Alan ymmärtää työttömiä entistä paremmin. Kuka enää jaksaa edes hakea töitä kun työnhakijaa kohdellaan vähän miten sattuu?
Olen nyt siinä vaiheessa, että alan valmistua ja etsiä niitä ns. oikeita töitä. Minulla suht paljon työkokemusta, mutta ei oman alan töistä. Kun minulla on kohta kaksi tutkintoa niin olen kuulemma ylikoulutettu ja työtehtävät eivät tarjoaisi minulle riittävästi haasteita. Opinnot ovat kuulemma liian pitkällä jne..
Oikeasti ne helvetin selitykset miksei minua valittu ovat jotenkin törkeimpiä. Ne oikeasti ovat tosi loukkaavia kun yleensä ne eivät perustu minkäänlaisiin faktoihin vaan ovat revitty ihan jostain muualta. Kaipaisin ihan oikeasti tietoa siitä miksi minua ei valittu, että voisin kehittää itseäni jotenkin. Kaikenlaista ihme satuilua kuten viimeksi "et sovi rutiininomaiseen työhön" (niin noh olen tehnyt melkein vuoden rutiininomaista työtä opintojen ohella ja käsäisin, enpä tietenkään pysty sellaista tekemään enempää...). Miksei voida vain sanoa, että persoonallisuudet ei nyt täsmänneet? Miksi pitää selitellä kaikkea naurettavia selityksiä, jotka kumpikin tietää aivan paskaksi?
Jos ihminen ei vaan sovi niin ei sovi, miksi sitä pitää selitellä? Toisaalta en ole lainkaan sellainen ihminen joka viittii nuolla pyllyjä ja olla lakkikourassa, mutta miksi juuri ne miellyttävät tiettyjä työnantajia?
On henkisesti tosi raskasta kuulla kaikenlaisia satuiluja niin ei tiedä lainkaan miten itseään voisi kehittää...
Olen nyt siinä vaiheessa, että alan valmistua ja etsiä niitä ns. oikeita töitä. Minulla suht paljon työkokemusta, mutta ei oman alan töistä. Kun minulla on kohta kaksi tutkintoa niin olen kuulemma ylikoulutettu ja työtehtävät eivät tarjoaisi minulle riittävästi haasteita. Opinnot ovat kuulemma liian pitkällä jne..
Oikeasti ne helvetin selitykset miksei minua valittu ovat jotenkin törkeimpiä. Ne oikeasti ovat tosi loukkaavia kun yleensä ne eivät perustu minkäänlaisiin faktoihin vaan ovat revitty ihan jostain muualta. Kaipaisin ihan oikeasti tietoa siitä miksi minua ei valittu, että voisin kehittää itseäni jotenkin. Kaikenlaista ihme satuilua kuten viimeksi "et sovi rutiininomaiseen työhön" (niin noh olen tehnyt melkein vuoden rutiininomaista työtä opintojen ohella ja käsäisin, enpä tietenkään pysty sellaista tekemään enempää...). Miksei voida vain sanoa, että persoonallisuudet ei nyt täsmänneet? Miksi pitää selitellä kaikkea naurettavia selityksiä, jotka kumpikin tietää aivan paskaksi?
Jos ihminen ei vaan sovi niin ei sovi, miksi sitä pitää selitellä? Toisaalta en ole lainkaan sellainen ihminen joka viittii nuolla pyllyjä ja olla lakkikourassa, mutta miksi juuri ne miellyttävät tiettyjä työnantajia?
On henkisesti tosi raskasta kuulla kaikenlaisia satuiluja niin ei tiedä lainkaan miten itseään voisi kehittää...
Vastaukset 8
Vanhimmat
valmistuin aikoinani yli 10 vuotta ammattiin, jonka työtilanne on vähintäänkin hankala ja huono. Valmistuessani olin 25-vuotias ja innokas ja halukas pääsemään omaa alaani vastaaviin töihin, joihin sitten pääsinkin, määräaikaisiin tosin. En ole koskaan ollut laiska hakemaan töitä, enkä toisaalta myöskään liian nirso ottamaan työtä vastaan.
Nyt olen taas vaihteeksi pätkätöiden armoilla ja hakemassa itselleni uutta työtä, niin tuntuu kyllä hieman pahalta kun lähettämiini työnhakuilmoituksiin ei edes vastata.
Olisi vähintäänkin kohteliasta ja kunnioittavaa laittaa edes jokin vastaus, että hakemus on tullut perille ja, että se on huomioitu.
MITÄ TE TYÖNANTAJAT OIKEIN PELKÄÄTTE? ENSIN EI OLE TARPEEKSI KOULUTETTU JA SITTEN KUN ON, NIIN EI ENÄÄ KELPAA... HAISTAKAA SITTEN VITTU >:(
Eipä siitä pyllyjen nuolemisesta pidä yleensä edes työnantajat.
Työnantajat odottavat positiivista asennetta,sitoutumista yritykseen,ammattitaitoakin
ja halua edetä urallaan eli halukkuutta oppia lisää,
sekä sopeutumista työyhteisöön.
Kannattaa yrittää ajatuksin siirtyä työnantajan
tilalle haastatteluissa ja tämän pohjalta esiintyä
työnhakijana.Fiksu käytös,-pukeutuminen ja tietty
asiallisuus ovat hyväksi työhaastatteluissa.
Onnea!!!!
mutta eikö työnantaja voisi edes laittaa jotain viestiä siitä, että hakemus on tullut perille ja kiittää vaivannäöstä jos ei muuta viitsi tehdä?
Ei sen työhakemuksen tekeminenkään ihan tuosta vaan suju, on siihen sentään nähty vaivaa ja osoitettu mielenkiintoa kyseistä yritystä kohtaan ;)
Käyttäydyn haastatteluissa aina asiallisesti, olen valmistautunut ja olen yleensä pukeutunut paremmin kuin haastattelija (tosin pukeudun aina sillä tavoin joten ne ovat ns. luonnolliset vaatteet minulle).
Minua ärsyttää vaan kaikkein eniten ne saamarin selitykset ja juuri tuo ettei viitsitä edes ilmoittaa onko hakemus tullut perille. Siitä tulee oikeasti masentuneeksi.
Tekee mieli jo pohtia pitäisikö vaan karata johonkin hanttihommiin ulkomaille tekemään jotain randomhommaa.
miespuolinen? Voihan olla, että vaikutat jotekin "yliviisaalta" jos puhut kirjakieltä, haet puku päällä ja kravatti kaulassa jotain melko yksinkertaisia hommia.
Jos haet jonnekin nuhjuiseen puljuun, niin älä näytä liian älykkäältä vaan yritä olla mahdollisimman tavallinen. Älä käytä sivistyssanoja äläkä yritä päteä fiksuudellasi. Kun saat paikan ja koeaika on umpeutunt, voit näyttää todellisen luontosi :), ja alkaa hakea parmpia paikkoja, koska tuskin oikeasti viihdyt ko.paikassa.
Olen naispuolinen. Olen alkanut itse miettimään, että ehkä esiintymisessäni on jotain pelottaa. Minä vaan rakastan tiettyä tapaa pukeutua (eli niitä jakkupukuja ja korkeita korkoja).
Sivistyssanoja en niinkään käytä, mutta monesti ilmaisen jonkun sanan helpommin englanniksi kuin suomeksi joten sekin voi olla ongelma. Kyse ei ole mistään brassailusta vaan siitä, että tunnen oman alani sanaston paremmin englanniksi ja toisaalta teen kaiken muunkin yksityiselämässäkin englanniksi :P
Ehkä olen liian itsevarma ja toisaalta suomalaiset ehkä kokevat tietyt asiat pelottaviksi (kuten sen, että hakija on pukeutunut paremmin kuin haastateltava). Vai pitäiskö sitten ihan pokkana ryhtyä hakemaan haasteellisempia tehtäviä?
Jees, kyllä se hatuttaa kun tosisaan töitä hakee ja työnanataja ei edes viitsi vastata.
Samoin korpeaa se työvoimapulasta huutelu.
Työnantajien markkinat taivat olla. Ajatelkaa muuten, jos tulevaisuudessa aletaan tehdä sopimuksia työpaikoilla; eli, ehdot sanelee yksipuolisesti työnantaja.
Huh, huh, pelottaa pelkkä ajatuskin. Se saattaa kuitenkin olla totta tulevaisuudessa.
en itsekkään ollut kranttu ja kaikki työ mitä tarjottiin otin vastaan... niin todella otin sen työn vastaan mitä tarjottiin... Noh mutta sekin voi olla virhe TODELLA ISO virhe. Nyt olen sit työttömänä ihmettelen että mistä sitä työtä saa. sain potkut viime kuussa neljän päivän työn jälkeen ku en tiennyt mitä/mikä oli minun tehtäväni siinä yritykseessä... Kuulemma kaikki ja kahen oman ei mikään siis maksoin kalliisti niiden kahden oman tytöstä ja sain potkut... kienoa... Työttömyys ei ole leikin asia