Olen seurustellut irakilaisen miehen kanssa muutaman kuukauden.
Hän kyllä sanoo rakastavansa minua,sanoo olevansa rehellinen,ei muita naisia.
Mutta onko näin:hän saa mennä,minä en hän saa avoimesti flirtata ,minä en edes harrasta flirttiä.
Hän sanoo omistavansa minut,vaikka sanon,ihmistä ei voi omistaa.
Ulkona ollessa,minä maksan kaiken,koska hänellä"ei ole rahaa",ei säännöllistä työtä.
Jopa laskujaan hän tuo minulle maksettavaksi.
Hän ei vastaa puhelimeen aina,minun on kyllä vastattava,koska nousee muuten kova haloo,mitä teen kun en voi vastata.
Kysyessäni onko hän mustasukkainen,hän kiletää sen,mutta haluaa kyllä minun olevan mustasukkainen.
Onko heidän kulttuurinsa niin takapajulasta?kuinka he eivät ymmärrä suomen tasa-arvoa?
Jos jollain on kokemusta kertokaa ihmeessä,että tiedän missä mennään.
Hän kyllä sanoo rakastavansa minua,sanoo olevansa rehellinen,ei muita naisia.
Mutta onko näin:hän saa mennä,minä en hän saa avoimesti flirtata ,minä en edes harrasta flirttiä.
Hän sanoo omistavansa minut,vaikka sanon,ihmistä ei voi omistaa.
Ulkona ollessa,minä maksan kaiken,koska hänellä"ei ole rahaa",ei säännöllistä työtä.
Jopa laskujaan hän tuo minulle maksettavaksi.
Hän ei vastaa puhelimeen aina,minun on kyllä vastattava,koska nousee muuten kova haloo,mitä teen kun en voi vastata.
Kysyessäni onko hän mustasukkainen,hän kiletää sen,mutta haluaa kyllä minun olevan mustasukkainen.
Onko heidän kulttuurinsa niin takapajulasta?kuinka he eivät ymmärrä suomen tasa-arvoa?
Jos jollain on kokemusta kertokaa ihmeessä,että tiedän missä mennään.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Tämä ei ollut mikään provo,vaan mietin jos olen joutunut tällaisen siivelläeläjän verkkoon nyt ja kyse on pääkaupunki seudusta.
Asiasta ei voi keskustella,koska hän vetoaa siihen että suomessa on vaikea elää,kun ei osaa hyvin kieltä,ei saa koulutusta vastaavaa ammattia jne
Ei se että toinen on ulkomaalainen oikeuta mihinkään erilaiseen outoon käytökseen kuin suomalaisen miehenkään kanssa. Ihan omituista meininkiä minusta. Ei kai kukaan halua olla tuollaisessa suhteessa? Minun miesystäväni on ulkomaalainen (ja kaikkien iloksi juurikin se turkin kurdi :) )mutta vaikka kulttuurieroja tulee välillä kovastikin törmäyskurssille, kyllä perusasiat on kunnossa. Eli mies on ollut aina töissä, maksaa veronsa, ei ole koskaan nostanut sosiaalietuuksia, puhuu sujuvaa suomea jne...ja mainittakoon vielä että olemme siis tavanneet Suomessa.. ;) Molemmilla on myös suhteen ulkopuolista vapaata, eli minäkin käyn kavereiden kanssa bailaamassa..yms. Eihän nyt mikään "kulttuurinen erilaisuus" oikeuta ketään olemaan ihan inhottava ja hankala toista kohtaan parisuhteessa?
Muuten, vielä sellaisesta että miksi kaikkien pitää täällä palstalla elää ihme stereotypioissa koko ajan? Minä ainakin hahmotan asian niin, että miesystäväni nyt vain sattuu olemaan toisen maalainen kuin minä alunperin. En ole aiemmin ikinä seurustellut ulkomaalaisen kanssa, vaan ihan suomalaisten. Ja, en ymmärrä miksi täällä kaikki haukkuvat toisiaan valinnoista? Minun kohdallani suomalaiset miesystäväni ovat ainakin kaikki olleet aivan ihania ihmisiä, eli en todellakaan ole nyt jotenkin "vaihtanut" toisen kulttuurin edustajaan senkään takia. Siihen ihmiseen ja hänen persoonaanhan minä ihastuin ja nyttemmin jo rakastuin. Samapa tuo minkä maalaisen ihmisen kanssa sitä synkkaa? Eikö tärkeintä ole että synkkaa? Ja miksi joku siitä katkeroituisi? Ihme porukkaa.. ;)
Ja vielä yksi juttu.. Kun täällä palstalla ihmetellään kun me rakastuneet naiset kehuskelemme ihmissuhteillamme täällä, niin kyllä minä ainakin olen sitä mieltä että kyllä minä onnistunutta suomalaistakin parisuhdettani ilolla kehuskelisin ja jakaisin siitä ajatuksia muiden kanssa, silloin vaan ehkä tuolla parisuhdepalstalla? Eikö se nyt käy ihan järkeen, että ihastuneet ihmiset haluavat jauhaa niistä ihastuksen kohteistaan? Se varmaan on kaikkien tavoitettavissa, eikö?
epärehelliseltä tyypiltä.. Miksi ihmeessä maksat hänen laskuja? Maksattaa sinulla laskut jne. ja ihan varmasti rinnalla pitää muita naisia, usko pois! Älä ihmeessä tuhlaa elämääsi tuollaisen kanssa, olet kohta ihan liemessä sen kanssa. Rahat on mennyt ja kohta se tuo uuden naisen sun kotiin, joka sun on hyväksyttävä.
Usko pois, mulla on kokemusta tuon tyyppisestä miehestä, ihan raskaimman kautta.
Hän kyllä lupaa maksaa takaisin kaiken lainaamansa ja koti on minun,emme asu yhdessä.
Hän on hyvin kiltti minua kohtaan,mutta koko ajan minulla on tunne siitä että kaikki ei ole kohdallaan.
Menemisillä en tarkoita että hän kävisi yksin pämmäämässä ravintoloissa,vaan se että kaverit ovat yli kaiken,heidän kanssaan istutaan porukalla kahviloissa,eikä sitä naisseuraa todellakaan ole.
Kyse ei ole siitä etteikö sitä olisi tarjolla,vaan kyse on periaatteista,että hän ei naisen kanssa ole pelkän seksin vuoksi.
Mutta kun ahdistaa se työttömyys,tai jos käy välillä töissä,ei jaksa kauan,kun jää pois.
Yleensä vain heidän kulttuuristaan,onhan se sellainen machokulttuuri ja salaisuuksia täytyy olla miehillä,koska heitä ei kuulemma kunnioiteta,jos kertovat kaikki asiansa.
Mutta vaikeaa se silti on,kun kaipaa tasapainoista seurustelu suhdetta,jossa voi jakaa kaiken eikä vain vuoteen,niinkuin minusta nyt tuntuu.
Ovatko he kenties roolinsa vankeja,joka on vaikea poistaa vaikka suomalainen nainen on niin erilainen kuin heidän maansa naiset.
yritän ymmärtää vaikka se vaikeaa on.
Toki voin sanoa ettei rahaa ole,jos se rakkaus on rahasta kiinni.
Eikä hän ole korvaamaton,näin nyt vain sattui käymään että ajauduin suhteeseen hänen kanssaan ja hän ei ole ottanut kuuleviin korviinsa sitä kun olen yrittänyt lopettaakin suhdetta.
Hän ei yksinkertaisesti ole noteerannut sitä yritystä,ikäänkuin ei ymmärtäisi tai kuule.
on erilaiset roolit ja elämät. Mies liikkuu kodin ulkopuolella toisten miesten kanssa, nainen on kotona ja seurustelee sukulaisnaisten ja naapurin naisten kanssa.
Kotimaassaan hän on tottunut siihen, että mies hankkii rahat, nainen ehkä viljelee kotona puutarhaa, pitää kanoja jne. Mutta kun sinulla kerran on rahaa, hän ei katso tarpeelliseksi rasittaa itseään työllä.
Suomessa baareissa notkuu tietysti myös tyttöjä, toisin kuin siellä kotimaassa. Heihin on helppo tutustua, ja kun tarpeeksi kaunis ja halukas sattuu kohdalle, niin sitten sitä mennään.
Eivät miehet tietenkään kerro asioistaan naisille. Sehän olisi aivan ämmämäistä.
Sellainen on kulttuuri tuolla etelämpänä monissa maissa. Ennen vanhaan naiset olivat siellä haaremeihin suljettuina. Meillä Suomessa on ja on ollut eri kulttuuri.
Kulttuurin vaihtuminen vie aikaa, yleensä sukupolvia.
Älä turhaan syyttele miestä siitä, millainen hän on. Hän on kulttuurinsa tuotos kuten sinäkin. Kun hän joskus menee naimisiin ja perustaa perheen, hän haluaa todennäköisesti vaimon omasta kulttuuristaan.
Ajattele sinäkin, mitä elämältäsi haluat, ja toimi sen mukaan.
Niitä hänen lainaamiaan rahoja ei kannata odottaa takaisin. Millä hän niitä maksaisi? Anna olla ja lakkaa antamasta hänelle rahaa. Sittenpähän näet, mitä tapahtuu.
Itselläni on irakilainen aviomies mutta elämämme on aivan ns. "normaalia", eli niinkuin missä tahansa parisuhteessa.. Eikä alkuaikoinakaan ilmennyt tuollaisia ongelmia, en siis välttämättä syyttäisi kulttuuriakaan.. Kuitenkin jopa miehen vanhoillisimmat sukulaiset ovat ihan normaaleita ihmisiä ja kun naimisissa ovat niin ovat naimisissa, eivätkä hillu ympäri kyliä ja nainen saa kulkea myös kodin ulkopuolella. (esimerkkinä siis) Tottakai se ajatus miehen ja naisen asemasta on hieman erilainen johtuen siitä että siellä on aivan erilaiset systeemit, mutta perusajatus on kuitenkin hyvin samankaltainen.
vaikka hän sanoo rakastavansa ja ettei ole muita naisia uskotko siihen? vai haluatko vain uskoa?
Missään suhteessa ei ole oikein että toista osapuolta rajoitetaan ja toinen saa tehdä mitä lystää. Jos vaaditaan toiselta samat säännöt pitää päteä myös toiseen osapuoleen. Eikä missään tapauksessa hän saa maksattaa laskujaan sinulle, maksaako hän sinulle niitä takaisin? jos ette ole vielä "yhteiset rahat"-vaiheessa (kaikki eivät ole koskaan), sinulla ei ole mitään velvotteita laskujenmaksuun,ja jos jotain maksat sinulla on oikeus vaatia rahasi.
Hyvä ystäväni on ollut tilanteessa jossa aikansa elätti miestä (en muista mistä maasta) joka liitusi ulkona, oli muita naisia, jos ei vastannut puhelimeen oli a) diskossa b) tekemässä tyhmyyksiä kavereiden kanssa tai c) naisen kanssa. Silti vaati ystävältäni ehdotonta uskollisuutta ja puhelimeen vastaamista, hyvin samanlaisia yhteisiä tekijöitä siis.
Toivon ettei sinun kohdallasi olisi tällainen tapaus, mutta kyllä mä kehottaisin varovaisuuteen.
Uskonko,vai haluan uskoa.
Miten voi uskoa ollenkaan jos ei usko mitä toinen sanoo?
On vain ollut sellaisia tilanteita että hän ei vastaa puhelimeensa,kuin vasta sitten kun menee ovesta ulos,mitä minä ajattelisin,ajattelen tottakai että puhelu on sellainen ettei siihen minun kuulteni voi vastata,koska maanmiehilleen hän aina vastaa,oli tilanne mikä hyvänsä.
Kai minun on avattava silmäni totuudelle ja nähtävä se että aika aikaansa kutakin,kun oppii paremmin tuntemaan,käy käytöskin röyhkeämmäksi.
ja minä en suinkaan aloittanut tätä.minä omistan sinut juttua,vaan nimenomaan hän.
Jos menin kavereiden kanssa esim.syömään,hän tasan tarkkaan halusi hakea minut illan päätteeksi,ei yksin tanssimisessa mitään ole,mutta hän ei vain pidä siitä,enkä minä nyt ole edes yksin käynytkään,koska tiedän sen loukkaavan häntä.
Hän vetoaa usein nimenomaan kulttuuriinsa.Tai siihen ettei ymmärrä mitä hänelle sanon.
Eräs ystävätar sanoikin että,kun ei haluta vastata,niin silloin sanotaan:en ymmrrä.
Onhan se minulle outo,mutta en halua minua kohdeltavan hänen kulttuurinsa mukaan.
Se ei tarkoita sitä että rajoitukset ovat ehdottomia,vaan saan kärsiä mykkäkoulusta,jos en käyttäydy oikein.
Ainahan kaikki hupi maksaa,täytyy kai laittaa siihen piikkiin,että hupi ei ole koskaan ilmaista.
Halusin uskoa hänen olevan erilainen koska elämä on potkinut päähän muutenkin henkisesti ja nyt olen surullinen näistä asioista.
vikasi, ei hänenkään. Maailma vain on tällainen ja elämä tällaista.
Kyllä hän sinua varmaan jollakin tavalla rakastaa, mutta ei näköjään niin kuin sinä haluaisit.
Ehkä voitte sopia asioista, mutta ei hänestä suomalaista saa tekemälläkään.
Monien miesten, myös suomalaisten, kohdalla pitää paikkansa tämä toteamus: Hauska tavata, mutta ikävä tutustua.
HEITÄ HEMMO HELVETTIIN!
Haluatko itsellesi "vapaan vankilan" ja olla ikuinen maksaja?
JÄRKI KÄTEEN IHMINEN. Et voi olla noin tyhmä, itsekin jo ihmettelet äijän käytöstä. Olet vastannut jo itse itsellesi.
Hei!
Minulla on juuri samantapaisia kokemuksia suhteestani ulkomaalaiseen mieheen. Voisin kirjoittaa vaikka kirjan siitä mitä elämämme on sisältänyt :). olemme seurustelleet 2v ja asunut yhdessäkin jo vuoden. Ja ongelmia esiintyy aivan samanlaisia kuin kirjoittaja alussa kirjoitti. Vaikka yritän keskustella niin se menee aina tappeluksi ja sitten taas olenkin paska nainen ja joka aina huutaa ja valittaa. Vaikka tiedän, että olen auttanut häntä enemmän kuin ketään suomessa, joten en anna koskaan alistaa itseäni henkisesti. Mutta se sattuu, ja sattuu pirusti. Hyvinä hetkinä ( joita on usein) olen hänelle se nainen, kenet hän haluaa. Eikä ole suomessa rakastanut ketään näin tosissaan. Kyllä uskon sen, ja uskon hänen hyvään sydämeensä ja oikeisiin arvoihin ja ajatusmaailmaan elämästä,perheestä ja parisuhteesta. Mutta se miten hän kohtelee minua. Ei arvosta tarpeeksi, haukkuu, haluaa että olen aina kiltti, on tyytyväinen vain jos teen jotain. saa mennä (ja meneekin) miten lystää, tulee kotiin vasta aamuyöstä. Minun on aina uskottava häntä, että hän on minulle uskollinen. Minä en saa mennä, tai jos menen niin pitää lupa pyytää hyvissä ajoin etukäteen. Nainen ei saa yksin matkustaa ym. Paljon asioita on. En väitä että minä olen täydellinen parisuhteessa,mutta täytyy sanoa, että minä ainakin kunnioitan toista ja pystyn ymmärtämään. Tuntuu kuin minun tunteitani ei otata huomioon. Seksiä halutaan koska vaan, vaikka aamuyöstä kun mies tulee kotiin, vaikka minulla on herätys klo6 aamulla enkä ole saanut nukutuksi. JA jos en jaksa niin olen kylmä nainen. Aina valitetaan kuinka väsynyt olen, vaikka toinen ei ymmärrä, että minä sentään käyn töissä ja elätän meidät molemmat ja vielä meidän ex-yrityksenkin ( osaksi). En tarkoita että meidän suhde on näin huono, ja vain tosiaankin valitan. Mutta nyt olin hyvä tilaisuus saada kertoa kaikki, kaikki mitä olen pitänyt sisälläni.
Minä rakastan miestäni ja hän minua ja haluamme olla yhdessä. Mutta nyt jos koskaan täytyy miettiä pystytäänkö me elämään yhdessä..olemme liian samanlaisia ja konflikteja tulee eteen kokoajan...Toisaalta en jaksa aina sitä että minun pitäisi olla niin lähellä hänen maannaistaan.
Minusta on rikkaus elää eri kulttuurista olevan kanssa, enkä koskaan vaihtaisi häntä pois. Ja vielä kaikki ihmettelee miksi olen tässä suhteessa vaikka olen selvästikin ajoittain niin surullinen? Niin miksi? Välillä olemme suutuspäissämme puhuneet erosta, mutta aina sopineet, me unohdamme erimielisyydet heti...
Mutta täytyy sanoa, että en tiedä onko mikään ikuista..ei rakkaus aina riitä..
Kyllä välillä tuntuu, että suomalaiset naiset ovat vielä niin "maalaisia", että hyväksyvät ulkomaisilta miehiltä paljon sellaista käytöstä, mitä eivät suomalaisilta missään nimessä hyväksyisi.
Mä ymmärrän sua. Mulla on ollut yks ulkomaalainen ja yks suomalainen mies (suomalaisen kans olin avoliitossakin) ja molemmissa suhteissa on ollut noita samoja piirteitä. Mustasukkaisuus ei välttämäti katso kansalaisuutta ja musta tuntuu että välittäminenkin voi saada lievasti mielenvikaisessa ihmisessä ihan älyttömiä juttuja aikaiseksi. Kaikesta selviää -> ongelma on että yleensä sen tajuaa vasta jälkeenpäin jo kauan aikaa kärsittyään...
Itse olen ollut naimisissa yli kaksi vuotta. Ihmettelen kuinka olet kestänyt miestäsi (antamasi kuvauksen perusteella en varmaan kestäisi edes viikkoa;D), mutta tietysti toisilla on suurempi sietokyky... Tuossahan oli vain huonoja puolia miehestäsi... pitäisi nähdä ja kokea ne hyvät puolet ennen kuin voi tsanoa noin vakavissaan.
Eipä sillä etteikö oman kanssa joskus hermot menisi ja tulisi nalkutettua ja haukuttua puolin ja toisin sehän on ihan "normaalia". Alussa ei tietenkään ollut sellaista vaan molemmat yrittivät miellyttää toista ja missään mitä toinen teki ei ollut muka mitään vikaa;D
Tottakai sitä suutuspäissä tulee sanottua, että on paremppi muuttaa erilleen mutta aina on riidat sovittu viimestään seuraavana päivänä.
Kaikesta kinastelusta ja erimielisyyksistä huolimatta tulemme oikein hyvin toimeen keskenämme. Voimme jutella vaikeistakin asioista (miehelle nyt taitaa vähän olla vaikea sulatella sitä, että olen ihastunut toiseen mieheen, ja hänen naljailunsa asiasta ei juurikaan paranna oloa... tulee itselle lähinnä mieleen, että miksi helkkarissa sekin piti mennä sille kertomaan... mutta meillä (minulla?) ei ole juurikaan salaisuuksia... noo ensi kerralla en kerro, jos joku uusi silmää miellyttänee:D kun kyseessä on tosiaankin ihan ihastus ei mikään hekumallinen salarakkaus)
Mies antaa minun mennä eikä vaadi sen kummempia selityksiä tai tilityksiä... (jos ei nyt joudu aamulla jostain hakemaan;D). Minä saatan rajoittaa mieheni menemisiä joskus mutta harvoinpa tuo on baariin edes menossa (mitä se sieltä hakisi, kun ei karaokeakaan harrasta ja juoda voi kotona eikä ole edes ryyppykaveria nyt kun kaikilla on vaimot ja perheet, eikä hän halua omaa elämäänsä sotkea kuten minä olen sotkenut ihastumalla siihen toiseen (herranduudelis sentään;D).).
Seksin vonkaus on enemmän minun heiniäni... mies on se väsynyt "pihtari", joka muka tekee raskaampaa työtä ja herää aikaisemmin;D
Miehesi tulisi ymmärtää, että sinuakaan ei voi panna milloin huvittaa (vaikka oletkin hänen kanssaan).
Kukapa mies ei haluaisi vaimonsa olevan kiltti ja tottelevan mutta miksikään kynnysmatoksi ei parane heittäytyä, jos mies tuntuu määräilevän liikaa (kitisee siivoamisesta tai pyytää aivan mahdottomia ja suorastaan passuuttaa) on parasta pistää sille stoppi heti.
Miehen on parasta uskoa, ettei minusta tule koskaan bangladeshiläistä muslimi naista, minulla on eri kulttuuri ja hänellä on omansa, vaikkakin hänen kulttuurinsa ei juurikaan näy arjessamme... jos ei moskeijassa käyntejä ja "riisikekkereitä" tms. pikku juttuja lasketa.
ja kyllä se on hyvin pitkälti kulttuurista kiinni. olkoot sitten poikkeus irakin/iranin kulttuurissa, mutta tuollaista käytöstä olen kyseisistä maista tulleilta havainnut.
rakkautta ilmaistaan juuri noin. ihanaa jos se olisikin totta, mutta en jaksa uskoa. ja asiat tuppaa vain pahenemaan...
toisaalta, mies luultavasti on kulttuurishokissa. juu-u, sellaisessa pitkäkestoisessakin voi olla, kun suku jankkaa oman maan kulttuuria, mutta silti pitäisi ottaa uusi kulttuuri. vaikeaa.
Tällaiset tyhjänpäiväiset jutut sais jo jäädä pois palstalta. Koitapa sinäkin keksiä joku muu harrastus;)
Minä en tyhjästä tätä juttua nyhjäissyt.
kolahti vain kohdalle heti,mutta en voi ymmärtää miksi minua käytetään hyväksi.
oikeassa olette,yhdeltäkään suomimieheltä en olisi sietänyt vastaavaa,mitä saan kokea,jos uskoisin vain häntä,olisin taivaassa,mutta minulla on omat aivot joilla ajatella ja kun ulos lausun kaikki,se näyttää tosi tyhmältä ja hyväksikäytön kohteena olevalta.
Miksi joku vaivautuu edes valehtelemaan noin lahjakkakksi,onko kyseessä kafiirinainen,kenties.
en ole todellakaan tyhmä,mutta miksi joku voi olla niin paha,kysyn vaan,hyötymistarkoiotus suomalaisia naisia kohtaan lienee se suurin pointti:kun katson silmiisi,en kuule,en näe mitään muuta.
ja parempi jos nainen on tohtori tai maisteri,niin takaa hyvän narsistisen elintason,pukuineen ja kultakelloineen.
Tämä on realismia jo.
Toivon että et poista tätä viestiketjua,koska tämä on reaalielämää,ei mustamaalausta.
Kirjoituksesi ja sen tyyli on niin samanlaista kuin monen muunkin viestin, että et saa vakuuttuneeksi. En epäile, etteikö se johonkin perustuisi, mutta ainahan ne jutut... Sorry, jos loukkaan, mutta voit jättää mielipiteeni omaan arvoonsa.
isolla T: llä!!!
Maksattaa laskujaan ja ravintolailtojaan, huitoo kaupungilla miten huvittaa vastaamatta puhelimeen, vaatii sulta asioita joita itse ei noudata...kuinka voit olla noin tyhmä ihan oikeasti??
Sanon sen nyt jos et ole itse keksinyt: miehesi ei oikeasti piittaa sinusta, hän on sika-sovinisti ja lisäksi sikailee kustannuksellasi.
Olen samaa mieltä kuin täällä ilmeisesti lähes kaikki. Katkaise suhde ja nopeasti. Tuo kuulostaa siltä, että se voi johtaa väkivaltaiseen käytökseen. En halua pelotella, mutta se vain on niin. Erityisesti tuo, että et saa flirtata ja että hän kokee omistavansa sinut. Muista että islamilaisessa kulttuurissa naisella ei ole sielua vaan hän on verrattavissa esim. lehmään. Ei tämä varmaan kaikkiin islamilaisiin miehiin päde, mutta sinun miehesi kuulostaa siltä, että se on iskostunut hänen ajatusmaailmaansa. Sitä paitsi islamissa katsotaan usein, että naista on hyvä kurittaa. Älä alistu siihen kuritukseen!!
Ei hän tule ymmärtämään tasa-arvoa, koska hän on sisäistänyt muun mallin eikä ole sydämeltään niin hyvä, että olisi kyennyt muunlaisen mallin sisäistämään.
Älä maksa yhtään laskua!! Älä soittele hänelle äläkä missään nimessä anna avaintasi!
Et jaksa tuollaista kovin kauaa, joten parempi erota nyt!!! Äläkä missään nimessä luule muuttavasi häntä! Olen itsekin nuoruuteni päivinä seurustellut muslimin kanssa, mutta panin välit poikki kun olin käynyt hänen kotimaassaan ja nähnyt, millainen hän todellisuudessa on (Suomessa nuo pelottavat, naista alistavat piirteet olivat vielä kuin "piilossa").
Minun on pakko sanoa tähän, että ei hyvältä näytä, Sanoit miehesi käyttäytymisellään osoittavan rakkautta sinua kohtaan.
Mutta onko rakkaus sellaista kärsimystä jossa toisen ei ole hyvä olla sen takia, että ei saa toiselta osapuolelta hyvää kohtelua?
Olet tainnut unohtaa rakkauden perimmäisen sanoman: toistensa kunnioittaminen ja arvostaminen.
Näen teidän suhteessanne suoranaista hyväksikäyttöä miehesi puolelta: hän hyötyy sinusta taloudellisista syistä.
Vaikka olet tietoinen suhteenne olevan epäterveellä pohjalla et kuitenkaan pysty irrottautumaan siitä.
Läheisriippuvuutta? Se tarkoittaa sitä, että ollaan yhdessä vääristä syistä mutta ei vain osata lähteä suhteesta.
En tiedä onko tämä juttu totta. mutta todellakaan tuollaisia emme ole ! :) SEn pitäisi kyllä ymmärtää jokaisen itsekin! Tuo mies on ihan hiiri eikä mies, sorry vain.
Itsekin seurustelen irakilaisen kanssa ja hän kyllä on hyvä mies.
Ystäviltäni kyllä olen kuullut myös näistä siipiveikoista,joita mahtuu joka kansallisuuteen.
Koska ihmisethän ovat yksilöitä kautta maailman sivun.
Podenkin joskus jopa huonoa omaatuntoa siitä,kun joskus kyseenalaistan hänen rehllisyyttään,viitaten juuri näihin karuihin kokemuksiin parin ystävättaren kohdalla,mutta,kuten täälläkin kerta toisensa jälkeen ihmiset toteavat,ei voi yleistää.
Ystävättarille vain osui huono"munkki".
Kulttuuri on erilainen,siitä ei voi väitellä,minulla ei ole kokemusta ulkomaalaisista kuin tästä miehestä,kenen kanssa seurustelen ja on sovittu että sovitellaan kulttuureja yhteen,ilman suurempia törmäyksiä.
Jos asuu yhdessä,eikös kulutkin silloin kuulu puolittaa?Jos kulut koituvat yhdessä on kohtuullista molempien niihin osallistua.
Naisethan ne yleensä tahtovat miehillä maksattaa kaiken.
Maahan muuttajien ei liene helppoa löytää sitä omaa paikkaansa täällä ja siinä voi tulla kokeilua monen tyylisestä elämän hallinnasta.
Ei se ole tyhmyyttä jos toista auttaa vilpittömästi,mutta ei voi jäädä auttamiskierteeseen,jossain vaiheessa autettavan on jo jaksettava ponnistaa omilla jaloillaan.
Zemppiä kaikille.