Mietiskelen tässä vaan kun näitä palstoja olen lukenut niin monilla normaalipainoisilla näyttää olevan sellainen ajatus, että normaalipainoinen on ylipainoinen ja alipaino on hyvä paino. Herätkää jo! Eikö jo nimi sano että alipaino on liian alhainen. Jos tunnette itsenne lihavaksi, vaikka painoindeksinne onkin 21, niin tehkää enemmän lihaskuntoa! siitä kiinteytyy, vaatekoko pienenee ja näytätte paremmalta! Ehkä painonne nousee lihasten kasvaessa, mutta eikö tärkeintä ole, että näytätte hyvältä??
ihmetyttää..
Jenii
7728
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
tosiasiassa normaalipainossakin on iso vaihteluväli. Esim. minä olin kahdeksan kiloa lihavampana vielä normaalipainon ylärajoilla, nyt siellä alarajoilla, mutta en silti vieläkään suinkaan alipainoinen BMI:n mukaan. Saman kertoo peilikin. Olen lisännyt liikuntaa (jumppaa, hiihtoa, joogaa, lenkkeilyä, kävelyä sään mukaan) nyt neljään kertaan viikossa, mutta makkaraa on vyötäröllä vielä jonkun verran. Olen toki kiinteytynytkin lähtötilanteeseen verrattuna.
Olen tyytyväinen, että nuo kahdeksan kiloa tuli laihdutettua. On paljon kevyempi olo ja näytän ikäistäni nuoremmalta, en enää miltään matamilta.
Painoni nousi pikkuhiljaa vuosien myötä ja huomasin olevani normaalipainon ylärajoilla. Heräsin liikkumaan ja muuttamaan ruokailutottumuksiani kun painoindeksini oli 25,6 eli "vain vähäinen" ylipaino. Tavoitteeni on pudottaa paino ruumiinrakenteelleni normaaliin 60 kiloon, ja kilot lähtevät pikkuhiljaa uutta elämänhallintaa opetellessa. Päämääräni on terveys eikä laihuus ja haluan saavuttaa sen ennen kuin olen sukulaisteni tapaan vakavasti ylipainoinen.
Minuakin häiritsevät normaalipainon alarajoilla heiluvat ihmiset jotka valittavat ja pyytävät apua "läskeihinsä". Uskon että heillä ongelma on korvien välissä ja mikäli haluavat kiinteytyä heidän pitäisi alkaa liikkumaan laihdutuskuurien sijaan. Toki osan normaalipainon alarajoilla heiluvien painonhallinnan motivaatio voi olla sama kuin minun: halu estää itseään lihomasta.
Näyttää siltä että sorruin jaaritteluun:D Toivottavasti pointti tuli silti esiin.
Heipsan!
Tuota minäkin olen 'normaalipainoinen', jo ennen kuin aloin liikkumaan ja syömään kevyemmin. Olen 172 senttiä pitkä ja yritän tiputtaa painoni 70 --> 60. Ei se kaunista katseltavaa ole kun pairan alta loistaa mahtava makkara ja housut repiää reisistä kun ei mahru, lyhythiasia paitoja ei voi käyttää kun on rumat allit. Ei se pelkkä lihaskiinteytys auta, pakko "laihduttaa" että saa lyllyvät kettuun ja lihakset näkyviin. Ei ne pelkästään painoja nostelemalla katua.
Olen 163,78kg.Mitä minä huomasin,että olen aina pahalla päällä läskeistäni.no eihän se ihmekun ostan 2 numeroa aina liian PIENIÄ vatteita(40)...johan ne tursuaa läskit silloin yli,ja kuvittelen että olen älyttömän läski..Huomasin nyt ku ostin housut..joo olivat 4 numeroa isommat kun mulla yleensä(44).niin jopas näytti HYVILTÄ!!!Vähän isot mutta Kerranki ei purista mahamakkaraa ulos(farkut),on muodikkaat ja seksikkäät ja oikeen KOKOISET(matalalantio).eli jokainenhan sitä läski on jos kokoaan 4 numeroa liian pieniä yrittää ängätä päälleen.Ihan sama olit kokoa 48 tai 38..Jospa joskus nautittais siitä koosta mitä ollaan ja etsitään oman koon vaatteita eikä nurista liikoja =) Eiks vaan tytäret =)
Kyllä minulla ihan oikean kokoiset vaatteet on. 40 tai 42, ja voi niitä aikoja jolloin mahduin 38 koon mihinkään :) Jos en henkseleitä ja vyötärölle ulottuvia housuja osta niin eihän se makkara piiloon mene. Nyt ei ollutkaan kyse siitä että tukkii itseänsä liian pieniin vaateisiin. Jos läskiä löytyy väärästä paikasta, son ihan sama vaikka kuinka suuriin vaatteisin itsensä laittaa jos ne on vartalonmyötäiset. Esim. istuessa, ei sitä vyötäröä navan yli voi vetää :D
Olen joskus itsekin ihmetellyt ja varsinkin silloin, kun joku 13 vuotias on täällä kysellyt ihmedieettien perään. Silloin tekisi kyllä mieli sanoa, että nyt tyttö karkit pois ja ulos kavereiden kanssa. Se riittää. Pelottaa, että lapset lukee tätä palstaa suurennuslasin kanssa ja hankkivat itselleen siinä sivussa syömishäiriön.
Aikuiset päättää tietysti omista syömisistään ja motivaatio laihtumiseen voi olla monessa asiassa. Mullakaan ei kauheasti ylipainoa ollut (168 cm, 69 kg), kun laihduttamaan lähdin. Mutta suurempi ongelma olikin se, että paino oli noussut lyhyessä ajassa melkein 10 kg ja tahti tuntui vaan jatkuvan. Nyt olen sen nousun pysäyttänyt ja vähän on pudonnutkin. Eli tarkoitus ei ole edes päästä langanlaihaksi, vaan tarkistaa syömistään siihen suuntaan, ettei tule jatkossakaan yllätyksiä painon suhteen.
Loppukysymykseesi vastaisin: ei, tärkeintä ei ole näyttää hyvältä, vaan se, että on hyvä olo ja viihtyy omassa kropassaan. Oli se sitten minkä kokoinen hyvänsä.
"laihdutan" vaikka mittani ovat 165/58..en siksi että kokisin olevani läski,vaan haluan lihas erottuvuuden parantuvan..selässä,mahassa,käsivarsissa..jokapaikassa on ylimääräinen kerros,joka on liian suuri..pakkohan sitä on kattoo mitä suuhuni pistän,liikunnan lisäks. En siis ole kitukuurilla vaikka läskiä koitan sulatella..tervellistä ravintoa ja liikuntaa..ei se heti tarkoita että on vääristynyt kuva itsestään..en vaan missään nimessä haluu olla kuten äitini (130kg) tai kaikki tätini (90-100kg)..mielummin siis ennalta ehkäisen mahollista lihomista kuin sitten ylipainoisena ja vaivaisena valitan;)