moi! mietin vaan koska voi sanoo toiselle, että rakastan sua... mulle kävi näin... olin tapaillu tiiviisti yhtä mukavaa naista ja hän sano mulle yht'äkkiä että hän "rakstaa mua" menin sanattomaksi ja en osannu heti sanoa mitää ja hän suuttu ja pyysi poistumaan ja lähin pitkän keskustelun jälkeen jonka itse pidin. mun mielestä kun sanoo toiselle että "rakastan sua" vaatii aika paljo se tulee ajan myötä. silloin pitää tuntee toista sen verran että osaa hyväksyy huonot/hyvät puolet ja tosissaan tuntee toisen. jos ei tunne, aluksi rakastaa sitte toine tekee joitain mistä toine ei tykkää ei enää rakastakkaa... olenko pudonnut kärryiltä koska en ole yli kahteen vuoteen seurustellu että pitää sanoo toiselle semmonen lause joka meinaa kaikkee heti eka viikol???? ps:ei se ole lause jota sanotaan ihan kenelle vaan....
milloin rakastaa??
Jarmoyz
81281
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
eli hän sano että "rakastaa mua" vittu sitä on nyt pahalla päällä
sanoo rakastavansa herkemmin. Jos mies on täydellisen tuntuinen luonteeltaan, mielipiteiltään, ulkonäöltään jne. naiselle tulee äkkiä tunne, että on rakastunut. Ei siinä välttämättä aina niin syvällisiä mietitä. Onhan kyllä niitäkin naisia jotka ajattelevat kuten sinä, että ei rakkautta tunnusteta ihan tosta vaan ohi mennen. Meillä mieheni kanssa meni hyvä aika ennenkuin sanoimme toisillemme rakastavamme, mieheni sanoi sen ensiksi ja se jäi kyllä pysyvästi mieleen. Nyt on siitä hetkestä lähes 20 vuotta ja sanomme toisillemme lähes päivittäin rakastavamme toisiamme.
Meillä mies sanoi rakastavansa minua, mutta itse en vielä silloin pystynyt sanomaan samaa, myöhemmin kyllä kun olin varma asiasta. Mies ymmärsi täysin kun en sanonut samaan aikaan rakastavani häntä, sanoi, että antaa ajan kulua. Nykyisin olemme onnellisesti yhdessä ja päivittäin sanomme rakastavamme toisiamme.
Aina ne tunteet ei kohtaa, eikä sille mitään mahda jos ei rakasta..
Ei tuo aikaa katso, sen sanoo sitten kun on siihen valmis tai on varma asiasta. On kuitenkin sen verran tärkeä asia etten sitä itse sano ennenkuin olen varma tunteistani, katson sen jo sitoutumiseksi kumppaniin.
mielestäni ei voi rakastaa edes muutaman kk tuttavuuden jälkeen. Tietysti siihen ei ole mitään aikarajaa, kaikilla se menee yksilö kohtaisesti. Meillä mies sanoi ensin, minä vasta parin kuukauden päästä takaisin, kunnes olin 100 % varma tunteistani. Eikä siinä ollut mitään ongelmaa, etten sanonut sitä heti takaisin. Itse mietin monta kertaa, että sanonko nyt, mutta säästin ja pidin sisälläni asian kunnes ei tarvinnut enää miettiä tarkoitankohan sitä todella, jos päästän sen suustani.
Eikö se ole parempi olla sanomatta mitään, kuin tunnustaa rakkaus tarkoittamatta sitä?
Tyhmää suuttua moisesta. Todella.
Sanot sen sitten kun olet varma tunteistasi. Yksinkertaista.
Oikein hyvin kirjoitettu. Niinhän se pitäisi olla, mutta olen hiukkasen samaa mieltä ap. kirjoittajan kanssa että tuntuu siltä että nykypäivänä ihmiset heittävät näitä tunnefraaseja heti alussa, pitää rakastaa, pitää kehua, pitää tehdä yhteisiä lomamatkoja, muuttaa yhteen, pitää mennä naimisiin jne niin nopeasti kun vaan mahdollista. Ja sitten kun arkipäivä tulee vastaan niin todetaan ettei suhde toiminnutkaan tai ettei rakastanutkaan. Siitä vasta syntyy traumoja! Jos molemmat ovat tasapainoisia ja järkeviä ihmisiä niin käyttäydytään sen mukaan. Jokaisella om oma tahti näissä asioissa. Itse olen saanut haukkuja koska en pystynyt heti toimimaan kuten toinen halusi. Minulle ei riitä että olen ihastunut tai jopa rakastunut, haluan varmistuksen siitä kuka toinen oikeasti on, haluan olla osa hänen arkielämänsä, haluan mieluiten tietää miten hän reagoi eri tilanteissa, haluan että hän tietää samat asiat minusta-ennen kun muutan hänen luokseen, ennen kun menen naimisiin tai ennen kun sanon rakastavani. Minusta tuntuu että jos menettämisen pelko on suuri niin ihminen käyttäytyy just noin yliinnokkaasti aj epärealistisella tavalla.
No onhan se tietysti että sitä ei saisi mennä turhaan toiselle valehtelemaan mutta kyllä minä ainakin sanoin jo ensimmäisellä viikolla tyttöystävälleni että rakastan häntä. Eihän se välttämättä ihan sellaista syvällistä rakkautta ollut mutta kuitenkin sitten kun oltiin monet kerrat riidelty etc ja senkin jälkeen molemmat halusi olla vielä yhdessä niin silloin sitä sitten alettiin keskustelemaan että nyt tämä viimeistään on ihan aitoa rakkautta. Mutta se on kyllä ihan totta että sitä sanotaan rakastavansa jos luulee että toinen tahtoo sen kuulla.. joskus se vie eteenpäin ja joskus se kutoo verkkoa ja sitten satuttaa.
MÄ olen seurustelut mun poikaystäväni kanssa puolisentoista vuotta eikä hän oo koskaan sanonut rakastavansa mua, hänen mielestään rakkautta ei oo olemassakaan. Se tuntuu musta pahalta kun se sanoo niin, koska mä rakastan häntä. Olen sen sille pari kertaa sanonutkin, mutta en saa minkäänlaista vastausta takas joten enää en halua sitä hänelle ääneen sanoa vaikka edelleenkin häntä rakastan. Usein hän kyllä sanoo tykkäävänsä musta ja välittävänsä musta, mutta ihmettelen todella, kuinka se voi sanoo että rakkautta ei oo olemassakaan. Oon yrittäny kysyä, että kuinka niin ja että miks oot sitä mieltä, mutta ei se oo perustellu. Tulee vaan tunne, että enpä taida kovinkaan tärkeä olla jos ei mua rakasta.