Erosimme mieheni kanssa aika myrskyisissä tunnelmissa, enkä halua nähdä häntä mielellään enää koskaan. Tunnen vahavasti katkeruutta ja vihaa häntä kohtaan. Haluaisinkin unohtaa hänet mahdollisimman pian ja päästä onnellisesti eteenpäin elämässä. Uusi mies siihen kyllä autais ;)..Mutta en kyllä haluaisi sitä vaihtoehtoa ottaa vielä käyttöön, vaikka kysyntää olisikin eräänltä komistukselta. Onko muilla kokemuksia tai jakaa joitain viisaita neuvoja.?
tunteiden kuoletus
kuinka?
112019
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tunteet on siitä kummallisiä, ettei ihminen niille paljonkaan mitään voi. Ja pahinta on silloin kun rakastaa ja vihaa yhtä aikaa, se syö miestä/naista.
Ainoa mikä korjaa tilanteen, on aika. Sitä kun kuluu riittävästi, voi huomata katkeruuden hävinneen. Se on ihmisen eräänlainen suojamekanismi, että ikävät fiilikset väistyy aikaa myöten taka-alalle. Eihän sitä kukaan jaksa loputtomiin vihata tai olla katkera.
Sitä aikaa voi kuluttaa monella tapaa, kuten hankkimalla laastarisuhteen joka lievittää tuskaa mutta ei sitä poista. Ikävä kyllä laastarisuhdekin heitetään usein roskiin kun se on tehtävänsä tehnyt, kuten oikeakin laastari.
varsinkin jos ymmärretään kyseessä olevan laastarisuhteen. Jos siitä kehittyy jotain enemmän, hyvä niin. Repeytyneelle itsetunnolle tämä tekee hyvää. Ehkäpä tällaiselle on sijansa.
tunteet pitää käydä läpi ja vihata myös kun on sillä päällä.
Olen viimeinkin päässyt yli erosta,ja en oikeastaan tunne muuta kuin että hyvä kun hengissä selvittiin.
Olen iloinen että osaan elää yksin vaikka olikin laastari mukana alussa mutta se tiedettiin kumpikin että tulee aika että suhteemme loppuu.
Niin tulikin ja olen vahvasti sitä mieltä että yksin pitää osata kaikkien, elää vasta sitten pystyy elämään toisen kanssa.
Totean vielä että se olisi valhetta jos ei kokisi tuskallisiakin tunteita sillä niitä on paljon.
että toisen vihaaminen on eräänlainen tapa käsitellä eroa ja "tappaa" rakkaus.
Samassa yhteydessä mainittiin että kyseessä on lapsellisten ja kypsymättömien ihmisten tapa käsitellä eroa....
noinkaan.
Viha on yksi ihmisen tunteista ja kuuluu ihan normaaliin elämään.
Vihaan ei kuitenkaan saa jäädä kiinni vaan siitä on siirryttävä eteenpäin.
Laastarisuhteista sen verran, että jos sellaiseen ryhtyy niin molempien on tiedettävä, että on kyse nimenomaan laastarista. Toista ihmistä ei saa haavoittaa vain omaa oloaan helpottaakseen.
Aika on paras keino selvitä ikävistä kokemuksista. Uusien suhteiden aika tulee, kun ensin on selvitty entisestä.
Kerran kirjoitin aiheesta, mutta yhdeltä sain hirveät haukut. Ihmiset, kun ei halua myöntää olleensa väärässä.
Viikko sitten olin seminaarissä, mikä koski parantumista. Oli puhetta virheistä, joita tehdään kaiken aikaa. Heti täytyy olla myös valmis korjaamaan. Oli mukava kuulla sellaisia ihmisistä, jotka ei ole niin täydellisiä.
Kuten 98% muistakin naisista, sinä elät muiden ihmisten kautta. Olet pilannut yhden suhteen ja nyt haluaisit parantaa oloasi uuden miehen kautta.
Eikö tule mieleen, että ottaisit itse vastuun elämästäsi? Mieti mikä käytöksessäsi oli niin vastenmielistä, että miehesi jätti sinut. Miti, mikä sinua oikeasti ruopii juuri nyt. Vituttaako, kun "omaisuutesi" eli miehesi ei olekaan enään määräysvaltasi alla? Oletko kateellinen hänen uudelle naiselleen, joka on luultavasti mukavampi, seksikkäämpi ja mielenkiintoisempi kuin sinä?
Kannattaa käydä läpi omia itsekkäistä ajatuksiaan ja käydä vaikka terapiassa. Pitkään.
Älä pilaa toisenkin miehen elämää.
Kirjoittajalla on selvästi omia käsittelemättömiä asioita takataskussa, mutta ei siitä sen enempää.
Asiaakin tuossa kirjoituksessa oli. Se on todellakin meidän naisten ongelma, että emme usein osaa elää itse omaa elämäämme, vaan elämme miehen kautta.
Se mies pitää olla ja katsomme karsastaen niitä naisia, joilla sitä ei ole.
Itse olen nyt muutamia vuosia opetellut elämään itsenäistä elämää ilman miestä. Alkuun se oli vaikeaa. Nykyään olen tyytyväinen ja tasapainoinen.
On mukavaa huomata, että pärjää itsekin. Osaa ja voi opetella koko ajan uusia asioita.
Ja mikä parasta, ei tarvi kinata siitä, miten mikäkin asia hoidetaan ja kenelle se kuuluu.
Kaikkien ihmisten pitäisi elää muutama vuosi ihan itsenäistä elämää vanhempien luota lähdettyä, että oppisi luottamaan itseensä ja omaan pärjäämiseensä.
Tietysti tunteet vaihtelee. Mutta jo nyt, piankin eron jälkeen, voin hyvin.
Olen myös tajunnut, ettei minun kannata missään tapauksessa uutta miestä elämääni päästää. Tiedän myös sen etten toista miestä tarvitse päästäkseni yli entisestä. Aika siihen auttaa ja hyvä minusta käydä koko tunneskaala läpi, eikä vain tukahduttaa sitä olemalla tunteeton tai etsimällä joku korvikkeen.
Tottakai syytän ja vihaan myös itseäni virheistäni. Olen antanut nyt jo kuitenkin miehelleni anteeksi, ja varmaan myös siksi koen suurta huojentuneisuuden ja helpotuksen tunnetta.
Elämä jatkuu :)
niin ja tuolle aikaisemmalla vauhkoojalle tiedoksi: en ole kiinnostunut exmieheni elämästä sikäli että tietäisin onko hänellä naista vai ei, joten en myöskään lähde itseäni vertailemaan ihmiseen jota ei ole minun elämässäni olemassakaan! (minulla on oma erillinen elämäni verrattuna exmieheeni)
fiksulta naiselta ja tulet aivan varmasti selviämään elämässäsi.
Tunteitaan ei kannata kieltää, vaan ne on paras käydä läpi. Myöskin ne epämiellyttävät tunteet, koska ne kuuluvat asiaan. Muussa tapauksessahan ne putkahtavat myöhemmin esiin ja saavat ihmisen oireilemaan.
Kaikkea hyvää sinulle!
Toivoo jo erosta selvinnyt kanssakulkijasi
Samoin sinulle hyvää jatkoa!
Elämä tulee vielä varmasti heittämään paljon kaikkea eteemme, mutta kaikesta voi selvitä kunnialla.
Ja vaikka tänään olen ollut voittoisalla asenteella, voi se olla että huomenna taas ahistaa, senkin kyllä tajuan.