Aviopuoliso kärsii ja häpeää alkoholisoitunutta puolisoaan, mutta vaikenee siitä usein, kunnes katkeroituu tai sairastuu ja joutuu tuomaan julki häpeänsä.
Yksi suurimmista eroon johtavista tekijöistä on kumppanin itsekeskeisyys ja siitä johtuva itsekeskeinen juomakulttuuri. Kulttuuri, joka polkee kaiken muun halpana jalkoihinsa ja kumartaa kuningas alkoholia ja on alkoholin rakastaja ja rakastajatar. Muut kumppanit, rakastajat ja rakastajataret jäävät kaua raikkaimman, eli alkoholin varjoon.
Varokaa petosta, jonka alkoholi tekee jokaiselle osapuolelle.
Yksi suurimmista eroon johtavista tekijöistä on kumppanin itsekeskeisyys ja siitä johtuva itsekeskeinen juomakulttuuri. Kulttuuri, joka polkee kaiken muun halpana jalkoihinsa ja kumartaa kuningas alkoholia ja on alkoholin rakastaja ja rakastajatar. Muut kumppanit, rakastajat ja rakastajataret jäävät kaua raikkaimman, eli alkoholin varjoon.
Varokaa petosta, jonka alkoholi tekee jokaiselle osapuolelle.
Vastaukset 67
Vanhimmat
Olen jo päätökseni tehnyt eli aijon päästä eroon alkoholista tykkäävästä miehestä. Kaikki vielä järjestyy parhain päin. En aijo lopun elämääni katsoa kaljaa kittaavaa äijää.
tehdä kaikkensa, että se äijä jättää sen kaljan elämästään poissa.
Nyt kun olet päätöksesi tehnyt pidä siitä kiinni.
Olet jo tarpeeksi kärsinyt alkoholistin itsekkyyttä.
Elä omaa elämääsi, kyllä alkoholisti toisen samanlaisen löytää, ja voittehan katsoa tulevaisuutta joskus kun hän oma-aloitteisesti edes yrittää tehdä jotain ongelmalleen. Syyttä sinä siinä sijaiskärsiänä olet.
Alkoholismia ei voi laheinen poistaa. Asianomaisen taytyy itse haluta "puhdistua", ellei han sita itse halua, laheinen voi vaikka hikoilla luoteja, se ei hyodyta yhtaan mitaan eika ketaan.
Alkoholismi on yksi niista syista joka oikeuttaa avioeroon. Niin hirvealta kuin se kuulostaakin, on lahes rikollista laittaa puoliso elamaan alkoholistin kanssa ja tuhoamaan samalla omakin elamansa.
on hoitanut tuon juopottelupuolen. Pullopiiloja ,kaatumisia,sammumisia. Ja veti herneen nenään,kun 13 vuoden joka viikonloppuisen ryyppäämisen "innoittamana" kerroin viimein hänen vanhemmilleen asian oikean laidan ! Kun hänellä on viinaa tarjolla,yhtään ei jää yli ! korkkailee vielä aamuyöllä viimeisen kaljan,vaikka tietäisi meidän olevan lähdössä esi. kylästä kotiin viiden min. sisällä...eikä suostu hoitoon.
kaikista pahin. Mua esim. hävettää suunnattomasti mennä esim. Prismaan ja mies vie tyhjiä pulloja kierrätykseen. Mä olen sanonutkin, että yhtään pullopussia en kaupaan vie.
Pari kaatumista on ollut. Ei ole ollenkaan sietänyt, kun kerroin asian todellisen laidan sukulaisilleni.
Kolme viikkoa ollut täysin ilman alkoholia vuoden aikana. Se on aika vähän se. Jos joka päivä pitää ottaa kalja tai pari ja vaikka kuinka kävisi töissä, niin silloin on alkoholiongelma.
Ja mä en halua mäkättää. Haluaisin vain perustaa perheen miehen kanssa, jolla ei ole alkoholiongelmaa. Se ei ole meinaan vielä myöhäistä.
häpeisin...
- sitä, että en voi kertoa ystävilleni suhteen todellista laitaa. Häpeän itseäni, että olen mennyt epäonnistumaan. Enkä voi kutsua kotiini ihmisiä, jota eivät tajua.
- Kaatumisten selittelyä. Sitä, että joku kysyy, että mitenkäs hän nyt sitten voi, kun kaatui siellä...
- tyhjiä pulloja astiakaapissa
- pilalle menneitä perhejuhlia, kun hän on umpitunnelissa selittänyt jotain kivaa äidilleni.
- Hänen ihoaan, joka hilseilee liiallisen alkoholin käytöstä
- Naapureiden reaktiota, kun hän tulee kännissä kotiin taksilla.
Joo. Munhan vikahan tämä on. Mä olen varmaan ollut niin inhottava edellisessä elämässä, että tässä elämässä pitää kärsiä. Ensin isä joi tuurijuoppona, toinen sukulaisilta juo tod. paljon ja nyt sitten tämä. Olen niin kurkkua myöten täynnä noita kaljapullojakin, että kun lähden, niin varmaan ryhdyn absolutistiksi itsekin.
ja häpeämistä tuottaa se, että puoliso on kaappijuoppo, joka kuvittelee, että en älyä hänen olevan juoppo.
Saunaosastolta löytyy pullo poikineen aina, kun haluaa niitä katsella, mutta minä en katsele, antaa pullojen kerääntyä. Mies aina josku vie ne salaa johonkin. Että sellaista on kaappijuopon kanssa, joka kuvittelee olevansa raitis.
Harmittaa, kun muuten on tosi hyvä mies.
joka vietiin vängellä hoitoon ja on tänään terve ja onnellinen. Sellaistakin tapahtuu, kun juopottelu menee tarpeeksi pitkälle, että sossun tädit panevat tuulta rattaisiin.
Muuten hyvä mies minulla myös. Fiksu ja lukenut ja kaikin puolin muuten ihana ihminen. Mutta se kuningas alkoholi....
että mun pitää kuskata miestä autolla ja naapurit kyttää ikkunoista. Ahah, tuolla se taas on juoppokuskina.
...voihan olla, että kukaan naapuri ei kyttää ja että tämä on vain oman mielikuvitukseni tuotetta, mutta häpeän silti.
viedä alkoholisteja pakkohoitoon.
Jos aikuinen ihminen haluaa ryypätä, niin hänellä on siihen oikeus ja valinta on hänen.
Tämä on virkavallan suusta kuultua.
lapsen äitipä vietiin pakkohoitoon ja hän todella sai avun.
Sukulaiset soittelivat ja suorastaan painostivat sosiaalipuolta tämän äidin takia ja näiden pienten lasten takia ja niin lähti pyörä pyörimään ja tapahtu suoranainen ihme, äidistä tuli oikea äiti ja tänään nämä paljon kärsineet lapset saavat olla aivan oikeasti lapsia. Vanhempi lapsikin on jo pudottamassa ja unohtamassa ottamaansa aikuisen roolia ja leikkii niin, kuin pienen miehen leikkiä tulee.
Ihmeitä tapahtuu.
tapahtuu!
Yleensä tuossa tilanteessa lasten huostaanotto on ratkaisu ja äiti (tai isä tai molemmat) saa jatkaa elämäänsä miten lystää.
jonka kanssa olet aikonut perustaa perheen?
Toivon mukaan mietit vielä jonkun aikaa.
Se että on ollut kolme viikkoa ilman alkoa ei vielä todista yhtään mitään.
Voi tapahtua repsahdus milloin hyvänsä.
Olehan varovinen äläkä luota liian herkästi.
Voit joutua katumaan loppuelämäsi.
Sanot että ei ole myöhäistä perustaa perheen miehen kanssa jolla ei ole alko-ongelmaa.
Pitää paikkaansa vain jos vaihdat miestä.
Tällä nimittäin on ongema, mutta hän voi hyvällä tahdolla saada ongelmansa kuriin.
Mutta alko tulee aina olemaan ongelma. Sitä ei vaan pidä käyttää.
Joten vielä kerra: älä ole sinsilmäinen!!
En ole sinisilmäinen. Yritän tehdä muutoksen ja ottaa eron, kun ei tämä tilanne miksikään muutu. Tämän miehen kanssa en aijo perustaa perhettä. Näin se vain on. Jos en sellaista miestä kohtaa, jolla ei olisi alkon kanssa ongelmia, niin olen loppuelämäni yksin.
sillä paljon parempi on yksin olla, kuin huonon kumppanin kanssa ja onko olemassakaan huonompaa kumppania, kuin viina. Viinahan se sen juopon puolison kanssa kumppaniksi kanssasi änkeäisi, ainakin kolmanneksi puoleksi suhteeseen. Älä todella ota ikinä juoppoa mieheksesi.
Löydät takuulla vielä miehen, jolla ei ole ongelmaa viinan kanssa.
Hienoa että olet päätöksesi tehnyt.
Ei muuta kuin eteenpäin.
On myös naisia joiden kerta toisen jälkeen löytynyt uusi mies osoittautuukin enemmän tai vähemmän alkoholin ystäväksi. Mistähän se johtuu.
Itselläni omakohtaista kokemusta.
Sitä en osaa sanoa, mistä tuollainen johtuu. Tietoisesti ei kukaan ainakaan hae alkoholistipuolisoa.
Luin joskus lehtijutun, jossa kerrottiin, että nainen valitsee usein toistamiseen alkoholistin miehekseen. En uskonut, koska ajattelin, että on silmää valita toisin, kun yksi väärä valinta on tehty.
No toisin meni..
Eipä sitä kai ensitapaamisella aina näekään... ellei tapaamiset hoidu aina baarissa.
"Paremmat" miehet peittelevät alkoholismiaan "hyvän ruuan ystävinä" kliseisiin "aperitiivi ennen ruokaa, hyvän ruuan kanssa hyvää viiniä (ja paljon), jälkiruokaviiniä ehdottomasti ja kahvin kanssa konjakki, ja sitten jatkoille". "saunaolut (5-6 olutta)" joka ilta, perjantaina pitää rentoutua hyvän viinin tai whiskyn seurassa" jne.
Nautinnot nautintoina, mutta eivät ole enää nautintoja jos viikoittain latraa.
Nainen haluaisi hyvän ja mukavan ja kunnollisen miehen itselleen. Monet miehet antavat itsestään hyvän ensivaikutelman (= väärän). Miksiköhän? Ei totuus kauaa salassa pysy kuitenkaan. Vai kuvittelevatko he että hyvästä alusta voisi seurata happy end? Naisen avulla? Se on niin väärin naisia kohtaan, mutta miehet eivät ymmärrä. Eikä nainen voi viitata kintaalla jokaiselle mukavalle ja symppikselle miehelle... eihän siinä järkeä olis.
on annettu tulla niin suosituksi, että sitä ei enää osata edes hävetä kunnolla. Isät ja äidit vetävät päänsä ilman häpeää täyteen ja lapset ovat kauhuissaan.
Jokainen lapsi, joka on joutunut näkemään vanhempansa juopottelua, tietää miten kamalaa se on ja entä lapsi, joka joutuu näkemään molempien vanhempiensa juopottelun. En tiedä ketään, joka olisi ilman vaurioita selvinyt sellaisen silminnäkijän roolista. Juoppoustila on mielisairaustila.
Nyt, kun on vielä aikaa, hakekaa vaikka maailman ääristä apua, jotta pääsette kirouksesta irti ja lapsenne saavat heille kuuluvan lapsuuden.
Jos ette sitä tee, niin ei teillä tule koskaan olemaan puolustusta siihen, että tuhositte lapsenne oikeutta onneen.
tee lapsia miehen kanssa, joka on kotitissuttelija. Sen olen päättänyt. Oma isäni, lahjakas mies, joi tuurijuoppona ja teki hirveästi töitä. Mä olen lapsena kärsinyt siitä asiasta ja äiti kärsi. Koko perhe kärsi.
Tiedän isän heikkouden ja tiedän, mitkä olivat syyt ja seuraukset. Mutta niin kova pala lapsuudessa oli kuningas alkoholin kohtaaminen, että suoranainen ihme on, että en ole itse alkanut juomaan. En tykkää kosteista illanvietoista enkä tykkää firmojen pikkujouluista. En tykkää kotitissuttelusta. En mäyräkoirista tai sikspäkeistä. En saunaoluista. En halua olla koko ajan sekaisin. Vihaan Suomen alkoholipolitiikkaa.
noista samoista asioista, joista sinäkään et tykkää.
Täytyy sanoa, että olen totisesti onnellinen siitä, että olen varustettu niin herkällä omallatunnolla, että kun aikanaan juhlin ja otin alkoholia, tuli siitä aina automaattisesti niin paha henkinen rapula, että luovuin alkoholista sen takia.
Elämäni olisi tuohoutunut alkoholin takia, sillä en olisi tämä tasapainoinen ja tyytyväinen ihminen, mikä olen nyt, kun en käytä pisaraakaan alkoholia.
Itse olen testannut ja tämä toimii: Mitä enemmän kohtuukäyttäjiä/raittiita osallistuu erilaisiin tilaisuuksiin, jossa alkoholia on tarjolla, sitä vähemmän suurkuluttajat juovat! Ei kun siis baariin kahville öisin, yökerhoon limuilemaan, firman juhlissa voi juoda kivennäisvettä (ihan vaan piruuttaan, vaikka maistuisi pari kolme kaljaakin...).
Mikään raittiustyö ei auta paremmin kuin esimerkki.
Aivan liian usein perhe , tarkoittaessaan hyvaa, tukee juopon juomista. Niin pahalta kuin tuo kuulostaakin, mita muuta juopon juomisen edistaminen on silloin kun haetaan juoppo juomareissuilta, valehdellaan juopon puolesta kun han ei kykene itse edes puhelimeen ilmoittaakseen kykenemattomyytensa toihin (krapulalta), sukukokouksiin, jne.
Juoppo tietaa sen ja alitajuntaisesti luottaa etta kylla perhe pelastaa.
Perhe taas karsii pelatessaan palkan loppumista. Ja niinhan siina loppujen lopuksi kaykin, ennemmin tai myohemmin.
Parempi ennemmin, saastyy kaikki aivan liian monelta kyyneleelta.
Ongelma on juuri se häpeä, koska se estää tilanteen ratkaisun. Alkoholistia ei pidä koskaan ymmärtää, koska se pahentaa tilannetta. Alkoholisti etsii aina ympärilleen 'ymmärtäviä' ihmisiä, jotta saa 'luvan' jatkaa juomistaa.
Koska itselläni on kokemusta alkoholiriippuvaisen kanssa elämisestä, en voi valitettavasti antaa parempaa neuvoa kuin alkoholistin jättämisen. Lopulta käy näin. Kuinka kauan kukakin jaksaa tilannetta vierestä seurata, on sitten yksilöllinen kysymys.
No niin taas syytetään sitä joka juo. Syytetään siitä että juopottelija saa puolisonsa tuntemaan itsensä huonoksi ja häpeämään tilannetta. Kyllä se on itsestä kiinni jos perheolojaan häpeää. Peilaat ongelmat muiden syyksi ja heittäydyt sitten marttyyriksi. Olisko puolisosi juomisen taustalla myös sitä miten häneen suhtaudut. Erotkaa. Voipi olla että juominenkin loppuu siihen.
Kuule, eiköhän juominen sentää ole juojan oma valinta, ja kaiken lisäksi alkoholismi on sairaus, joka tappaa. Siinä eivät muut perheenjäsenet mitään mahda, jos juoja on päättänyt itsensä tappaa. Kohtuutonta on vetää koko perhe tällaisen tragedian sivustaseuraajaksi.
Olen itse elänyt alkoholiongelmaisen kanssa, ja tiedän muitakin jotka ovat eläneet. Olemme kaikki jättäneet lopulta juojan, koska MITÄÄN muuta mahdollisuutta ei ole ollut.
Olin naimisissa miehen kanssa joka oli hyvästä perheestä, hyvätapainen, ihana, hyvin koulutettu, hyvässä ammatissa, pätevä. Tunsimme toisemme nuoresta asti.
Miehen työnantaja - varsin maineikas ja hyvä yritys - teki yllättäen konkurssin. Oli tilintarkastajat räveltäneet. Mies jäi työttömäksi, eikä saanut töitä tuon entisen työnantajan haamuista johtuen. Häntä pidettiin myös konnana vaikkei sitä ollut. Työssään oli tottunut juhlimiseen ja alkoholiin ja kuppi kaatui myös työttömänä. Välillä hän sai sitten työtäkin mutta ei siitä enää mitään tullut.
Neljässä vuodessa mies muuttui aivan kauheaksi. Takertui minuun, ja minä tietysti yritin olla ymmärtäväinen, pitkämielinen ja kaikkea, koska tiesin ettei hän ollut oma itsensä. Kun sitten kuvaan astui väkivalta joka ei istunut miehen persoonaan ollenkaan, ymmärsin etten minä pysty tilanteelle mitään. Siihen asti kuvittelin olevani se joka häntä rakastaa, hänet nostaa ylös paskasta. Maatessani päivystyspolilla kylkiluunmurtuman takia tein päätöksen, etten anna omaa henkeäni ja terveyttäni hänen edestään.
Mies uhkaili kaikenlaisella jos eroaisimme enkä edes epäröinyt ettei olisi toteuttanut uhkauksiaan. Erolla ajattelin ostaa lisäaikaa elämään, jos vaikka mies sitten ratkaisunsa kuitenkin tekee.
Eron ensimmäinen vuosi oli kamala. Mies oli sairaalassa kolme kertaa, poltti asuntonsa, muutti vanhempiensa luo, heitettiin sieltä ulos. Lapsia hän näki viis kertaa. Ei ollut sen useammin edes lähes säädyllisessä kunnossa. Minua syytettiin. Tai luulin niin. Hänen tilastaan siis. Mies syytti mutta se ei enää uponnut. Olin melkoisen yksin hänen sukulaistensa puolelta.
Toisena vuotena alkoi tapahtua satunnaisia mutuoksia parempaan, kolmantena vuotena mies onnistui jo pitämään asuntonsa. Neljäntenä vuotena erosta hänellä oli kaksi lyhyttä työsuhdetta, mutta ei enää ratkennut ryyppäämään. Viidentenä vuotena sai vakituisen työpaikan. Kuudentena vuotena löysi naisen. Nyt kymmenen vuotta eron jälkeen on uudelleen naimisissa, raitis, pienen vauvan isä. Ja väleissä meidän lastemme kanssa.
Minä olen edelleen sen verran rikki etten pysty suhteita solmimaan, mutta elämäni yksin on huomattavasti mielekkäämpää kuin pelossa miehen rinnalla. Olen muuttunut ihmisenä, ja uskon kuitenkin vielä yhteiselämään.... sitten joskus. Meidän kohdalla ero oli välttämätön. Olimme tottuneet toisiimme. Se alkoi jo muistuttaa riippuvuutta. Suhteesta puuttui se kunnioitus mikä avioparilla pitäisi olla. Kumppani oli itsestänselvyys joka ei katoa vaikka mitä tekisi. Meidän oli erottava päästäksemme omille jaloillemme ja ottamaan vastuuta itsestämme. Harmittaa tietysti kun monta vuotta on elämästä mennyt pilalle miehen takia, mutta nythän minulla on mahdollisuus korjata tilanne. Samoin miehellä.
Eräs tuntemani pariskunta:
Mies joi vuosia, mutta raitistui sitten. Kiva kiva! Mutta mitä tapahtui: Pariskunta erosi!Eli vaimo kesti juomisen; koska siitä voi syyttää perheen kaikkia mahdollisia ongelmia. Mutta eivät ne ongelmat poistuneet, kun juominen loppui. Ero siitä tuli.
syy!
Eihän se alkoholistimies mihinkään ole syyllinen. Kärsii vain sairaudesta, johon viina auttaa. Mitäs siitä sitten, jos lähimmät kärsii.
Uskomatonta, mitä ihmiset tänne kirjoittaa.
joka asiasta pitää väen väkisin hakea jotain mitä siin ei ole... kukaan ei ole syyttänyt vaimoa. ymmärräthän, että ihmisiä ne oli molemmat, eivätkä sopineet toisilleen? et taida ymmärtää...
sinänsä ei tee mitään, ihmiset siinä tekevät. Jos kumppani on alkoholisti, niin miksi häntä pitäisi hävetä? Ihan sama, jos häpeäisi sairasta puolisoaan. Alkoholistista ei myöskään voi oikein käyttää nimitystä "itsekeskeinen" - kun hän on fyysisesti ja henkisesti riippuvainen alkoholista.
Kumppani voi yrittää ohjata alkoholistia hoitoon. Ellei siitä tule mitään, niin ero on ainoa mahdollisuus.
moni heikompi tuntee itsensä vahvaksi eikä eroa alkoholistista mutta julkisesti ilmoittaa häpeävänsä koska siten saa sympatiat puolelleen... martyrismia.
ero alkkiksesta pelottaa koska sitten on tosiaan yksin.
sairaus!
Se on itse vapaaehtoisesti hankittu ja valittu riippuvuus, joka sairastuttaa alkoholistin lähimmäiset.
Alkoholistia ei voi ohjata hoitoon. Jos hän ei itse halua eroon riippuvuudestaan, mikään hoito ei auta.
Ja moniko alkoholisti edes myöntää tarvitsevansa apua? Eiväthän he yleensä omasta mielestään edes juo, ainakaan paljon.
Alkoholisti on itsekeskeinen Se juuri on oikea sana kuvaamaan häntä. Hän on myöskin puoliso, jota joutuu häpeämään, halusipa tai ei.
Yleensä ero on ainoa järkevä ratkaisu. Kenenkään ei pidä pilata elämäänsä alkoholistin rinnalla.
Raakaa puhetta, mutta totta.
alkoholismi ON sairaus: Juomisen kestettyä tietyn ajan (miehillä n. 15 vuotta) elimistö alkaa käyttää alkoholia energian lähteenä. Elimistö ei tarvitse muuta, koska se on 'tottunut' saamaan alkoholista kaiken tarvitsemansa. Tästä syystä rappioalkoholistit ovat langan laihoja, koska eivät syö mitään. Tässä vaiheessa alkoholisti ei enää valitse juoko hän vai ei. Ja tämä vaihe on se, joka lopulta vie hautaan.
enää tuossa vaiheessa, kun on jo tuhonnut itse itsensä.
Hänellä olisi ollut mahdollisuus valita, ennen kuin päätyy tuollaiseen tilaan.
Sairauksia ja niiden kulkua ei pysty valitsemaan. Alkoholismin kohdalla on toisin.
Ja ihan varmasti tänä päivänä jokainen tietää, mihin alkoholin suurkulutus johtaa. Valinnan tästä "sairaudesta" voi tehdä ihan itse.
Vaikkei alkoholismi olisikaan sairaus niin käytännössä kukaan ei ole tehnyt valintaa "nyt alan alkoholistiksi". Kukaan ei ole niinikään tahallaan riippuvainen alkoholista. Kukaan ei halua olla haitaksi ja häpeäksi kumppanilleen tai läheisilleen. Kumppani sen sijaan voi valita: Häpeääkö vai ei. Sietääkö vai ei. Itsekkyydestä tehdään usein kirosana jostain syystä. Alkoholistia voidaan sanoa itsekkääksi, mutta niin voidaan hänen läheisiäänkin: etenkin jos he kaikkoavat heti ensimmäisessä käänteessä.
tietää myös mihin esim. ylenpalttinen syöminen johtaa... lihavuuden kautta kohonneeseen verenpaineeseen, diabetekseen ym. Tämänkin pystyy itse estämään syömällä terveellisesti, liikkumalla ja pitämällä painonsa kurissa. Ja miten ne kilot kertyvät? Kukaan ei liho viikossakaan 30 kiloa vaan ne hiipivät pikkuhiljaa. Aivan kuten alkoholisimi.
Eli tieto ei sinänsä auta mitään vaan se miten asiat on jokaisen pään sisällä järjestyksessä. Yleensä tasapainoinen ihminen on järjestyksessä kaikinpuolin. Tasapainoa ei noin vain voi valita. Sitä pitää tavoitella ja siihen pitää olla kaikki mahdolliset edellytykset. Toista ihmistä voi auttaa saavuttamaan hänen oma tasapainonsa. Joskus se onnistuu, joskus ei.
harvoin kaikkoavat heti. Yleensä he kärsivät liiankin pitkään ja siitäkin heitä syyllistetään.
syöjää itseään.
Alkoholisti vahingoittaa itsensä lisäksi lähimpiään - usein omia lapsiaan. Silti heille löytyy puolestapuhujia. MIKSI??
läheisiä! Lihavilla lapsilla on usein lihavat vanhemmat. Lihavan henkilön ensimmäisen asteen sukulaisella on 2–3 kertaa korkeampi riski sairastua lihavuuteen kuin "normaaliin" väestöön kuuluvalla jne..
Yhtälailla läheiset on riskiryhmässä.
Tosin se on sairaus!
Taipumus alkoholismiin on osin geneettistä. Alkoholismia on myös jaettu erityyppisiin alatyyppeihin. Alkoholismi näyttää liittyvän ainakin serotoniini- ja dopamiinivälitteisten neuraalijärjestelmien toimintaan. On epäilty, että esim. I tyypin alkoholismi kehittyy vain, jos dopamiiniaineenvaihdunnan seurauksena henkilö saa ylisuuren dopamiinistimulaation etanolista, ja tällöin alkoholin euforisoiva vaikutus on ylivoimakas: seurauksena on välitön halu saada lisää alkoholia.
Alkoholistin voi erottaa suurkuluttajasta siinä, että alkoholistin neurobiologia ja mielihyväkeskukseen hyvin voimakkaasti, ja alkoholistilla ikään kuin "putki jää päälle" siinä missä suurkuluttaja lopettaa. Samasta syystä kun alkoholiaddiktio on kerran päässyt kehittymään, sitä on lähes mahdotonta parantaa, ja taipumus alkoholismiin ja addiktioihin säilyy yhä voimakkaana. Tästä syystä monissa suvuissa on paljon alkoholisteja, kun taas joissakin heitä ei ole lainkaan.
kuin alkoholismi.
Harvemmin sitä ylensyövää vanhempaa tarvitsee pelätä ja pakoilla.
Harvemmin lapsi joutuu vastuuhenkilöksi ja hoitamaan aikuisten asioita syömishäiriöisen perheessä. Alkoholistin perheessä onkin jo toisin.
Jos vähänkin kunnioitat itseäsi, et vertaa alkoholismia ja syömishäiriöitä keskenään.
Vai sanoisinko, että jos vähänkin tiedät asiasta jotain, niin et vertaa näitä kahta täysin erilaista ongelmaa toisiinsa.
Voithan toki kysellä liikalihavien ja alkoholistien lasten tuntoja asiasta. He ovat parhaita asiantuntijoita.
Sen voin minäkin sinulle ja monelle muullekin kertoa, että liikalihavien ihmisten lapset elävät useinmiten onnellisen ja normaalin lapsuuden. Kuinkas on alkoholistien lasten laita? Sitä sopii miettiä.
ihminen, jolle alkoholi ei sovi, voi tehdä päätöksen olla käyttämättä sitä.
Kenenkään ei ole pakko.
Saman roplematiikan ympärillä ne pyörii ja molemmat ovat tunnealueen häiriöitä. Mielihyvää syömällä tai juomalla.
Syömishäiriöiden tutkiminen on osoittanut, että monien syömishäiriötapausten ja riippuvuuksien, kuten alkoholismin ja huumeriippuvuuden, välillä on yhtäläisyyksiä. Ihmisaivoissa on erityisiä palkkio- ja mielihyväkeskuksia ja ne aktivoituvat normaalisti silloin, kun henkilö kokee mielihyvää, on rakastunut, harrastaa liikuntaa jne. Lisää
On myös mahdollista aktivoida näita mielihyväkeskuksia keinotekoisin tavoin. Kaikenlaiset huumeet, kielletyt ja sallitut, aiheuttavat kemiallista aktivaatiota palkkiokeskuksissa ja sen on tärkeä osa riippuvuuden syntyä. Aktivaatio myös estää epämiellyttävien tunteiden kokemista ja siksi syömishäiriöistä kärsivät ihmiset -ja myös muut riippuvuuksista kärsivät – voivat käyttää riippuvuutta tukahduttaakseen epämiellytäviä tunteita.
Molemmissa perhe ja läheiset kärsii tukahdetuista tunteista.
Samoin syöppö voi tehdä päätöksen, että syö oikein!
Ihminen voi päättää ettei käytä alkoholia, mutta koska olen holismiin taipuvainen, en voinut jatkaa avioliittoa, koska toinen osapuoli ei halunnut luopua alkoholin käytöstä ja elämä raitistuneena juoppona sivistyneesti mutta jatkuvasti juovan vierellä oli täysin mahdotonta.
En jaksanut jatkuvaa itsekontrollia, jatkuvaa hereillä oloa ja kieltäytymistä, tuossa kohtaa kaikki energiani kului siihen etten tarttunut pulloon joita käsieni ulottuville houkuttimiksi jätettiin.
Joskus ero ja alkoholi kohtaavat tilanteessa että raitistuneen on vain pakko siirtyä uuteen elämään.
Perheen ja lasten puolesta, alkoholia vastaan.
syöppö tiedostaakin ongelmansa.
Alkoholisti kieltää omansa ja syyllistää siitä muita.
joskus joutuu tekemään tällaisenkin päätöksen.
Se kertoo sinun vahvuudestasi ja siitä, että olet tosissasi.
Fiksummin ei voi kirjoittaa.
syyllistäminen auttaa? Miksi alkoholistin läheisten pitäisi kadota heti? Alkoholisti on ihan normaali (joskus erittäin mukavakin) ihminen, joka vain juo liikaa.
Samoin syöppö keksii perusteluja syömiseensä. Aivan sama roplematiikka, eikä syöpöt sen nopeammin tai paremmin tiedosta ongelmaansa!
Perustele paremmin.
Äläkä piiloudu kirjaviisauden taakse, vaan kerro esimerkkejä elävästä elämästä.
Tunnetko kenties ihmisen, jonka lapset on otettu huostaan, kun vanhempi ei hallitse syömistään?
alkoholistin läheiset katoavat harvoin heti.
Heillä riittää kärsivällisyyttä vielä silloinkin,kun olisi jo aika ottaa itsensäkin huomioon.
Alkoholisteista taas löytyy monenlaista persoonaa niin kuin kaikista muistakin.
Sinusta voi olla normaalia, että ihminen jättää asiansa ja työnsä hoitamatta, lapsensa heitteille ja häviää jopa viikkokausiksi teille tietymättömille, niin että kukaan ei edes tiedä, onko hän elossa.
Sinusta voi olla normaalia, että haet henkitoreissaan makaavan alkoholistin jostain juoppokämpältä oksennuksen ja paskan seasta kotiin, siivoat hänet, ja hoidat häntä, kunnes hän jaksaa taas lähteä seuraavalle reissulleen.
Sinusta voi olla normaalia, että kaikki rahat, joilla piti maksaa yhteisiä laskuja, valuvat alkoholistin kurkusta alas.
Sinusta voi olla normaalia, että alkoholisti lähtee juovuksissa ajamaan autolla ja tappaa jonkun täysin viattoman osapuolen.
Onko tällainen sinusta normaalia ja mukavaa?
Sinusta voi myöskin olla normaalia puolustella tällaista elämää ja käytöstä. Elätkö itse näin?
asioita. Syöppö tai juoppo on sairaus.
Lähipiirille aiheutuvat haitat, on eriasia! Vai lähdetkö siitä, että kumman lähipiiri vähemmän kärsii niin se poistaa ongelman ts. sairauden tai saa ylemmän sijan arvoasteikossasi, jolloin se olisi hyväksytympää.
olet!
Mihinkäs ne esimerkit jäi?
Ei tainnut löytyä, joten päätit löytää minusta jotain nokittavaa.
Uskon, että sisimmässäsi kuitenkin ymmärsit, mitä minä tarkoitan.
että pysyt asiassa.
Siinä puhuttiin onko alkoholismi sairaus ja onko se itse aiheutettu!
Vertasin sitä liikalihavuuteen joka on itse aiheutettu ja jolla on samantyyppinen mekanismi.
Seuraava vaihe oli hoidontarve, tarvitseeko hoitaa vai ei?
Sinä vetoat huostaanottoihin. Se ei ole oleellinen asia vaan se tarvitseeko ko. henkilö hoitoa, toissijainen on mikä on läheisten tilanne. Hoidontarpeen priodisoinnissa ei ensisijainen ole sosiaalityö ja onko sairastuneella lapsia, jotka on huostaanotettu.
Siinäpä se toinen puhuu aidasta ja toinen aidanseipäistä, kun ei halua asiaa puhuttavan!
ymmärtänyt.
Sille ei sitten mahda mitään.
sinähän tässä heittelet perusteettomia kannanottoja ja vaadit muilta perusteluja!
onhan se hyvä, kun muut ei ymmärrä, kuin sinä tämän syöppöjen etuaseman.
lähtee linjalle: "minä keskustelen oikein ja sinä väärin", se on aiheellista lopettaa.
Ymmärrä sinäkin se.
olen törmännyt ennenkin. Millä väittämällä tahansa oli perusteluja tai ei pois keskusteluaiheesta ja huomion kiinnittäminen "sivuraiteille" ja "oikea-väärä" martyyriasenteella oikeutta hakemaan.
Tässä ketjussa käsiteltiin nimenoman alkoholismia ja sen mukanaan tuomia ongelmia.
Joku älykkö sitten alkoi puhua ylensyömisestä.
Mitenkäs se liittyy alkoholismiin?
Ei kannata olla liian sukkela, ettei itse kompastu.
Vai mahtaako se alkoholi kenties tuottaa sielläkin ongelmia, kun pitää ihan väkisin mennä "sivuraiteille" näin sinua lainatakseni.
Alkoholismi ja sen aiheuttamat ongelmat ovat niin suuri murhe liian monelle ihmisele, että tällainen typerä riitely jollain keskustelupalstalla on tosiaankin ala-arvoista.
Itse ole joutunut vierestä katsomaan, kuinka lapseni paras kaveri joutui huostaanotetuksi, kun vanhemmat valitsivat alkoholin, joten tämä aihe on minulle kipeä. Enkä todellakaan ymmärrä, missä menin sivuraiteille, niin kuin sinä asian ilmaisit.
Voit jatkaa edelleen töykeällä ja ylimielisellä tyylilläsi. Se on minulle samantekevää. Mutta kannattaako itsestään silti tehdä tyhmää??
siitä, mitä ihminen kirjoittaa silloin, kun ei kyselyistä huolimatta vastaa eikä perustele sivuraiteille eksymistään
tämä on juurikin se ihminen joka kirjoittaa vessan seinään, että on typerää kirjoittaa vessan seinään
Mihinkäs se ketjun aihe nyt sitten laitettaisiin.. öhöm.. no kun siellä vessan seinässä oli myös oksennusta, niin se olis ollu niinku juopon laatta, niin siks mä niinku änkytän täs
Vertailua pitää olla, kun puhutaan ns. itseaiheutetuista sairauksista.
Moni väittää alkoholismia itseaiheutetuksi, mutta kun nostetaan vastaavia sairauksia, joita voidaan samoilla perusteilla väittää itseaiheutetuksi, niin alkaa henkilökohtaisuuksiin meno.
En ole älykkö, vaikka tekstit kirjoitinkin, en myöskään alkoholisti.
Lue enempi ja luule vähempi!
Edelleen yhden alkoholiperheen ja huostaanotton tunteminen ei ole objektiivinen näkemys ko. asiaan.
perusteluja löytyy ketjun alusta. Noloa jos ottaa kantaa, eikä tiedä mihin.