keittoja tai kasviswokkiruokia. Juusto on 5-%:sta jne. Rasvaisia ruokia syödään harvoin.
Mieheni liikkuu (lenkkeilee, hiihtää, joogaa jne.) lähes joka päivä. Liikunta auttaa paitsi painonhallinnassa myös purkaa stressiä. Ja joogan ansiosta hän on nykyisin minua notkeampi ja taivutuksissa pää painuu täysin polvien päälle.
Itsellä oli viime vuoden loppukeväästä painoa noin 115 kiloa, tällä hetkellä vaaka näyttää 98-99 kg. Oma pituuteni on 178 cm, eli läskiys näkyi kohdallani varmasti selkeämmin kuin tapauksessasi.
Itse olen täällä hämmästellyt ihmisten lyhyitä aikajänteitä painonpudotuksen suhteen. On totta, että puolessa vuodessa voi pudottaa parisenkymmentäkin kiloa, mutta ottaen huomioon, miten suhteellisen hitaasti paino salakavalasti on noussut monilla, tuntuu tahti aika jyrkältä. Puolen kilon viikkopudotustahdillakin ihminen laihtuu 26 kiloa vuodessa.
Uskon kohtuullisuusperiaatteeseen. Itse aloin tarkkailla syömistäni sekä lisäsin liikuntaa (mitä nyt ei juurikaan ollut aikaisemmin) - aloin pyöräillä duuniin, kesät talvet (suuntaansa noin 8 km). Ruokavaliossa olen lisännyt kasviksia ja vähentänyt hiilihydraatteja (olen kai siis karppaaja?), lihaa en ole jättänyt. Kohtuullisuus tarkoittaa, että välillä voi myös nauttia, on paljon helpompaa tehdä projektista vähän pidemmän ja vähemmän ankaran (eli viikonloppuisin sitä on voinut oluellakin istua kaveriporukassa).
Sen olen huomannut, että kohdallani ruokailutottumukset tulevat muuttumaan pysyvästi. Laihdutushan ei saa olla pääasiallinen olotila ihmisellä, mutta myöskään minun on vaikea nähdä, että voisin palata koskaan entisiin elintapoihin ja syömätottumuksiin. Pelko aikuisiän diabeteksesta on realistinen, ja keskivartalolihavuus on sen suuri riskitekijä.
Ehkä on totta, että naiset laihduttavat vertaistuen voimin ja miehet ovat enemmän yksinäisiä puurtajia. Mutta on toki mukava kuunnella saman sorvin äärellä touhuavien kokemuksista näin miehenäkin.
(Sitä olen kyllä välillä ihmetellyt, että ~15 kg pudotus ei ole liiemmin kirvoittanut spontaaneja kommentteja tutuilta, jotka minua harvakseltaan näkevätole - onhan sitä massaa vieläkin, mutta monesti paras motivaattori on jonkun kaverin ex tempore -kommentti kohentuneesta ulkoisesta olemuksesta)