Pakko oli tulla tänne ja kysäistä onko muilla yhtä vaikeeta avopuolison ja lasten välisissä suhteissa.
Ollaan kohta 5 vuotta yhtä pidetty uusiopari. Minulla 16 ja 17-vuotiaat tyttäret edellisestä avioliitosta. Miehellä 8- ja 12v tytöt ja 16v poika. Miehen lapset ovat meillä joka toinen vkl. Omat tyttäret asuu meidän kanssa. Joka toinen vkl ollaan kahdestaan kun lapset ovat toisilla vanhemmillaan.
Tähän saakka on mennyt ihan ok. Jeesaan viikonloppuisin miehen lapsia läksyissä, annan tukiopetusta mm. matikassa tuolle 12v tytölle, samaten englannin kielessä. Aina kyselen heidän kuulumisensa niin vapaa-ajalta kuin koulun käynnistäkin.
Vaan viimeiset puoli vuotta tilanne mun lasten ja miehen välillä on mennyt siihen pisteeseen, että alan olla täynnä pyhää raivoa ja alkaa tuntua siltä että on aika laittaa tavarat jakoon.
Tyttäreni tuntuvat olevan miehelle vain välttämätön paha. Ennen hän teki keikkahommia ja oli aika paljon poissa kotoa. Heti kun tuli kotiin, alkoi sama rumba: hana kiinni! (liikaa vettä suihkussa), turhat valot pois! Musiikki hiljemmalle! Tietokone kiinni, heti!
Kaikki tuo komentaminen tiuskimalla, kun nuorten kanssa pystyisi nätistikin puhumaan. Seurauksena on se, että varsinkin vanhempi tytöistä on kotona mahdollisimman vähän, varsinkin nyt kun miehen keikkatyöt on ohi ja hän on enemmän kotona. Koskaan mies ei kysele, miten tytöillä menee, mitä kuuluu, kuinka autokoulu sujuu tai muuta tyttöjen elämään kuuluvia asioita, ei pienintäkään kiinnostusta.
Asuntovelkaa on paljon niskassa ja talous tosi tiukilla, mutta ei se tyttöjen syy ole. Ja sit hän vielä valittaa minulle kun tytöt kohtelevat häntä "kylmästi".
Piste iin päälle oli, kun pitkän nuukailun jälkeen käytiin koko porukalla pizzalla, siis kaikki 5 lasta mukana. Muisteltiin siinä tyttöjen lapsuutta ja kuinka nuorempi tytöistä saattoi hakea useammankin "limpun" eli salaattipöydän sämpylän kun pizzalla oltiin (ed. avioliiton aikana oli varaa käydä melko useinkin iltaa istumassa).
Tämä nykyinen mies sitten meni tokaisemaan: kyllä sen sit huomaakin, että olet limppua mässyttänyt! Ja kaiken huipuksi tyttö on hoikka kuin pajun varsi!!! No, tyttö loukkaantui sanoista, herkässä murrosiässä kun on. No, tähän mies vaan päästi halveksivan naurun, että voiko huumorista loukkaantua. Tyttö itki oikeita kyyneleitä sanojen takia.
Tuosta tilanteesta on nyt jo reilu kuukausi, edelleen tyttö odottaa anteeksipyyntöä, ei ole kuulunut. Olen miehelle asiasta monet kerrat puhunut, monet riidat ollaan riidelty kun hän ei voi anteeksi pyytää. Ja kun on koko tän 5 vuoden ajan puhunut ylevistä elämän filosofioistaan, että ihmisiä ei loukata, riidoissa ei saa mennä henkilökohtaisuuksiin vaan asiat riitelee jne. Hienoja periaatteita joita olen itsekin pyrkinyt noudattamaan.
Vaan mies se puhuu toista ja tekee toista. Hän saa näemmä päättää koska joku saa sanoistaan loukkaantua koska ei.
Olen jo heti alusta saakka hänelle sanonut, että lapset ovat tärkeintä elämässäni. Jos hänen ja lasten välinen suhde ei voi toimia, ei meidän keskinäinenkään suhde voi olla hyvä.
Viime yönä taas kahteen saakka riideltiin kun pyysin että pyytäis tytöltä anteeksi.
Hän on sitä mieltä että teen kärpäsestä härkäsen ja että on väärin minun ottaa tuo anteeksipyyntö "kiristysvälineeksi" meidän kahden väliseen suhteeseen.
En vaan oikein enää pysty kunnioittamaan miestä joka ei voi seistä sanojensa takana.
Mitä mieltä olette, ylireagoinko!
Ollaan kohta 5 vuotta yhtä pidetty uusiopari. Minulla 16 ja 17-vuotiaat tyttäret edellisestä avioliitosta. Miehellä 8- ja 12v tytöt ja 16v poika. Miehen lapset ovat meillä joka toinen vkl. Omat tyttäret asuu meidän kanssa. Joka toinen vkl ollaan kahdestaan kun lapset ovat toisilla vanhemmillaan.
Tähän saakka on mennyt ihan ok. Jeesaan viikonloppuisin miehen lapsia läksyissä, annan tukiopetusta mm. matikassa tuolle 12v tytölle, samaten englannin kielessä. Aina kyselen heidän kuulumisensa niin vapaa-ajalta kuin koulun käynnistäkin.
Vaan viimeiset puoli vuotta tilanne mun lasten ja miehen välillä on mennyt siihen pisteeseen, että alan olla täynnä pyhää raivoa ja alkaa tuntua siltä että on aika laittaa tavarat jakoon.
Tyttäreni tuntuvat olevan miehelle vain välttämätön paha. Ennen hän teki keikkahommia ja oli aika paljon poissa kotoa. Heti kun tuli kotiin, alkoi sama rumba: hana kiinni! (liikaa vettä suihkussa), turhat valot pois! Musiikki hiljemmalle! Tietokone kiinni, heti!
Kaikki tuo komentaminen tiuskimalla, kun nuorten kanssa pystyisi nätistikin puhumaan. Seurauksena on se, että varsinkin vanhempi tytöistä on kotona mahdollisimman vähän, varsinkin nyt kun miehen keikkatyöt on ohi ja hän on enemmän kotona. Koskaan mies ei kysele, miten tytöillä menee, mitä kuuluu, kuinka autokoulu sujuu tai muuta tyttöjen elämään kuuluvia asioita, ei pienintäkään kiinnostusta.
Asuntovelkaa on paljon niskassa ja talous tosi tiukilla, mutta ei se tyttöjen syy ole. Ja sit hän vielä valittaa minulle kun tytöt kohtelevat häntä "kylmästi".
Piste iin päälle oli, kun pitkän nuukailun jälkeen käytiin koko porukalla pizzalla, siis kaikki 5 lasta mukana. Muisteltiin siinä tyttöjen lapsuutta ja kuinka nuorempi tytöistä saattoi hakea useammankin "limpun" eli salaattipöydän sämpylän kun pizzalla oltiin (ed. avioliiton aikana oli varaa käydä melko useinkin iltaa istumassa).
Tämä nykyinen mies sitten meni tokaisemaan: kyllä sen sit huomaakin, että olet limppua mässyttänyt! Ja kaiken huipuksi tyttö on hoikka kuin pajun varsi!!! No, tyttö loukkaantui sanoista, herkässä murrosiässä kun on. No, tähän mies vaan päästi halveksivan naurun, että voiko huumorista loukkaantua. Tyttö itki oikeita kyyneleitä sanojen takia.
Tuosta tilanteesta on nyt jo reilu kuukausi, edelleen tyttö odottaa anteeksipyyntöä, ei ole kuulunut. Olen miehelle asiasta monet kerrat puhunut, monet riidat ollaan riidelty kun hän ei voi anteeksi pyytää. Ja kun on koko tän 5 vuoden ajan puhunut ylevistä elämän filosofioistaan, että ihmisiä ei loukata, riidoissa ei saa mennä henkilökohtaisuuksiin vaan asiat riitelee jne. Hienoja periaatteita joita olen itsekin pyrkinyt noudattamaan.
Vaan mies se puhuu toista ja tekee toista. Hän saa näemmä päättää koska joku saa sanoistaan loukkaantua koska ei.
Olen jo heti alusta saakka hänelle sanonut, että lapset ovat tärkeintä elämässäni. Jos hänen ja lasten välinen suhde ei voi toimia, ei meidän keskinäinenkään suhde voi olla hyvä.
Viime yönä taas kahteen saakka riideltiin kun pyysin että pyytäis tytöltä anteeksi.
Hän on sitä mieltä että teen kärpäsestä härkäsen ja että on väärin minun ottaa tuo anteeksipyyntö "kiristysvälineeksi" meidän kahden väliseen suhteeseen.
En vaan oikein enää pysty kunnioittamaan miestä joka ei voi seistä sanojensa takana.
Mitä mieltä olette, ylireagoinko!
Vastaukset 33
Vanhimmat
alkaa selvitä, miksi tämä mies liikuskeli vapailla markkinoilla. Perusluonne alkaa näyttämään naamaa, etkä sä voi ville mitään.
Ei tainnut vaihtamalla parantua vai mitä? Eihän sille voi mitään, että jotku ihmiset vain on sellaisia, ettei ne kykene käsittelemään ollenkaan asioita toisten näkökulmasta, saati tuntemaan empatiaa, sympatiaa ym. normaalia.
Mua on aina ihmetyttänyt, että miten naiset viitsii katsella keskenkasvuisen käytöstä vuodesta toiseen, koita ainakin sinä herätä, ette pilaa tyttäriesi elämää, heistä tulee varmasti äitinsä kaltaisia taistelijoita ja osaavat välttää keskenkasvuisia miehiä, kun ovat saanut siihen kosketusta teidän suhteen kautta.
...
Sinun olisi jo eilen laittaa mies pakkaamaan.
Tyttaresi ovat sinun velvollisuutesi, ei joku sangyn lammittaja! Lisaksi tuo mies kuulostaa todella typeralta moukalta, miksi ihmeessa sina (joka vaikutat niin paljon fiksummalta)edes huomioit tuollaisia idiootteja?!
Vai oletko kenties yksi niita jotka aivan pakosta tarvitsevat miehen vierelleen, oli se sitten millainen tahaansa.
Kuulehan nainen, sinun elamasi on niin miljoona kertaa parempi ilman tuota miesta. Vain tyttojesi kanssa. Ajattele nyt, voitte yhdessa menna heidan koulujensa rientoihin ( sina vapaaehtoisesna esiliinana muiden vanhempien kanssa jne.) tehda viikoloppu extempore matkoja heidan ja ystaviensa kanssa, kutsua heidan ystaviaan kotiinne katsomaan vuokrattua elokuvaa pizzaa ( vaikka se olisi vain yksi huone(nyt jos/kun muutatte omillenne) tai lupautua autokuskiksi heidan illanviettoihinsa. Ts. todella osallistua ja tukea heidan opintojaan, rientojaan, harrastuksiaan ym.
Muussa tapauksessa sina ja tuo typera sangynlammittaja ajatte tyttaresi taysin vikaraiteille josta sina saat katkerasti katua myohemmin.
Typeria sangynlammittajia riittaa pilvin pimein, hanki sellainen myohemmin kun lapsesi ovat jo omillaan ja pois sinun vaikutuksesi piirista.
mutta kun on yhteinen asunto, jos vaikka pakka itse jos ei seura kelpaa.
Meillä ihan sama tilanne, mutta reagointi toinen.
Hitto, minä opetin tyttären pelaamaan samaa peliä.
Ihan huumorilla kostetaan jokainen juttu.
Joo,, esim laitettiin suolaa mieheni greipinpuolikkaalle....sit se tuli ja nuolas.....hahahahah. oltiin kaikki nauramassa sille kuorossa, hetken näytti että saattas suuttua, mutta kun sanottiin että etkö Suhun kohdistettua huumoria kestä? niin alkoi nauramaan...
No nyt ollaan monesti "nakitettu" se, eikä kaunaa ole puolin ja toisin. Mieskin on oppinut suhtautumaan kunnioituksella koska ei tiedä kuinka pahan nakituksen kohteeksi joutuu, koska tietää että minä pelaan lasten pussiin, tietty.
Samalla lapset oppivat pitämään puoliaan eivätkä loukkaannu kaikesta.
sun pitää kunnioittaa ja rakastaa lapsiasi niin paljon että tajuat että tuo mies on tollo.
Minulla oli 14 ja 12 vuotiaat lapset edellisestä liitosta, kun rakastua rätkähidn mieheen, ihana , opettaja ammatiltaan. Minulta meni jalat alta ja unohdin että minulla on lapset. Aluksi hän otti lapset huomioon, teki kaikkea kivaa heille, ja heidän takiaan. Pikku hiljaa kaikki muuttui, lopullisesti siinä vaiheessa kun menimme saman katon alle. Mies otti kaiken haltuun, lapset olivat hänelle hyviä orjia työn tekijöitä, heille voi sanoa melkein mitä vaan. Tuli riitaa varsinkin tuon vanhemman lapsen kanssa, tyttö pisti vastaan, itki monet itkut, lähti jopa pois kotoa sitten 16-vuotiaana kun ei enää kestänyt. Nuorempi lapsi jaksoi vielä, sitä simputusta, ja nöyryytystä. minä olin aina lasten puolella mutta hävisin kuitenkin niissä sodissa, henkisiä kärsimyksiä tulee vaikka sota loppuikin.
Saimme tuon miehen kanssa kaksi ihanaa lasta, kaikki päättyi siihen kun nuorin lapsista syntyi, ja vanhin, jo kotoa muuttanut lapseni oli meillä hoitamassa sitä 1,2 vuotiasta. Mies tuli "varpajaisista" kotiin ja pahoinpiteli tuon 17 vuotiaan tytön koska nakit paloivat pohjaan. luulen että kaiken takana oli se yhdessä asumisen aikana noussut kauna.
Sain soiton synnytyssairaalaan synnytystä seuraavana aamuna lastenvalvojalta, syytteet pahoinpitelystä....plaaa.plaa...
siitä alkoi minun elämä, menin turvakotiin, hain oman asunnon ja olen selvinnyt, en helposti mutta kuitenkin.
Monesti puhumme lasten kanssa tuosta ajasta, kun meidän elämää rajoitettiin ja määriteltiin oudoilla jutuilla, ei voinut kaverit käydä, hävetti vieraiden aikana tapahtuneet asit, monia asioita joista voisi kirjan kirjoittaa..
Mutta ota elämä käsiisi ja unohda tuommonen mies, siitä olen varma että et kadu sitä tekoa.
Sulla on karannut mopo käsistä.(ja silloin se kannattaa tietysti tunnustaa) Mutta kaikki suhteet eivät silti ole tuhoon tuomitut. Kuten tuossa edellä jo kuulimme. Asian voi myös kääntää voitoksi, jos osaa. Taitoa vaatii ja tekniikkaa, onneksi sitkin vielä joillakin on.
Kyllä on kokeiltu tuotakin, huumoria hyvässä ja pahassa. Vaan kun ei auta. Jos hän käyttäytyy huonosti lapsiani kohtaan, lapset peilaavat saman kohtelun takaisin. Seurauksena on, että mies valittaa kuinka huonosti lapseni häntä kohtelevat. Olen monesti koittanut sanoa, että vois olla tilanteessa se aikuinen ja ensin muuttaa omaa käytöstä niin kyllä se tyttöjenkin käytös muuttuu. Sanonta "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan", pitää paikkansa. Mutta mies se vaan haluaa olla "kakara" ja vaatii että minun lapseni ensin muuttavat käytöstään.
No, pientä muutosta eiliseen on se, että kun mies antoi vanhemmalle tytölle kydin kouluun eilen aamulla, oli kysellyt autokoulusta ja muistakin tytön asioista. Liekö sitten pikkuhiljaa oppimassa. No, meidän keskinäinen puheväli on katkoksissa.
Oletpa löytänyt todellisen kultakimpaleen! Täys idiootti koko mies! Tuollaiset vähäpäisten muka hauska tokaisu voi laukaista jopa syömishäiriön. Entäpä, jos menisin laukomaan jotain tuollaista henkilölle, jolla on oikeasti syömishäiriö.
Miehesi sietäisi hävetä! Kyllä pistää vihaksi. Vaikka kyseessä onkin vain yksi lausahdus, niin silti se osoittaa harkitsemattomuudessaan (vai tahallista nuoren tytön nöyryytystä?) sitä ettei mies kunnioita tytästäsi p*skan vertaa! Mikä paine tyttärilläsi onkaan asua heistä piittaamattoman miehen kanssa, tuntea kuinka heistä ei välitetä ja kokea asia konkreettisesti. Tilannetta pahentaa sekin, että mies halusi ehdoin tahdoin pilata perheen yhteisen mukavan hetken. Eikö näilläkään hetkillä ole mitään merkitystä.
Jos et saa luuseri miestäsi pyytämään anteeksi, niin et todellakaan ajattele tyttäresi parasta! Tyttäresi tulee tietää, ettei toiselle saa puhua noin, toista ei saa loukata jne. Tämä on jo kasvatuksellinenkin kysymys, ei pelkästään anteeksipyyntö toisen surun vähentämiseksi! Jos olisin tyttäresi ja joutuisin kuuntelemaan tuollaista äitini uudelta mieheltä, en todellkaan olisi/asuisi kotona yhtään enempää kuin on pakko.
Pitsi se äijäs kuriin ja nuhteeseen. Keksi vaikka miten hän suhtautuisi asiaan, jos sinä nälvisit hänen lapsiaan (mitä et tietenkään tee). Mutta kysy ihan huvikseen, olisiko tällainen käytös miehenh mielestä hauskaa ja ok!
Ole puheissani tuonut esille sen, että mitäs jos minä alan solvata hänen lapsiaan. Eipä tunnu vaikuttavan.
Olen monasti sanonut, että jos asiat näin on, saan minäkin sitten täsät lähtien lapsiaan haukkua ja itse saan päättää voivatko lapset siitä loukkaantua vai ei. Ja anteeks en pyydä. Ei mies sitäkään pahemmin kommentoi.
Viime viikonloppuna tuli sitten oltua oikein vittumainen äitipuoli, komentelin, nälvin enkä tehnyt ruokaa.
Teillähän on käynnissä ihan lapsellinen valtataistelu ja sä siis oikeesti alennut samalle tasolle miehesi kanssa(edes ajatuksissasi)???
Siis jo yleensä noi puheet lasten suuntaan on todella lapsellista, miksi ihmeessä käytätte lapsianne suhteenne ongelmien välikappaleina. Turha sanoa noko mies sitä ja tätä, pistä ojennukseen se mies, äläkä alennu ruikuttamaan, että jos sä niin mäkin... Minkä sille mahdat, jos miehesi ei ymmärrä olla sekoittamatta sotkuja lastesi suuntaan, älä sinä ole yhtä alhainen.
Ole sinä mies teidän talossa, kun siellä ei näytä muita miehiä olevan ja lyö se nyrkki pöytään ja sano painavasti "NOTTA PERKELE" nyt tulee muutos tai tämä kotileikki loppuu tähän.
Täytyy vähän tarkentaa, äyskin miehelle, en niinkään lapsille. Heitä kohtaan olin neutraali. Ainoa lapsiin kohdistunut oli etten passannut heille ruokaa eteen vaan isukki sai sen vuorostaan tehdä.
Notta perkeleet on tehty pariinkin otteeseen.
Saapa nähdä mitä viikonlopusta tulee kun ollaan kahdestaan, saadaako asiasta käytyä keskusteluja. Sen mitä olen miestä oppinut tuntemaan, ei ota asiaa puheeks jos minä en ota.
Mietippä nyt itsekkin, millaiseksi ihmiseksi kannustat tytärtäsi, -loukkaantumaan jostain pikkuhuomautuksesta? Takuut annan, että siinä tapauksessa maailma antaa syitä loukkaantua joka nurkan takaa. Ja tyttärestäsi tulee täysi nössö.
Pelkää pian varjoaankin.
Tollaselle asialle pitää oppia nauramaan -ja antamaan takaisin samalla mitalla, tai paremmalla, niin meillä toimitaan. Samalla lapsesi oppii puolustautumaan, myös silloin kun maailma potkii. Et sinä ole häntä huoltamassa lopun ikää, vain antamassa alku eväitä.
Meillä lapset osaavat pitää puolensa, ja tarvittaessa antaa takaisin, Pitää osata riidellä, ja sopia. Sekin on tekniikka laji.
Suuttuminen ja kaunankantaminen on vain haitaksi itselle. Turha loukkaantuminen roskikseen, ja miettimään vastavetoa, Hitto me naiset olemme älyllisesti miehiä lahjakkaampia, ja sanallisesti, käytä sitä hyväksesi, äläkä nyt tunnusta olevasi itsekkin nössö.
tyttö puolensa osaa pitää, molemmatkin, siitä piti lasten isä niin henkisellä kuin fyysisellä väkivallalla huolen.
Tytöt kyllä pitävät puolensa tässä "sisällissodassa", mutta tasapuolisuus olis aika kova sana.
Riitelyssä on se tilanne, että muut pyytävät anteeksi, mies ei koskaan, vaikka kuinka olisi aihetta. Ja kun nytkään ei ollut kyse riidasta, vaan hänen piti mennä henkilökohtaisuuksiin nälvimään ilman mitään syytä.Minulle mies on selittänyt, että kyse oli ns.mustasta huumorista, koska tyttö on niin hoikka. Olen kymmenet kerrat sanonut että miksei voi sitten tytölle selittää, minä en aio olla välissä miestä puolustamassa.
Kyllähän se terve ja turvallinen kasvuympäristö antaa parhaat edellytykset terveelle itsetunnolle ja täyspäiselle aikuiselle. Nuo lapsesta asti mollatut ihmiset ovat juuri näitä tämänkin esimerkin mukaisia "miehiä", jotka paikkaavat huonoa itsetuntoaan mollaamalla muita. Ehdottomasti mäkeen tuollaiset keskenkasvuiset juntit.
ihan toisesta yhteydestä, mutta pätee miehen ja naisen "loukkaantumisen" eroihin,
Jos tän tajuut ja pystyt tyttärellesi selittämään, olette jo paljon lähempänä totuutta.
siis, tässä tämä:
minä olen ainakin sitä mieltä, että homma johtuu siitä, että naiset ei välttämättä oikeasti ole sitä mieltä, että oma mies olisi se maailman komein, mutta koska loukkaantuvat itse siitä, että mies sanoo toista naista kauniimmaksi, olettavat he myöskin ehkä, että mies saattaa loukkaantua siitä, että vastaa vaikkapa sen brad pittin. eli naiset ymmärtävät, ettei kannata suoraan päin näköä kertoa moisia totuuksia, jotka toista (ainakin naista itseään) saattavat loukata.
miehet taas sanovat naisille totuuden päin naamaa, koska itse eivät yleensä loukkaannu, vaikka nainen kuinka hehkuttaisi hunksien lihaksikkaita käsivarsia, eivätkä täten ymmärrä, että naiset edes saattaisivat loukkaantua.
tosin tietysti luulisi, että miehet jossain vaiheessa oppisivat heittämään pienen valkoisen valheen, kun se tyttöystävä seuraavan kerran utelee maailman ihaninta naista. :)
hänen lapsiaan ja katso mitä käy!! siinähän näkisi että ei se sinullekkaan herkkua ole kun lastasi haukutaan:O
Vaan ehdottomasti suoraan mieheen. Lapset ovat väärä kohde, Ja oletkin tän jutun "hävinnyt" jos niin alennut tekemään.
Miestä tässä koulutetaan, lapset ansaitsevat oikeudenmukaisen kohtelun.
että sinällään lapsiin mutta tokaise miehellesi että ompas tuo lapses lihonu tms. (sillon toki kun lapset ei ole kuulemassa).
tai jätä koko ukkeli jos ei osaa hyväksyä sinun lapsia..
Kuten tuolla "ylempänä" sanoin, äyskin niinkin miehelle.
Olen aina kohdellut hänen lapsiaan hyvin, auttanut kouluasioissa ym. ollut kiinnostunut heidän asioistaan.
Sitä vaan äitinä haluaisi että omatkin lapset saisivat samanlaisen kohtelun.
Meillä siis riidellään harvoin, ei tyttöjen ja miehen välillä huutoa ja sotaa ole. Mies äyskii ja lapset kattoo pitkin nenänvartta ja painuvat huoneisiinsa. Minulle sitten purkavat pahaa mieltä kun jutellaan. Ja minä se joudun siinä välissä sitten olemaan ja selittelemään että sillä on kiire töissä, täytyy jaksaa ymmärtää jne.
Kumma kun ei kunnioitus kiinnosta. Mua ainakin kiinnostaa että lapset kunnioittaa minua, niin omat kuin ne toisenkin lapset.
Sinun olisi jo eilen laittaa mies pakkaamaan.
Tyttaresi ovat sinun velvollisuutesi, ei joku sangyn lammittaja! Lisaksi tuo mies kuulostaa todella typeralta moukalta, miksi ihmeessa sina (joka vaikutat niin paljon fiksummalta)edes huomioit tuollaisia idiootteja?!
Vai oletko kenties yksi niita jotka aivan pakosta tarvitsevat miehen vierelleen, oli se sitten millainen tahaansa.
Kuulehan nainen, sinun elamasi on niin miljoona kertaa parempi ilman tuota miesta. Vain tyttojesi kanssa. Ajattele nyt, voitte yhdessa menna heidan koulujensa rientoihin ( sina vapaaehtoisesna esiliinana muiden vanhempien kanssa jne.) tehda viikoloppu extempore matkoja heidan ja ystaviensa kanssa, kutsua heidan ystaviaan kotiinne katsomaan vuokrattua elokuvaa pizzaa ( vaikka se olisi vain yksi huone(nyt jos/kun muutatte omillenne) tai lupautua autokuskiksi heidan illanviettoihinsa. Ts. todella osallistua ja tukea heidan opintojaan, rientojaan, harrastuksiaan ym.
Muussa tapauksessa sina ja tuo typera sangynlammittaja ajatte tyttaresi taysin vikaraiteille josta sina saat katkerasti katua myohemmin.
Typeria sangynlammittajia riittaa pilvin pimein, hanki sellainen myohemmin kun lapsesi ovat jo omillaan ja pois sinun vaikutuksesi piirista.
Eipä ole kaksinenkaan sängyn lämmittäjä.
Oli vaan aluksi niin toisenlainen kuin lasten väkivaltainen isä. Ymmärtäväinen, hellä minusta kiinnostunut kuuntelija. Nyt sit jyrää kuin höyryveturi, omalla tavallaan.
No, katotaan mihin tää johtaa. Olin opiskelija kun lasten isästä erosin, ja sisulla pärjättiin. Tiedän että nytkin pärjätään, ei se siitä ole kiinni.
Kun seurailen uusioperheiden arkea, tulee kyllä monesti mieleen, että ne pitäisi lailla kieltää. Useimmiten menee monta vuotta, ennen kuin elämä on millään raiteilla, kun taloudessä hääräilee sinun, minun, meidän lapsia.
Miksi ihmiset vapaaehtoisesti ottavat ylimääräisen häslingin elämäänsä? Ei tajuu!
Mitähän 10 - 20 vuoden päästä nämä uusioperheiden lapset sanovat lapsuudestaan ja nuoruudestaan.
Jotenkin vaan tuntuu, ettei kannata mennä yhteen kenenkään kanssa niin kauan kuin lapset ovat kotona.
Olipa tuttua. Perheessämme vain isä oli ihan tyttärien bioisi. Tulin tulokseen, että mies oli mustis omille tytöilleen.
Kaikenlaista nälväilyä ja "kasvatusta" teini-ikäisille. Tytöt valittivat mulle mitä isukki taas sanoi jne.
Erosin nuorimman YO-kirjoitusten jälkeen ja nyt tyttäret hoitavat isäsuhteen itse. Kaikennäköistä mielenkiintoista olen kuullut ja ihmetellyt, onko kyseessä se sama mies johon rakastuin anno muinoin..
ole eronnut 10 vuotta sitten ja mennyt uudestaan naimisiin, nykyinen ei hyväksy mun lapsia ja lapsen lasta mitekään mitä teen onko ero ainoa konsti?????
Vanhetessaan moni pappa joutuu saman ongelman eteen. Miehellä saattaa olla montakin lasta ja lapsenlapsia. Heidän kanssaan ei voi seurustella, koska uusi puoliso ei hyväksy.
Mikä miehelle on tärkeätä? Olen nähnyt eläkeiän kynnyksellä olevia miehiä valittamassa, että eukko lähti/ sairastui/ kuoli, eivätkä aikuiset lapset päästä isäänsä elämäänsä.
Kova paikka. Valinnan paikka.
Haluaako mies olla pappa? siis ihan oikeasti? Siinähän se vastaus on keski-ikäisille miehille.
Kuules pappa,nyt on oikeesti sellanen tilanne, että sun pitää jättää tämä nainen! Jos hän ei hyväksy lapsiasi ja heidän lapsiaan, miksi olet hänen kanssaan? Ei se nainti voi olla niin hyvää,että kaikki muu unohtuu. Meitä kunnon naisia on täällä pilvin pimein!
Miksi ihmeessä menit naimisiin täman naisen kanssa? oliko hän ensimmäinen jonka tapasit eron jälkeen?? Oma avomieheni on kännissä "tunnustanut", että olin ensimmäinen jonka kohtasi, en silti niele kaikkea, ja rakastan hänen lapsiaan(3), kuten uskon hänen myös rakastavan minun lapsia(4).
ukon kävelemään. Lasten ei tarvitse sietää moista käytöstä ja mallia.
Itselläni kun avosiippa alkoi käyttäytymään huonosti, otin ukon luotolle ja sanoin etten hyväksy moista käytöstä ja jos huono malli jatkuu, niin pakkaan tavarat ja herra saa luvan lähteä.
Vuokrasin asunnon ja laitoin miehen kuukaudeksi miettimään käytöstään. Tuli huomaavaisena takaisin ja nyt pitää tytärtäni, kuin omaa lastaan. Kaikkea ei tule hyväksyä, yhtälailla vaadin lastani käyttäytmään niin kuinka hyväksyisin aikuiselta mieheltä huonoa käytöstä!
Niinhän se uusiosouvissa usein käy. mies ei huomioi,tai huomioi liikaa,komentelee,käskee ja muuten on epämiellyttävä nuoria kohtaan.
Minä itse haluaisin mieheltäni mielummin enemmän osallistumista lasteni elämään, osallistunhan minäkin hänen lasten elämään viikoittain. Mielestäni me itse teemme elämästämme liian vaikean. Kun mies ei suostunut puhumaan ex-vaimostaan mitään,soitin exälle,ja sanoin että, kun nämä heidän lapset kuitenkin meillä ovat, niin ehdään pelisäännöt selviksi.Lapset eivät kerro kotioloistaan meille, emmekä kysele heidän kotiasioitaan. Niin kauan kun kaikki vaikuttaa hyvältä, mennään näin. Aika tuo muutoksia,kun tytöt kasvavat(minun nyt 10 ja 14 ja hänen 8 ja 10 tyttöjä kaikki), se on sen ajan murhe!
lainkaan, ei kykyä toteuttaa hyviä neuvoja, vaikka niitä saisikin. (pystyyhän tuon lukemaan rivien välistä)
Liian syvällä omissa loukkaantuneissa murheissaan, ja kun olisi aika kannustaa lasta, siihen ei kykene.
(kun ei ole tietoa, mihin suuntaan kannustaisi.)
Säälittäviä luettavia tälläiset emännät.
Ikävä tilanne sinulla. Itse en voisi olla miehen kanssa, joka mitenkään huonosti suhtautuisi lapsiini, olen siinä varsin tarkka. Alkaisin inhota miestä kun en voisi kunnioittaa. Ja lapset menee kaiken edelle. Varmaan teillä on paljon hyvää, josta et haluaisi luopua. Voisiko miehesi lähteä juttelemaan jonnekin perheneuvolaan? Jonkun toisen esittämät kysymykset ja ajatukset asiasta voisivat upota häneen paremmin kuin sinun, sillä siitä tulee helposti valtataistelu. Onnea elämäänne!
Viikonlopun vietimme kahden avokin kanssa. Meni koko lauantai asian ruotimiseen, yksi juhlakin jätettiin väliin, mutta kyllä se kannatti.
Sunnuntaina kun tytöt isältään tulivat, istuttiin kaikki neljä keittiön pöydän ääreen ja puhuttiin asiat läpi, rauhallisesti. Nuorempi tyttö sai anteeksipyynnön ja sen suoralta kädeltä hyväksyi. Uskomaton vaikutus: tytöt viihtyivät koko eilis-illan kotosalla, oli taas mukavan kepeä ilmapiiri. Mies lupasi olla kiinnostunut kaikkien asioista. Oikeassa olit, siinä miehessä on niin paljon hyviäkin asioita, etten ole vielä valmis eroamaan.
Aika näyttää miten käy, nyt mies kuitenkin tietää mitä häneltä tässä parisuhteessa "vaaditaan": tasapuolista kohtelua kaikkien kesken.