On todettava, että kukaan vanhempi, joka sotien jälkeen teki ja kasvatti jälkeläisiään, ei onnistunut tehtävässään.
Vasta 70-luvun lopulla ja sen jälkeen on alkanut kehittyä sellainen sukupolvi, joka kykenee lapsensa kasvattamaan lähestulkoon täydellisiksi ja lähestulkoon yksin.
Tuloshan on nähtävissä vasta joskus parinkymmenen vuoden kuluttua, mutta jo nyt on selvät merkit siitä, että mitään epäonnsitumisia ei pääse tapahtumaan.
Tämän ajan lasten äidit ovat ylivertaisia minkään aikaisemman sukupolven äiteihin verrattuna.
Siitä taas seuraa se, että koskaan enää meidän nyt anoppi-ikäisten jälkeen, ei tule riitoja anoppien ja miniöiden välillä, vaan elämä on seesteistä ja rauhallista. Kukaan ei sotkeudu kenenkään elämään ja aikuiset poikalapset saavat irrottautua äidistään lopullisesti heti kun kykenevät katselemaan vastakkaista tai samaakin sukupuolta olevaa sillä slmällä ja pesänrakennusvietti herää.
Tulevaisuuden anopit ja isovanhemmat eivät ole missään tekemisissä nuorenmman sukupolven kanssa vaan elävät onnellista omaa elämäänsä, mielellään aivan yksin.
Kasvaa aina uusi ja uusi sukupolvi ja heillä asiat aina paremmin ja paremmin kun ei tarvitse pyristellä irti juuristaan, jotka on jo unohdettu, eikä tarvitse kantaa huolta tulevista polvista, joilla ei ole mitään merkitystä.
Kyllä siis elämä jossain vaiheessa muuttuu täydellisen onnelliseksi ja samme kaikki olla rauhassa toisilta ihmisiltä.
Siihen me joukolla nyt pyrimme, itsenäiseen, yksinäiseen, juurettomaan elämään; on vain MINÄ itse, joka on ainoa merkittävä.
Terveisin
Onnettoman elämänsä elämättä jättänyt mitään tietämätön lapsessaan riippuva mihinkään kykenemätön vainoharhainen miniää ahdistava narsistinen vanha ja lihava
anoppiminiä-äitivaimo
Vasta 70-luvun lopulla ja sen jälkeen on alkanut kehittyä sellainen sukupolvi, joka kykenee lapsensa kasvattamaan lähestulkoon täydellisiksi ja lähestulkoon yksin.
Tuloshan on nähtävissä vasta joskus parinkymmenen vuoden kuluttua, mutta jo nyt on selvät merkit siitä, että mitään epäonnsitumisia ei pääse tapahtumaan.
Tämän ajan lasten äidit ovat ylivertaisia minkään aikaisemman sukupolven äiteihin verrattuna.
Siitä taas seuraa se, että koskaan enää meidän nyt anoppi-ikäisten jälkeen, ei tule riitoja anoppien ja miniöiden välillä, vaan elämä on seesteistä ja rauhallista. Kukaan ei sotkeudu kenenkään elämään ja aikuiset poikalapset saavat irrottautua äidistään lopullisesti heti kun kykenevät katselemaan vastakkaista tai samaakin sukupuolta olevaa sillä slmällä ja pesänrakennusvietti herää.
Tulevaisuuden anopit ja isovanhemmat eivät ole missään tekemisissä nuorenmman sukupolven kanssa vaan elävät onnellista omaa elämäänsä, mielellään aivan yksin.
Kasvaa aina uusi ja uusi sukupolvi ja heillä asiat aina paremmin ja paremmin kun ei tarvitse pyristellä irti juuristaan, jotka on jo unohdettu, eikä tarvitse kantaa huolta tulevista polvista, joilla ei ole mitään merkitystä.
Kyllä siis elämä jossain vaiheessa muuttuu täydellisen onnelliseksi ja samme kaikki olla rauhassa toisilta ihmisiltä.
Siihen me joukolla nyt pyrimme, itsenäiseen, yksinäiseen, juurettomaan elämään; on vain MINÄ itse, joka on ainoa merkittävä.
Terveisin
Onnettoman elämänsä elämättä jättänyt mitään tietämätön lapsessaan riippuva mihinkään kykenemätön vainoharhainen miniää ahdistava narsistinen vanha ja lihava
anoppiminiä-äitivaimo
Vastaukset 8
Vanhimmat
todella hyvin yhteenvedetty ja analyyttinen , rakentava ja suoraviivainen ja hyvin ennustettavissa oleva tulevaisuuden kuva
Onneksi meitä on jo kaksi, jotka voimme ehkä edustaa tulevien polvien anoppeja ja isoäitejä.
Meillä on suuri vastuu, kun irroittaudumme jälkeläisistämme ja heidän perheistään arvokkaasti ja huomiota herättämättä.
Olemme edelläkävijöitä, ja meidän tulee suunnitella tulevaisuuden käyttäytymismallit ja normit, joiden mukaan irroittautuminen jälkikasvusta suoritetaan.
Siihen liittyy paljon muutakin kuin pelkkä tapaamattomuus.
Esim. taloudelliset seikat.
On ryhdyttävä pontevasti ajamaan esim. perintöverouudistusta siten, että vero määritellään omaisuuden todellisesta arvosta, eikä - kuten nyt - anneta rintaperilliselle turhaan veronalennuksia.
Se kannustaisi omaisuuden hankkijoitakin käytämään omaisuutensa omaksi ilokseen eläkepäivinään, eikä tulisi kiusausta ajatella jälkipolvien perintöjä.
On myös huolehdittava siitä, että lastenlasten silmien eteen ei tule vanhenevaa, ikävän näköistä harmaahapsea.
Lapsille voidaan esittää valokuvia entisistä ajoista ja ennen eläneistä, nuorista ihmisistä. Ei lapsille tarvitsisi mainostaa, että he yhä kuulemma elävät.
Hoitopulmien ratkaisu ei isovanhemmille kuulu, eivätkä he siihen pystykään, joten sen asian voimme me, tulevaisuuden itsenäiset esivanhemmat, kokonaan jättää lapsien omien vanhempien ratkaistavaksi.
Elämä avautuu edessämme kirkkaana, rauhallisena ja onnentäyteisenä.
Mitäs me onnelliset!
En tule toimeen anoppini kanssa. Riitoja ja pahaa mieltä välttääkseni olen anoppini kanssa niin vähän tekemisissä kuin mahdollista. Asumme kaukana toisistamme, joten välttely on helppoa puolin ja toisin. Uskon, että on olemassa äitejä, jotka eivät pidä anopistaan ja yrittävät estää myös lastensa ja mummun tapaamiset. Uskon kuitenkin, että tuollaisia äitejä on vähemmistö. Vaikka en itse halua pitää yhteyttä anoppiini, minulla ei todellakaan ole mitään sitä vastaan, että mieheni ja lapseni esimerkiksi vierailevat anoppilassa. Ja kestän kyllä myös anoppini muutaman päivän vierailut meillä eikä niiden aikana riitaa synny.
Minua vain ihmetyttää nimenomaan poikien äitien asenne. Jos miniän ja anopin välit eivät ole parhaat mahdolliset, aika moni haluaa kostaa lastenlasten kautta tai jopa hylätä oman poikansa. Minun mieheni ja vanhempanikaan eivät ole erityisen lämpöisissä väleissä. He tapaavat pakolliset visiitit, kun vanhempani käyvät meillä. Silloinkin miehelläni on yllättäen tosi paljon ylitöitä. Minun sekä lasteni ja vanhempieni välit eivät kuitenkaan tuosta mene poikki. Voisin kuvitella, että elämän pitäisi kyllä olla aika mahdotonta, että äitini suostuisi lapsenlapsensa hylkäämään.
Miksi siis poikien äideillä lapsenlapset ja miniä on samassa paketissa? Hyväksyn täysin sen, että vanhemmilla on oikeus elää omaa eläämäänsä ja nauttia rahoistaan jne. Toivottavasti motiivi tuosta omasta elämästä nauttimiseen on oma halu eikä kosto miniälle.
Huutakaamme Hallelujaa tälle uudelle uljaalle tulevaisuudella! Nyt kaikki
"Onnettoman elämänsä elämättä jättänyt mitään tietämätön lapsessaan riippuva mihinkään kykenemätön vainoharhainen miniää ahdistava narsistinen vanha ja lihava
anoppiminiä-äitivaimot" huutakaamme kuorossa hallelujaa! Hallelujaa! Hallelujaa!
Siksi kirjoitinkin tuohon toiseen ketjuun pitkän kannaoton. On tosiaan surullista että asiat kehityyvät tähän suuntaan.Ekä anopit että miniät haukkuvat kilvan toisiaan. Eihän siitä voi seurata mitään hyvää. Senhän tietää lapsikin.
Tulevaisuudessa korjataan tämän päivän satoa, eikä se todellakaan ole mitenkään hyvä lapsia ja lastenlapsia ajatellen. Tällä tavalla saadaan mummot ja vaarit pois lasten elämästa.
No se tietysti johtaa siihen että lapset jäävät paitsi kaikkea mitä isovanhemmat voivat tarjota ja kertoa. He eivät myöskään opi luontevalla tavalla kunnioittamaan vanhempia ihmisia eikä olemann vuorovaikutuksessa heidän kanssaan.
Tämä johtaa pidemmällä tähtäimellä siihen että kun heidän omat vanhemmat =miniät ja vävyt itse vanhenevat, niin heille ei löydykään auttajia eikä hoitajia.
Kukaan ei vramaankaan tajua mihin tämä jatkuva riitely ja itsekkyys johtaa, eikä kukaan taida välittää. Seuraukset kyllä tulevat haluttiin tai ei.
Sitä saa mitä tilaa.
Kaikki riippuu meistä itsestämme. Siitä on lähdettävä eikä ensin haukkua kaikkia muita.
anopit jaksavat rätkyttää ja arvostella, eivätkä tajua että heille se ensimäisenä omaan nilkkaan osuu se hoito-vaje.
Itse hankittu yksinäisyys. Olkaatte siis tyytyväisiä.
Jee, tuli ssur peritö ja lisää tulossa. Ihanaa viimeinkin. Ja nyt haaskaamaan itse kaikki. Ei mitään seuraaville sukupolvulle. Ei mitään lapsille, eikä lapsenlapsille. Hakekoot pankista lainaa, jos saavat.
Hemmottele itseäsi.