Mulla on ongelma, ja tuntuu etten voi sitä tuolle miehelle kertoa, koska pelkään että pitää sitä vain turhapäiväisenä nalkutuksena eikä kuuntele. Nykyään oikeastaan tuntuu että mua ei arvosteta ollenkaan. Kaikki mitä sanon on nykyään nalkutusta eikä mies mielestään tee mitään sellaista mistä antaitsisi nalkutuksen. En yksinkertaisesti enää uskalla/halua kertoa hänelle jos meillä on suhteessa ongelma, koska pelkään että se menee nalkutuksena toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tai pahimmillaan suuttuu siitä niin että ottaa sen esille joskus myöhemmin jos puhkeaa riitaa.
Tällä hetkellä suurin ongelma liittyy kas kummaa seksiin. Mä olen yrittänyt näyttää miehelle mistä minä tykkään, miten mut saa syttymään, mutta en tiedä enkö ole näyttäny tarpeeksi selvästi, eikö mies vain tajua vai eikö se vain halua ymmärtää. Koska mulle alapää ja rinnat on erittäin arka alue mutta silti se hyökkää ensimmäisenä niihin kiinni. Mulle tämä aiheuttaa sen, että miehen kosketus ei enää tunnu mukavalta. Se on aina sitä että sörkkii rinnoilla, alapäällä tai jollain tavalla kiusoittelee. Jos pyydän hieman silitystä niin se on pari pikaista kova vetoa ja se siitä. Seksi... Ei enää minkäänlaista halua. Myöskin ihan vain itsensä tyydyttäminen tuntuu hirvittävän väärältä ja likaiselta. Mun halut tuntuu aivan täysin kuolleen. Kaikki seksiin liittyvä tuntuu nykyään niin hirvittävän epäluonnolliselta minulle, ja suoraan sanoen monesti alkaa ahdistamaan ajatuskin seksistä, koska tiedän mitä se on. Mies ei ymmärrä, että minä tarvitsen ne hyväilyt ja silitykset ja pusut. Menee vain "suoraan asiaan", kunhan vähän syljellä saadaan paikkoja märäksi niin hyvä. Sitten ihmetellään kun mä en ikinä pääse loppuun asti...
Mä en tahdo nalkuttaa, mutta millä mä voin olla nalkuttamatta jos mua ei kuunnella kun nätisti yritän sanoa? Jos yritän kertoa että mulla on ongelma, sitä alkaa ärsyttää ja painuu nukumaan (joku ihme puolustusmekanismi, kun alkaa ärsyttää, sulkee aivot pois päältä) tai sitten ryhtyy puolustuskannalle jolloin kaikki on mun syytä. Ja kun kaikki on mun syytä niin silloin mäkin alan puolustuskannalle jolloin kaikki on sen syytä.
Tämä syö suhdetta valtavasti... Mitähän tälle oravanpyörälle edes vois tehdä. Pelottaa että menee vaan turhaa päivä pilalle jos mitään yritän sanoa asiasta...
Tällä hetkellä suurin ongelma liittyy kas kummaa seksiin. Mä olen yrittänyt näyttää miehelle mistä minä tykkään, miten mut saa syttymään, mutta en tiedä enkö ole näyttäny tarpeeksi selvästi, eikö mies vain tajua vai eikö se vain halua ymmärtää. Koska mulle alapää ja rinnat on erittäin arka alue mutta silti se hyökkää ensimmäisenä niihin kiinni. Mulle tämä aiheuttaa sen, että miehen kosketus ei enää tunnu mukavalta. Se on aina sitä että sörkkii rinnoilla, alapäällä tai jollain tavalla kiusoittelee. Jos pyydän hieman silitystä niin se on pari pikaista kova vetoa ja se siitä. Seksi... Ei enää minkäänlaista halua. Myöskin ihan vain itsensä tyydyttäminen tuntuu hirvittävän väärältä ja likaiselta. Mun halut tuntuu aivan täysin kuolleen. Kaikki seksiin liittyvä tuntuu nykyään niin hirvittävän epäluonnolliselta minulle, ja suoraan sanoen monesti alkaa ahdistamaan ajatuskin seksistä, koska tiedän mitä se on. Mies ei ymmärrä, että minä tarvitsen ne hyväilyt ja silitykset ja pusut. Menee vain "suoraan asiaan", kunhan vähän syljellä saadaan paikkoja märäksi niin hyvä. Sitten ihmetellään kun mä en ikinä pääse loppuun asti...
Mä en tahdo nalkuttaa, mutta millä mä voin olla nalkuttamatta jos mua ei kuunnella kun nätisti yritän sanoa? Jos yritän kertoa että mulla on ongelma, sitä alkaa ärsyttää ja painuu nukumaan (joku ihme puolustusmekanismi, kun alkaa ärsyttää, sulkee aivot pois päältä) tai sitten ryhtyy puolustuskannalle jolloin kaikki on mun syytä. Ja kun kaikki on mun syytä niin silloin mäkin alan puolustuskannalle jolloin kaikki on sen syytä.
Tämä syö suhdetta valtavasti... Mitähän tälle oravanpyörälle edes vois tehdä. Pelottaa että menee vaan turhaa päivä pilalle jos mitään yritän sanoa asiasta...
Vastaukset 4
Vanhimmat
tämä kirjoittamasi kirje miehellesi
Sitä saat mitä pyydät! Jos sallit itseäsi kohdeltavan huonosta ja pyytelet anteeksi olemassaoloasi, niin mitäs luulet, että on tuloksena? -> huonoa kohtelua. Sinä itse asetat rajat sille, miten sinua kohdellaan. Turha siitä on muita syyttää.
Neuvo: Osta banaani kaupasta ja joku "kaunis yö", kun äijäsi nukkuu, iske se bansku suoraan perseeseen ilman mitään liukasteita.
Sitten kun se älähtäen herää tuohon, niin sanot, että "Kulta! Minä luulin, että sinä pidät RAJUSTA SEKSISTÄ!"
Sanot sille, että teidän suhde alkaa kyllä vetelemään viimeisiään ja sanot että sua ärsyttää, kun hän ei kuuntele sua yhtään nykyään, vaan tekee kaiken miten itse lystää. Kyllä se varmaan siitäkin haukkuu sua nalkuttajaksi, mutta sen paremmalla syyllä kannattaa ihan vakavasti alkaa miettimään sitä laukkujen pakkaamista ja lähtemistä.