Vaimoke valittaa, kun en hassaa rahojani. Olin vuosia todella köyhä. Nykyisin kuitenkin tienaan todella hyvin. Noin kolme kertaa sen mitä emäntäni.
Emäntä puolestaa on tienannut lähes koko aikuisikänsä sen mitä muutkin keskituloiset. Hänelle on normaalia hassata kaikki mitä tuleekin, kun kerta rahan tulosta ei ole epävarmuutta.
Itsellä painaa selkäytimessä runsaan vuosikymmenen köyhyys ja sen tuoma epävarmuus ja masennus. Kokoajan on sellainen tunne, ettei tämä loputtomasti näin hyvin jatku, joten rahaa on pistettävä jemmaan. Emännän mielestä meidän ei pitäisi "köyhäillä" vaan käyttää se mitä tienataan.
Itse olen kuitenkin ihan tyytyväinen ikivanhaan autooni. Ei ehkä turvallisin ja tyylikkäin, mutta kulkee. Voisi tietysti olla asumisneliöitä enemmän. Tosin ne lisäneliöt tuntuu useimmilla täyttyvän lähinnä joutavalla rojulla. Mielestäni isompaa kämppää kaivataan vasta sitten, kun on jälkikasvua tulossa. Kyllä kaksi ihmistä kaksioon mahtuu.
Joopajoo. Likka on tullut kuvioihin vasta minun päästyä kunnon palkoille, joten hänen on vaikea käsittää ajatusmaailmaani.
Moni ikäisemme pariskunta ostaa ison kämpän ja uudenkarhean auton, vaikka tulot olisivat pienemmät, kuin meillä. Emäntä jaksaa räpättää tästä aiheesta, kun on kuulemma noloa mennä sukuloimaan niin vanhalla autolla mikä minulla on. Eikä voi kutsua ketään kylään, kun kämppä on niin pieni. Yksin asuessani väkeä mahtui runsas tusina pienempäänkin kämppään...
Näyttää pitäisi, vaikka sitten velaksi. Sehän se taitaa olla ajan henki.
Vaimoke vaihtoon ja vaatteet kirppikseltä?
Emäntä puolestaa on tienannut lähes koko aikuisikänsä sen mitä muutkin keskituloiset. Hänelle on normaalia hassata kaikki mitä tuleekin, kun kerta rahan tulosta ei ole epävarmuutta.
Itsellä painaa selkäytimessä runsaan vuosikymmenen köyhyys ja sen tuoma epävarmuus ja masennus. Kokoajan on sellainen tunne, ettei tämä loputtomasti näin hyvin jatku, joten rahaa on pistettävä jemmaan. Emännän mielestä meidän ei pitäisi "köyhäillä" vaan käyttää se mitä tienataan.
Itse olen kuitenkin ihan tyytyväinen ikivanhaan autooni. Ei ehkä turvallisin ja tyylikkäin, mutta kulkee. Voisi tietysti olla asumisneliöitä enemmän. Tosin ne lisäneliöt tuntuu useimmilla täyttyvän lähinnä joutavalla rojulla. Mielestäni isompaa kämppää kaivataan vasta sitten, kun on jälkikasvua tulossa. Kyllä kaksi ihmistä kaksioon mahtuu.
Joopajoo. Likka on tullut kuvioihin vasta minun päästyä kunnon palkoille, joten hänen on vaikea käsittää ajatusmaailmaani.
Moni ikäisemme pariskunta ostaa ison kämpän ja uudenkarhean auton, vaikka tulot olisivat pienemmät, kuin meillä. Emäntä jaksaa räpättää tästä aiheesta, kun on kuulemma noloa mennä sukuloimaan niin vanhalla autolla mikä minulla on. Eikä voi kutsua ketään kylään, kun kämppä on niin pieni. Yksin asuessani väkeä mahtui runsas tusina pienempäänkin kämppään...
Näyttää pitäisi, vaikka sitten velaksi. Sehän se taitaa olla ajan henki.
Vaimoke vaihtoon ja vaatteet kirppikseltä?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mihin tarkoitukseen jätät nyt runsaasti rahaa sukanvarteen?
Kannattasi nyt nauttia niistä niin kauan kuin on terveyttä ja pystyy nauttimaan.
Isomman asunnon hankkiminen on aina järkevää, kun pysytään kohtuudessa. Asunnon arvokin tuppaa nousemaan, joten se ei ole lainkaan huono ajatus.
Myös uuden ja turvllisemman auton hankkiminen voisi olla paikallaan. Vanha on epävarma vehje ja päästjäkin piisaa.
Nythän ei ole kyse siitää ettei voisi säästää, muuta nuukaileminen on eri asia.
Nauttii nyt siitä että on rahaa käytössä. Turhaa on juumittua vanhoihin aikoihin.
Ja vielä, tuota rahaa ei kukaan saa mukaansa viimeiselle matkalle. Nyt vain rahaa kiertoon ja nauttikaa siitä. Vanhainkodissa on jo tiettyjä rajoituksia ja uuden hankkiminen siinä vaiheessa on melkein tuhlausta.
Voisiko ajatella niin,että kumpikin tulisi toistaan vastaan tällaisissa asioissa.Eli vaimosi ei hassaa aina kaikkea mikä tulee vaan laitatte yhdessä "sukanvarteen" vaikka jotain kivaa reissua varten.Luulisi motivoivan säästämään jos on jotain kivaa tiedossa.Itselläni on sinänsä sama tilanne.Vanhemmillani oli aikoinaan tosi tiukkaa eikä itsellänikään ole ollut varaa ostella viimeisimpiä autoja tai isompaa asuntoa.Siksi osaankin nykyään laittaa rahaa säästöön jos vaikka tulee jotain yllättäviä menoja(ja niitä silloin tällöin tulee).
Vaimosikin voisi vähän ajatella että mihin ihminen todella tarvitsee sitä viimeisintä huutoa olevaa autoa tai isompaa kämppää.Ei se onnellisuus tavaraa hankkimalla tule.Meillä on mieheni kanssa kaksio kun ei tarvita isompaa,pärjätään ihan mainiosti näinkin.
Eli vaimosi hassaa omat rahansa mutta haluaisi kuitenkin teidän ostavan isomman kodin ja uudemman auton sinun rahoillasi? Kuulostaa lapselliselta. Vai ymmärsinkö oikein?
Ihmisen rahankäyttötaipumukset ovat aika pysyviä, varsinkin jos sille on samantapaiset syyt kuin sinulla. Köyhyyttä kokenut ihminen harvoin pääsee eroon tarpeestaan säästää pahan päivän varalle. Te nyt ette mitenkään nuukaile vaan ymmärtääkseni elätte säästeliäästi välttäen turhia ja perusteettomia hankintoja. Kuten uusi auto vain siksi, että auton pitää olla uusi ja hieno tai tarpeisiin nähden liian iso asunto.
Olette jotakuinkin ääripäissä rahankäytön suhteen. Harmonian odottaminen on ehkä liikaa mutta jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen rahankäytöstä voitte päästä. Valinnat on helppoja kun tietää mitä haluaa. Eli käyttäkää rahanne siihen mitä pidätte tärkeänä. Shoppailu shoppailun vuoksi ei voi olla kenellekään elämän perusarvo. Jos niitä lapsia on tulossa, niin miksette aloittaisi säästämistä sitä ajatellen?
"Näyttää pitäisi, vaikka sitten velaksi. Sehän se taitaa olla ajan henki." Ikävä kyllä juuri näin. Pinnallisuus on aikamme sairaus. Sitäpaitsi pakonomainen ostaminen on loputon suo. Aina löytyy jotain mitä olisi kiva olla vaikkei sitä tarvitsisikaan.
"Vaimoke vaihtoon ja vaatteet kirppikseltä?"
JOO, tossa on järkeä!
Ainiin, pikku huomautuksena se, että tuo "emäntäsi" ei olisi ikimaailmassa edes vilkaissut sinuun jos olisit törmännyt häneen sillä "köyhällä vuosikymmenellä"...!
Meidan miljonaarit (joita on hyvin monta) ovat niita kaikista vaatimattomampia.
Heille ei tulisi mielenkaan leveilla varoillaan: asutaan kauniissa mutta pienehkossa kodissa, ajetaan edellisvuosien autoa, ei kuljeta merkkivaatteissa, ei matkusteta ensimmaisessa luokassa tai asuta kaupungin kalleimmassa hotellissa jne.. Mitaan ei puutu, mutta millaan ei leveilla.
Heidan todellinen varakkuus on pahanpaivan varalle, ei velkoja mutta jos tulee tiukka paikka ,tietaa etta taloudellisesti selviaa ilman ulkopuolisten tukea.
Kun taas katsoo toista sakkia jotka asuvat hirvean kalleissa taloissa, ajavat superkalliita autoa ja jatkuvasti on uutta Dioria tjms paalla, tietaa 99,9% varmuudella etta jos he joutuvat tyottomiksi, koko korttiunelma romahtaa ja he loytavat itsensa puilta paljailta.
Jokainen tehkoon omat johtopaatoksensa.
Sehän sopii tyyliisi.....hyh...
Just. Aikamoisen kaikki-heti-mulle-nyt-ilmaiseksi-naisen olet itsellesi kaapannut. Eipä silti, tällaisia tyyppejä on nykyään paljon liikkeellä. Jotkut luulevat, että kaikki vain "kuuluu minulle itsestäänselvyytenä", eivätkä osaa ottaa minkäänlaista omaa vastuuta raha-asioista eikä muustakaan. Eikä tuo tilanne (lue:naisesi) tule tuosta muuttumaan.
Sinun kannattaisi katsoa itsellesi nainen, joka on kanssasi samaa mieltä raha-asioiden hoitamisesta ja rahan hankkimisesta. Erohan tästä joka tapauksessa tulee. Ja muista tehdä se avioehto, ettei naisesi sitten aikanaan vie niitä vaivalla ansaitsemiasi rahoja...
Eli tuttu juttu. Minä tienaan noin neljä kertaa enemmän kuin avovaimoni mutta elän paljon säästeliäämmin. Tyttöystävälli on velkaa, minulla säästöjä mutta ei vielä niin paljoa että kaikki olisi OK jos joutuisin esim. työttömäksi.
Tappelua tulee myös kun en käytä rahojani asioihin mitä en todellakaan edes halua, mutta hän haluaisi.
Kohta asia ei minua enää häiritse, ostin säältöilläni asunnon johon pääsen 01.04.
Jos sinun vaimokkeesi ei kehtaa kanssasi liikkua niin pistä kiertoon heti.
Ymmärrän tunteesi, olen nyt itse siinä tilanteessa, että seinä on vastassa lähes joka suunnalla. Olen yksityisyrittäjä, tällä hetkellä ei töitä, eikä läviaikoina ole tiedossakaan. Tulot 350€/kk. Tiedän mitä se köyhyys on. Hiehen pienellä palkalla menot katetaan. Lapset tienaavat pienillä töillä taskurahaa, ovat mm. naapurissa lapsia kaitsemassa. Joskus olen joutunut keräämään pulloja jotta on rahaa ostaa pari purkkia maitoa. Sossusta emme apua saa, miehen palkka muka riittää ja olenhan minä yrittäjä, kyllä siitä pitäisi palkkaa saada.
Jos minulle tulisi tilanne, jossa voisin tämän ahdistavan rahattomuuden (lamaannuttaa kummasti vaikka pitäisi kaksiverroin koittaa töitä saada), laittaisin rahaa säästöön. Eläisin "normaalia" arkea, hankkisin ne mitä tarvitsen, kaiken ei tarvitsisi olla uusinta ja hienointa. Olisi ihana tunne kun tietäisi että pahan päivän varalle sitä rahaa tallessa on.
Nyt olen laittamassa yritystäni jäihin ja yritän saada töitä muualta. Ja toiveena pystyä elämään ns. normaalisti.
Meilläkin ajellaaan -95 japsilla vaikka voisin mennä kauppaan ja ostaa uuden mersun käteisellä - mutta kun ei hotsita. Onneksi eukko on samaa maata.
Mmh... otatko? saatko? rahat hautaan mukaan? Elämästä pitää nauttia, tässä ja nyt!Huomisesta emme tiedä....