Nyt ollaan taas suurten mutta jokapäiväisten ja läpeensäkulutettujen asioiden äärellä, nimittäin raha ja sen käyttö.
Olen omillani toimeentuleva (kirjaimellisesti) mies, jolla ei ole kovin hurjat tulot mutta menot ovat säästäenkin sellaiset, että elän palkkapäivästä palkkapäivään. Tästä ei jää säästöön, sillä se on matemaattinen mahdottomuus.
Tyttöystäväni on myös omillaan toimeentuleva opiskelija (saa vippiä himasta tarvittaessa) mutta HELVETIN suurilla kulutushaluilla varustettu. Ulkomailla pitäs laukata vähänväliä ja merkkivaatteissa pitäs kulkea ja kaikkialla pitäs riekkua ja kaikki yleensä myös maksaa... ja PALJON. Olen kerta toisensa jälkeen selittänyt, että mun on vaikea vastata hänen toiveisiinsa juuri sen takia, että rahani eivät riitä. Luojan kiitos hän sentään kustantaa omat villityksensä. Hän sanoo ymmärtävänsä mutta jo seuraavassa lauseessa on ihastelemassa ties mitä Malagan yms. matkaa... *huoh* Miten saan tämän naisen jakeluun menemään, että mulla EI OO VARA hillua sen kotkotuksissa mukana? Miksi nykymaailmassa ei normaali kotieläminen enää riitä...? Mistä yltiöpäiset rahat tulee näille "omillaan toimeentuleville"? KERTOKAA JO VIHDOIN, SILLÄ TÄMÄ AIHE ALKAA RASITTAA TOISTUVUUTENSA VUOKSI! Kiitos ja anteeksi vimmastumiseni:)
Olen omillani toimeentuleva (kirjaimellisesti) mies, jolla ei ole kovin hurjat tulot mutta menot ovat säästäenkin sellaiset, että elän palkkapäivästä palkkapäivään. Tästä ei jää säästöön, sillä se on matemaattinen mahdottomuus.
Tyttöystäväni on myös omillaan toimeentuleva opiskelija (saa vippiä himasta tarvittaessa) mutta HELVETIN suurilla kulutushaluilla varustettu. Ulkomailla pitäs laukata vähänväliä ja merkkivaatteissa pitäs kulkea ja kaikkialla pitäs riekkua ja kaikki yleensä myös maksaa... ja PALJON. Olen kerta toisensa jälkeen selittänyt, että mun on vaikea vastata hänen toiveisiinsa juuri sen takia, että rahani eivät riitä. Luojan kiitos hän sentään kustantaa omat villityksensä. Hän sanoo ymmärtävänsä mutta jo seuraavassa lauseessa on ihastelemassa ties mitä Malagan yms. matkaa... *huoh* Miten saan tämän naisen jakeluun menemään, että mulla EI OO VARA hillua sen kotkotuksissa mukana? Miksi nykymaailmassa ei normaali kotieläminen enää riitä...? Mistä yltiöpäiset rahat tulee näille "omillaan toimeentuleville"? KERTOKAA JO VIHDOIN, SILLÄ TÄMÄ AIHE ALKAA RASITTAA TOISTUVUUTENSA VUOKSI! Kiitos ja anteeksi vimmastumiseni:)
Vastaukset 14
Vanhimmat
Meillä vähän samantapaista, mutta toisinpäin... Eli mieheni ei vaan voi ymmärtää, ettei meillä ole mahdollisuutta riekkua milloin missäkin karkeloissa. Osa syynä tähän on se, että mieheni tekee ainoastaan osapäivä töitä, joten palkkakin on sitten sen mukainen. On inhottavaa ja surullista, että se olen aina minä joka joutuu lyömään kapuloita rattaisiin :( Eli minä olen sitten se pihtaileva mitään mistään ymmärtämätön eukko, joka tahtoo vaan olla pilaamassa kaiken hauskan. Tämä ei suinkaan ole tarkoitukseni! Mutta jollain on sitten kuitenkin elettävä myös juhlien päätyttyäkin.
Meillä siinä määrin velkaa kun lasketaan molempien opintovelat, auton lyhennys ja vielä yksi muukin laina, ettei hirveästi ole hurraamista.. Eikä ylimääräistä rahaa :(
Itse olen suht. vakavarainen, ja olen tottunut matkustamaan kerran pari vuodessa jonnekin. Kolme vuotta olen seurustellut työttömän miehen kanssa (emme asua yhdessä, vain tapailemme). Kolmeen vuoteen en ole voinut mennä minnekään. Hänellä ei ole varaa, ja jos lähtisin yksin, se olisi a) minusta ikävää b) loukkaisi ystävääni tavattomasti. Nyt alkaa olla polte jalkapohjissa jo aika kova... nyyh.
Kun nyt oot kolme vuotta säästänyt matkarahat, niin anna miehellesi lahja ja lähtekää yhdessä reissuun.
Samanlaista tekstiä oon saanu kuulla oman ukon suusta. Itse kun olen samanlainen kuin tyttöystäväsi. Se vaan on niin että on PAKKO saada jotain jolla piristää itseään tämän tylsän arjen keskellä. Ja voihan sitä aina kaikkea suunnitella yms. mutta ei kaikkea tarvitse toteuttaa tai saada. Joten ihan vaan vinkkinä: ei sun tarvitse kaikkia sun tyttöystäväs toiveita toteuttaa. Anna sen höpäjähtää.
Olen itsekin vähän samanlainen, joskin pienemmässä mittakaavassa. Oikeastaan mieheni on vielä enempi tuhlaileva tyyppi, mutta hän kyllä tienaakin paljon. Itse olen köyhä opiskelija.. :) ja elänyt säästäväisessä ja ei-niin-rikkaassa perheessä, jolta ei todellakaan ole rahallista tukea koskaan tippunut.. välillä oikein hirvittää, kun rahaa laitetaan mieheni toimesta palamaan milloin mihinkin älyttömyyksiin.. Itse kyllä ostelen mielelläni vaatteita, meikkejä yms (silti vain rahatilanteen niin salliessa) ja rakastan matkustelua.. Eipä silti että niin usein matkusteltaisiin, ei oikein kerkiä (opiskelut lomilla työt, miehellä yritys).
Mutta kuten sanottu, eihän sun ole pakko jokaista tyttöystäväsi oikkua toteuttaa. Usein minäkin kattelen matkaoppaita ja haaveilen matkoista milloin mihinkin.. mieheltä tulee vaan vastaus "joojoo". Ja jossei sulla ole varaa niin sitten vaan sanot ettei ole varaa. Luulis sen nyt ymmärtävän.
Olen itsekin vähän samanlainen, joskin pienemmässä mittakaavassa. Oikeastaan mieheni on vielä enempi tuhlaileva tyyppi, mutta hän kyllä tienaakin paljon. Itse olen köyhä opiskelija.. :) ja elänyt säästäväisessä ja ei-niin-rikkaassa perheessä, jolta ei todellakaan ole rahallista tukea koskaan tippunut.. välillä oikein hirvittää, kun rahaa laitetaan mieheni toimesta palamaan milloin mihinkin älyttömyyksiin.. Itse kyllä ostelen mielelläni vaatteita, meikkejä yms (silti vain rahatilanteen niin salliessa) ja rakastan matkustelua.. Eipä silti että niin usein matkusteltaisiin, ei oikein kerkiä (opiskelut lomilla työt, miehellä yritys).
Mutta kuten sanottu, eihän sun ole pakko jokaista tyttöystäväsi oikkua toteuttaa. Usein minäkin kattelen matkaoppaita ja haaveilen matkoista milloin mihinkin.. mieheltä tulee vaan vastaus "joojoo". Ja jossei sulla ole varaa niin sitten vaan sanot ettei ole varaa. Luulis sen nyt ymmärtävän.
Olen itsekin vähän samanlainen, joskin pienemmässä mittakaavassa. Oikeastaan mieheni on vielä enempi tuhlaileva tyyppi, mutta hän kyllä tienaakin paljon. Itse olen köyhä opiskelija.. :) ja elänyt säästäväisessä ja ei-niin-rikkaassa perheessä, jolta ei todellakaan ole rahallista tukea koskaan tippunut.. välillä oikein hirvittää, kun rahaa laitetaan mieheni toimesta palamaan milloin mihinkin älyttömyyksiin.. Itse kyllä ostelen mielelläni vaatteita, meikkejä yms (silti vain rahatilanteen niin salliessa) ja rakastan matkustelua.. Eipä silti että niin usein matkusteltaisiin, ei oikein kerkiä (opiskelut lomilla työt, miehellä yritys).
Mutta kuten sanottu, eihän sun ole pakko jokaista tyttöystäväsi oikkua toteuttaa. Usein minäkin kattelen matkaoppaita ja haaveilen matkoista milloin mihinkin.. mieheltä tulee vaan vastaus "joojoo". Ja jossei sulla ole varaa niin sitten vaan sanot ettei ole varaa. Luulis sen nyt ymmärtävän.
Itse olen suht. vakavarainen, ja olen tottunut matkustamaan kerran pari vuodessa jonnekin. Kolme vuotta olen seurustellut työttömän miehen kanssa (emme asua yhdessä, vain tapailemme). Kolmeen vuoteen en ole voinut mennä minnekään. Hänellä ei ole varaa, ja jos lähtisin yksin, se olisi a) minusta ikävää b) loukkaisi ystävääni tavattomasti. Nyt alkaa olla polte jalkapohjissa jo aika kova... nyyh.
Joka toinen vuosi matkustaisit yksin ja sitten ne välivuodet kahdestaan jonnekin.
Voisitte alkaa kerätä miehelle matkakassaa yhdessä, jonne molemmat tiputtelisi ropoja harva se päivä. Peruutusmatkoja saa halvalla.
Paheista kuten tupakanpoltosta tai alkoholista on hyvä tinkiä! Ystäväni lopetti ketjupolttamisen ja "tienasi" sillä vuodessa sievoisen summan rahaa. Sillä sai etelänmatkan ja vielä käyttörahaa päälle!
Anna hänen matkustella yksin, ja selitä hänelle vielä kerran, että sinulla ei ole rahaa lähteä mukaan.
Meillä on kotona kummallakin omat rahat. Poikaystäväni on minua paljon varakkaampi, mutta pihi. Minä olen normaalituloinen, jolla on opintolainaa ja en ole pihi. No, välillä matkustamme kaksin, ja silloin otan hänen mielipiteensä matkakohteen valinnassa huomioon. Hän ei halua matkustella kallilla tavalla. No, okei, yhdessä matkustellessamme teemme kompromissin. Sillon kun minä haluan matkustaa jonnekin kauaksi, teen sen yksin. Tämä järjestely sopii meille hyvin.
kuten minä ennen:
Ota jokin sivutyö ja säästä siitä saadut ansiot matkusteluun.
Oletko muuten varma, että ymmärrät tyttöystävääsi oikein? Kertoessani miehelleni haaveistani hän ottaa ne kehoituksena vastaan. Esim. sanomaani "helikopteri olis kyllä oiva tapa liikkua" hän kommentoi "Ei MINULLA ole niin paljon rahaa, että voisin ostaa kopterin" TOTTAKAI MINÄ SEN TIEDÄN :D. (Näin ne muutkin vimmastuu..)
Sinun kannattaisi muuttaa suhtautumistasi, eli
mikä on todellinen onkelma tässä asiassa eli raha.
Jos todella haluat jotakin, anna se pois eli
lähde tyttöystäväsi kanssa matkalle johonkin mihin sinä haluat, osoita enemmän rakkautta eläkä tuomitse hänen kotkotuksiaan ja kerro tunteistasi.
Ja miksi aina pitää elää kukkaron nuorit kiinni, kun voit saada paljon enemmän.
Tai sitten meillä on sama tilanne. Minä olen opiskelija, tottunut siihen, että rahansa voi käyttää mihin haluaa ja jos ne loppuu kesken, niin isi kyllä antaa lisää. Ainakin meidän isi ymmärtää, että matkustaminen avartaa ja että tytär ei voi liehua ympäriinsä epäedustavan näköisenä.
Jollet ole poikaystäväni, niin ainakin voisit olla hän. Hänkin valittaa, että palkka ei riitä ja minnekään ei voida mennä eikä mitään tehdä, kun rahaa ei muka ole. Vaikka kummasti sitä rahaa löytyy rientoihin poikien kanssa.
Kyse on kai vaan eri elämäntyyleistä, joita on ehkä mahdoton sovittaa yhteen. Ja vastaukseksi. kotona istuminen ilta illan ja viikko viikon jälkeen ei ainakaan mulle riitä ohjelmaksi, olen nyt jo lopen kyllästynyt siihen. Välillä koti-illat on hauskoja, mutta KOKO AJAN... ei kiitos! En ymmärrä, miten poiakystäväni voi kuvitella että tyytyisin siihen. Varsinkin, kun kotona ei enää tehdä muuta kuin tuijotetaan töllöä.
Rasittaa, kun koko ajan valitetaan. Milloin olen taas ostanut uuden muka turhan vaatteen, milloin kinun liikaa ulkomaanmatkoja ja bilettämään lähtemistä. Koko seurustelun aikana ei ole kertaakaan käyty yhdessä matkalla ja joulun jälkeen on yhteisiä bailausiltojakin ollut tasan yksi! Onko liikaa vaadittu, että edes kerran lähdettäisiin jonnekin reissuun...
Taidat olla poikaystäväni
Tai sitten meillä on sama tilanne. Minä olen opiskelija, tottunut siihen, että rahansa voi käyttää mihin haluaa ja jos ne loppuu kesken, niin isi kyllä antaa lisää. Ainakin meidän isi ymmärtää, että matkustaminen avartaa ja että tytär ei voi liehua ympäriinsä epäedustavan näköisenä.
Jollet ole poikaystäväni, niin ainakin voisit olla hän. Hänkin valittaa, että palkka ei riitä ja minnekään ei voida mennä eikä mitään tehdä, kun rahaa ei muka ole. Vaikka kummasti sitä rahaa löytyy rientoihin poikien kanssa.
Kyse on kai vaan eri elämäntyyleistä, joita on ehkä mahdoton sovittaa yhteen. Ja vastaukseksi. kotona istuminen ilta illan ja viikko viikon jälkeen ei ainakaan mulle riitä ohjelmaksi, olen nyt jo lopen kyllästynyt siihen. Välillä koti-illat on hauskoja, mutta KOKO AJAN... ei kiitos! En ymmärrä, miten poiakystäväni voi kuvitella että tyytyisin siihen. Varsinkin, kun kotona ei enää tehdä muuta kuin tuijotetaan töllöä.
Rasittaa, kun koko ajan valitetaan. Milloin olen taas ostanut uuden muka turhan vaatteen, milloin kinun liikaa ulkomaanmatkoja ja bilettämään lähtemistä. Koko seurustelun aikana ei ole kertaakaan käyty yhdessä matkalla ja joulun jälkeen on yhteisiä bailausiltojakin ollut tasan yksi! Onko liikaa vaadittu, että edes kerran lähdettäisiin jonnekin reissuun... Poikaystäväni ei ymmärrä, että ajattelen häntä: suhteemme voisi paremmin, kun tekisimme kaikkea hauskaa yhdesä.