Näin lyhyesti meidän stoorimme... Tavattiin 8 vuotta sitten. Ensin oltiin kavereita, sitten ystäviä ja loppujen lopuksi kaikki muuttui rakkaudeksi.Meillä on 3-vuotias tyttö, joka on suurella rakkaudella kasvatettu. Meillä oli melko myrskyisä suhde mut kaikesta selvittiin, viime kesään asti:( Mulle iski masennus alkukesästä ja suuri tuki olisi ollut enemmän kuin tarpeen mutta mieheni löysikin toisen naisen. Ja oli tapaillu tätä naista mun selän takana. Lähti "kaverin kans kaljalle" ja mä jäin tietämättömänä odottamaan. Niin meille sit ero tuli. Alkuun mä olin tosi pirteä,luulin et näin helpostiko tää ero menee, mut ei...jouduin sairaalaan reilu kuukaudeksi ja olin n. pari kuukautta shokissa. en pystyny edes itkemään. Tapasin yhden miehen jonka kans tapailtiin jonku aikaa mut mä lopetin sen koska mä huijasin sekä häntä että itseäni. Mä olin vielä täysin kiinni entisessä... Nyt kun erosta on puoli vuotta, tuntuu et mitenköhän pitkään tätä ikävää ja pahaa oloa jatkuu!?! Haluaisin jo nauttia elämästä mut ei pysty! Tyttöni on mulle tällä hetkellä se voimia antava lähde mut muuten olen todella maassa. Meillä on yhteishuoltajuus ja viikko-viikko systeemi. ex-Mieheni ei enää tapaile tätä "kesänaista" vaan nyt on uusi nainen taas kuvioissa. Mä vaan edelleen rakastan ex-miestäni. Ja olen jopa miettiny yhteenpalaamista mut huonolta näyttää miehen kannalta. Menojalka vipattaa ja kunnolla. Mietin vaan miks rakkaus ja perhe ei riittäny. Tää oli erittäin lyhyesti ja sekavasti kerrottu mut oon iteki aika sekasi!
Ikävöin vieläkin...
lady-79
4903
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
lohduttaa, vaikka haluaisinkin, koska en osaa, mutta sen voin sanoa, että TOIVOTTAVASTI JAKSAT JO HUOMENNA PAREMMIN...
Sä pysyt paikallasi, olet jumissa ja mies juoksentelee kukasta kukkaan. Oikeastiko sä epäluotettavan miehen kanssa haluaisit vielä olla? Eiköhän se ole jo näyttänyt ettei se juurikaan susta välitä. Ainakaan romanttisessa mielessä. Teillä oli muutenkin myrskyisä suhde. Ehkäpä sama riitely jatkuisi, eikä se ole lapsen kannalta hyvä juttu. Koska lapsi kasvaa ja alkaa ymmärtämään/ihmettelemään miksi vanhemmat riitelee. Sun masennus oli viimeinen tikki miehelle ja se lähti etsimään tasapainoisempaa ja henkisesti terveempää naista. Se ei vaan jaksanut toimia hoitsuna masentuneelle ihmiselle.
ei tainnut olla kovinkaan fiksulta ihmiseltä.
etköhän sinä (alkuperäiskirjoittaja) ole jo kerennyt miettimään kaikkea mahdollista mitä olisi pitänyt tehdä jne, tässä puolen vuoden aikana?
nyt sinun kannattaisi vaan antaa itsellesi mahdollisuus jatkaa eteenpäin, kokeilla jotain uutta ja jos ei toimi niin ei toimi, ompahan hetkeksi edes sivussa jotain muuta ajateltavaa, tai sitten hyväksy se että rakastat vaan exääsi etkä ketään muuta, mutta että rakkaus on yksipuolista, toivo kaikkea hyvää exällesi ja jatka omaa elämääsi, minä ymmärrän koska tunnen itse samoin. koita mahdollisimman pitkälle pitää järki ja tunteet erossa toisistaan.
Voi sinua.
Kauhea tilanne. Olen itse kokenut saman. Nyt puoli vuotta takana eikä vaan jaksa ikävä hellittää. Masennus vieläkin, mutta onneksi olen löytänyt lohduttajan ja aloittanut psykologin vastaanotot, jotka tosiaan auttavat. Toivon että sinäkin alat hetki hetkeltä ajattelemaan, että maailmassa on paljon muitakin ihmisiä, joita et ole edes vielä tavannut. Itsesi ja lapsesi vuoksi toivon että alat elämään omaa elämääsi, joka ei pyöri tämän miehen takaisin saamisen ympärillä. Urheilu ja itsestään huolehtiminen auttaa paljon!
Ehkä tämä mies sitten joskus tajuaa kuinka ainutlaatuinen suhteenne oli kun siihen lapsikin syntyi. Älä vain tee virhettä siinä, anna miehen ajatella että olet itsestäänselvyys ja saatavilla heti jos hän sinut tahtoo, sillä jos aloitatte jälleen seurustelun, ei suhteenne tule olemaan ikinä terve jos pelkäät kokoajan menettäväsi hänet.