Työpaikkani on paha. Kun puhun oloista siellä, ihmiset eivät ota uskoakseen, että sellaista toimintaa voi olla olemassa.
Juoruilua, valehtelua, salailua (on tietysti jossain määrin yleistäkin varsinkin naisvaltaisilla aloilla/paikoissa). Salailu ei ole kenenkään edun mukaista, siinä kärsii työ, hidastuu tai tulee tehdyksi väärin. Nimenomaan työhön ja sen hoitamiseen liittyvät asiat, joita ei kerrota.
Toisista juoruaminen valheilla. Niin. Se on kiusaamista, kun pistetään liikkeelle asioita, joissa ei ole mitään perää. Sillä koitetaan tuoda esille omaa paremmuuttaan. Oikeasti sehän vain heikentää juorukellon luotettavuutta.
Esimiehen vastaus on "eihän täällä ole kenenkään pakko olla", kun koettaa pitää puoliaan. Rutkasti lisää/ylläpitää työmotivaatiota tuollainen käytös.
Kiitosta ei saa koskaan.
Eristäminen lopettamalla puhuminen ja muutenkin käytös ylimielistä. Kiusattu tuntee olevansa ilmaa muiden silmissä.
Työtaakka on raskas, liian vähällä porukalla pitää repiä itsestään irti kaikki mikä mahdollista. Kukaan ei pysty määräänsä enempää tekemään, mutta se tuntuu olevan nykyään tarkoitus.
Monet itkut ja pahat mielet on kärsitty. Ei tarvitse ihmetellä sairaspoissaolojen syitä: kukaan ei jaksa tuolla tahdilla jatkuvasti. Jos olisi vain sesonkiruuhkahuippuja, tilanne olisi toinen.
Sairastapauksistakin pitää mainita, esimiehellekään ei tarvitse kertoa minkälainen sairaus on kyseessä. On käynyt jopa niin, että on mennyt soittamaan lääkärille joka on kirjoittanut todistuksen kysyäkseen syytä. Siitä ei ole tietoa, onko saanut vastauksen kysymykseensä. Ja jos sattuu tietämään syyn, kertoo yleisesti kenelle vain. Esimiehellähän on vaitiolovelvollisuus tietyissä asioissa, eräitä se ei tunnu koskevan.
Yleisesti huono ilmapiiri työntekijöiden kesken on valtava rasite. Ei huvita lähteä työhön kun tietää ettei päivästä tule mukavaa. En nyt tarkoita, että työnteon pitäisi olla viihdyttävää, mutta siedettävyys ei liene liikaa vaadittua?
Luottamushenkilö ei ole luotettava, laulelee samalla lailla pomon peesissä asioita käikille joita huvittaa kuunnella.
Tilanteen vakavuutta ja todellista tuntumaa siihen, millaista meillä on, ei pysty kuvailemaan kirjoittamalla. Tämä ehkä kuulostaa pienistä asioista turhaan narisemiselta, mutta ongelma on todellinen. En tiedä miten kauan enää jaksan. Hirvittävät olot heijastuvat vapaa-aikaankin, tunkevat öisin uniin. Työterveyshuolto koittaa hoitaa sellaiset ihmiset, jotka osaavat itse mennä hakemaan apua. Yksilöä se auttaa siinä hetkessä, mikäli saa lepolomaa, mutta kun sama karmeus on odottamassa työpaikalla sairasloman jälkeen, ei se vastaa ihan tarkoitustaan. Työpaikka kaipaa hoitoa ja siihen ei kukaan ole puuttunut.
Paha mieli on ollut alituinen ystäväni jo muutaman vuoden ajan, ei ole kivaa. Ehdotukset työpaikan vaihdosta on turhia. Työt ei kasva puussa, vaihtoehtoja ei tällä hetkellä juuri ole ottaen huomioon tulotason ja asuntovelan. Tietty määrä on hankittava ja vielä lainanlyhennyksen jälkeen ruokittava lapset ja itsensä. Ja yrittää elää.
Itken jälleen
Juoruilua, valehtelua, salailua (on tietysti jossain määrin yleistäkin varsinkin naisvaltaisilla aloilla/paikoissa). Salailu ei ole kenenkään edun mukaista, siinä kärsii työ, hidastuu tai tulee tehdyksi väärin. Nimenomaan työhön ja sen hoitamiseen liittyvät asiat, joita ei kerrota.
Toisista juoruaminen valheilla. Niin. Se on kiusaamista, kun pistetään liikkeelle asioita, joissa ei ole mitään perää. Sillä koitetaan tuoda esille omaa paremmuuttaan. Oikeasti sehän vain heikentää juorukellon luotettavuutta.
Esimiehen vastaus on "eihän täällä ole kenenkään pakko olla", kun koettaa pitää puoliaan. Rutkasti lisää/ylläpitää työmotivaatiota tuollainen käytös.
Kiitosta ei saa koskaan.
Eristäminen lopettamalla puhuminen ja muutenkin käytös ylimielistä. Kiusattu tuntee olevansa ilmaa muiden silmissä.
Työtaakka on raskas, liian vähällä porukalla pitää repiä itsestään irti kaikki mikä mahdollista. Kukaan ei pysty määräänsä enempää tekemään, mutta se tuntuu olevan nykyään tarkoitus.
Monet itkut ja pahat mielet on kärsitty. Ei tarvitse ihmetellä sairaspoissaolojen syitä: kukaan ei jaksa tuolla tahdilla jatkuvasti. Jos olisi vain sesonkiruuhkahuippuja, tilanne olisi toinen.
Sairastapauksistakin pitää mainita, esimiehellekään ei tarvitse kertoa minkälainen sairaus on kyseessä. On käynyt jopa niin, että on mennyt soittamaan lääkärille joka on kirjoittanut todistuksen kysyäkseen syytä. Siitä ei ole tietoa, onko saanut vastauksen kysymykseensä. Ja jos sattuu tietämään syyn, kertoo yleisesti kenelle vain. Esimiehellähän on vaitiolovelvollisuus tietyissä asioissa, eräitä se ei tunnu koskevan.
Yleisesti huono ilmapiiri työntekijöiden kesken on valtava rasite. Ei huvita lähteä työhön kun tietää ettei päivästä tule mukavaa. En nyt tarkoita, että työnteon pitäisi olla viihdyttävää, mutta siedettävyys ei liene liikaa vaadittua?
Luottamushenkilö ei ole luotettava, laulelee samalla lailla pomon peesissä asioita käikille joita huvittaa kuunnella.
Tilanteen vakavuutta ja todellista tuntumaa siihen, millaista meillä on, ei pysty kuvailemaan kirjoittamalla. Tämä ehkä kuulostaa pienistä asioista turhaan narisemiselta, mutta ongelma on todellinen. En tiedä miten kauan enää jaksan. Hirvittävät olot heijastuvat vapaa-aikaankin, tunkevat öisin uniin. Työterveyshuolto koittaa hoitaa sellaiset ihmiset, jotka osaavat itse mennä hakemaan apua. Yksilöä se auttaa siinä hetkessä, mikäli saa lepolomaa, mutta kun sama karmeus on odottamassa työpaikalla sairasloman jälkeen, ei se vastaa ihan tarkoitustaan. Työpaikka kaipaa hoitoa ja siihen ei kukaan ole puuttunut.
Paha mieli on ollut alituinen ystäväni jo muutaman vuoden ajan, ei ole kivaa. Ehdotukset työpaikan vaihdosta on turhia. Työt ei kasva puussa, vaihtoehtoja ei tällä hetkellä juuri ole ottaen huomioon tulotason ja asuntovelan. Tietty määrä on hankittava ja vielä lainanlyhennyksen jälkeen ruokittava lapset ja itsensä. Ja yrittää elää.
Itken jälleen
Vastaukset 7
Vanhimmat
Meidän duunissa on just sama meno akkavaltaisuus/nokkimisjärjetys a`la kanalauma pelkuri kukolla:).Jospa jätetään noitten kanojen kotkotukset omaan arvoonsa ja eletään oma elämä kunnialla ja terveellä itsetunnolla läpi.Töissä 8h ja sen jälkeen vaikka ystävän kanssa uimaan,kahville tai muuhun mieluisaan harrastukseen jos perheelltä jää aikaa niin työstä ei tule se elämän tärkein asia.Tsemppiä.
Ei voi muuta sanoa ku, että paska tilanne. Nähty ja koettu omakohtasesti! Ihmiseltä viedään elämänilo huonolla työyhteisöllä, aivan käsittämätöntä. Raskaskin työ on kevyttä, jos tukena on hyvä työyhteisö, mutta ku ei...pitää pantata tietoa, puhua pahaa, alistaa ja väheksyä, sekä siinä samalla kantaa raskas työtaakka. Kyllä varmaan on jaksaminen kovilla. Olen ajatuksissani tukenasi. Toivottavasti löydämme vielä oman paikkamme.
Työterveys ei aina ole paras apu. Mene ihmeessä kunnon psykiatrian erikoislääkärille juttelemaan, opit paremmin ymmärtämään mitä itsellesi tapahtuu ja "missä mennään". Ei kannata odottaa sitä viimeistä pisaraa.
Kirjeesi oli kammottava, oli kun olisin omaa
tarinaani lukenut, voi jos jotenkin voisin
sinua auttaa, vaikka vaan keskustelemalla täällä.
Itse olin samassa tilanteessa ja uuvuin ja sairstuin ja hain uuden paikan ja sain, palkka
pienempi huomattavasti, mutta katsoin terveyteni
etusijalle, mieti. Terveyteni osittain on mennyt.
Saanko olla utelias, onko työpaikkasi pieni ja iso firma. En voi muuta kun toivon sinulle voimia, älä polta itseäsi loppuun ja katsele ympärillesi töitä on, ihan oikeesti. Olet äiti,
sinun on ajateltava nyt itseäsi ja lapsiasi.
Heti nyt kun aikaa löytyy, menet nettiin ja katsot onko siellä sopivaa paikkaa sinulle,
laita nyt hihat heilumaan. Jooko, voimia.
vastaa minulle jos haluat, vastaan takaisin.
T. Toveri
Jos esimies tietää, että tällaista tapahtuu ja ei puutu siihen, hän on yhtä syyllinen kuin nuo kiusaajat.
Hänet pitäisi ensisijaisesti saada edesvastuuseen, sillä esimiehen tehtävä on estää tuollainen touhu, koska on työntantajan edustaja mutta samalla pitää valvoa myös työntekijän etua.
Jos esimies ei kykene siihen, hän ei ole tehtäviensä
tasalla ja silloin olis syytä pistää esimies vaihtoon.
Joillakin aloilla tuo onnistuu hyvin äkkiä.
Minäkin toivon voimia ja jaksamista kiusatuille.. itsekin olen toipumassa raskaasta työpaikkakiusaamisesta ja vaikka se kestikin vain muutamia kuukausia, meinasi se viedä elämänhaluni kokonaan. Se kun ulottui ja ulottuu vielä vapaa-aikaanikin. Laissahan sanotaan ja on hienot pykälät työpaikkakiusaamisen uhrien hyväksi, mutta todellisuus on tarua kovempaa usein, eli todellisia apuja ei kuitenkaan tule. Kiusattu jätetään helposti yksin ja saa sitten selvitäkin yksin. Onneksi olen löytänyt tukijan asiassa itselleni, kärsimäni vääryydet eivät silti unohdu enkä omaa tilannettani työmarkkinoilta pudonneena voi muuttaa enää.. tosin kaikille ei sitä tukijaakaan välttämättä löydy, vaikka tukea kannattaa hakea ystävistä ja perheestä niin paljon kuin pystyy. Toivon teille silti paljon jaksamista. Älkää antako pahojen ihmisten nujertaa itseänne, meitä hyviä ja oikeudenmukaisiakin tarvitaan.
Muuten, jos haluatte lisää tietoa ja tukea tilanteessanne, käykää katsomassa Ihmisarvo.fi:n sivut.. yhdistys on keskittynyt näihin asioihin. Voimia!
Mistä puhut ja olet oikeassa, mikäli työpaikan ongelmia ei ratkaista, jatkuu sairasloman jälkeen tilanne ennallaan, mutta ota selvää kiusaamisesta ja koeta löytää se oma tie asian ratkaisemiseen.
Apua ja tietoa löytyy täältä:
http://www.tyopaikkakiusatut.net/