Kuuntelin tänään muiden teosten, lähinnä liedien ohessa, Schubertin muutamia alkusoittoja kuten 14-vuotiaana konviktikoulun oppilaana kirjoitettua Spiegelritter-oopperafragmentin hulvatonta luovaa hulluutta pursuilevaa, esikoisoopperan hitaassa monumentaalisessa johdannossaan pateettisena ja uhmakkaana kivisenä komtuurina soivaa, visio joka pilkahtaa jo soitinnukseltaan ohuemman ja lyhyemmän opetettimaisen kepeän hydraulisen pirun dramaattisessa mollikäänteessä, orkestraalisilla tehoillaan runsaasti kuorrutettua herkkua, kiihkeän intohimoisessa naiivissa muotokielessään ja hupsun hurttihenkisessä wieniläishenkisssä päähänpistoisuudessaan Haydnin kekseliäisyyden manttelinperijänä yllättävissä dynamiikan vaihgoksissaan, sopimattomissa keskeytyksissään, nopeista temponvaihdoksista ja pyrähdyksistä sulokkaaseen italialaisittain plastillisuuteen ja cantilenaan, laulavaan melodiseen linjaan yhdistettynä graniittisen orkestraalisena melskeisenä pauhun kontrastina kuin taiselutantereelta kaikuvina ratsujoukkojen kavioiden rytmikkäänä kopseena ritarien heilutelessa ja kalistellessssa peitsiään ennen yhteenottoa sydämeni täytyessä intohimoisesta kiihkosta puhtaan mielteen alueella kun liedeissä rakkauden henki toisinaan laskeutui sydämeeni
Raste Krieger
Pasifisti
2106
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuudennessa eli Paholaisen huvilinna alkusoitossa Schubertin dramatiikan taju ja kyseisen oopperan "naiivi dramaattinen tekniikka"(Einstein) on kypsynyt täyteen mestaruuteensa muodon ja orkesterinkäsittelyn saavuttaessa niinikään orkestraalisten keinovarojen hallinnassaan säveltäjän tuotannossa huipukohdan jota hän ei myöhemminkään koskaan ylittänyt, muodon käsittely ohella lyyrismelodisiin kvaliteetteihin yhtyneenä. Saatettaisiin sen sijaan, mitä sinfonioihin tulee todeta; kyllähän toki, mutta korkeimmilla laatutasolla olevista taiteellisista saavutuksista on vaikea kiistellä, voidaan keskustella vain näin asteiden olemassaolosta.
Onpas hienoa tekstiä. Kukakohan nämäkin on kirjoittanut. Että sitä saakin lukea mainiota kotimaista kaunokirjallisuutta suoraan netistä. Tärkeintä, että Suomessa riittää hyviä kirjailijoita, joita on ilo lukea.