Mies on puhunut jo pari vuotta erosta ja itsekin olen kyllä sitä mieltä, että ei tämä ole oikeata elämää, mutta lasten vuoksi jatketaan.
Vaan kun itsekseni mietin ja olen tehnyt tuloistani ja omaisuudestamme laskelmia, tuntuu ero mahdottomalta vaihtoehdolta taloudellisesti.
Ei raha todellakaan ole tärkein arvo elämässäni, mutta jos myymme asuntomme, niin saan noin 200 000 euroa. Eihän sillä osteta montaakaan neliötä, ehkä joku kerrostalokaksio lähiöstä. Ja omilla tuloillani kun pitäisi maksaa internetit ja hesarit ja tv-luvat, niin tuntuu että rahat eivät riittäisi 'tavalliseen' elämään millään.
Elintaso laskisi erossa huimasti ja monesta asiasta johon kouluikäiset lapsetkin ovat tottuneet pitäisi tinkiä.
Miten tuosta voi selvitä? Pitääkö taas ottaa iso asuntolaina? Toinen työ? Vai vaan elää kitkutella?
Vaan kun itsekseni mietin ja olen tehnyt tuloistani ja omaisuudestamme laskelmia, tuntuu ero mahdottomalta vaihtoehdolta taloudellisesti.
Ei raha todellakaan ole tärkein arvo elämässäni, mutta jos myymme asuntomme, niin saan noin 200 000 euroa. Eihän sillä osteta montaakaan neliötä, ehkä joku kerrostalokaksio lähiöstä. Ja omilla tuloillani kun pitäisi maksaa internetit ja hesarit ja tv-luvat, niin tuntuu että rahat eivät riittäisi 'tavalliseen' elämään millään.
Elintaso laskisi erossa huimasti ja monesta asiasta johon kouluikäiset lapsetkin ovat tottuneet pitäisi tinkiä.
Miten tuosta voi selvitä? Pitääkö taas ottaa iso asuntolaina? Toinen työ? Vai vaan elää kitkutella?
Vastaukset 35
Vanhimmat
Puoliksi omaisuus ja tulot, jos noin karkeasti sanotaan. Toisille riittää avioliitossa pelkkä taloudellinen turva. Toisille taas omaisuudella ei ole mitään merkitystä. Elintasosta joutuu tinkimään, kaikkeahan ei voi saada. Kuitenkin taloudelliset asiat erossa ovat sivuseikka, henkinen paine on paljon enemmän ja se koskee myös lapsia.
kun jättää turhat menot.
Vuokralle, lehden tilaukset pois, netti pois ym ym.
Hyvin olemme lasten kanssa pärjänneet, vaikkakin on myönnettävä että välillä on tiukkaa mutta on auttavia toimia (asumistuki, sossu).
Itse tällä hetkellä työtön ja tulot eivät ole isot.
Töitä kyllä etsin kiivaasti.
Voin rehellisesti sanoa että lapsetkin voi paremmin kuin ennen ja ovat oppineet säästämisen taidon.
Rahaa on hyvä olla mutta se ei tosiaankaan ole tärkein maailmassa!
Melkein toivoisin, että itsellänikin olisi rahasta puutetta.
Lapset elävät kuin pellossa kahden vanhemman välillä.
Rahan arvosta ei ole hajuakaan. Puhumattakaan säästämisestä.
Oma vika, myönnetään.
Mikään ei enää "säväytä".
Kaikki on tylsää.
Mitään ei jaksa tehdä, kun ei ole pakko. En edes uskalla pyytää kun tiedän mitä siitä seuraa.
Supernanny ei taida tehdä suomen keikkoja?
perhe asuu kaksiossa
saisin ne 200 000 eur, kun joudun eroamaan. Eläisin varmasti "herroiksi" niillä rahoilla lasten kanssa.
Mä saan erossa 1000 000 euroa, mutta en tiedä miten selvitä jatkossa.
En saa ihan ostettua Kaivopuistosta kolmiota, täytyy kait mennä sossun luukulle apua hakeman. Elintasosta on siis pakko tinkiä nyt. Tiukille ottaa!!
Köyhät kyykkyyn... tiedätkö mitä se sana KÖYHÄ edes tarkoittaa!!!!
Asumme itse rakennetussa omakotitalossa ja lapsia on neljä! Ja kaikki asuvat vielä kotona ainakin muutaman vuoden. Sitten on vielä koirakin.. ja tähänkin joku sanoo että koira vaan uuteen kotiin/multaan, mutta mene nyt sellaista lapsille sanomaan, se on niille kovasti tärkeä!
Emme todellakaan ole rikkaita nyt mutta jos talo pannaan puoliksi niin sitten minä olen kyllä köyhä. Muuta omaisuutta ei olekaan paitsi auto, josta on vielä velkaa neljäksi vuodeksi.
Että kyllä tätä laskea täytyy.
Kait se tuleva exäsi sinulle elareita lapsista maksaa? Lasten elarithan ovat suhteessa kulutukseen, joten en usko, että elintasosi tulee kovasti laskemaan.
Oletko oikeasti sitä mieltä, että jos muutat omakotitalosta pois, olet köyhä? Kerrompa sinulle, että itse niin tein, enkä ole päivääkään kaivannut siihen ulkokultaiseen perhehelvettiin! Asun rivarissa nyt ja olen onnellisempi kuin koskaan avioliiton aikana. Ei onnellisuutta ne seinät tee, vaan oma hyvä ja tasapainoinen mieli.
Toisaalta...taisi olla provo. Ei kukaan voi oikeasti ajatella kuten sinä!
Olkoon sitten tyhmää ajatella etukäteen miten elätän lapseni, mutta kyllä sitä nyt vaan tulee ajateltua. Pitäisikö tästä muka vaan syöksyä jonnekin?
Jos olisin yksin, niin mitä väliä missä asuisin ja mitä tekisin! Mutta kun pitää ajatella lapsiakin! On se heille aikamoinen elämänmuutos, kun vaihtuisi koti, koulu, kaverit, isä lähtee ja harrastuksetkin menisivät rahan puutteessa uusiksi.
Voisiko joku ystävällisesti kertoa, miten nuo lasten elatusmaksut lasketaan, eli paljonko niitä tulisi neljälle lapselle?
Ja haukkumiset riittävät, tuli jo selväksi että olen rikas, tyhmä ja itsekäs.
koulu, kaverit vaihtuisivat. Muuta johonkin siihen lähelle niin tulee muutoksia mahdollisimman vähän. Ja mitä isään tulee niin lapsilla on edelleen isä ja heillä on oikeus tavata isää silloin kun haluavat ja silloin kun sovitte niin.
Elarit voitte käydä laskettamassa lastenvalvojalla (ei maksa mitään) :)
Tuosta kirjoituksestasi tuli sellainen kuva että et ole varma erosta tai et haluaisi erota mutta miehesi on siitä vihjannut ja ehkä haluaa sitä???
Ei elämän aina täydy olla noin monimutkaista vaikka se tällähetkellä tuntuukin siltä.
Kaikki järjestyy.
Elarit lasketaan niin, että katsotaan mikä on lasten elatuksen tarve (mitä lapset kuluttavat). Siitä vähennetään lapsilisät ja loppu jaetaan vanhempien tulojen suhteessa. Ei siihen ole mitään valmista kaavaa, vaan kaikki riippuu lastesi elannon tarpeesta. Nuo mainitsemasi harrastuskulut otetaan huomioon elareita laskettaessa.
Öhöm...jos olet rikas, mihin tarvitset elareita? Ota yhteyttä juristiin, hän kertoo sinulle mahdollisuutesi. Ei ole tyhmää ajatella etukäteen taloudellista tilannetta, mutta tyhmää on priorisoida se ensimmäiseksi. En käsitä ajatusmaailmaasi, jos raha on tärkeämpää kuin oma sisäinen hyvinvointi. Voisivatko lapsesi jäädä isänsä luokse asumaan? Voisi nimittäin olla lasten kannalta parempi ratkaisu...
Taidat loppujen lopuksi ajatella enemmän itseäsi kuin lapsiasi. Lapsilla on hyvä olla siellä missä RAKASTAVAN vanhemman on hyvä olla.
'Lasten elarithan ovat suhteessa kulutukseen'...bullshit!
ei muuta.
Lasten elarit lasketaan sen mukaan, mikä lasten kulutus on. Kulutus jaetaan vanhempien tulojen suhteessa. Koko elarihan kyllä on sopimusasia, joten etävanhemman, joka ei ole kiinnostunut lapsistaan, ei tarvitse maksaa lain mukaan kuin minimi. Mutta kuka etä ei olisi kiinnostunut lastensa hyvinvoinnista ja harrastuksista?
Mikä sinusta on elareiden peruste?
Lasten elarit lasketaan ihan oikeasti vanhempien tulojen mukaan suhteessa lasten kulutukseen. Luonnollisesti 100000e vuodessa tienaavien vanhempien lasten kulutus on suurempi kuin 20000 euroavuodessa tienaavien.
sulta löytyy korvien välistä, kun edes viitsit pelleillä vakavilla asioilla.
MEne hoitolaitokseen kasvattamaan muhakasaa.
http://www.youtube.com/watch?v=UXk5K-6qB8o&mode=related&search=
Jos olet valmis tekemään mitä tahansa rahasta, tuossa yksi vinkki.
Kun erosin, voin oikein hyvin taloudellisesti. On vain yhden kulut maksettavina, vaikka periaate oli, että kulut maksetaan puoliksi. Ruokaan menee raahaa huomattavasti vähemmän kuin ennen ja painokin on pudonnut noin 17 kiloa. Matkoja ulkolmaille vuodessa on tullit tehtyä 3-5.
Omskotitalosta sain nykyisen asunnon hinnasta noin noin 2/3 ja asuntovelan maksaminen sujuu hyvin. Olen akateeminen ja 56 vuotias nainen , en odota enään ketään jonka kanssa voisi jakaa kustannuksia.
selviytymistä pitää myös miettiä ennen eroa. Ehkä miehellesikin on tärkeää, että lasten tilanne muuttuu mahd. vähän ja hän on on valmis sponsoroimaan harrastuksia yms. "ylimääräistä" omien lastensa hyväksi. Jos omat tulosi jäävät pieniksi, niitä kompensoi kyllä elatusmaksut ja saatat olla oikeutettu myös asumistukeen. Ota lakimies avuksesi suunnittelemaan. Tehkää miehen kanssa kirjallinen sopimus raha-asioista ja vastuista lasten kohdalla eron jälkeen.
Et ole tyhmä, ahne tms. vaan realisti.
Ota selvää myös asumisoikeusasunnoista. Sitä kautta saattaisit saada riittävästi tilaa. Tsemppiä!
Sentään joku ymmärtää! En elä missään missään 'helvetissä', mies ei hakkaa minua tai lapsia eikä juo, kai sitä sellaisessa tilanteessa lähtisikin mitään miettimättä.
Nuo asumisoikeusasunnot oli hyvä vinkki, täytyy selvitellä jos niitä olisi tällä suunnalla tarjolla. Lakimiehen puheille meno taitaa olla kallista touhua.. no voi sitäkin kai kysyä. Kiitos neuvoista!
Kuntasi oikeusaputoimistosta saat kohtuuhintaista neuvoa. Hinta siellä määräytyy tulojesi ja varallisuutesi suhteessa. Jos kuitenkin olet varakas, maksaa sekin lysti saman verran kuin vapailla markkinoilla, mistä saat varmasti nopeamman avun.
Minulla on kolme lasta ja omia tuloja. Sinä ilmeisesti olet myös töissä? Ota nyt järki käteen. Asumisoikeusasunnoista maksat ensin sen asumisoikeusmaksun, sitten vuokraa, joka yleensä on ihan saman verran, kuin vastaavissa 'normaaleissa' asunnoissa. 200te:lla saat ostettuakin aivan varmasti teille sopivan asunnon, kerrostalosta, jos se vaan kelpaa. Omakotitaloon jos haluat, saat kyllä sellaisenkin, ottamalla ehkä noin 100te lainaa, jopa alle. Minä maksan yksin sen verran lainaa omakotitalosta, eikä 630 euron lyhennys kuukaudessa ole mielestäni paljon. Asumme noin 25km päässä H:gin keskustasta, toisessa kunnassa. Vähemmän maksannyt kuin maksoimme vuokraa kolmiostamme aikaisemmin, lisäksi verovähennys lainan koroista. Lapsilisiä tulee sinulle nytkin jo paljon yli 400 euroa kuukaudessa, asumuseron jälkeen saat vielä yhteensä noin 140 euroa yksinhuoltajalisää. Lapsista saat ehkä noin 600 euroa elatusmaksuja, ehkä enemmän (minä saan 390 euroa kolmesta ja olen tyytyvänen) ja jos sinulla on omia tuloja, pitäisi teidän pärjätä ihan mukavasti.
Miksi lakimiehen puheille? Teette miehen kanssa sovussa omaisuuden jaon ja sinä saat rahasi. Menette lastenvalvojan luokse sopimaan elatusmaksuista, jos ette niistä pääse sopuun keskenänne. Jos ei ole riitaa asoista, ja tiedät miten asiat pitää olla, ei lakimies ole välttämätön.
Asumisoikeusasuntoa et missään tapauksessa saa, koska noilla 200000 eurolla voit hankkia aivan kohtuullisen oman asunnon, käteisellä. Ota pikkuisen selvää asioista ennenkuin alat valittaa; eli KVG (kato-vittu-googlesta). Esim Vantaalta saat alle 200000 eurolla jopa 5h saunan (111 neliötä) kerrostalosta. Muualta kuin pääkaupunkiseudulta saat paljon enemmän. Googleen vaan ja sillä hyvä.
Erosin itse noin 7 vuotta sitten. Mies joi joka viikonloppu perjantaista sunnuntaihin kaljaa ja viinaa. Hän oli koko viikonlopun poissa kotoa joko jonkun naisen tai kaverin luona tai baarissa. Murehdin ennen eroa, että miten tulen taloudellisesti toimeen lasten kanssa. Erosin vasta sitten n. 20 vuoden jälkeen, kun tytöt olivat molemmat jo teini-iässä. Muutin asumaan rivitalosta kerrostaloon kunnan keskustaan. Olihan rivitalo parempi asua.Meillä oli oma sauna ja 3 h k. Nyt olen kolminkertainen 53 vuotias mummo.Sairastuin biabetekseen, psykoosiin ja korkeaan verenpaineeseen sekä paniikkihäiriöihin. Syön nyt 10 eri lääkettä ja olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Pärjään vallan mainiosti, kun ei tarvitse enää pelätä juopunutta äijää eikä tarvitse olla juoppokuski eikä tarvitse hakea keskellä yötä vieraasta kaupungista autolla. Lapsetkin muuttuivat iloisemmiksi ja vapautuneemmiksi, kun pääsin ukosta eroon. Nuorempi yritti 3 kertaaa itsemurhaa.Silloin vasta heräsin ja tajusin, että nyt on viimeinen hetki ottaa ero. Mietin, että mihin panen kaikki tavarani, koska minulle oli kerääntynyt paljon tavaraa ja leluja. Onneksi mies antoi kaikki huonekalut ja kaapit minulle, ei tarvinnut osataa esim. sohvaa etc.
Asun nyt kotikunnassani ja toinen tyttäristäni asuu minua lähellä ja saan elää nyt rauhallista eläkeläisen elämää. Vihdoinkin vapaus on koittanut. Enää ei tarvitse tehdä ruokaa miehelle eikä pestä hänen pyyykkejään eikä kuunnella juopuneen miehen örinää ja saa nukkua rauhassa eikä tarvitse aina odottaa häntä kotiin.Meillä on silti hyvät suhteet. Hän soittelee usein ja kyselee kuulumisia. En ole katkera, olen antanut anteeksi, vaikka hän petti minua koko avioliiton aja eikä edes peitellyt sitä.
Jos saat asunnostasi vain 200 000 euroa niin valitettavasti pankkiin on marssittava hakemaan toiset 200 000 euroa ainakin, riippuen lasten lukumäärästä. Se on huone per nuppi, joka huoneessa vähintää 20 neliötä plus kylppäri ja oma sisäänkäynti. Siihen vielä yhteiset tilat, keittiö, olohuone, kodinhoitohuone ja vierashuone. Ei taida pankkilainakaan riittää.... Entä isukin rahasto, voisiko sieltä napsaista pienen siivun, vai oletko sopinut vanhempiesi kanssa ettet heiltä lainaile?
elintasonne on tähän asti ollut?! 200te:lla saa vaikka rakennettua uuden talon jos niikseen on!! lapset varmasti ymmärtävät jos joskus on tiukkaa, eikä saa kaikkea mitä haluaa (tai ainakin pitäisi ymmärtää, riippuu miten kasvatettu) itsellä työ (netto n 1300e/kk), lapsi josta saan minimielarit 130..vuokra (en saa asumistukea), auto (josta lainaa), opintolaina, netti, vakuutukset, puhelin ym maksut..laitan vieläpä joka kk rahaa säästöön ja pärjäämme vallan mainiosti!! vuokran hinnalla lyhentäisin asuntoa, mutta sopivaa ei ole löytynyt. mieti mikä on välttämätöntä, kyllä se raha riittää kun pistää riittämään.
Olen itse aikoinani pohdiskellut samaan tapaan asioita kuin sinäkin, vaikkakin minulla on lapsia vain kaksi. Asuimme myös omakotitalossa, josta omistin 2/3, ja tämän päivän arvossa se on 300k€ talo.
En halunnut sitoutua isoon lainaan, muutin 5h k rivariin, ja saan sen tänä vuonna velattomaksi.
Vaikka olen suht hyvätuloinen, niin silti ero on hyppy tuntemattomaan. Vastuu lapsista painaa, tietoisuus siitä että lähivanhempana se olet yksin sinä joka viime kädessä vastaa siitä että ruokaa on pöydässä ja vaatteet yllä.
Asioilla on kuitenkin taipumus järjestyä. Kyllä ne ap sinunkin asiasi järjestyvät ja loksahtavat kohdalleen. Kyllä se elämä kantaa!
Älä välitä loasta jota olet saanut täällä niskaasi. Kateus ja kauna purkautuu niitä kohtaan, joilla asiat ovat suhteellisen hyvällä tolalla. Meitä on joka lähtöön..
Kiva, että täällä kirjoittelee useampiakin sellaisia ihmisiä, joilla on sekä järki, että sydän paikallaan. :)
Tämä on ollut itselleni yllättävää millaisia vastauksia olen saanut. Minut on nimetty mm. rikkaaksi ja ahneeksi.
Millaisessahan pullossa useimmat näistä ihmisistä elävät kun eivät tiedä asuntojen hinnoista mitään? Kun mainitsin saavani 200 000 talostamme, herätti se valtavan kateuden aallon?!?
Satuimme ostamaan Espoosta tontin 16 vuotta sitten ja itse rakensimme sille talomme (olen todella osallistunut _kaikkiin_ rakennusvaiheisiin ja kaikki sisustustyöt olen tehnyt yksin). Nämä kateelliset saavat ihan yhtä vapaasti ryhtyä rakentamaan jos persukset kestävät, minulla kestivät ja hoidin siinä samalla vielä ensimmäistä vauvaammekin, toinen oli tulossa.
Nyt talosta todella saa noin 400000, sen tietää jos lukee lehtiä tai "vittu käyttää googlea".
Mutta kun sillä puolikkaallakin pitäisi saada viidelle hengelle ja koiralle edes jotenkin vastaava asunto ja edelleen, asuntojen hinnat täälläpäin Suomea ovat korkealla!
Ja sitten itsekkyydestä ja ahneudesta: itsekkäitä olette te itse, jotka vaihdatte puolisoa vain kun haluatte taas vaihtelua elämäänne ja siinä ei paljon lasten mielipidettä kysytä kun isä/äiti jätetään ja uusioperheitä muodostellaan!
Minä voisin elämääni elääkin ja lapsilla olisi hyvä näin, mutta kun tuo mies rontti kuuluu ilmeisesti teihin "epäitsekkäisiin" niin pakko vaan on miettiä omaakin elämäänsä eteenpäin!
On se nyt näköjään sananlaskua uskottava, että "kateus vie kalatkin vedestä".
näiden kateellisten kommentit.
Aina löytyy niitä, jotka elävät pienemmällä palkalla ja omistavat vähemmän. Sitä ei katsota mitä ja kuinka paljon töitä olet tehnyt omaisuutesi eteen. Samoin jos tulosi on yli keskituloisten olet vapaasti kadehdittavaa ja haukuttavaa riistaa.
Saman ryöpytyksen kohteeksi olen joutunut, mutta en jäänyt hyväksymään annettuja neuvoja. Hain ja sain taisteltua lapseni elatuksen siihen mihin se kuuluikin ja ilokseni huomasin, että oikeudessa tuomarin oikeustaju ei poikennut omastani.
Exäni, kyllä yritti kaikkensa etten olisi saanut mitään ja uhkailu, kiristys oli jatkuvaa ja kaikki tämä lapsen edun nimissä.
Täällä nämä hörhöt jätän omaan arvoonsa, koska vaikea on vaatia ajattelua jos ei ne kykene siihen.
Voimia Sinulle!
Millaiseen elintasoon olet tottunut?
Paljonko itse tienaat?
Kuka käskee ostaa, muuta vuokralle.
Muuta samantien jonnekin muualle missä on halvempaa.
200 000 eurolla rakentaa monella pienemmällä paikkakunnalle uuden talon.
Sijoita vaikka koko summa, saat 10 000 - 20 000 e vuodessa tuottoa, silläkin pääsee jo pitkälle.
Kakaroille tekee hyvää oppia ettei raha kasva puussa.
Vastauksia ja keskustelua.
Pitääkö vointiaan purkaa vieraisiin ihmisiin ja hyökätä henkilökohtaisuuksiin!
Sinulla on todella jotain pahasti pielessä, älä vain halkea kateudesta.
Kyllä sinä ap pärjäät lastesi kanssa hienosti. Minäkin aikoinani pelkäsin ja laskeskelin samalla tavoin kuin sinä, mutta yllätys, yllätys!
Avioeron jälkeen oli taloudellinen toimeentulo PAREMPI kuin avioliiton aikana, vaikka miehen tulot olivat yli tuplasti sen mikä minun.
Se on niin, että elämäntapakin muuttuu jonkin verran eron myötä, ainakin minulla. Toisaalta kyllä elatusmaksuilla (250€/lapsi yhlapsilisä 136€) ja omalla saman suuruisella panostuksella lapsen elättää, varsinkin, kun isä vielä makselee ja ostelee ylimääräisiä mitä lapset tarvitsevat (fillarit, tietsikka, skootterit, matkat jne.) Tällä tavalla asiat hoidetaan, kun ajatellaan LASTEN parasta!
Ja mistään ei minun eikä lasten ole tarvinnut luopua: on oma talo (velkaa makselen pikkuhiljaa pitkällä laina-ajalla, ei tartte syödä kaurapuuroa), uusi auto on, lomamatkat, hyvät vaatteet, ravintolassa syödään kun huvittaa, talon maksut ja muut juoksevat menot hoituvat ihan leikiten.
Älä sinä ap pelkää sitä vastuunottoa - siitähän tässä kai kuitenkin pohjimiltaa on kysymys. Kyllä fiksut pärjää aina!
"Avioeron jälkeen oli taloudellinen toimeentulo PAREMPI kuin avioliiton aikana, vaikka miehen tulot olivat yli tuplasti sen mikä minun."
"Tällä tavalla asiat hoidetaan, kun ajatellaan LASTEN parasta!"
*Hymyilee*
Siis kenen parasta sinä oikeasti ajattelet, heh...
Kyllä on elämä helppoa kun on osannut valita tarpeeksi rikkaan miehen lastensa isäksi.
Onneksi olkoon ;)