Kun mies on alle 40vee, hän juoksee naisten perässä, täytettyään 40 joutuukin juoksemaan naisia pakoon...
Elämän taitekohta
Caaleppi
161262
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ittelle tuo tapahtu jo 35-vuotiaana. Selvähän se, kun 35 - naiset alkavat jo hiljakseen olemaan hedelmätöntä maata. Äijät senkun porskuttaa.
Aika hukassa tuo naisen kehon tuntemus. Ai niin, sinulle varmaan riittää, kun tiedät missä on D.
ensimmäinen lapsi on 20-24 ja siinä 35 vuoden iässä on monen hyvin vaikea enää lasta saada, jos on vielä jotain vikaa, niin ei onnistu.
Onhan se mukava, että lapsilla on nuori äiti, eikä tämä todellakaan tarkoita, etteikö voisi opiskella ja valmistua hyvään ammattiin lapsista huolimatta, vaikka valmistuminen hidastuukin.
Kaikki ei kuitenkaan luo yliopistossa, että tuo ikä on lääkärikirjasta otettu.
Miehet tietää vähän enemmän ja varoo sen ikäisiä naisia.
Mä en ymmärrä tota ap:n viestiä. Eli miks pitää yhtäkkiä juosta naisia karkuun? :) Onko se 40 v. joku maaginen rajapyykki, naiset huomaa, että onpas tuo mies sanoinkuvaamattoman vetovoimainen nyt kun on 40 v. vai mitä ihmettä?
kyyninen ja naisiin pettynyt luuseri se siellä huhuilee.Ei näistä yli 40 vuotiaista ällöistä muinaisjäänteistä paljo kannata välittää,,hyh hyi.
se, että nelikymppisenä naiset on aktiivisempia, heitä on liikaa mistä valita, alle nelikymppisten naisten eteen on pakko tehdä enemmän töitä.
Näin naisen logiikalla luulisi valinnan sitten olevan paljon helpompaa, kun ei tarvitse kuin vaan poimia se itselleen sopivin. Kyllä sulla on pointit hukassa ihan selvästi... ;)
ei enää kelpaa...nelikymppiset naiset puhuu vaan entisistä miehistään ja heidän tavoistaan ja ominaisuuksistaan...arvaa kyllästyttääkö? :(
ja sinä vaan juokset karkuun, minkä kintuistasi pääset... :) Elämä on kovaa joillekin näköjään... ja ilmeisesti olet jo testannut kaikki (vapaat) nelikymppiset? Kai me nyt jostain muustakin osataan puhua kuin existämme, vaikka niitä taitaa jo jokaisella tämänikäisellä olla enemmän tai vähemmän. Ei silti tulisi mieleenkään alkaa entisestä puhumaan, jos tapaa mukavan miehen, jonka kanssa voisi kuvitella jotain kehittelevänsä.
Kyllä se voi aurinkokin vielä pilkahtaa pilvien raosta. Ainakin itselleni uskon niin vielä käyvän, niin miksei sitten tuollaiselle merelliselle miehellekin. ja joojoo, olen ihan ärsyttävän optimistinen, mutta minkäs sitä itselleen mahtaa. Toivottavasti olet kovakuntoinen, että saat epätoivotun vaimoväen pysymään kaukana...
kunto säilyy kovana...muten voi käydä huonosti !
Ylensähän naiset olettavat että kaikki miehet ovat helppoja napata, mutta kun tohvelisankarilähiöhemmon osa ei millään jaksa kiinnostaa :(
Ennemmin valitsee idyllisen rannikkoympäristön, sinisen pohjanlahden ,puuveneet ja seesteisen elämän jossa sielu lepää ja intressit ja haaveet saavat täyttymyksen .
Vaikuttaa että naisten arvot ovat jossain muualla,mutta missä ? Kokemukseni mukaan vaikuttaa että jossain ihan toisessa ulottuvuudessa.
Lohdutukseksi sanoisin sinulle että mahdolisuutesi ovat paremmat kuin minun, lähiöhemmoja on tietääkseni tarjolla ihan tyydyttävästi? ;)
Lähiöhemmoista en oikein osaa sanoa mitään... En mä oikein aktiivisesti seuraa etsikään, löytyy jos on löytyäkseen.
Mutta noista arvoista voisin heittää, kun ihan kirjoittelin ylös jokin aika sitten näin:
Elämässä tärkeää?
Onnellisuus. Rauha. Rakkaus. Luonto. Lapset. Koti. Lähimmäiset. Vapaus. Ajatukset. Usko. Aivot. Nykyhetki. Taide. Kuvat. Sanat. Sävelet. Toivo. Innostus. Intohimo. Ilo. Suru. Tiede. Leikki. Lepo. Ruoka. Tulevaisuus. Menneisyys. Jatkuvuus. Maailmankaikkeus. Kyyneleet...
Ihmisten kesken?
Luottamus. Rakkaus. Läheisyys. Rehellisyys. Ystävyys. Tunteet. Kiltteys. Myötätunto. Yksinäisyys. Itsenäisyys. Itsetunto. Lämpö. Hellyys. Arvostus. Nauru. Kunnioitus. Vahvuus. Oikeudenmukaisuus. Heikkous. Itku. Hymyrypyt...
Listasin vain nopeasti asioita, joita itse pidän tärkeinä, paljon on varmaan jäänyt poiskin. Siis tällaista omaterapiaa lähinnä... Tai tunnustan: ehkä mä vähän olin jotain treffi-ilmoitustekstiä siinä hahmottelevinani... ;)
Kyllä noilla sanoilla tekee varmaan vaikutuksen moneen, eri asia on sitten kuinka syvällisesti kukin ne kokee, suurin osa ihmisistä on niin äärettömän pinnallisia, sanat ovat vain sanoja...kuitenkin niiden takana on oma ääretön mailma jonka vain elämää kokenut voi tunnistaa.
Jos laitat ilmoituksen niin ehkä löytäisit jonkun samankaltaisen kuin olet itse?Tai selaile niitä miesten ilmoja jos vaikka kolahtaisi? ;)
Minulla on ilmo ollut muutaman kuukauden treffeissä, tunnistat yli 190cm:n pituisen Vaasalaisen varmaan...Yhteenkään en ole ottanut yhteyttä, pari kiinnostunutta yritti flirttailla mutta aivan väärää tyyppiä...No.,roikkukoot ilmo muutaman viikon vielä.
Oi, puuttuuhan mun listalta vaikkapa anteeksianto, tosi tärkeä juttu meille epätäydellisille ihmisille...
Jotenkin tuo nettideittailu tuntuu sellaiselta hakuammunnalta. Mutta niin kai se on muutenkin, se parinhaku sellaista; tuurilla sattuu, jos sattuu. Olet kai sinäkin niitä naisten ilmoituksia lukenut. Eikö siellä kukaan muka ole kuvannut itseään "siistiksi ja lempeäksi" vai miten ne sun vaatimukset menikään... :) Luulis kyllä, että sunkaltaista kumppania etsivät voisi juuri netissä olla.
Mut lycka till nyt kuitenkin, pitkään jos olet jo sinkkunakin ollut.
eivät aina riitä, kuten kaikki muutkin määreet netissä niin ne ovat käsitteitä jotka muodostuvat hyvin erilaisiksi riippuen henkilöstä ja hänen käsitteistään ja arvomailmastaan.
Todellisuuden voi tuntea live-elämässä, mutta sanoja lukemalla voi saada vääristyneen kuvan hyvin helposti.
sanat on tosiaankin vain sanoja. Mä olen itse asiassa tätä pohtinutkin aika lailla (kirjoittamista kun harrastan), että sanat ovat ajatusten välittäjinä aika heppoisia. Yksi katse on monesti paljon kertovampi, kuin pitkätkään kirjoitukset. Mutta kyllä sanat silti ovat aika hyviä ajatustenvaihtoon ja tutustumisessa toiseen ihmiseen. Puutteelisia ja tulkinnanvaraisia kyllä, mutta sellaisella rehellisellä ja avoimella asenteella niillä kyllä johonkin pääsee. Kyllä mä ainakin olen muka heti näkevinäni, että millainen ihminen siellä sanojen takana oikein lymyää.
Sulle haluisin vielä semmoista sanoa, että muista, että se vääristynyt kuva voi syntyä suuntaan tai toiseen. Mä heti tietty epäilen, että käsitykses takana on jokin peruspessimistinen suhtautumistapa. Mutta jospa sä olisitkin se surullisen kuuluisa risukasa kuitenkin. :)
Mitään niin pahaa ei ole etteikö siinä olisi jotain hyvääkin.Huonon tai pahan voi myös kääntää edukseen.
Kaikista asioista on hyvä määritellä niin hyvät kuin huonot puolet.