Kuulkaas nuoret miehet

tasa-arvoon.

Katsoppa kolmikymppisiä miehiä, ovat monet erilaisia kuin nuoret aikuiset. Elämänmeno oli hieman erilaista kymmenen vuotta sitten. Toki poikkeuksia löytyy mutta nykynuoriso ei ole samaa kuin ennen paljolti.

ulkomaille machopullistelijoiden jalkavaimoksi...

tollasia horatsuja kukaa haluis muutenkaa

"Ei tarvitse koko ajan toistella kiinnostustaan vaan näyttää sen arkipäiväisillä pienillä teoilla."

Kelle naiselle tuo muka riittää todellisuudessa...?

hyvä provo, ei siinä mittään...eikä pidä väite edes puoliksi paikkansa, liikut tuossa tapausessa väärässä seurassa kun pettyneeltä vaikutat...

Joku sen tuossa jo sanoi, vaihdoitte sen ns. tasa-arvoon.

Suomalaisilla miehillä on perinteisesti ollut omantyylisensä asenne, niin hyvine kuin huonoine puolineen. Ehdottomasti miehekäs ja maskuliininen, työtä pelkäämätön, itseään kunnioittava, naistaan puolustava ja arvostava. Puutteena suomalaisen miehen perusstereotyypissä on näkyvimpänä ehkä romanttisuuden puute, sekä jonkinasteinen kansantaipumus vajota synkkyyteen ja itsesääliin ajoittain. Inhimillisiä ominaisuuksia siis, kukaanhan ei ole täydellinen. MUTTA...

Suuren ikäluokan miehet on viimeinen sukupolvi, joka on kasvanut ympäristössä missä miehet olivat (saivat olla) miehiä ja naiset naisia. Em. seurauksena ko. sukupolvi on viimeinen porukka, jolla on keskinäisessä kanssakäymisessään suunnilleen mutkaton tapa suhtautua toisiinsa. Sen sijaan kyseinen porukka aikuisiksi päästyään muutti koko ympäröivän yhteiskunnan (tai sitten yhteiskunta muuttui heistä huolimatta, samapa tuo) sellaiseksi, missä vanhat säännöt ja toimintatavat eivät enää päteneetkään. Tämä näkyy nykypäivänä niin hyvässä kuin pahassa. Suomen tapauksessa naiset alkoivat saada yhteiskunnassa yhä näkyvämpiä rooleja ja vaikutusvaltaa. Lähtökohtaisesti tämä on tietysti vain hyvä asia, mutta on tärkeätä ymmärtää sen voivan johtaa odottomattomiin ja toisinaan myös ei-toivottaviin kehityskulkuihin.

Miettikääpä hetki poikalapsen kasvuympäristöä suomalaisessa yhteiskunnassa. Mitä asioita tässä maassa tehdään ja miten niitä tehdään. Mitä ominaisuuksia tuetaan ja mitä pidetään huonoina. Erityisesti, mitä ovat ydinperhe poislukien ne instituutiot, jotka vaikuttavat lapsen elämään ja minäkuvan muodostumiseen eniten sen alkuvaiheessa ja nuoruusvaiheessa. Vastaus viimeiseen lienee päivähoito, koulutoimi, sosiaalitoimi, sekä terveydenhuolto. Terveydenhuoltoa lukuunottamatta em. järjestelmät ovat viimeistään 70-luvulta saakka olleet aika tiukasti naisten vallassa läpi koko järjestelmän ja terveydenhuoltokin ruohonjuuritasolla. Lienee ihmisluonnolle normaalia, että tekijä tekee järjestelmästään itsensä näköisen, omista lähtökohdistaan. Niitä seurauksia niitetään nyt.

Otetaan esimerkkinä vaikka koulutus. Mikä on koulumenestyksen suhteellinen jakauma sukupuolten kesken? Tytöt pärjäävät peruskoulussa ja lukiossa suhteellisesti selvästi paremmin kuin pojat. Kaikista yliopistoissa opiskelevista taitaa tällä hetkellä olla n.60-70% naisia. Em. asiat luonnollisesti korreloivat vahvasti keskenään. Lienee kuitenkin perusteltua olettaa, että älykkyys jakaantuu suunnilleen normaalisti läpi koko väestön, sukupuoleen katsomatta. Tästä syntyy väkisinkin ajatus, että vika saattaa poikien Y-kromosomin sijasta ollakin itse järjestelmässä. Järjestelmässä, joka suosii ominaisuuksia, joita tytöillä on enemmän kuin pojilla, KESKIMÄÄRIN. Ja tätä järjestelmää ovat olleet luomassa erityisesti naiset. Varmasti ihan vilpittömästi ja hyvää tarkoittaen, mutta kuitenkin.

Terveydenhuollosta ja sosiaalitoimesta löytyy omat juttunsa, missä miesten tai poikien erityistarpeet on jätetty huomioimatta. Esimerkkeinä menköön vaikka lasten huoltajuuskäytännöt erotapauksissa, tai poikalasten sukuelinten silpominen yhteiskunnan tuella uskonnollisista syistä.

Kotioloissa naiset nalkuttavat pms-puuskissa kelvottomille ukoilleen ja syyttävät näitä milloin mistäkin Me Naiset-lehdestä lukemastaan asiasta, sikäli kun ehtivät Sinkkuelämää-sarjan seuraamiselta lehtiä lukemaan. Avioeroista valtaosa on naisen aloitteesta johtuvia. Ollaan kykenemättömiä sitoutumaan perheeseen silloin kun on vaikeaa ja hormonit hyrrää. Tämän keskellä pienet pojat (ja tytöt) sitten kasvavat ja oppivat niin miehen kuin naisen mallit, sekä aseman perheessä ja yhteiskunnassa. Murrosiässä aletaan sitten harjoittelemaan kontaktia toisen sukupuolen kanssa. Viimeistään tässä vaiheessa poikien orastava maskuliinisuus painetaan lyttyyn omanarvontuntoisten ja muutenkin keskimäärin menestyneempien tyttöjen osalta. Kontaktia ei torjunnan pelossa uskalleta ottaa, koska maskuliinisuuteen, miehekkyyten, tiettyyn riskinottoon ei ole koskaan rohkaistu, vaan pikemminkin tukahdutettu moinen. Suomalaisten poikien ero esim. Etelä-Euroopan maiden poikiin on suorastaan silmiinpistävä tässä suhteessa. Lasku maksetaan lopulta aikuisuudessa syrjäytymisinä, epäonnistumisen tunteina, ja naisten osalta valituksena siitä, että miehet ovat entistä kelvottomampia.

Näin tuli kätevästi luotua se "munaton nörtti/teinejä pokaava amis". Onnellisia ne jotka sattuivat syntymään homoiksi. Te naiset muovasitte yhteiskunnan itsellenne sopivaksi ja siinä sivussa kastroitte henkisesti suomalaisen miehen vain huomataksenne että tämä ei ollutkaan sitä mitä halusitte. Asiahan korjaantuu tietysti sillä, että muuttaa ulkomaille, sanoit tuon itsekin. Älkää nyt enää niiden kanssa toistako samoja virheitä. Me kelvottomat suomalaiset miehet harjoitetaan jatkossa yhteiseloa nyrkkikyllikin kanssa ja katoamme näkymättömiin ajan kanssa. Ja jos vieraisiin haluaa, niin onhan aina se vasen käsi :)

Että eipä muuta, kuin mukavaa kevään odotusta kaikille.

Tuntuu että suomessa todellakin on pulaa meistä normaaleista miehistä, ei pojista. Milloin on mikäkin huonosti ja itketään. "olen liian pitkä (2m) ja olen erittäin suoraryhtinen" tai milloin mitäkin ihme porua miksi ei saa naista.

Kasvaisivat jo aikuisiksi henkisestikin niin ei tarvisi täällä turhaa etsiä suomalaisista naisista sitä syytä.

Terveisin itsetuntoinen average mies