Matti Vanhasen entinen heila Susan Kuronen on onnistunut tyrkyttäytymään lööppien vakioaiheeksi pääministerin yksityiselämää koskevilla paljastuksilla. Ensin olemme saaneet nauttia Vanhas-triviasta tipoittaisina päivittäisannoksina, nyt sitten ne ilmeisesti on tarkoitus vielä koota kirjaksi. Kokonaan eri asia on, ketä kiinnostaa, vai kiinnostaako ketään. Meille parisuhteiden markkina-arvoteorian katkeroituneille kannattajille tuottaa tietenkin jonkinasteista kieroutunutta tyydytystä huomata, että edes maan mahtavin poliitikko ei pysty saamaan seurakseen muuta kuin julkisuudenkipeän yksinhuoltajan. Julkisuusottelun Kurosen kanssa suurvisiirimme on voittanut musertavasti valitessaan ainoan oikean tavan suhtautua asiattomiin ravanheittäjiin eli vaikenemisen: Kuronen on saanut riittävän pitkästi liekaköyttä itsensä hirttämiseen. Jos Vanhasella on mitään häpeämisen aihetta, niin korkeintaan se, että hän on ylipäätään saattanut erehtyä Kurosen kaltaiseen naiseläjään.
Vaikka en itse mikään ihmissuhdeguru olekaan, jopa minulla on riittävästi ihmistapoja nähdä, että Kuronen on tehnyt suurin piirtein kaikki halpamaisimmat ja sopimattomimmat asiat, mitä minkään valtakunnan seurustelusuhteessa ylipäätään on mahdollista tehdä. Ensin hän laverteli suhteesta julkisuuteen niin yksityiskohtaisesti, että vain rahtusen enemmällä avomielisyydellä olisimme päässeet seuraamaan makuuhuoneen tapahtumia suorana lähetyksenä, ajantasaisen elektronisen erektiokulmanäytön numeroiden vilkkuessa kuvaruudun nurkassa. Sen jälkeen kun miesosapuoli teki asiasta ainoan oikean johtopäätöksen eli lopetti suhteen, Kuronen jatkoi paljastuksia. Kaiken kukkuraksi hän yritti julkaista tulevassa kirjassaan Vanhasen tekstiviestit, mikä aivan ilmeisesti on sekä yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämistä (rikoslain kahdennenkymmenennenneljännen luvun kahdeksas pykälä) että rikkoo jollain tasolla tekijänoikeutta, koska tekstiviestit ovat käsittääkseni rinnastettavissa kirjeisiin, joita tekijänoikeussuoja koskee. Näköjään sekä Kuronen itse että hänen kustantajansa olivat tästä jokseenkin normaaliin yleissivistykseen kuuluvasta asiasta onnellisen tietämättömiä, koska Vanhasen tekstiviestit piti viime hetkellä poistaa kirjasta jonkun ”asiantuntijan” sanottua iltapäivälehdessä, että pääministeri todennäköisesti veisi asian oikeuteen. Siis tämäkin selittämään tarvittiin ”asiantuntija”. Tai ehkäpä kustantaja oli oikeudellisista komplikaatioista hyvinkin perillä aikoen tietoisesti ottaa riskin saadakseen herostraattista mainetta firmalleen, mutta Kuronen jänisti viime hetkellä. Mene tiedä.
Ylevöityäkseni hetkeksi: jopa näinä postmodernin moniarvoisuuden aikoina ihmisillä tuntuu sentään olevan jonkin verran sopivaisuuden tajua ja ihmistapoja, sillä Kurosen rahastusyritys on herättänyt lähinnä yleistä tympääntymistä ja vastenmielisyyttä. Kirjahanke on siis päätymässä lähestulkoon etukäteen makkeliksi, kuten laulaja Frederikin taannoinen yhtä typerään virhearvioon perustunut yritys lyödä mynttiä ”ystäviensä”, Heinon pariskunnan, murhalla. Frederik ilmeisesti kuvitteli murhan sinänsä olevan niin kiehtova asia, että ihmiset olisivat halukkaita ostamaan hänen kirjamuotoon työstettyjä spekulaatioitaan asiasta.
Heinojen murhassa ei kuitenkaan ollut mitään jännittävää, kutkuttavaa eikä salaperäistä, se oli pikemminkin läpeensä ikävä ja masentava tapaus, joka liippasi keskimääräistä keskiluokan edustajaa liian läheltä ollakseen kiinnostavaa sensaatio- tai skandaaliainesta: ”kunnon perheiden” poispilatut pojankollit ajautuivat huonoille teille valonarkoihin kännykkäbisneksiin ja surmasivat kaksi ihmistä rahvaanomaisen rahan takia. Kaikkein vähiten maailmassa ”kunnon perheiden” vanhemmat haluavat lukea siitä, kuinka heidänlaistensa ihmisten lapset ajautuvat aikuisuuden kynnyksellä karkeisiin, alhaisiin ja viheliäisiin henkirikoksiin, vallankin jos oma jälkikasvu on juuri tullut sellaiseen ikään, jossa sen öiset poissaolot kotoa alinomaa herättävät isukin ja äitykän ahdistuksen ja huolen. Niinpä Frederik jäi istumaan kirjakasansa päälle: ketään ei todellakaan kiinnostanut.
Frederikin tapauksessa kyse lienee ollut huonoa makua ennenkin tietoisena tyylikeinona käyttäneen viihdemiehen vauhtisokeudesta. Jos provosointi on elämäntapa, sitä harjoitettaessa saatetaan joskus horjahtaa liiallisuuksiin - nöyrin palvelijanne, joka näitä rivejä naputtelee, tietää sen miehistä parhaiten, ja omasta kokemuksestaan. Kiinnostavampaa on pohtia Susan Kurosen tapausta. Julkisuus, tai tilaisuus päästä julkisuuteen, voi toki mennä ihmiselle päähän niin että tulee munanneeksi ja tehneeksi harkitsemattomia tekoja, mutta Kurosen käytös on aivan oikeasti niin ala-arvoista, että sille pitää keksiä muita selityksiä.
Pikkunaskalina annoin kertoa itselleni, että tytöt ovat sosiaalisesti älykkäämpiä, kehittyneempiä ja hyvätapaisempia kuin pojat. Tätä samaa propagandaa sai sitten kuulla erilaisten ideologisten lippujen alta koko nuoruutensa. Oleellista oli, että jokseenkin samaa aivopesua harjoitettiin niin feminismin kuin perinteisen ritarillisuudenkin nimissä, mutta sanoma oli kaikkialla sama: nainen, tuo meitä inhoja ja haisevia äijiä määritelmällisesti parempi ja jalompi olento, aistii, näkee ja vaistoaa jollain käsittämättömällä sisäänrakennetulla tavalla, mikä on oikeaa, hyvää, moraalista ja siveellistä käytöstä. Treffeillä käydessäkin ennen muuta miehen pitää tehdä vaikutus naiseen ja osoittaa osaavansa olla oikein, sillä miehen tapa olla ei ole koskaan sillä tavalla sisäsyntyisesti hyvä ja asianmukainen kuin naisen.
Nuorten ja nuorehkojen naisten ei tarvitse opetella ottamaan muita ihmisiä, vallankaan miehiä, huomioon mitenkään. Huomioonotettava tunne-elämä on vain nuorilla naisilla, koska puoli maailmaa haluaa maata heidän kanssaan ja mielistelee heidän jokaista oikkuaan. Nuorella naisella on käytännössä oikeus täysin psykopaattiseen käytökseen, ja sekä feministit että ritarilliset mielistelijämiehet, ns. profeministit, ovat innokkaina ojentamassa psykolle lisää aseita. Surullisen kuuluisa perheväkivaltatutkimus - se samainen, johon Amnesty International vetosi suomalaisten miehen solvaamiskampanjassaan - piti naiselle vastaan sanomistakin osana yleisen ämmäinkurmottamisen jatkumoa, eli mies, joka sanoo muijalleen ”Kultaseni, jos ei tehtäisikään niin”, on pohjimmiltaan ja perusluonteeltaan samaa porukkaa kuin mies, joka juoksee murhanhimoinen ilme silmissään vaimonsa perässä ympäri pihaa pää täynnä Koskenkorvan kovaa ainetta ja kädessä kirves.
Looginen seuraus tästä on, että jopa periaatteessa aikuiseen ikään päässyt naiseläjä, kuten tuo Kurosen Susa, kuvittelee ihan vakavissaan voivansa laverrella lehdille ihan mitä tahansa mieleen tulevaa - koska hänelle ei ole konsanaan valjennut, että seurustelusuhde on lähtökohtaisesti luottamuksellinen suhde, josta ei kuulu laverrella koko maailmalle ihan mitä tahansa. Kas, milloin hän olisi oppinut, että suhde asettaa naisellekin tiettyjä moraalisia ja eettisiä vaatimuksia, tietyt vähimmäisedellytykset, jotka on täytettävä? - esimerkiksi sen tasoiset vaatimukset, että yhteiset asiat eivät kuulu koko maailmalle muuten kuin yhteisestä sopimuksesta. Jopa Vanhasen tekstiviestien levittäminen maailmalle kirjamuodossa on hänelle maailman luonnollisin ja itsestäänselvin asia, eikä hänelle edes juolahda mieleen, että Vanhasella voisi olla jotain laillisia tai moraalisia oikeuksia omiin tekstiviesteihinsä. Ehei, nehän ovat prinsessan omassa hallussa, prinsessa saa tehdä niille mitä tahansa.
Ja jos ei saakaan, niin sehän merkitsee vain, että laki on väärä ja naisia sortava. Feminismi on tällaisten hemmoteltujen prinsessojen aatteeksi onnen omiaan: kun rupsahdus alkaa edetä niin pitkälle, ettei enää päästäkään pelkän ulkonäön ja sukupuolen voimin valmiiksi katettuun pöytään, silloinpa ruvetaan femakoksi ja aletaan ulista koko maailmalle siitä kuinka patriarkaatti alistaa kun ei enää sitä drinkkiäkään saa ilmaiseksi.
Panu Höglund
Vaikka en itse mikään ihmissuhdeguru olekaan, jopa minulla on riittävästi ihmistapoja nähdä, että Kuronen on tehnyt suurin piirtein kaikki halpamaisimmat ja sopimattomimmat asiat, mitä minkään valtakunnan seurustelusuhteessa ylipäätään on mahdollista tehdä. Ensin hän laverteli suhteesta julkisuuteen niin yksityiskohtaisesti, että vain rahtusen enemmällä avomielisyydellä olisimme päässeet seuraamaan makuuhuoneen tapahtumia suorana lähetyksenä, ajantasaisen elektronisen erektiokulmanäytön numeroiden vilkkuessa kuvaruudun nurkassa. Sen jälkeen kun miesosapuoli teki asiasta ainoan oikean johtopäätöksen eli lopetti suhteen, Kuronen jatkoi paljastuksia. Kaiken kukkuraksi hän yritti julkaista tulevassa kirjassaan Vanhasen tekstiviestit, mikä aivan ilmeisesti on sekä yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämistä (rikoslain kahdennenkymmenennenneljännen luvun kahdeksas pykälä) että rikkoo jollain tasolla tekijänoikeutta, koska tekstiviestit ovat käsittääkseni rinnastettavissa kirjeisiin, joita tekijänoikeussuoja koskee. Näköjään sekä Kuronen itse että hänen kustantajansa olivat tästä jokseenkin normaaliin yleissivistykseen kuuluvasta asiasta onnellisen tietämättömiä, koska Vanhasen tekstiviestit piti viime hetkellä poistaa kirjasta jonkun ”asiantuntijan” sanottua iltapäivälehdessä, että pääministeri todennäköisesti veisi asian oikeuteen. Siis tämäkin selittämään tarvittiin ”asiantuntija”. Tai ehkäpä kustantaja oli oikeudellisista komplikaatioista hyvinkin perillä aikoen tietoisesti ottaa riskin saadakseen herostraattista mainetta firmalleen, mutta Kuronen jänisti viime hetkellä. Mene tiedä.
Ylevöityäkseni hetkeksi: jopa näinä postmodernin moniarvoisuuden aikoina ihmisillä tuntuu sentään olevan jonkin verran sopivaisuuden tajua ja ihmistapoja, sillä Kurosen rahastusyritys on herättänyt lähinnä yleistä tympääntymistä ja vastenmielisyyttä. Kirjahanke on siis päätymässä lähestulkoon etukäteen makkeliksi, kuten laulaja Frederikin taannoinen yhtä typerään virhearvioon perustunut yritys lyödä mynttiä ”ystäviensä”, Heinon pariskunnan, murhalla. Frederik ilmeisesti kuvitteli murhan sinänsä olevan niin kiehtova asia, että ihmiset olisivat halukkaita ostamaan hänen kirjamuotoon työstettyjä spekulaatioitaan asiasta.
Heinojen murhassa ei kuitenkaan ollut mitään jännittävää, kutkuttavaa eikä salaperäistä, se oli pikemminkin läpeensä ikävä ja masentava tapaus, joka liippasi keskimääräistä keskiluokan edustajaa liian läheltä ollakseen kiinnostavaa sensaatio- tai skandaaliainesta: ”kunnon perheiden” poispilatut pojankollit ajautuivat huonoille teille valonarkoihin kännykkäbisneksiin ja surmasivat kaksi ihmistä rahvaanomaisen rahan takia. Kaikkein vähiten maailmassa ”kunnon perheiden” vanhemmat haluavat lukea siitä, kuinka heidänlaistensa ihmisten lapset ajautuvat aikuisuuden kynnyksellä karkeisiin, alhaisiin ja viheliäisiin henkirikoksiin, vallankin jos oma jälkikasvu on juuri tullut sellaiseen ikään, jossa sen öiset poissaolot kotoa alinomaa herättävät isukin ja äitykän ahdistuksen ja huolen. Niinpä Frederik jäi istumaan kirjakasansa päälle: ketään ei todellakaan kiinnostanut.
Frederikin tapauksessa kyse lienee ollut huonoa makua ennenkin tietoisena tyylikeinona käyttäneen viihdemiehen vauhtisokeudesta. Jos provosointi on elämäntapa, sitä harjoitettaessa saatetaan joskus horjahtaa liiallisuuksiin - nöyrin palvelijanne, joka näitä rivejä naputtelee, tietää sen miehistä parhaiten, ja omasta kokemuksestaan. Kiinnostavampaa on pohtia Susan Kurosen tapausta. Julkisuus, tai tilaisuus päästä julkisuuteen, voi toki mennä ihmiselle päähän niin että tulee munanneeksi ja tehneeksi harkitsemattomia tekoja, mutta Kurosen käytös on aivan oikeasti niin ala-arvoista, että sille pitää keksiä muita selityksiä.
Pikkunaskalina annoin kertoa itselleni, että tytöt ovat sosiaalisesti älykkäämpiä, kehittyneempiä ja hyvätapaisempia kuin pojat. Tätä samaa propagandaa sai sitten kuulla erilaisten ideologisten lippujen alta koko nuoruutensa. Oleellista oli, että jokseenkin samaa aivopesua harjoitettiin niin feminismin kuin perinteisen ritarillisuudenkin nimissä, mutta sanoma oli kaikkialla sama: nainen, tuo meitä inhoja ja haisevia äijiä määritelmällisesti parempi ja jalompi olento, aistii, näkee ja vaistoaa jollain käsittämättömällä sisäänrakennetulla tavalla, mikä on oikeaa, hyvää, moraalista ja siveellistä käytöstä. Treffeillä käydessäkin ennen muuta miehen pitää tehdä vaikutus naiseen ja osoittaa osaavansa olla oikein, sillä miehen tapa olla ei ole koskaan sillä tavalla sisäsyntyisesti hyvä ja asianmukainen kuin naisen.
Nuorten ja nuorehkojen naisten ei tarvitse opetella ottamaan muita ihmisiä, vallankaan miehiä, huomioon mitenkään. Huomioonotettava tunne-elämä on vain nuorilla naisilla, koska puoli maailmaa haluaa maata heidän kanssaan ja mielistelee heidän jokaista oikkuaan. Nuorella naisella on käytännössä oikeus täysin psykopaattiseen käytökseen, ja sekä feministit että ritarilliset mielistelijämiehet, ns. profeministit, ovat innokkaina ojentamassa psykolle lisää aseita. Surullisen kuuluisa perheväkivaltatutkimus - se samainen, johon Amnesty International vetosi suomalaisten miehen solvaamiskampanjassaan - piti naiselle vastaan sanomistakin osana yleisen ämmäinkurmottamisen jatkumoa, eli mies, joka sanoo muijalleen ”Kultaseni, jos ei tehtäisikään niin”, on pohjimmiltaan ja perusluonteeltaan samaa porukkaa kuin mies, joka juoksee murhanhimoinen ilme silmissään vaimonsa perässä ympäri pihaa pää täynnä Koskenkorvan kovaa ainetta ja kädessä kirves.
Looginen seuraus tästä on, että jopa periaatteessa aikuiseen ikään päässyt naiseläjä, kuten tuo Kurosen Susa, kuvittelee ihan vakavissaan voivansa laverrella lehdille ihan mitä tahansa mieleen tulevaa - koska hänelle ei ole konsanaan valjennut, että seurustelusuhde on lähtökohtaisesti luottamuksellinen suhde, josta ei kuulu laverrella koko maailmalle ihan mitä tahansa. Kas, milloin hän olisi oppinut, että suhde asettaa naisellekin tiettyjä moraalisia ja eettisiä vaatimuksia, tietyt vähimmäisedellytykset, jotka on täytettävä? - esimerkiksi sen tasoiset vaatimukset, että yhteiset asiat eivät kuulu koko maailmalle muuten kuin yhteisestä sopimuksesta. Jopa Vanhasen tekstiviestien levittäminen maailmalle kirjamuodossa on hänelle maailman luonnollisin ja itsestäänselvin asia, eikä hänelle edes juolahda mieleen, että Vanhasella voisi olla jotain laillisia tai moraalisia oikeuksia omiin tekstiviesteihinsä. Ehei, nehän ovat prinsessan omassa hallussa, prinsessa saa tehdä niille mitä tahansa.
Ja jos ei saakaan, niin sehän merkitsee vain, että laki on väärä ja naisia sortava. Feminismi on tällaisten hemmoteltujen prinsessojen aatteeksi onnen omiaan: kun rupsahdus alkaa edetä niin pitkälle, ettei enää päästäkään pelkän ulkonäön ja sukupuolen voimin valmiiksi katettuun pöytään, silloinpa ruvetaan femakoksi ja aletaan ulista koko maailmalle siitä kuinka patriarkaatti alistaa kun ei enää sitä drinkkiäkään saa ilmaiseksi.
Panu Höglund
Vastaukset 2
Vanhimmat
koska kukaan ei jaksa lukea tilitystäsi - eikä syytäkään.
Alkuosan luin ja sanon omana mielipiteenäni (oikeutettu, laillinen): Susan Kuronen saa myös purkaa pettymystään laillisuuden rajoissa ihan niin kuin haluaa. Enpä usko, että hän juurikaan nettoaa rahallisesti, älkää kadehtiko.
Joitain tuntuu kismittävän suorastaan patologisesti, ettei Susan suostu "rakasta, kärsi ja unhoita" -kaavaan, vaan haluaa revanssia à la "rakasta, kerro ja rahasta".
- ei mikään panutyttö
.... että se Matti meni ja haksahti tuollaiseen. Mistähän se kertoo?