tässä jonakin päivänä että en ole uskovainen...olen siis vl-perheestä ja minulla on mies joka on vl ja minäkin ole tähän asti esittänyt olevani myös, pelkästään läheisteni takia...koska en haluaisi että heti tulevat surullisiksi...mutta nyt päätin että on pakko kertoa mitä minä ajattelen asioista, en voi valehdella koko alämääni. saa nähä mikä juttu siitä syntyy kun kerron että en ole koskaan ollut sydämmestäni uskomassa...uskon että mua koitetaan vielä käännyttää...niin ja saan kattoo muitten itkua ja surua kun ne ajattelee että minä joudun helvettiin.
aion kertoa
sukulaisilleni
2828
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
jokaisella ihmisellä on oikeus uskoa tai ei uskoa .Ei ole ehkä kenenkään muun asia uskooko vai eikö usko.
Eräs eläkkeellä olevahenkilö sanoi kerran , että ihmisen täytyy ajatella ensin itseään ja sitten itseään ja kolmanneksi itseään , sitten vasta muita.
Onko velvollinen kertomaan toisille asioitaan.
Vakaumus on jokaisen pyhäasia.
Ei tarvitse mielestäni odottaa kenenkään mielipidettä siihen.Oma sisin säilytettävä.Ole vahva.
kertonut? Miten siihen reagoitiin? Mielenkiinnosta kysyn koska itselläni on sama tilanne. Ahistaa vanhempien suru. Tiedän että he ovat todella suruissaan asiasta. Olen naimisissa ja mieheni ei ole ollut pitkään aikaan uskovainen joka on ollut kaikkien tiedossa. Nyt pitäis itsekkin ilmoittaa etten minäkään ole aikoihin ollut sillain "oikealla tavalla".