HYKS:n lastenpsykiatrian ylilääkärin sormet syyhyävät päästä hoitamaan ÄITEJÄ neuvolassa ettei tarvitsisi hoitaa sylivauvojen mielenterveysongelmia!
Taidatkos tuon suorempaa enää sanoa.
Vakuudeksi lisäsi, että vauvoilla jotka tulevat kuormittavasta kodista on eniten ongelmia.
Ei erikseen maininnut eroperheitä, mutta mitä muutakaan hän tarkoitti? Itse ainakin koin kodin hajoamisen lapsuuden ja koko elämän loppuna.
Jos on aivan pieniä lapsia, kannattaisi katsoa ihan aikuisten oikeasti peiliin, jos miettii eromista.
Miksi se onkaan niin täysin mahdotonta enää sietää puolisoa, jota vielä pari vuotta sitten niin palavasti rakasti? Olenko minä niin totaalisen ihmissuhdetaidoton, että minkäänlaista toivoa ei ole?
Millaisia sitten lapsistani tulee?
Taidatkos tuon suorempaa enää sanoa.
Vakuudeksi lisäsi, että vauvoilla jotka tulevat kuormittavasta kodista on eniten ongelmia.
Ei erikseen maininnut eroperheitä, mutta mitä muutakaan hän tarkoitti? Itse ainakin koin kodin hajoamisen lapsuuden ja koko elämän loppuna.
Jos on aivan pieniä lapsia, kannattaisi katsoa ihan aikuisten oikeasti peiliin, jos miettii eromista.
Miksi se onkaan niin täysin mahdotonta enää sietää puolisoa, jota vielä pari vuotta sitten niin palavasti rakasti? Olenko minä niin totaalisen ihmissuhdetaidoton, että minkäänlaista toivoa ei ole?
Millaisia sitten lapsistani tulee?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Sitäpä olen itsekin täällä yön miettinyt. Miksi toimimme niin että nyt olemme rikkomassa lastemme kotia? Eikö muuta keinoa ole... sydän tässä särkyy mutta en löydä vastauksia. Mietin vain kumpi se on pahempi, ero vai ainainen nahina?? Eroa haettiin jo viime kesänä ja tilanne ei ole ainakaan parantunut. Kumpikaan ei ole pannut rikkaa ristiin asioiden parantamiseksi.Kyllä on ihmisen elämä vaikeaa..
että miksi tänä päivänä on niin helppoa erota.
Lapsia ei oteta yleensä huomioon kun vanhemmat/ toinen heistä ilmoittaa erosta. Meillä kävi näin että mies ilmoitti että haluaa eroa. muutin pois ja sitten näin että sillä oli uusi tyttöystävä. Meillä on kolme lasta ja vanhimman kanssa joudutaan lähtee perheneuvolaan. sille ero ottaa kovemmin kuin pikku veljille. mieheni ei voi uskoa että neiti reakoi tähän tilaan. Neiti sanoi että toivoo että asiat palautuisivat ennalleen. Mutta miten kertoa 5 vuotiaalle että näin on parempi.
suomessa. meillä kun joutuu odottamaan yli puoli vuotta ennen kuin eron saa lainvoimaiseksi.
useimmissa maissa eron saat vaikka seuraavalle päivälle jos siltä tuntuu.esim:ameriikan yhdysvalloissa.
Täytyypä ihan vastata tähän viime yönä tulleeseen kirjoitukseen, jossa äiti -sana oli ihan isoin kirjaimin kirjoitettu.
Meillä ei erottu ja sitä tulen katumaan varmaan loppuikäni. Niin pitkälle mentiin kulissien ja lasten takia, että kun vanhin tuli ravintolaikään niin löysi sieltä isänsä toisen naisen kanssa. Isänsä sitten raivosi ja kiristi pojan pitämään suunsa kiinni. Näki isänsä siellä muulloinkin käsikädessä kävelevän ystävänsä kanssa, kun minä tyhmä ja yksinkertainen lasteni äiti olin kotona nuorempien kanssa.
Missähän minun ihmissuhdetaitoni silloin oli, kun kuvittelin kaiken olevan hyvin. Että tälläinen miehen malli minun lapsillani!!!
eniten koteja ja äitejä. Syynähän on se, ettei heillä ole mitään perheen tukimuotoja avopuolella ja koko systeemi ontuu. Nythän on huostaanottoja tehty turhaan ja hoidon saamiseksi. Tokihan siinä tilanteessa pitää perheet syyllistää, kun ei voi myöntää oikeaa ongelmaa.
jos koet auttamisen syyllistämiseksi. tiedät kai ettei sinun tarvitse ottaa tarjottua apua vastaan, eikä tarttua tilaisuuteen jota tarjotaan. ei sellaisen tarvitse joka ei apua kaipaa. teillä on hyvin. sinun ei kannata tuhlata aikaa muiden ongelmien arvosteluun. meitä on monta jotka ovat tyytyväisiä kun vihdoin joku terveydenhuolossa on keksinyt että hoidetaan oireiden (huonovointiset lapset) sijaan sairauksia (huonovointiset vanhemmat). huostaanotot eivät pitkän päälle naurata. niiden sijasta voisi auttaa vanhempia voimaan paremmin. ei tule tarvetta huostaanottoihin kun ei ongelmat enää ryöpsähtele.
huostaanottoihin, ennen kannanottoa. Nythän hyväksyttiin laki, ettei kunnat saa päättää huostaanotoista. Miksikö? Kun eivät kykene vastaamaan lasten- ja nuorten tarvitsemaan hoitoon! Päätöskiä on tehty etsimällä syitä perheolista ja niitä on KKO purkanut!
Misspäin suomea terveuydenhoito on osannut olla noin vihmerä?
Et tainnut lukea aloitusta tai edellistä kirjoitusta lainkaan. Löysit sanan huostaanotto ja aloit vatvoa sen merkitystä. Nyt on kyse perheiden mielenterveydellisistä ongelmista. Pidä perheesi eheänä, loppuvat huostaanoton syyt. Ketään lasta ei viedä kotoa pois ellei ole aihetta.
perheen tukimuodot, kun tunnut asiat niin hyvin tietävän. Mitä ne on ja miten perhettä tuetaan?
Ennen hyökkäämistäsi voin kertoa työskenteleväni ko. asioiden parissa ja en ole eronnut, eikä minulla ole lapsia!
Sinähän voit kertoa kun tunnut tykkäävän aiheesta ja olet vielä ammattilainenkin!
Kerro ensin miten se tähän aiheeseen liittyy....?
sanoa "Pidä perheesi eheänä, loppuvat huostaanoton syyt"
Perheen eheys ei tarkoita pelkästään sitä, että ydinperhe asuu onnellisena yhdessä. Perheessä voi kaikenlaisia ongelmia, joihin pitäisi löytää ratkaisu. Perhe harvemmin osaa ratkaista vaikeita ongelmiaan itse vaan he tarvitsevat ulkopuolista apua. Huostaanottoa käytetään keinona "hoitaa" perhettä. Tosiassa se tarkoittaa lasten sijoittamista erilleen ongelmaisista vanhemmistaan, joita ei edes yritetä hoitaa. Perhettä pitäisi hoitaa perheenä ja päämääränä pitää sitä, ettei lasta pitäisi pitkään pitää huostaanotettuna. Pikemminkin koko perhe pitäisi ottaa huostaan!
pitäisi puheet ovat turhanpäiväistä lässytystä silloin kun perheessä on ongelmia. kun riidat lähtevät käsistä ja naapurit kutsuvat poliisit. pahinta äidille on kun lapsi viedään pois. ero on ainoa ratkaisu. sen jälkeen ei ole riitoja, ei kukaan vie lasta pois. kahta toisilleen sopimatonta ihmistä ei voi psykiatrialla ja mielialalääkkeillä pitää yhdessä. se on jo sairas ajatuskin.
hanki perhe, hanki lapsia, hanki ongelmia ja kokemuksia. tule sitten neuvomaan miten pitäisi elää.
ole lisättävää.
On todella helppoa sanoa, miten asiat pitäisi tehdä ja miten elämä pitäisi elää. Varsinkin muita on helppo neuvoa.
Tosi asia kuitenkin on, että elämä ei aina mene niin kuin pitäisi vaikka sen kuinka haluaisi niin menevän.
sanotaan, että aivan pienet lapset eivät kärsi erosta yhtä paljon kuin esim. murrosikäiset. Eli jos erota pitää, niin olisiko 'parempi' erota mahdollisimman aikasessa vaiheessa eikä kitkutella kymmentä vuotta kärsien?
lapsille parempi kasvualusta kuin huono avioliitto.
Samaa mieltä!!!
Etköhän nyt ole ymmärtänyt asian aivan väärältä puolelta? Tuskin tuossa eroperheitä tarkoitetaan vaan äidin ja vauvan välistä vuorovaikutusta, jossa saattaa olla jos jonkilaisia ongelmia. Uusimmassa Hesarin kuukausiliitteessä oli esim. juttuja hyvinkoulutetuista, johtavassa asemassa työskentelevistä (myös avioliitossa olevista) äideistä, jotka eivät yksinkertaisesti ymmärtäneet vauvastaan mitään. Vauva koettiin vaativaksi vinkujaksi, joka vei äidiltä kaikki mehut eikä antanut mitään. Paha vuorovaikutusongelma.
Miten on mahdollista ettei ole sen vertaa äidinvaistoja, että lapsi tosiaan koetaan vaativaksi vinkujaksi?
Jos lapsi syntyy ei-toivottuna ja ei-harkittuna, esim. raiskauksen seurauksena, on jotenkin ymmärettävää ettei äiti ole valmistautunut vauvaan, ei ehkä vielä henkisesti kypsä äidiksi.
Jos lapsi syntyy harkinna tuloksena, olisi kai kannattanut hieman perehtyä siihen millaisia vauvat ovat, mitä ne vaativat, miettiä onko itsellä mahdollisuus antautua näille vaatimuksille, työn ja kotiolojen pohjalta, onko ketään tukemassa ja jollei, hankkia tukihenkilöitä, hyväksyä ne tosiasiat, että vauva on 24/7/30/12/365, hoitaa oma psyyke kuntoon ennen lapsen hankkimista. Mietiä millaista itsellä oli lapsena. Aina on mahdollisuus olla hankkimatta lapsia.
Artikkelista sai sen kuvan että kyseessä on laajakin ongelma. Uskon ongelman koskevan vain pientä ryhmää äideistä. Jos mielenterveyspotilas hankkii lapsen, voisi kuvitella jo lääkäreidenkin ennakoivan tulevat ongelmat siinä vaiheessa kun potilas on raskaana. Tuskin heitä heitteille jätetään pärjäämään yksin. Vai eivätkö he osaa pyytää apua?
Jäin leskeksi kun kuopus oli 2 kk. Vanhemmat lapset 3 ja 5 vuotiaat. Tiedän millaista on pärjätä yksin. Ei ollut mummoja naapurissa. Lähin sukulainen asui 35 km päässä oman lapsilaumansa kanssa. Joskus oli vaikeaa ja itkukin pääsi. Taloudellisesti oli tiukkaa. Yhteiskunnalta sain kuitenkin sen verran tukea ettei nälkää nähty, oli katto pään päällä ja vaatteita kasvaville lapsille.
Äitiys on asennekysymys. Kaksi ensimmäistä lasta eivät tuntuneet lainkaan hankalilta kun oli mies auttamassa. Yksin jäätyäni uhrasin elämästäni 10 vuotta lapsille. Sana uhraus kuulostaa dramaattiselta, mutta sehän tarkoittaa että elin lasilleni tuon ajan. Ei ollut mitään muuta, paitsi kävin työssä. Kuopuksen kasvettua huomasin asioiden sujuvan helpommin. Vanhemmista lapsista oli paljon apua. Eniten he auttoivat omalla asenteellaan ja ymmärtäväisyydellään. Siinä vaiheessa saatoin jo keskittyä omaankin elämääni. Lasten kanssa muodostuu omanlainen sosiaalinen verkosto niistä ihmisistä joita pyörii lasten kanssa. Varmasti tarpeen olisi muukin sosiaalinen elämä, mutta jos ei ole tarpeeksi kiinnostusta niin sitä ei ole. Muu sosiaalinen elämä on tullut kuvioihin vasta myöhemmin, kun sen aika oli.
Mitä se hyödytti, omistautua 10-15 vuotta kolmelle ihmiselle? Se oli rakkautta, se on sitä edelleen. Toki sitä etelänmatkoista joskus haaveili, mutta ajattelin, että ehdin etelään sitten kun lapset ovat niin isoja että voin ottaa heidät mukaan. Vielä ei olla päästy, mutta haaveena on edelleen.
Lapset olivat minun perheeni sen jälkeen kun mies kuoli. Sitä ennen me kaikki olimme perhe. Ei pidä antautua sellaiselle jonka kokee rasitteeksi. Kuten lapsille.
Mitä vuorovaikutukseen tulee, ehkä minulla ja lapsilla on ollut niin hyvä vuorovaikutus (joitakin murrosiän oikkuja lukuunottamatta) etten osaa kuvitella miltä "ongelma" siinä asiassa tuntuu. Lapsi on pieni avuton ihminen. Ei sen kummempaa.